Hilun blogi

Hilun blogi on sulkeutunut, sillä Hilu muutti pois Vantteroiden luota, takaisin omaan kotiinsa.

25.2.2018

Kirjoitan viimeistä kertaa tällä erää tähän blogiini, sillä täällä sattuu ja tapahtuu nyt todella. Toffon poismeno järkytti meidät kaikki ja minutkin, vaikka meillä oli Toffon kanssa hieman kiistaa siitä,  kenen vantteroita pitäisi johtaa. Tippa tuli minullekin linssiin, kun näin Toffon halvaantuneen ja tiesin, että hän ei palaa enää kotiin. En haaveillut enää puheenjohtajan nuijasta, sillä minulla oli muita suunnitelmia. Koska urani ei täällä auennut, aloin suunnittelemaan muuttoa takaisin siskopuoleni luo kotiin. Sieltä minut toivotettiin tervetulleeksi. Niinpä kerroin jo viime hallituksen kokouksessa aikeistani. Toffon suu loksahti silloin auki, mutta hän fiksuna herrasmiehenä sanoi, että naiset tekee mitä naiset tahtoo. Taisi se Toffo olla hiukan minuun ihastunut. Sain häneltä kerran lipaisun, vaikka hän muuten minun hermojani hiukan koettelikin.  Mieheni Rasmus ja poikani Jesse eivät pistäneet pahakseen, että muutan, joten asia oli selvä.

Kyllä minun on ollut hyvä täällä olla ja seurata vantteroiden edesottamuksia. Voin tietenkin mieliksenne kertoa omat mielipiteeni heistä. Toffo tulikin jo käsitellyksi, rauha hänen muistolleen. Tomppa on mielestäni vaaraton, mitä nyt kävi minunkin lihan syömässä, jos en kaikkea jaksanut syödä. Tomppa on kyllä vähän turhankin herkkähipiäinen. Romeo, velipuoleni on komea ja terveitsetuntoinen mies. Hänen ei tarvi juurikaan itseään tehostaa, sillä kaikki tietävät, että hän on tiikeri. Ihan hitsin komea. Rasmus-ukkoseni on semmoinen raskastekoinen nallukka, joka on aika leppoisa ellei saa jotain ihmeen veitikkakohtausta. Silloin hän saattaa käydä tuuppimassa toisia ihan vain huvikseen. Jagge on Rasmuksen aiemmasta avioliitosta ja on ihan karmea kollin retale. Kehtasi kiusata minuakin ja kerran annoin hänelle äidin tassusta. Jouduin komentamaan häntä, kun isänsä ei pidä yhtään kuria. Jaggepa joutuikin sitten konsulttikerhoon ja rauhoittui hetimiten, joten veikkaampa, että hänkin on pohjimmiltaa kiltti pikkunallukka, kunhan nuo hormoonit leppyvät. Poikani Jesse on kaikkein fiksuin, kröhöm. Hieno poika, sillä hänet olen kasvattanut hyvin. Hän on sellainen komea peräkammarin poikamies, että hänestä ei ole ollut juurikaan harmia viime vuosina. Onhan hän minulle pari lastenlastakin pyöräyttänyt ja tehnyt minusta Isoäidin. Noh naisvantteroiden kollegani Mocca on pikkuinen, kiltti tytöntyllerö, joka pelaa palloa ja painii Jaggen kanssa. En tiedä meinaako hän perhettä ollenkaan perustaa ja kasvaa koskaa aikuiseksi.  

Noh tänään sitten oman äippäni loman alkaessa pakkaan laukkuni ja lähden kotiin. Vantteroiden äippä välittää tähän vielä tunnelmani kotiin paluusta. Kotini on vain muutaman sadan metrin päässä vantteroilta, joten matka on lyhyt.

Äippä: Hilu muutti tänään ja oli kuin kotonaan, marssi reippaana ympäri ämpäri ja katseli, ovatko paikat muuttuneet. Hilu sanoi, että on täällä nyt enemmän tilaa hengittää kuin neljä vuotta sitten. Hilun siskopuoli Mama käytti hieman rumaa kieltä Hilun nähdessään, sillä hän oli ottanut talon hallintaansa eikä heti tykännyt ajatuksesta, että hän ei olekaan äipän ainoa silmäterä. Hilu ei pienestä säikähdä eikä välittänyt siskonsa kiroilusta. Hilun itsetunto lienee noussut aikalailla täällä vantteroiden luona. Eiköhän siskosten välillä kuitenkin sopu löydy ja elämä palaa uomiinsa. Hilu voi nyt nähdä unta vantteroista ja heidän metkuistaan. Hilun blogi päättyy tähän ja toivomme Hilulle kaikkea hyvää omassa kodissaan.  

