Minan blogi

28.4.2022

No kastuinhan minäkin viime viikolla, joten oltiin koko perhe kylvyssä :O Hyvinhän se lapsostenkin pesu sujui. Kuivateltiin saunan lauhkeassa lämmössä. Tänään oli toiset rokotukset ja huomennahan minä lähdenkin jo kotiin Camillan kanssa. Mitähän äiti sanoo ;) Calle muuttaa samalla reissulla ja sitten Cisse ja Caarle lähtevät sunnuntaina. Siinä tämä mun äitiysloma sitten olikin. Kaikkea hyvää rakkaille lapsilleni uusiin koteihin! Toivon, että teistä kasvaa isoja ja ihania maine cooneja ja saatte viettää terveen ja onnellisen elämän uusissa kodeissanne.

10.4.2022

Lapset kävivät kuluneella viikolla neuvolassa ja saivat ensimmäiset rokotukset ja sirut. Sanna-lääkäri totesi kaikki lapset terveiksi. Kukaan ei edes vinkunut, kun piikkejä laitettiin. Calle ja Cisse painoivat 2,0 kiloa ja Caarle 2,2 kiloa ja Camille 1,8 kiloa. Hyvän painoiset lapset. Reippaita ovat syömään, mitä nyt yrittävät minun ruokakipoltani pummia lihoja ja raksuja, vaikka huonepalvelvelija tuo heille kyllä paljon ruokaa. Nyt sitten kuulemma heidät pestään ensi viikolla. Toivottavasti ;) en kastu samassa rytäkässä.

20.3.2022

Hyvin ovat lapset kasvaneet ja osasin varoa haavaani myös heiltä. Haava on hyvin parantunut. Poijaat ovat jo semmottisia yli puolitoistakiloisia ja Camillakin parisataa grammaa perässä. Villejä vekaroita sanoisin ;) Kyselinkin tänään omalta äipältäni, että koskas tulen kotiin, mutta kyllä täällä nyt vielä ainakin neljä viikkoa ainakin menee. Otatin tänään itsestänikin kuvia, kun noita kakaroita vaan koko ajan kuvataan. Kuulin, että oma äitini ja vaarini ja Albert-veikkani kyllä odottavat minua jo kotiin. No tulen tulen, hoitelen nyt nämä hienot lapseni ensin isommiksi. Hienoja he minusta ovat ja siksi lähetänkin lasteni isälle kiitokset ja terveiset <3 p="">

14.3.2022

Pikkasen tokkurainen olo. Olen tässä jo toista juoksua ollut aloittelemassa ja nyt sitten minut kiikutettiin leikkaukseen. No eipä tarvi niitä ukkeleita enää huudella. Joku ihme mekko on päällä, mutta otin sen pois. En tykkää semmoisista. Hyvin on muuten lapsukaiset kasvaneet ja nyt jo syövät ruokaa lautaselta. Kyllä palvelija on tuonut  tuossa lasten 3 viikon kohdalla hiukan lisämaitoakin lapsukaisille. Enhän mä ole ehtnyt kirjoitella, kun on tassut täynä työtä näiden ipanoiden kanssa.

24.2.2022

Surullisia uutisia nyt. Pieni kilpparityttö, joka ei osannut imeä on tänään luovutettu sateenkaarisillalle. Nuo palvelijat koittivat häntä syöttää, mutta hänellä oli niin suuri kitalakihalkio, että ei hänestä ollut eläjäksi. Otin hänet aina tassuni alle, mutta elämä on ... nyyh.. Apea tunnelma täällä on, mutta onneksi nuo neljä ovat terveitä, joten pitää keskittyä niihin.

21.2.2022

Ai ootte odotellut, kyllä tänään olen synnyttänyt aamusta viisi ihanaa pentua. Hyvin ne sieltä laskettelivat taas ulos, että ei ihan kauheita ponnisteluja tarvittu. Pidin kasvattajaäipän ja apukätilön suhteellisen kiireisenä. Jotain yleisöä Teamsissäkin taisi olla, hihhih.

20.1.2022

Hyvin voin, mutta en ole vielä aloittanut synnytystä, vaikka tuo äippä tuossa mua kyttääkin. Huomenissa se olisi sitten niinkuin aika ;)

18.2.2022

Tervehdys. Saavuin tänään tänne Coonilaan äippälomalle. Laskettu aika on perjantaina. Kiitos voin oikein hyvin. Veikkaavat, että  4-6 pentua olisi tuloillaan. Ans kattoo,  antaa niitten veikata. Mun sviitti onkin näköjään ihan kunnossa. Pesäksi onkin tällä kertaa varattu  tuo kangaskoppa, joka mulle onkin tuttu. Olen tällä ihan kuin kotonani. Tarjoilu pelaa ja tilailen sviittiin drinksuja, piffiä ja pientä purtavaa.

