Delin blogi4.1.2020 Me lähdettiin taas autolla lasten kanssa. Olin hiukan tai aika paljonkin sitä vastaan, sillä epäilin, että taasko mennään eläinlääkäriin. Voi ihmettä, kun huomasin, että minä tulinkin omaan kotiini isin luokse ja Albert ja Mina tulivat kanssani. Minä kiersin kaikki paikat ja en todellakaan ollut unohtanut kotiani!!! IHANAA OLLA KOTONA!!! Amadea eli Luna laitettiinkin pikkuboxiin ja kuulemma Luna lähti Poriin. Porissa Lunaa odotettiin jo kovasti. Siellä olikin kuulemma vastassa Saara, Lunan uusi äippä. Luna oli tepastellut reippaana huoneet läpi ja todennut, että jään tänne. Hän oli tehnyt sen niin konkreettisesti, että Liisalta oli loksahtanut leuka. Kuljetusboxi oli vielä auki olohuoneen lattialla tulon jäljiltä. Luna oli kävellyt olohuoneeseen, mennyt boxin luo, työntänyt tassullaan oven kiinni ja hypännyt sohvalle kyljelleen. Sitten hän oli teroittanut kyntensä sohvaan (kääk), pompahtantu kaukosäätimen luo, ottanut sen tassujensa väliin ja alkanut katsomaan luonto-ohjelmaa. Liisa oli sanonut, että sä et taidakaan haluta lähteä enää hänen mukaansa. Eheei... oli Luna huikannut ja korjannut lököasentoa sohvalla, pompahtanut lattialle ja ottanut sieltä kilisevän lelun. Luna oli todellakin tullut kotiin. Kiitos Saara, että tarjosit kodin meidän Luna-neitoselle. Laittelen lapsosten kuulumisia tänne vielä ja siitäkin kuinka Tikru-isi otti minut ja lapset vastaan. Samoi kiitos Aleksanterin huoltajille Raumalle ja mun omaa äippää ja isiä en sen enempää tässä kiittelekään, muutakuin KIITOS, että sain tulla kotiin vietettyäni koko syksyn Teiskossa. Kaikki meni niin hienosti kuin vai voi. Minun äitiurani olikin sitten sovitusti siinä. Katsotaan sitten onko Minasta äidiksi, kunhan tuosta varttuu. 30.12.2019 Noniin toinenkin neuvolareissu heitetty, tosin minun osaltani loppumatka on hämärän peitossa. Meinaan minut vietiinkin leikkaukseen. Mun ei tarvi enää kieriä ja huutaa, joten kiva juttu sinällään siirtyä konsulttihommiin. Mulle puettiin sellainen hölmö paita. Neuvolalääkäri totesi lapset terveiksi ja olihan ne kasvaneet taas paljon. Albert painoi jo 2,8 kiloa. Amadea jota kutsun Minaksi oli kevyin, mutta hänkin oli yli kaksi kiloinen. Annalle annettiin nimi Luna. Oikeastaan toisistaan riippumatta tyttöjen nimet rimmaavat oikein hyvin Luna ja Mina. Lunallekin on löytynyt rakastava koti, jossa lasketaan päiviä, että saavat pikkulikan kotiin. Hänellä tulee olemaan kaksi isoveikkaa siellä kaverina. Hienoja miehiä kuulemma jostain kaukaa ulkomailta asti. Meillä onkin jo muuttosuunnitelmat olemassa, jos vain leikkaushaavani paranee hyvin. Ihanaa päästä kotiin isin luo !! isin on kuulemma ollut mua ikävä. Mitähän isi mahtaa sanoa, kun en palaa yksin kotiin ... hihhih. Nostan rinnan rottingille ja sanon, kato isi mitä mää tein ;) Mulle on kuulemma luvattu kunniajäsenyys Teiskon Vantteroiden painiseurassa. Mahtavaa. Alankin kasvattamaan turkkia ja muskeleita seuraavaksi. 5.12.2019 Käytin lapset neuvolassa. Kaikki ovat terveitä ja saivat rokotukset. Minäkin sain rokotuksen. Annalle vielä etsitään rakastavaa kotia, sillä en minä kaikkia vekaroita ota kotiini. Alkaa olla hiukka jo aika pitkää. Siksi olenkin alkanut juosta vähän väliä, niin kuluu aika rattoisammin. Tosin vantteroiden äippä taitaa olla hiukan eri mieltä... hihhih. Kutsun, jos se minun mieheni tulisi tänne kammariin katsomaan meidän lapsia. Olen nähnyt sen muutaman kerran siinä ovella simmut pyöreinä, ukkokulta hölmön näköisenä. 