4.2.2018

Heissulivei! Kuulin, että se meidän bokseri Helmi oli nukkunut ikiuneen viime keskiviikkona. Otan osaa! Sillä oli kuulemma suussa syöpä, joten hänen on nyt hyvä olla Konstan luona...surullista. Mutta mutta, nyt mun kotiin muutto alkaa olla sitten ajankohtaista. Äippä pesi mut eilen ja sanoi, että mun mekko pitää olla puhdas sitten, kun lähden takaisin kotiin. No se koti on tuossa ihan naapurissa, että jos mun tulee ikävä jätkiä ja Moccaa, niin mä pääsen kyllä äkkiä takaisin. Mullahan olisi ollut täällä nyt johtajan pestikin tarjolla, kun Johtaja Toffee lähti iäisyyteen. Siitä olen tosi surullinen. Totta puhuen tykkäsin Toffosta, vaikka se ei antanutkaan mulle puheenjohtajan nuijaa.

Olen kiitollinen, että Vantterat tarjosivat minulle sijoituskodin, kun en voinut asua omassa kodissani. Omaksi kodiksihan tämä Coonilakin on mulle tullut enkä täältä sinänsä mihinkään kaipaa, mutta alkuperäinen ja  varsinainen oma äippäni kaipaa mua. Olen kuulemma kaunein kissa maailmassa hänen mielestään. Kröhöm. Niin varmaan vantteroidenkin mielestä ;) En tiiä sitten mitä Mama (siskoni Gilda) sanoo, kun mä meen takaisin. On mulla ainakin paljon kerrottavaa sille. Nämä vantteroiden tarinat, kun eivät ole ihan hetkessä kerrottu. Tarkkaa muuttopäivää en vielä tiedä, kun oman äipälläni pitää olla silloin vapaapäivä. Jännää!!

21.1.2018

No omppas aika kulunut, kun en ole kerennyt kirjoittelemaan. Pari vuotta on humpsahtanut ihan tuosta vain. Olen viihtynyt ihan hyvin täällä Vantteroiden johtajana (pst. Hilun mielipide), tosin nää jätkät ovat aika kovakalloista porukkaa, eivätkä aina tottele mua! Toffon kanssa ollaan päästy jo puheväleihin. Ystävällinen hän mulle on aina ollut, mutta ei meinaa luopua puheenjohtajan nuijasta. Toisinaan hän kävelee ihan minua ärsyttääkseen mun perässä eikä usko, kun komennan. Tompan, Romeon, Rasmuksen ja Jessen kanssa menee ihan ok. Jaggea olen komentanut. Istun väliin kulkuväylällä enkä päästä Jaggea menemään, mutta nyt Jaggella on noussut niin pipoon, että meille tuli ihan yhteenotto tässä. Ihan hävytön kakara tuo siskon poika! Sanoin Rasmukselle, että voisitko hieman pitää kuria pojallesi. Pikku-Jesse kun on niin suloinen poikani, että ottaisi hieman mallia siitä. Itse kun olen kasvattanut Jessen. Krohöm. Mocca-tyttönen taas on niin suloinen ja kiltti neiti, että me tullaan oikein hyvin toimeen.

Olen voinut oikein hyvin, mutta varsinainen äippäni on nyt muutaman kerran sanonut, että muutan takaisin kotiin sitten, kun siellä ei ole enää koiraa. Siellä on 12-vuotias bokserineiti, jonka kanssa en kyllä enää viitsi tehdä tuttavuutta, vaikka tunsimmehan me toisemme silloin, kun olin vielä kotona. En oikein osaa sitä ajatellakaan vielä. Moccahan siitä on tosi pahoillaan, sillä naisjaostolle se on tappio. Pitäis varmaan vahvistaa naisjaostoa sikäli mikäli ... !!