26.12.2021

Ihanaa nähdä lapsien kuvia joulukodeista. Ovat kyllä mukulat kasvaneet ja komistuneet kovasti. Joulusuukot vaan teille kaikille! Peilailin tuossa linjojani joulun kunniaksi ja totesin, että olen hieman pyöristynyt. Hyvä niin, sanoi kasvattajaäippäkin, kun olin kuulemma niin hoikka keväällä pentujen jälkeen. Itsekin olen tyytyväinen. No ikääkin tulee, vaikka vielä keskenkasvuinen muka minäkin olen. Täytin siis syyskuussa 2 vuotta.

Jaa mitä muuten. Perttialberttiveikan kanssa täällä elellään Deli-äidin hellässä (vink vink) huomassa ja vaari sitten vahtii perheensä menoa,  hihhih. Minä nyt olen hieman vähemmän riehumassa noiden kanssa, kun hienot rouvat ei silleen rieku. Sen sijaan olen tykännyt hengailla tuon ihmissiruni kanssa, tuntuu turvalliselta, kun oma äippä on lähellä. Tiättehän te. Mutta pitäkäähän huolta itsestänne. Moooi!

11.12.2021

Ihan vain tiedoksi, että sytyttelin jouluvalot, hihhih, mutta onhan joulu kohta, vai mitä?

28.11.2021

Heippa. Oli kiva käydä vantteroiden viikonloppusviiitissä. Iskä hiukka mekkaloi siellä ulkopuolella. Hiukka hävetti. Rakas blogikirja, en muuta voi sanoa, kuin että oli ihan eri näköinen kuin viimeksi. Ja älyttömän iso ja komee. Ans sitten kattoo... trallallei...

Muuten ihan vaan tiedoksi, että mulla on kaksi sirua. Toinen kaulalla ja toinen vieressä aina, kun tarviin, hih hih, oliko hauska? Se toinen on uhkaillut viedä mua ensi vuonna näytöksiin. Apuwa, enhän mä muista yhtään, mitä siellä pitää tehdä, mutta voitais iskän kanssa lähteä. Iskä on luvannut lähteä mun kaa. No mutta se on sitten joskus. Ei muutakuin kuulumisiin.

28.5.2021

Moikka ja terveisiä täältä kotoa. Pentuhuone on kuulemma tyhjä ja siivottu ja minä olen kotiutunut takaisin omaan perheeseeni. Hiukan Deli-äiti ja Pertti-veikka mököttivät mulle muutaman päivän. Tikru-vaari sen sijaan marssi luokseni ja valtasi uuden petini, höh.

Toivon Paronille iloista ja tervettä elämää Lappeenrantaan ja Pepsille samoin Askolaan, Bellalle ja Bettylle ja Beetulle Tampereelle ja Beatalle Kangasalle. Voikaa hyvin äitin kultamussukat, iki-ihanat lapseni. Olen iloinen, kun kuulin, että olette reippaina asettuneet taloiksi uusissa kodeissanne. Laiteltaapa kuulumisia tuonne Liisalle, niin minäkin niitä sitten kuulen.

16.5.2021

Nyt lapset täyttävät 14 viikkoa ja minä taidan jo lähteä omaan kotiini oman äitini Delin, vaarini Tikrun ja veljeni Pertin luokse. Lapset saivat jo toisen rokotuksenkin ja kaikki alkaa olla sitä paitsi, että lapset saavat muuttaa uusin koteihinsa 22-23.5.

Tässähän olen lapsukaisia katsellut, välillä hoitanut ja leikkinyt, mutta kun he ovat jo noin isoja, alkaa minunkin mieli tehdä takaisin omaan kotiini. Mahtavatko he siellä enää tunteakaan minua. Olenhan lähes neljä kuukautta ollut täällä Teiskossa. Sain huonepalvelijalta lahjaksi uuden nukkumapesän, jossa voin huilata urakan jälkeen.

21.4.2021

Terve ja terveisiä täältä pentusviitistä. Lapset ovat jo 10,5 viikkoisia ja kasvaneet isoiksi minivantteroiksi, kuten täällä Coonilassa pruukataan sanoa. No en ole ehtinyt plokkailla teille sitten viime kuun. Ymmärrätte varmaan, että tuossa lapsilaumassa on työtä. Tänään käytin lapset ensimmäisellä rokotuksella Sanna-eläinlääkärin luona. Myös ne sirupiikit laitettiin kaikille. Hirmu reippaasti lapset kestivät piikit. Pikkasen jännitti uusi tilanne niitä, mutta uteliaana oltiin katsomassa pääsisikö pöydältä johonkin muualle. 

Ai mietit, että miten me koko konkkaronkka päästiin eläinlääkäriin? No niinpä. Äippä laittoi kaikki kuusi mukulaa sellaiseen kannettavaan kankaiseen isoon matkustusvaunuun ja minut omaan boksiin. No tottahan olin äitinä lasten tukena neuvolassa. Eläinlääkäritäti sanoi, että kaikki lapseni saavat puhtaat paperit eli kenellekään tullu mitään huomautettavaa napatyristä eikä hännistä eikä sydänäänistä ei muustakaan. Kaikilta pojilta löytyivät myös laskeutuneet pompulat. Hieno homma. Kolmen viikon päästä lapset saavat sitten toisen rokotuksen.