24.10.2019 No huhhuh... Kyllä nuo lapset kasvaa hirmuista vauhtia. Kaikki ovat oppineet 4 -5 viikon iän välillä hiekkalaatikolle, masut toimivat ja ruoka maistuu. Viimeisenä oppi syömään Anna ja ensimmäisenä Amadea. Niin Amadeus Mozartista tuli nyt prinsessa Amadea Adrienne. Kaikkien painot ovat jo 800-900 gramman välillä. Pojat ovat 40-50 grammaa painavempia kuin tytöt. Kaikki ovat kovia riehumaan. Välillä joudun toppuuttelemaankin niitä. Kamaripalvelijani rakensi kakruille pahvilaatikoista 2 h+kk+wc-systeemin ja siihen on jo neliö hankittu lisää. Saas nähdä kuinka kauan nuo kakarat pysyvät tuossa kaksiossaan. Tuo kuva on jo parin viikon takaa. Mieheni Jerry ei ole päässyt vielä katsomaan lapsia. Välillä kuulen, että hän haikeana oven takana kysyy, että kuinka siellä voidaan. Olen huikannut hänelle, että meillä on kaikki hyvin ja että täällä on kasvamassa pikkujerryn näköisiäkin taaperoita. Aleksanterihan se varmaan eniten muistuttaa isäänsä ja Amadea, joka nyt sitten onkin tyttönen. Minä olen tiennyt sen kyllä, mutta kamaripalvelijani silmät olivat hieman harittaneet. Minulla on mennyt täällä oikein hienosti. Maitoa on piisannut ja ollaan oltu kaikki terveinä. Iskää on jo vähän ikävä. Terkkuja Tikru-iskälle. Varmaan Siru ja Janne ovat kertoneet, että olen tulossa joulun aikoihin kotiin. Kamaripalvelijani sanoo, ettei olisi ikinä uskonut, miten hyvin sopeuduin tänne Teiskoon omaan vauvasviittiini ja miten rauhallisesti ja hienosti olen jaksanut hoitaa lapsia ja olla täällä. Kohta lapset alkavat olla sen kokoisia, että voin itsekin leikkiä heidän kanssaan. Minäkin osallistun nyt Teiskon vantteroiden hallituksen kokoukseen viikonloppuna, kun samalla juhlitaan Tompan ja Jerryn synttäreitä. Mieheni Jerry täyttää 2 vuotta ja Tomppa vantteroiden vanhin jo 14 vuotta. Ohhoh. Kuulumisiin. Pyydän kamaripalvelijaani olemaan hieman ahkerampi kuvien laitossa, jotta näette enemmän lapsosten kuvia. On ne niin ainutlaatuisia täällä. Minäkään en sitten tee muita lapsia, joten ne on tässä. Kaikki meni hienosti ei sen puoleen, mutta se on sovittu jo etukäteen. Kuulumisiin! 20.10.2019 Äippä on katsonut hiukan pieleen tuon Amadeuksen sukupuolen ....käääääk. minähän olen sen tiennyt, mutta...olen lauleskellut tässä vaan, että "oli tyttö nimeltä Amadues" ja olen jo mielessäni keksinyt tytölle nimenkin...oottakaa iin kerron sen pian!! 5.10.2019 Moi! Ylpeänä äitinä tiedotan, että lapsukaiset ovat jo melkoisen isoja kölliköitä, painavat 443-478 grammaa. Kamaripalvelijani punnitsee lapset aamuin illoin. Esikoiseni on sinivalkoinen, valkoviiksinen Albert. toinen lapseni on sinitabbyvalkoinen, kovasti äänekäs ja tomera Anna. Kolmas lapseni, kaikista vantterin poika on Aleksanteri ja neljäs poikani on sininen poika Amadeus, jolla on valkoinen rusetti kaulassa. Nimet ovat nyt alustavia ja kutsumanimiä ei ole vielä annettu. Nekin on minulla harkinnassa, mutta en kerro vielä ja sittenhän voi käydä niin, että aikanaan heidän omat palvelijansa muuttavat nimet. Niin minä muutin 11.9 tänne Teiskoon äitiyslomalle Teiskon Vantteroiden taloon. Minulla on täällä oma sviitti ja tosiaan oma kamaripalvelija. Olikin hyvä idea palkata tuo kamaripalvelija, sillä hän tuo minulle aamiaiset, lounaat, päivälliset, ilta- ja yöpalat ja pitää raikasta vettä kipossani. Lisäksi hän huolehtii siivoamisesta täällä, joten voin keskittyä täysin lasten hoitoon. Alkuun hieman ihmettelin, mihin olin tullut, mutta kuin ihmeen kaupalla sopeuduin hyvin tänne sviittiini. En vierastanut kamaripalvelijaanikaan, sillä hän oli käynyt minua Atalassa