Geren blogi

12.11.2023

Mun eka isänpäivä, huippua kun Jesse ja Jerry eivät pääse isottelemaan mulle.

Jessellä on kaksi tytärtä ja Jerryllä on kaksi tytärtä ja kaksi poikaa, samoin kuin minulla. Toivottavasti pääsen vielä Jerryn edelle, hih.

Äippä on kyllä hiukan vihjaillut, että jos vielä saan lapsia Camillan kanssa, niin saan myös kasvattaa niistä jonkun, ehkä... olis kiva saada leikkikaveri kyllä. Pikkasen tuo Mango erehtyy välillä leikkimään mun kaa, kun se muuten on niin tärkeää.

Jaa mitä kuluu, no kuuluu kuuluu ja hyvää kuuluukin. Perästä kuuluu. Pikkasen on laulattanut iltaisin, mutta muuten olen kuulemma tosi hillitty ja kiltti kollipoika. Äippä sanoo, että olen ihmeen kiltti, en ole kertaakaan edes merkkaillut mihinkään. Leikin edelleen äipän kanssa kuurupiiloa. Sillä kun on tylsää, niin se menee piiloon ja huutaa kukkuu ja sitten mä huutelen sitä ja etsin sen. Kun mä löydän sen, niin se nauraa ja me juostaan peräkanaa. Äippä joskus moittii mua, että mä en muka malta oottaa, että se ehtii piiloon ja sitten mä näen sen piilon etukäteen.

No mitäs muuta. No ei mitään ihmeitä. Terassilla ollaan vielä ulkoiltu, mutta tarhaan ei lintujen nuhan takia juurikaan päästy tänä kesänä. TYLSÄÄ.

23.10.2023

Herttinen sentään...sopii sopii... ehdin kyllä, juu juu! 

4.4.2023

Olen isä, siis minä olen isä, kröhöm.

11.3.2023

Jassoo, äippä ei ottanutkaan mua näytökseen, kun sen käsi on kipsissä. No ei haittaa, lohdutin äippää. Se kyllä haittaa, että en pääse terassille, mutta onneksi äippä leikkii mun kaa kukkuupiiloa. Se menee piiloon ja huutaa kukkuu ja mä etsin sen. Huutelen sitä ja kun löydän, juoksen äippä perässä kauheeta vauhtia.  Sit äippä menee uudestaan piiloon. Toisinaan oon niin nopee, että näen, mihin se menee. 

31.1.2023

Mahtava viikonloppu kerta kaikkiaan. Kerron myöhemmin lisää, diipa dai dappa dai...

1.10.2022

Heippa. Tiettekö, että mulla on eka synttäripäivä maanantaina. Täytän jo yhden vuoden ja olen toivonut synttärilahjaksi sellaista punaista tuoksutattia. Kaverit ovat kehuneet, että siinä on hyvä nenutuntuma. Jerrykin sanoi toivovansa sitä, kun silläkin on tässä kuussa synttärit, mutta se täyttää jo viis. Kyllä mä oon toivonut, että saisin pitää omat pippalot, kun äippä ehdotti, että pitäisin Jerryn kanssa yhteiset juhlat. Sanoin äipälle, että se ei kertakaikkiaan käy, kun mulla on ekat synttärit.

Nyt kait on sitten kylmää ja äippä sanoo sitä syksyksi. Onneksi mulla on turkki, joka lämmittää. Sääli teitä ihmisiä, kun ootte tollaisia nahkiaisia. Viime viikolla oltiin vielä Jerryn kanssa tarhassa, mutta nyt sataa ja äippä sanoo, että nyt voidaan olla terassilla. Sielläkin on kyllä kivaa.

Ai niin mun pitäis esiintyä seuraavaksi jo miesten sarjassa lemmikkimessuilla. Joo mä oon kuullut, että vantteroissa oli sellanen komee hurmuritiikeri, joka sulatti hurjan määrän sydämiä. Harmi, että mä en nähnyt sitä tiikeriä. Mä lupasin äipälle, että mä voin alkaa uudeksi vantteroiden tiikeriksi. Äippää se hymyilytti ja se sanoi, että kyllähän sä Gere aikamoinen hurmuri ootkin, kun hänetkin hurmarit. Mulla ei ole kyllä tiikerin juovia niin paljoo, mutta onhan sinitiikereitäkin olemassa?