Meitsiä on juoksuttanut kyllä ahkeraan edelleen... kolme juoksua ja vain viikon tauko välissä. Aika rankkaa. Äippäkin on huolissaan. Jerry-isänikin kävi kuulemma pompuloiden poistossa, jotta täällä ei olisi turhia ärsykkeitä. Isi on kyllä ollut ihan mielettömän rauhallinen meidän suhteen, mutta tipautti turkkinsa totaalisesti kylpyhuoneen lattialle kuulemma. Sen verran se impilantin laantumisen vaikutus sitten tekee. No nyt iskä pääsee kasvattelemaan turkkiaan ja keräilemään menetettyä painoaan takaisin. 

Sviitti on meillä kokonaan käytössä. Tosin minun oma tila hävisi ja nyt koitan vetäytyä välillä ikkunalaudalle huilaamaan omiin oloihini. Oma ruokapaikkani myös on vallattu ja vaikka äippä yrittää rauhoittaa minulle oman annokseni piffiä ja raksuja, niin kyllä väliin lapset tulevat jaolle. Äitin kupissa kun on niiin paljon parempaa ruokaa. Lapset vetelevät piffiä naamariinsa ja kaikki ruoat ovat maistuneet. Kermaviili ei tosin ole niin suosiossa. Äippä antaa kerran päivässä liha-aterian ja lautasellinen piffiä katoaa kyllä alta aika yksikön pikkukitoihin. Viitisen kertaa päivässä tulee huonepalvelusta ruokaa kaikkiaan.

Nyt kun on lapset on rokotettu, niin äippä lupasi, että lapset pääsevät vetämään rinkiä tuonne vantteroiden puolelle. Ai minä, vink vink... olen käynyt jo kolme kertaa siellä (luvatta, toim.huom) ja ne isot äijät ovat olleet vaan huulet ja simmut pyöreenä, että menikö tuosta Jerry äsken...nehän luulee mua Jerryksi, hih hih. Isi itte oli olohuoneen sohvalla nukkumassa, kun kerran marssin olohuoneeseen.  Hän ei kyllä ehtinyt tajuta mitään, kun äippä palautti minut sviittiin- tyhmää. Äippä on sitä mieltä, että mun hormoonit innostuvat liiaksi eikä se halua rasittaa minua eikä vantteroita. Mango-neiti kuulemma odottaa malttamattomana, että pääsee mukaan pentujen riehaan :) Sanon vaan, että kunhan ensin näkee, miten päätöntä menoa kuusikko saa aikaan, kun oikein hepuli iskee. Kannattaa pysyä Mango pois reitiltä, varoitan.

Ylpeähän minä noista öpököistäni olen. Paroni on komea musta poika, josta eläinlääkäri sanoi, että kun on jo niin iso ja coonin ilmekin. Bettystä taas eläinlääkäri sanoi, että on niin neitimäinen olemus, että erottaa kyllä heti sukupuolen. Bettyllä oli sielläkin kauhea kiire, kuten yleensä tällä menevällä naisella on. Beetun ilmettä eläinlääkäri ihaili ja sanoi, ettei tämäkään mikään pieni ole. No ei ole, poijaat kun ovat aikalailla samoissa painoissa. Pepsin ilmettä ihasteltiin myös. Bella-neiti pehmoisena neitinä sai myös kehuja naismaisesta olemuksestaan ja söpöydestään. Beatalle eläinlääkäritäti sanoi, että oletkin selvästi rotevampi kuin Bella ja Betty ja ilmekin järempi. Äippä tietysti kertoi, että Beata on "sukupuolenvaihtaja". No se on sukuvika ellei sitten kasvattajaäipän näkövika, hih. No nyt vaan toivotaan, että ei tule mitään rokotusreaktioita lapsille.

Seuraavassa vantteroiden hallituksen kokouksessa ollaankin sitten Jerry-isin kanssa laitettu listalle isoja asioita. Ai niin, ihana kun mun omat kotipalvelijat ovat käyneet viikottain mua katsomassa ja kuvaamassa lapsia. Terkkuja teille ja suukkoja Deli-äitille ja Tirku-vaarille ja ikävä on sua Pertti-veikka, mutta ensi kuussa jo nähdään !! Moooooi!

20.3.2021

Kurmouuuuurrrr ! Missäs ne kaikki miehet ovat ??!? HäH? Täällä minä vaan lapsien kanssa mouruan. Ihmiset sanoo tätä juoksemiseksi, mut se on erilaista juoksemista kuin niillä, hih hih. Pikkasen pukkasi tämä hormoonihyrrä sekoittelemaan tätä meidän rauhallista vauva-arkea. Sanovat, että vaikuttaa myös vaavienkin masun toimintaan. Siinä oli pari päivää äipällä kädet täynnä työtä. Minen enää pese niitten kakkipyllyjä, yäk. Miettikää nyt. Huonepalvelu sai huolehtia siitä. Nooh, ei sitä riemua kauaa kestänyt, onneksi sanoi huonepalvelija. Se kutsuu näitä mun lapsukaisia piraijalaumaksi, joka käy armotta sääriin kiinni, kun tilaisuus koittaa. Väliin huonepalvelija onkin tullut tuonne lasten luo ja toiminut kiipeilypuuna. Sitä vaan, että kiipeilypuita se osaa nykyisin arvostaa. Terävät neulat takovat kylkeä ylös alas, huh. Huonepalvelu lupasikin toimittaa lapsille oikean kiipeilypuun. Se on kuulemma odottamassa. NIin ja leikata kynnet toistamiseen.