katsomassa. Laskettu aikani oli 14-15.9 ajatuksena, että synnytän samalla tavalla 63. vuorokautena kuin äitinikin. Tosin olimme Jerryn kanssa häätreffeillä neljä päivää, niin oli ajatus, että saattaa olla, että laskettu aika on välillä 14-16.9. Kamaripalvelijani oli valmistautunut avustamaan minua synnytyksessä jo viikonlopun ajan. Siinä kuitenkin kävi niin, että vasta sunnuntai-iltana 15.9 alkoi tapahtumaan. Silloin tuli limaa, joka merkkasi kamaripalvelijalleni, että synnytys käynnistyisi noin puolen vuorokauden aikana. Kamaripalvelijani valvoi koko yön ja sen tuuraaja sijaiskamaripalvelija tuli päästään sitä nukkumaan aamuyöstä. Unta ei kuitenkaan ehtinyt silmiin kuin vajaan tunnin verran, kun supistukseni alkoivat. Päätin tehdä vaavit kamaripalvelijan nenän eteen lattialle, johon hän oli levittänyt suojaliinoja. Ponnistelin ja ponnistelin, vaihdoin asentoa, kyykkyyn, istumaan, selälleni, oikealle kyljelle, vasemmalle kyljelle, selälleni... tätä jatkui tunnin, toisen.. sanaakaan en sanonut koko aikana, vaan rauhoitin itseäni hurraamalla ja töppäämällä kamaripalvelijan jalkaan. Sijainen joutui lähtemään ja tilalle tuli minun oma kasvattajaäippä. Siinä hetken vielä ponnistelin ja sitten purskahti jotain vihreää liinalle. Silloin ihmisille tuli kiire ja he sanoivat, että nyt on lähdettävä lääkäriin. Punainen amulanssi kiiti tuhatta ja sataa kohti kaupunkia. Kamaripalvelijani alkoi soittamaan eläinlääkäreitä läpi. Evidensia Nekalasta sanottiin, että älkää tulko meille vaan menkää mieluummin Evidensia Tampereelle, koska siellä on aamuisin poliaika. Antoivat puhelinnumeron, johon ei kuitenkaan vastattu puoleen tuntiin. Siinä ajassa olimme jo päässeet 35 kilometrin päähän kaupunkiin. Matkalla soitto Hakametsän eläinlääkäriasemalle päättyi tylyyn toteamukseen, etteivät he ota vastaan hätäsynnyttäjää, koska heillä on ajat täynnä. Kiitos ja näkemiin. Ei voi kun ihmetellä moista palvelua, mutta siihen ei ollut aikaa. Olimme Taysin kohdalla, kun lopulta Evidensia Tampereelta vastattiin. Samaan aikaan klo 8.45 synnytin takapenkillä ensimmäisen pojan Albertin. En saanut työnnettyä häntä kuitenkaan ihan kokonaan ulos, kun oli mokoma sieltä tulossa niska edellä. Kasvattiäippäni onneksi oli tukenani ja auttoi Albertin ulos. Napanuoraa ei kuitenkaan saanut hänkään katkaistua, koska sen verran syvällä vielä Albert oli. Kamaripalvelijani sai kuulla puhelimessa, että olemme tervetulleita Evidensia Tampereelle. Äippä kuului sanovan sinne, että meillä syntyi jo pentu autoon. Onneksi Albert oli virkeä ja aloin hoitaa häntä, vaikka hän oli kiinni vielä. Ambulanssi syöksyi eläinlääkäriaseman pihaan ja minä lennossa sisälle. Onneksi kamaripalvelija oli ennakoinut ja hankkinut minulle suuren kangasasuntoauton, jossa minun oli helppo olla lapsen kanssa. Pääsimme suoraan huoneeseen ja eläinlääkäri Sonja oli salamana paikalla. Sonja auttoi napanuoran irti ja totesi minulle, että maailmassa oli virkeä poikalapsi. Emme kauaa olleet siellä, kun toinen lapseni syntyi klo 9.15 ja Sonja totesi, että maailmassa on tyttölapsi. Hänkin oli virkeä ja terveen oloinen. Eläinlääkäri tutki masuani ja totesi, että kyllä siellä vielä kaksi tai ehkäpä kolmekin tulossa. Ekat vaavit jo kävivät ahnaasti tisuille ja annoin heidän olla. Kamaripalvelijani ja kasvattajaäippäni huokaisivat helpotuksesta, kun sainkin synnytettyä pennut normaalisti. Eläinlääkäri sanoi, että oli hyvä, että lähdimme tulemaan, sillä ponnistusvaihe oli jo pitkittynyt ja ehkäpä autokyyti sai vauhtia synnytykseen. Klo 9.45 