Ei mulla nyt muuta, pitää mennä leikkiin äipän kanssa kuuropiiloa. Se menee piiloon ja mä huutelen, että mihin menit. Sitten se kukkuu ja mä äänen perusteella etsin sen. Sitten, kun löydän äipän jokun oven tai kulman takaa, niin kurahdan, että löysin ja pinkaisen karkuun kauheeta vauhtia äippä perässä. Tykkään, kun äippä leikkii mun kanssa, koska äijät ei viitti. Joskus Mangon kanssa juostaan, mutta se likka on niin tosikko, että se alkaa heti huutaan mulle, jos saan kiinni sen. No moikka!

6.7.2022

Moikka. Meillä pojilla oli kuulemma kaikilla blogikirjoittelut rästissä, hih. Munhan piti kertoa teille jo ajat sitten, kun osallistuin huhtikuussa näytelmään täällä Tampereella. Se oli jännää, sillä en tiennyt yhtään mitä siellä piti tehdä, koska en ollut aiemmin ollut semmoisessa enkä oikein missään muuallakaan poissa kotoa. Näyttelyä varten äippä pesi mun turkin kotona, että se olisi puhdas ja kiiltävä. Semmoinen sen pitää kuulemma olla näytelmissä. Siellä oli ilokseni mun lapsuuskaverikin, jonka kanssa kasvettiin ja painittiin. Nyt vaan en muista hänen nimeään, mutta me ollaan ihan saman väriset poijaat päivän ikäerolla. Mulla oli siellä oma näyttelyteltta. Edellisiltana kotona äippä näytti mulle sen teltan ja leikin siellä. Mä olin hiukan hämilläni silti. Äipän mielestä olin kuitenkin oikein hienosti.

Ensin äippä äippä vei minut tuomarisedän arvostelupöydälle. Pyörähtelin siinä ihmeissäni, kun tuomarisetä katseli ja silitteli minua hymyillen. Hän puhui jotain kieltä, jota en ymmärtänyt. Hän tarkasteli minua huvittavalla tarkkaavaisuudella ja oli ystävällisen näköinen. Äippä sanoi minulle, että tuomarisetä kehui minua lupaavaksi ja hienoksi pojaksi. Kröhöm. Sanoin äipälle, että etkö tiennyt sitä ennen kuin tuomarisetä sanoi niin. Äippää hymyilytti ja hän sanoi, että tiesin, mutta nämä ovat kauneuskilpailuja ja on paljon muitakin hienoja pentuja, joista tuomarit valitsevat mielestään kauneimmat. Tuomarisetä kirjoitti minulle todistuksen ja vertasi minua kilpakumppaneihini. Ensin minun piti kisata toisen kolmosväriryhmän coonipennun kanssa, siis sen mun oman serkkuveikkani kanssa. Tuomarisetä sanoi meitä verratessaan, että saan ykköspaikan, mitä äippä ei meinannut uskoa, koska serkkuveikkani on tosi hieno poika ja jo kokenut näyttelykävijä. Sitten minut vietiin värikisaan, jossa oli kaikki kolmosväriryhmän parhaat coonipennut ja leikkaamattomat parhaat cooniaikuiset. Äippä nosti minut pitkin pituuttani ilmaan, jolloin aloin potkia takajaloillani. Ei minua silleen venytellä, yritin viestiä äipälle. Äippä sanoi, että meidän pitää harjoitella näyttelyasentoa kotona ja sitä ollaan tehtykin. Se sujuukin jo aika hyvin äipän mielestä. Uskokaa tai älkää, niin olinkin tuomarisedän mielestä värikisan paras. Sain pienen hienon pokaalin. Sitten vielä myöhemmin minun piti mennä vielä kerran tuomarille, jossa kisattiin tuomarinparas-tittelistä. Siinä kisaan kanssani osallistuivat kaikki tämän tuomarin arvostelemat ja valitsemat pennut kakkosryhmän eri roduista. Taas voitin ja äipästä se oli jotain ihmeellistä, hih. Äippä sanoi, että nämä voitot tarkoittavat, että minun pitää mennä seuraavana päivänä isolle näytöslavalle, jota äippä kutsuu catwalkiksi. Sinne mentiinkin sitten avustajan kanssa yksi kerrallaan ja siellä valittiin näyttelyn parhaat.