Minun urakkani on muuten helpottanut, kun huonepalvelu tuo tänne lapsillekin ruokaa. Kyllä siinä katoaa aika nopeasti lautaselta pöperöt. Nyt ruoan sekaan on laitettu jo naudan jauhelihaakin, vaikka muuten erilaiset pentupateet ovat vielä ruokalistalla. Viisi kertaa päivässä lapset saavat ruokaa ison lautasellisen. Oma menuni sisältää naudan piffiä, energiajuomaa ja muroja, mutta kyllä väliin maistelen, mitä lapset syövät. Onneksi vantteroiden hallituksen puheenjohtaja on huomioinut piffitilauksessa myös minut. Joskus oven raosta näen, etä ne isot äijät katsovat kieroon, kun piffit kannetaan kynnyksen yli minun sviittiini. Ovat ressukat kuulemma ihan nälässä, etenkin se Jesse jota myös Jessikaksi kutsutaan. Sitä minä en usko, on sen verran paks... eiku ei mitään.

Mitäs mä olinkaan sanomassa...Ai niin, lapsille on jo löytynyt koditkin. Minä en saa viedä yhtään omaan kotiini toisin kuin Deli-äitini teki silloin, kun me oltiin pieniä sisarusteni kanssa. Bella Ballerinaa tullaan katsomaan vielä, mutta Baron pääsee Mirkun kaveriksi Lappeenrantaan ja Betty ja Beetu pääsevät samaan kotiin Tampereelle. Pepsi muuttaa etelä-Suomeen... ai sori, Pepsi on Paddington tietenkin. Jade kävi äitinsä kanssa katsomassa Paddingtonia ja keksi saman tein kutsumanimenkin nallepojalleni. No juu Beataa ei ole luvattu kenellekään. En tiiä, mitä hallitus päättää, se kun on tämän painiseuran hallituksen asioita. Juttelin myös naisvantteroiden puheenjohtaja Mangon kanssa zoomissa, mutta en kerro vielä siitä enempää. Naapurista Hilu on auliisti antanut neuvojaan lasten kasvatuksessa. Hän kun onnistui kasvattamaan lapsistaan valtavan kokoisia, ja sen hän kyllä muistaa aina mainita. No luonto päättää, mutta lasten kasvukäyrät ovat kyllä omaa sisaruspentuettani edellä.

Kun olen noita muksuja tuossa katsellut, niin kyllähän niissä pieniä luonne-eroja löytyy. Äsken kun söivät, niin kolme oli syömässä ja Baron saapui paikalle ja tuuppasi muina mustakarhuina ahterinsa ruokalautaselle. Bella kulkee pallo suussa paikasta toiseen, taitaa tulla futistyttö siitä. Beetu taas hurmaa huonepalvelijaa tuijottamalla silmiin ja köllöttelemällä selällään odottaen masurapsutuksia. Betty-neiti pompottaa sivuliitoa ja jos mahdollista kiipeää huonepalvelun selkään. Pepsi ja Beata taas ottavat painimatseja. Lisäksi ne vetävät leukaa laatikon reunalla. Kyllä tämä vauva-aika menee nopeaan ja lapset kasvavat ilman silmissä. Punnituksiakin jo harvennettiin, mutta kilon painoja taitavat jo lähestyä. Ai niin kyllä tuo naskalihammaslauma laittaa pahvilaatikoita palasiksi ja karkasivatkin täältä pentualueelta muutamaan kertaan. Nyt leikkialue on jo puoli huonetta, mutta huonepalvelusta luvattiin avata koko huone huomenissa. Aapuwa, jääköhän mulle mitään rauhallista soppea... ?

11.3.2021

Voi dyydelit sentään. Kasvattajaäippä, siis Liisaksi sanon, se on luullut alkusekoilun jälkeen tuota mun komeaa esikoistytärtäni pojaksi. Ihmettelinkin, miksi se supatteli sille Bablo-nimeä, mutku ei noista ihmisistä aina tiedä. No kun nykyisin tytöt on poikia ja pojat on tyttöjä, niin mitään ei tarvi ihmetellä. Esikoinen tulkittiin aluksi tytöksi, mutta sittenhän ne meni muuttamaan sen pojaksi ja vasta 4 viikon iässä Liisa sattumalta katseli händylin alle ja hämmästyi... kuka on vienyt Bablo sulta... auts. Miten on mahdollista, että tämä ä i j ä n k ö r i l ä s ei olekaan poika...Uskottava se oli. No nyt keksiköön nimen sille, koska ei se Bablo halua olla. Bablo on koko ajan kulkenut painoissa poikien tasoilla, ettei ole kuulemma tullut pieneen mieleenkään epäillä mitään. No niinhän minäkin olin, muistatteko,  kolme ekaa viikkoa Amadeus Mozart, hehhehheh...No tuo ei sinänsä ole mitään outoa, ja sitä sattuu paremmissakin piireissä. 