13.3.2016

Voi yhren tähren ton Toffon kanssa. Siinä on kanssa niin itteensä täynnä oleva äijä. Äippä meinas kuolla nauruun, kun yhtenä päivänä tää vanha ukko juosta köpötti mun perässä ihan kiusatakseen mua. Meillähän on - miten sen nyt sanoisi: hiukan erimielisyyksiä tässä vantteroiden johtajuusasiassa. Mun mielestä siinä ei ole mitään epäselvää, äijät tarttee kunnon johtajan ja minä olen siihen kuin luotu. Ei mulle oikein riitä toi naisjaoston johtajuus, kun tossa Moccassa ei ole mitään johdettavaa. Kaikki muut pojat kyllä hyväksyisivät minut johtajaksi, mutta Toffo meinaa, että naiset ei komentele häntä eikä muitakaan poikia. Voitteko kuvitella, tämän takia Toffo välillä merkkailee mua ärsyttääkseen oman vaalipiirinsä rajoja. Se kulkee hieromassa leukaperiään kaikkiin pihtipieliin. Minä muka olen hänen tontillaan ja PAH. Tosi ärsyttävää on, että äijä ei sano mitään, kulkee vaan merkkailemassa kulmia! Välillä se papparainen tulee pyörimään siihen mun ympärille ja hieroo leveitä poskiaan milloin pöydän jalkaan milloin oven pieleen. Muahan tommonen alkaa kiukuttamaan niin, että en saa pidettyä suutani kiinni. Käsken sen häipyä sinne missä pippurit kasvaa ja lähden pois. Eikö mitä, Toffo vaan kiihdyttää poskien hieromistaan ja lähtee seuraamaan mua. Silleen me tuolloinkin mentiin ympäri keittiöolohuonerinkiä, minä sähisten edellä ja ukko köpöttäen perässä. Tiettehän vanhat ukot, kun ne yrittää kulkea nopeaan ja askel ei ole enää kovin pitkä. Äippää huvitti tämä näky, mutta kun se naisena ymmärtää mua, niin se sano Toffolle, että elä viitti kiusata Hilua ja sit Toffo lähti muualle. No pitihän mun kuitata, että ähäkutti. Moccahan on ihan väleissä kaikkien äijien kanssa, ja taitaa olla vähän liiankin hyvissä väleissä. Olen laittanut merkille, että sillä on noitten nuorempien poikien kesken hiukan silmäpeliä. Jagge niin mielellään valmentaa Moccaa, vaikka sääntöjen mukaan se on edellisen juniorin eli Jessen tehtävä. Päivittäin ne sylipainivat ja kun olen kattellut niin Moccahan sen yleensä aloittaa. ei ole multa jäänyt huomaamatta se, että Toffokin tykkää tosta pikkulikasta ja olen nähnyt sen nuolevankin sitä otsalta. Ei tartte kuvitellakaan, että se tulis mua nuolemaan!! Yäääk! Vaikka sano se mulle nyt kylpypäiväni jälkeen, että onpas sua kiva kattella, kun sulla on puhdas kolttu. En oo ihan varma mitä se tarkoitti!?! 

8.11.2015

Onnea Jesse-poikani, sä teit se sittenkin vaikka en sitä susta uskonut !! Mä olen nyt Mummi, en mummo, Hilu-mummi!

30.10.2015

Herttinen sentään!!!

21.3.2015

Coonin varvaskarvat sentään, että noiden äijien kanssa on kestämistä!! Ne on niin lepsuja! Aina sama vastaus kun olen kysynyt mitä tahansa asiaa: "kattellaaaaan"..."mitä väliä", "älä tommosesta nyt niuhoo" jne.... Nyt vasta sain oman bloginkin aukaista, kun perustin Vantteroiden Naisjaoston. Aiemmin minulla ei ole kuulemma ollut mitään sananvaltaa tässä talossa vaikka sanoja olen kyllä jaellut jokaiselle äijänturvikkaalle. Onneksi sain aloitteeseeni Naisjaoston perustamisesta oman mieheni Rasmuksen ja poikani Jessen, mieheni pojan Jaggen ja velipuoleni Romeon äänet, joten äänet menivät neljä-kaksi. No joo tottakai se oli tuon Moccasiinin ansioita, koska ei mitään jaostoa Toffon mielestä yksi nainen voi perustaa. Minä tietty olen Naisjaoston puheenjohtaja, kun ei tuosta vauvasta ole vielä sellaiseen vastuulliseen tehtävään. Niin ja me ei tietenkään aiota kutsua itseämme vantteroiksi naisiksi vaan kuulostaisiko "Ar won Ladyt" paremmalta? Ei siinä ettemmekö edustaisi vahvaluustoista ja komeaa naislinjaa ;D Aionkin nyt keskittyä tuon Mocca-vauvan valmentamiseen ja kasvattamiseen, kunhan pääsen hänen kanssaan sinuiksi. Jagge nimittäin näyttää omivan hänet itselleen ja sanoo valmentavansa Moccaa. Jagge kun luulee osaavansa käsitellä naisia. Mocca oli siskoistaan painavin ja hänen äiteensä on kuulemma komea nainen, jota on muistaakseni joskus näyttelyissä mieheksikin luultu, joten toivon, että saan kasvatetettua tytöstä kauniin ja - vantteran coonineidon.