Tämä olikin kuulemma juhlallista, kun tämä näyttely oli joku voittajanäyttely. Musiikki soi sunnuntaina ja mulle vieras täti otti minut äipältä, kun tuli parhaiden kakkosryhmän pentujen vuoro astua lavalle. Äippä oli ylpeä minusta, tai niin se sanoi, sillä esiinnyin siellä tosi hyvin, eikä kukaan olisi voinut aavistaa, että olin elämäni ensimmäisessä näyttelyssä. Paitsi äippä sanoi mun avustajalle, että se tietää, jos mua alkaa pelottamaan. Yleensä voittajanäyttelyihin ei kuulemma pääsekään ilman aiempaa kokemusta, mutta nyt korona-aikana sääntöjä oli muutettu. Olihan se pienelle pojalle iso kokemus, mutta nyt jatkossa tiedän hiukan, millaista näytelmissä on.

No muutoin täällä on ihan kivaa, voin tarhailla ulkona Jerryn kanssa. Mango ja Jesse ovat mieluummin terassilla, jonne mut päästettiin vasta kesällä. Mun lempileikki on äipän kanssa kuuropiilo. Äippä menee piiloon ja huutaa mulle kukkuu ja mä huudan takaisin, että tullaan ja etsin äipän. Ja sitten juoksen lujaa karkuun. Sitten mulla mieluinen leikkiputki, jota kannan suussani. Joo niin, yks myyrä on myös mulle mieleinen. Sitäkin kantelen suussani.

Ihan hyvin mulla menee noiden muiden kanssa. Ne vaan on ihan tosikkoja toisinaan. No mut jatketaan toiste, mun pitää mennä nyt nukkumaan. Kuulumisiin!

20.3.2022

Moiii, oottekste oottanut mun kuulumisia? Mulla menee täällä hyvin, paitsi että painikaveria ei ole löytynyt. Olen jo 5,5 kk vanha mies. Kehtaavat kutsua mua kakaraksi, kun täytän ensi kuussa jo puoli vuotta. Jesse sanoi, että olen muka villein hänen ikinä tapaamansa pentu. Kohotin kulmiani, ai minä vai? Sanoin pää kallellaan, että miten niin ja hyökkäsin hänen pehmeään vartaloonsa kiinni ja sanoin, että laitan sulta mammuttisetä hartiat maahan. Jesse on leppoisa, mutta komentaa kyllä mua. Joskus iltaisin se lipaisee mua, kun ollaan menty nukkumaan. En ole ihan varma, pitäisikö mun uskoa sitä. Jerryä mä uskon, se on sanonut, että hän ei hyväksy, että hänen kimppuunsa hyökätään ellei hän ole antanut lupaa. Silti se itte välillä hyppää mun niskaan. Okei okei, olen nyt uskonut, että mun on toteltava ainakin Jerryä ja äippää. Sitten tuo meidän punainen sähikäinen on hauska ja suoraan sanottuna en ole ottanut sitä ihan tosissani. Me juostaan kilpaa ja se pyytää mua välillä juoksemaan, mutta sitten se tosikkona komentelee mua.

Mä olen kyllä reipas miehenalku ja mä aion isompana mennä näyttelemäänkin. Jesse ja Jerry näyttivät mulle vantteroiden kisapalkintoja ja sanoi, että tuollaisia pitää sitten tuoda kotiin, jos näytelmiin lähtee. Mä kysyin, että eikö ne lähtis mun kaa, mutta Jesse on kuulemma jo eläkkeellä. Ai niin sillä on kuulemma kymppisynttärit ens kuussa. Jerry sanoi, että hän saattaa joskus lähteäkin. Mutta nyt me ei mennä mihinkään, kun meillä on tuolla yhdessä huoneessa pomppuja. Kyllä,  sieltä kuuluu kauheaa pomppimista. Saas nähdä saanko niistä painikaveria, kun ne vähän vielä kasvavat. Ne on kuulemma Jerryn tyttären lapsia. Äippä on näyttänyt niitä ja mä kattelin pää kallellaan niitä. En sanonut mitään. No mut heissan taas. Mä kirjoittelen kun taas muistan!