Lapsukaiset ovat jo sitten opetelleet potalla käymisen. Liisa laittoi jo  3 viikon jälkeen hiekkalaatikon, eikä siinä kauaakaan mennyt kun siellä jo kävi kova kuhina. Alkuun lapset maistelevat hiekkaa, minkä takia se onkin paakkuuntumatonta. Nallukkapoikani Bro Paddington aloitti syömisen ensimmäisenä, siis jo viime torstaina ja söi yksin alkuun, kun muut vaan tunkivat tisulle. Niillä alkaa olla jo aikamoiset naskalit suussa, että hyvä olikin, että Liisa tuo niille ruokaa. Käyn aina maistamassa sitä, jotta tiedän, mitä lapset syö. No en toki syö kaikkia niiden ruokia. Nyt kaikki syövät jo, viimeisenä Bettykin alkoi syömään. 

Ai miten mun aika, hyvin se kuluu. Imettämisen vähemisen myötä saan omaa aikaa enemmän ja muutenkin helpottaa. Nyt olen nimittäin syönyt kuin hev... eeeeiii kuin imettävä äiti ja juonut noita energiajuomia. Liisa sanoi, että vantteratkin ihastuivat niihin vitaldrinkkeihin, mutta saivat vain maistaa yhden purkin verran.

Kirjoittelen enemmän lapsukaisista paremmalla ajalla. Se on moro!

3.3.2021

Moikka. Hyvin menee, vaavit ovat jo 3,5 viikkoa ja  yli puolikiloisia ja peuhaavat jo keskenään. Osa jo käy liputtamassa kieltään vesikipossakin. Saa alkaa huonepalvelu tuomaan sapuskaa kohta lapsillekin, niin minun urakkani helpottaa. Hiekkalaatikonkin saa kohta tuoda, koska en viitsi kohta enää pestä peppuja. Olen niin ylpeä lapsistani ja sanovat, että olen ollut todella rauhallinen, kärsivällinen ja huolehtiva äiti... kröhöm. Pennuille laitettiin tuohon jo lisätilaa, mikä oli ihan ok. Ensin huolestuin, kun kasvattajaäippä nosti lapset peiton päälle. Kävin katsomassa heti viereisen kirjahyllyn ja pesälaatikon sivuja, että ei kait tänne mahdu pennun pää. Laitoin tassuni sinne kirjahyllyn taakse ja katsoin kasvattajaäippää, että oletko varma, että tämä on turvallinen. No hän toi sitten korkeareunaisen laatikon, ja sen hyväksyin heti. Kävin itse siihen pitkäkseni ja kutsuin lapset retkieväälle. Olen tyytyväinen, kun lapset ovat tyytyväisiä. Välillä ne ottavat piiiiiitkät unet ja minä huilaan sen aikaa. Kuitenkaan mulla ei toimi kuin viisi tisua ja välillä on kyllä aikamoinen myllerrys tuossa kyljessä. No mitä teen, hurraan lujaa, että se rauhoittaa lapset. Tosi tasaisesti on painot kuitenkin nousseet, joten kaikki ovat ruokaa saaneet. Ei muutakuin kuulumisiin.

21.2.2021

Vaavit ovat jo 2 viikkoa. Puntari taisi temppuilla, kun vaavien painot vaihtelevat ja lisäsivät kasvattajaäipän huolta, mutta tiesin, ettei niillä mitään hätää ole. Vaavit kasvavat ja simmut aukesivat jo viikon iässä. Ekalla viikolla nuo tajusivat, että esikoinen on poika ja ruskeatabby. Saldo siis on 4 poikaa ja 2 tyttöä eikä yhtään sinistä.

11.2.2021

Terveiset täältä pentupesästä. Täällä voidaan hyvin, mutta nuo palvelijat tuossa murehtivat tuleeko maitoa ja pitäiskö antaa lisäruokaa. Maitoa ei alkuun ihan hirveästi tullut, mutta sain pari kertaa semmoista lääkettä, joka lisää maidon tuloa ja se auttoi, vaikka väsytti ihan sairaasti. Sitten kasvattajaäippä kuuli sulhaseni kasvattajalta, että on olemassa sellaisia energiajuomia. Onneksi, sillä kasvattajaäippä löysi niitä kaupungista ja  ne maistuvat minulle tooosi hyvin. Join heti sellaisen tölkillisen ja pari meni päivässä ja selvästi maidon tulo alkoi olla riittävää ihan itsellään. Pennut tuhisivat unessa tyytyväisinä. Huolissaanhan kasvattajaäippä silti oli, sillä pentuja on kuusi, riittääkö maito ja minun voimat syöttää katras. Siru oli luonani kolme päivää ja se oli kiva, kun kasvattajaäipän piti tehdä töitä päivisin tuossa oven takana.