syntyi kolmas suuri poika, jonka kamaripalvelija sai autella alkuun. Sitten hiljeni. Eläinlääkäri ehdotti, että otetaan röntgenkuva, jotta nähdään onko siellä vielä 1 vai 2 tulossa. Yksihän siellä vielä oli, mutta sillä ei ollut kiirettä maailmaan. Niinpä lähdimme kotiin puolen päivän maissa. Klo 14 kuopuspoika syntyi normaalisti ja niin oli urakka hoidettu. Loput istukatkin tupsahtelivat siinä iltapäivän aikana ulos, ja vointini oli voipunut mutta hyvä muutoin. Sain olla rauhassa lasten kanssa. Maitoa alkoi tulla heti ja sen jälkeen tässä on oltukin imettävänä. Huilaan kyllä välillä ja laitan maitobaarin kiinni, kun lapset nukahtavat. Olen kuulemma hoitanut lapsiani erittäin esimerkillisesti. Aika on mennyt nopeaan, sillä ensi maanantaina lapset tulevat jo kolmeviikkoisiksi. Viikon päästä saakin kamaripalvelija alkaa sitten syöttämään lapsia ja minä pääsen hieman helpommalla. Minun kanssani on jo etukäteen sovittu, että en tee kuin nämä yhdet lapset, joten tämä jää ainutlaatuiseksi kokemukseksi minulle ja kamaripalvelijalleni. Siru ja Janne ovat käyneet onneksi mua tervehtimässä ja ihastelemassa lapsiani. Tikru-iskä minua on kuulemma kaipaillut, mutta tyyntynyt, kun on kerrottu, että tulen kyllä kotiin isin luo, kunhan lapset ovat tarpeeksi isoja. Mieheni Jerry on kuulemma tuolla oven takana. En ole päästänyt häntä tänne eikä kamaripalvelija ole sitä ehdottanutkaan. Jerry on kyllä välillä oven läpi kysellyt, että tarvitsenko apua. Tuore iskä saa sitten myöhemmin tutustua jälkikasvuunsa. Minun pitää nyt tuumailla noita nimiä rauhassa, joten kuulette sitten myöhemmin, mihin olen päätynyt. Siinäpä sitä tarinaa nyt täksi kertaa. Pitää laittaa lapset nukkumaan, heippa! 19.9.2019 Huhhuh... mä kerron myöhemmin, miten kaikki meni, mutta on se totta, että olemme saaneet Jerryn kanssa perheenlisäystä 17.7.2019 Wautsi wau, mikä miäs !!! En kerro enempää. 30.12.2018 Kuuurrrrr, missä se Jerry oooooon? Nimittäin aloitin ensimmäisen juoksuni, kun täytän ylihuomenna vasta 7 kuukautta. Ihmiset meinas, että ei ois tarvinnut vielä aloittaa, sillä Jerryä pitää odottaa ensi kesäkuulle asti, jos nyt muuten kaikki menee putkeen. Niin vietin joulun iskän kanssa kaksistaan. Joo.o. Meillä oli kivaa, pukki kävi meillä vessassa eikä mun Siru-palvelija tiennyt siitä mitään! Hihhih. Mä sain vantteroilta uuden pehmopedin, jonka iskä varasti heti. Höh. Ei muuta kuin hyvää tammikuuta teille sitten! 2.12.2018 Iskä kertoi, että minäkin pääsen mallikouluun ja tänään tulin Kuopiosta, jossa esiinnyin pentuluokassa. Siellä oli semmoisia tuomari-ihmisiä, jotka kehuivat minua ja kirjoittivat minulle hienot todistukset. Iskä oli minusta tosi ylpeä, sillä kaikki arvosteluni olivat ekselenttiä. Me oltiin yötä Isovalkeinen - nimisessä rivitalossa. Minä kekkuloin reippaana hotellihuoneessa, kun mun matkakaveri Jagge laitettiin kylppäriin. Jagge on mun lapsuuskodissa asuvan Pietun isä. Se on kuulemma jo vaari. Minut myös tarkastettiin siellä ja todettiin, että todentotta olen sinitabbyvalkoinen. En tiedä, koska lähden uudestaan mallikouluun, mutta ehkäpä vasta ensi vuonna, kun olen jo isompi tyttö. 27.9.2018 Muutin Kuopiosta Isin luo Atalaan. Isi on ihan mahdoton, kun se kyttää mua koko ajan!! Olin heti kuin kotonani, kunhan toi iskä antais mun olla rauhassa. Mun äitin nimi on Helka ja mulla on kaksi siskoa Ulpukka ja Dore ja yksi veli Vihtori. Kuljen iskän jalan jäljissä ja olen uusi Teiskon Vantteroiden etäjäsen iskän siirtyessä kunnijäseneksi. |
Teiskon Vantterat - Maine Coon kissat