26.1.2022

Heippa! Minä olen Gere ja olen jo kohta 4kk nuori. Mä muutin tammikuun alussa tänne Teiskoon Orimattilasta. Siellä mulla oli monta sisarusta ja täällä on vain mua isompia. Olin hiukan kummissani, kun noi mun uudet kaverit sähisi mulle. Kai se on sitten tervetulotoivotus täällä. En tiedä, mitä olisin sanonut, niin minäkin murisin niille niin pelottavasti. Mun uusi äippä piti mua lähellään ja leikki mun kaa ja sanoi, että rakastaa mua. Kiva. Kolme päivää meni tutustuessa. Olikohan se jo toinen yö, kun nukuttiin porukalla. Noilla isoilla on täällä omat paikat sängyssä ja ne eka meinas, että mä en saa tulla niiden paikoille. Ne oli väliin äkäisiä mulle, mutta kyllä mut on hyväksytty vantteroiden painiseuran junnuksi ja hallituksen juniorijäseneksi. Se on kivaa.

Ensimmäisenä minut hyväksyi valtavan iso, kiltinnäköinen Jesse-setä. Se tuli mun huoneeseen makoileen mun viereen. Jesse sanoi, että hän on painiseuran puheenjohtaja ja myös ravitsemusvalmentaja. Hän haluaa tarkistaa, mitä mä syön. Iso sininen esitteli itsensä Jerryksi ja kyseli, että miksi mä olen muuttanut tänne. Katselin häntä pää kallellaan ja kysyin, että miten niin. Jerry kertoi, että hän on muuttanut tänne 4 vuotta sitten toooosi kaukaa. Kysyin Jerryltä, että olisko se mun kaveri. Jerry sanoi, että ookoo, mutta kuulemma mun pitää kunnioittaa sitä. Jerry juokseekin mun kaa kilpaa, mutta välillä se mököttää. Äippä sanoi, että Jerry on vähän mustasukkainen. Mun mielestä sillä on kyllä siniset sukat niin kuin mullakin. Jerry nuoli yks päivä mun sukat ja se kai halus sanoo, että se on mun kamu. Jerry sanoi, että me ollaan sitten sinisten puolue. Se tuntui kivalta. Hän lupasi valmentaa mua ja me otettiinkin yks painimatsi viime viikolla. Jerry ei vaan tykkää, kun mä hyökkään sen kimppuun. Tiettekö kun mä en voi sille mitään, että mulle tulee semmonen hepuli, niin silloin mua ei pidättele mikään. Äippä sanoi, että kannattaa uskoa isoja poikia, jos ne komentaa. Jaa.a.

Sitten täällä on yks punainen täti, joka sanoi olevansa Mango. Se kurkki alkuun mua nurkan takaa silmät pyöreenä ja oli selvästi ihan hämillään. Se on kuulemma nuorin täällä, eikä ole koskaan ottanut pienempää vastaan. Mango sanoi mulle, että tuu hänen kanssaan kaapin päälle. Äippä sanoi, etten saa vielä sinne mennä. Mä kyllä mittailen pää kallellaan, että koskahan mä mahtaisin jaksaa hypätä sinne. Mango tuli muuten sitten pipiksi eikä sille maistunut ruoka ja se oli ihan surullinen neljä päivää. Onneksi se sitten piristyi ja on nyt ihan kunnossa. Äippä kävi sen kanssa lääkärissäkin useamman kerran. Kai se Mango-täti järkyttyi, kun tänne ei tullut naispuolista uutta jäsentä vaan mies. No oonhan mä mies, vaikka mä olen vielä poika. Isot pojat sanoivat, että Mango olisi halunnut tytön naisjaostoon, kun toiset tytöt ovat etäjäseniä. Se tarkoittaa, että ne ei asu täällä. Paitsi nyt muuten tuolla äipän työhuoneessa on nyt joku. Jerry sanoi, että se on hänen tyttärensä. Sen nimi on kuulemma Mina ja se ei ole kyllä tullut sieltä pois enkä mä ole päässyt sinne, kun oven edessä on semmonen aita, ettei ovesta voi pompotella sisälle huoneeseen. Äippä ei oo sanonut mitään muuta kuin, että sinne ei saa mennä. En mä sitten oo sinne yrittänytkään, eikä noi muutkaan yritä sinne eikä välitä siitä huoneesta.

Heippa, mä lähden leikkiin. Oon äipän mielestä kova leikkimään. Moikka...