Huolissaan kasvattajaäippä oli myös siitä, että kaikista istukoista ei saatu näköhavaintoa ja  minulle nousi hiukan kuumetta eilen aamulla, mutta ei se ollutkaan mitään normaalista poikkeavaa.

7.2.2021

Kolme päivää täällä Teiskossa on kulunut rauhallisissa merkeissä. Tuo huonepalvelija on ollut iloinen, kun kotiuduin syntymäsviittiini niin helposti. En edes välitä, vaikka oven takaa kuuluu noiden vantterajätkien marmatusta ja mollotusta välillä.

Kovasti noita ihmisiä mietitytti, montako vaavia tulee, sillä painoni oli noussut yli 2 kiloa, mutta en silti kasvattajaäipän mielestä näyttänyt kauhean isolta, koska olen muutenkin hoikka. Siru, oma äippäni, oli seurannut liikkeitä masukarvoissani ja veikkasi jopa seitsemää pentua. Se kuulosti kasvattajaäipästä hurjalta, sillä silloin ei tisutkaan riittäisi. Tisuja kun on vain kuusi. Värisuoraveikkauksessa (arvataan montako, minkävärisiä ja mitä sukupuolta) kasvattajaäippä veikkasi kuutta pentua. Sinisiä pentuja pidettiin todennäköisenä, mutta saisi nyt tulla ruskeitakin, kun viimeksi koko pentue oli sinisiä.

Tänään sunnuntai-aamuna oloni oli kuitenkin erilainen ja tiesin, että tänään on Se päivä. Kasvattajaäippä tai siis tuo huonepalvelija on ollut ihan varma, että synnytän vasta tiistaina 9.3, mutta kun hän sunnuntaiaamuna tuli sanomaan minulle hyvää huomenta, hän sanoi ajatelleensa, että Mina on tänään erilainen kuin muina päivinä. Sain ruokaa, mutta en syönyt, vaan menin pesään. Kasvattajaäippä katseli minua huolestuneena ja kysyi, että etkai sä tänään aio synnyttää. Hänellä oli kiirusta siinä aamusta ja hän aina välillä kurkkasi sviittiini ja teki sen klo 11:n aikaan. Silloin oli kaikki rauhallista, mutta kun hän kurkkasi klo 11.25 olin nuolemassa... .ja juuri puskenut ensimmäisen lapsen ulos. Voihyvänenaika, nytkö sä synnytät, änkytti kasvattajaäippä ja sieppasi talouspaperia ja pyyhkeen käsiinsä desinfioituaan ne ja samassa hän oli auttamassa tummaa tabbypoikaa vapaaksi limasta ja kalvoista. Kasvattajaäippä kyllä luuli sinitabbyksi tytöksi Bablo Picassoa ...vinkvink.. Supistukset olivat niin olemattomat, että lapsukaiset putkahtelivat 15-30 minuutin välein maailmaan. Kasvattajaäipän piti soittaa mun oma äippä mukaan, mutta ehti soittamaan vasta Bablon jälkeen lyhyen ja paljon kertovan puhelun: "yksi tuli jo". Matkalla Siru sai kuulla, että tuli toinenkin (uskeatabby Beetu Beethoven) ja kolmas musta pentu (Black Baron) ennenkuin hän ehti luoksemme. No ei hätää, kasvattajaäippä sai napanuorat katkaistua ja punnittua lapset. Neljäs musta tyttö (Betty Boop) ja viides ruskeatabby poika (Bro Paddington) tupsahtivat maailmaan. Betty huomattiin heti, että hällä oli myös hiukan äitinsä tavoin valkoista masupuolella, mutta vain nimeksi. Myöhemmin selvisi, että Bettyllä on valkoista ihan kaulataitteessa myös. Yksi pentu oli tosi lyhyessä napanuorassa, mutta sekin saatiin poikki. Viimeisenä syntyi ruskeatabby tyttönen Bella Ballerina ja siinä ne sitten olivatkin, vaikka kätilöt miettivät, tuleeko se seitsemäs. Tilanne kuitenkin näytti rauhoittuvan ja otin lapset heti tisulle, joten kätilötkin rauhoittuivat ja huokasivat helpotuksesta... huh... pennut elävinä maailmassa. Onnea Eino-sulho, olet taas iskä ja minä olen äiti. Käärin koko lapsikatraan tassuni ja masuni suojaan ja näytin onnelliselta mutta väsyneeltä äidiltä.

4.2.2021

Mä tulin mun lapsuuden kotiin nyt. Täällä on ihan tuttu tuoksu ja ei tuntunut yhtään oudolta. Mun omat palvelijat tuumasivat, että olen kuin kotonani. Täällähän minä olen ollut hieman yli vuosi sitten, kun tammikuussa 2020 muutin Albert-veikan kanssa äitini ja vaarini luo. Meillä on ollut tosi kivaa yhdessä. Albert on muuten nykyisin yleensä Pertti, hih. Se on aika kiva veikka, mutta se on aikamoinen persoona. Se on aina sen näköinen kuin se miettis syntyjä syviä, ja ilmankos, kun se on suuren keksijän kaima. Mun kasvattajaäippä sanoi, että nyt pitää harkita mun lasten nimet, koska nimi on enne. Aleksanterista tuli tosiaan suuri, niin että eläinlääkäri oli kuulemma ihmetellyt loppuuko kissa koskaan, kun se nousi kuljetusboxista. Mun sisko Luna on semmonen prinsessa, joka istuukin yhtäaikaa molempien palvelijoidenda sylissä, jotta molemmat ovat tyytyväisiä, hih... se tyttö osaa ottaa palvelijoistaan kaiken rakkauden irti ja on kyllä niin oikeassa kodissa kuin vain voi.

Ai niin, mä aloinkin kertomaan mun perhetarinoita, mutta nyt mulle tulee kohta ikioma perhe. Se on ainakin mun palvelijoista ja kasvattajaäipästä tosi jännää. Täällä äitiyssviitissä mulla on tosiaan oma huonepalvelija. Ei tartte, kun hieman naukaista, niin johan huonepalvelu ilmestyy ovelle ja kysyy, että mitä rouva tahtoo. Mä aion ottaa kyllä ihan iisisti täällä, kun kotona alkoi olla jo työlästä väistellä Pertin ja Deli-äidin spurtteja. No mähän olen vaarin oma tyttö, kuinkas muuten. No nyt jäädään odottelemaan, koska mun lapset syntyy. Laskettu aika on ensi viikolla.

19.1.2021

Jahhaa, se tietää sitten äitiyslomaa. Massu onkin mukavasti kasvanut ja ruoka maistunut oikein hyvin. Siru ja Janne on nähneet jo kun lapset peuhaa masussa. Joo tiedetään, villiä porukkaa. Alkaa pikkasen noi broidin, äidin ja vaarin rallit olla mulle liian raisuja. Väistelen jo niitä. Painoakin on tullut jo toista kiloa lisää. Muutan Teiskoon tässä helmikuulla hyvissä ajoin ennen synnytystä. Pitäkää nyt ihmeessä peukkuja, että meillä menis kaikki hyvin ja saataisiin jälkikasvu terveinä maailmaan. Eikalle vaan terkut, että siitä tulee taas iskä. Kasvattajaäippä toivoo kovasti pikku-Eikkoja, kun se tykkkäs niin hirveesti Eikan luonteesta. Sillä Eikalla on jokin kaukainen sukulainen vantteroiden Rasmuksen kanssa.

26.12.2020

Moikka teille! Vihdoinkin pääsen avaamaan tämän mun ikioman plokin vai, mikä tää nyt sitten onkaan. Mun nimi on Mina ja olen Amadea Adrienne 1 vuotta ja 3 kuukautta. Olen se pikkuinen, isin näköinen tyttönen, joka synnyin 16. syyskuuta yli vuosi sitten täällä Teiskossa. Minähän jäin, kuten olette lukeneet, Teiskon vantteroiden naisjaoston etäjäseneksi. Se tarkoittaa sitä, että minulle annetaan mahdollisuus saada perheenlisäystä. Kröhöm, se on kunniatehtävä. Jos se onnistuu, ovat lapseni neljännessä sukupolvessa Teiskon vantteroiden jäseniä eli Tikrun lapsenlapsenlapsia. Vaari on ihana iso möhköfantti. Se on jo 8 vuotias papparainen ja minä olen vaarin tyttö. Minä asun kaupungissa omien palvelijoideni kanssa. Muutin viime tammikuussa Tikru-vaarini luo Deli-äitin ja Albert-veljeni kanssa. Äiti siellä kyllä jo asuikin vaarin kanssa, mutta oli äitiyslomalla Teiskossa yli neljä kuukautta ja yhdessä sitten palattiin. Oli ihana muuttaa veikan ja äidin kanssa uuteen kotiin. Mulle ja Albertille se oli uusi koti, mutta samantein oli ralliradat tuttuja, hih. Meidän uusi palvelija sanoi, että ihan kuin olisivat aina olleet täällä. Deli-äitini oli vantteroiden etäjäsen, kuten vaarinikin on ollut. Nyt ne ovat nyt Vantteroiden kunniajäseniä. Meitä siis asuu kolme sukupolvea yhdessä.

Niin kävin tuossa marraskuussa terveystarkastuksessa, jossa mulla ultrattiin sydän ja munuaiset. Ne olivat normaalit. Sitten multa otettiin verikokeita ja niidenkin tulokset olivat kaikki normaaleja. Mä olen kysellyt vaarilta, että tietäskö se mulle sulhoa. Se vaan lippasi mua otsalta ja sanoi, että älä lapsikulta höpöjä puhu. Vaari tiesi, että mä olin vielä liian nuori. No nyt mä sitten olen kasvanut isoksi tytöksi ja sain tietää mun kasvattajaäipän kautta, että mulle olis tiedossa sulhanen, hihhih,,, tosi jännää, mä pääsisin treffeille.

Niin siinä kävikin, että tässä jokin aika sitten sainkin kutsun treffeille. Mä ajelin Teiskoon ja wau, kristallikruunuin varustettuun sviittiin. Siellä se sulho oli. Haluuttekste tietää, mitä mä aattelin ... hih... aattelin, että aika hongankolistaja... se oli mua ainakin kaks kertaa isompi. Se oli eniten vaarin värinen, mutta eri näköinen. Se oli ihan mahottoman utelias. Olin vielä mun matkustusvaunussa, kun se tuli työntään ison naamansa mun oveen. Mä peräännyin ja sanoin hui. Ajattelin, että esitän isoa ja vihaista neitiä, jota ei ihan helposti lepytellä. Niinpä sähisin ja murisin sille ihan kunnolla. Äiti oli kertonut mulle, että niin kannattaa tehdä, ettei sulho luule, että olen odotellut sitä.

Mäkin pääsin sviittiin tutkaileen paikkoja ja sulho oli vuorostaan omassa telttavaunussaan. Se huuteli mulle sieltä, että heeei neeeeiti, mä olen täällä, niinku mä en muka sitä näkis... ja kuulis. Olin ihan kuin sitä ei oliskaan. Se esitteli itsensä Eikaksi (nimi muutettu, koska en paljasta sitä tässä vaiheessa). Olin ihan kuin mua ei olis kiinnostanut pätkääkään. Ette usko, että se oikein lauloi mulle semmosen rakkausserenaadin. Mua nauratti sen lepertelyt ja loilotukset. Loppu onkin sitten historiaa.

Kaikenkaikkiaan lepyin vasta kolmantena vuorokautena, kun se oli niin hellyttävä. Vaikka se oli iso äijänkoriläs, niin se kävi kyselemässä multa, että miten kulta voit. Me tutkittiin yhdessä koko sviitti, kaadettiin yksi hyllykin. Sitten yhtenä yönä sulho ehdotti, että mennääkö katsomaan tuonne oven toiselle puolelle. Sanoin, ettei meillä ole varmaankaan lupaa siihen. Piutpaut sanoi Eikka. Samassa hän jo kurkotti ovenkahvaa ja ovi aukesi... hän lähti... sitten hän kuului avaavan toisenkin oven. Hetken yöhiippailun jälkeen hän tuli ovelle ja vinkkasi mulle kuiskaten, että tule, tule nyt, tule nyt.. ja vinkkasi isolla ruskealla tassullaan... et usko mitä tuolla on. Eikka kertoi nähneensä kaksi kuorsaavaa isoa karvakasaa. Hiivin varovasti katsomaan...mutta en lähtenyt kauemmaksi kuin se seuraava huone ja palasin kohta varmuuden vuoksi takaisin sviittiin. Eikka oli retee ja kehui laajentavan meille reviiriä. Sanoin, että sä et tiiä ketä täällä vuokrahotellissa asuu, joten ole varovainen. Syntymäkodissanikin vantteroillakin asui oven takana kauhean isoja naamoja. Jonkin ajan kuluttua Eikka tuli takaisin muina miehinä. Sanoin sille, että mä en tykkää, että sä lähdet tuonne ja jätät mut tänne yksin. Se lupasi olla mun luona.

Jonkin ajan kuluttua meidän vuokraemäntä tuli unenpöpperöisenä katsomaan, että miksi valot ovat päällä ja ovet auki. Oli aamuyö. Se oli pelästynyt, että olemme karanneet. Eikka vihelteli ja katseli sviitin seinää ja nosti jalat seitsemälle seinähirrelle sanoen, että ei aavistustakaan, tässä Minan kanssa ollaan nukkumassa. Sit se sanoi vielä vuokraemännälle, että voit rapsuttaa häntä masusta, kun tässä jalkani seinälle nostin. Vuokraemäntä oli hämmentyneen näköinen, mutta kun näki, että olimme tallessa, niin laittoi ovet kiinni. Kyllä se kuului huonepalvelijalle ihmettelevän seuraavana päivänä, että tuo Eikka osaa sitten avat ovet ja liekö laittanut valotkin päälle. He ihmettelivät, että ovatko mahtaneet käydä katsomassa Hilua ja Mamaa... jotka onneksi olivat kuorsanneet makkarissa. Meidän treffit ei olleet vantteroiden kotona vaan siinä naapurissa, koska mun iskä olis saattanut suotta innostua treffituoksuista. Kiitos vaan Taijalle sviitin vuokrasta. Tyytyväisinä molemmat sitten lähdimme koteihimme. En viitsinyt kertoa Albertille mitään, mutta äitille kerroin. Sanoin, että Eikka oli iiiiihana ja toooosi kiltti poika. Äitini sanoi, että semmosia ne pojat on, mutta nyt ootellaan rauhassa. Tätä kirjoittaessa ei vielä tiedetä mitään, joten odotellaan edelleen rauhassa vuotta 2021.