Rasmuksen blogi on sulkeutunut

Kynttila_.jpg

12.7.2021

Rakkain Rasmus-nalleni,

Olen täysin sananton, että lähditkin vantteroiden taivasjaostoon melkein heti ystäviesi Romeon ja Jaggen perään. 30.6. hyppäsit sylistäni lattialle, ja huomasin, että kävelysi ei ollut normaalia. Peppusi painui toiselle puolelle maahan aina muutaman askeleen päästä. Parahdin "VOIEIIII", sillä tiesin, että nämä oireet eivät yleensä ole ohimeneviä vanhoilla kissoilla. Olisit täyttänyt vasta 13 vuotta jouluna.

Muistan kuin eilisen päivän, kun olin sinua vastassa Helsingissä lentokentällä keväällä 2009. Ihastuin mersuturpaasi välittömästi kuvasta, jossa olit vastasyntyneenä ja muhkean turvan kasvatitkin itsellesi. Sinulle piti keksiä nallen nimi ja se helposti löytyikin. Rasmus, saavuit pitkän matkan takaa Varsovasta Lucaksen kanssa. Olit hieman hämmentynyt, suloinen nallenpoikanen, kun sain sinut syliini.

Kotiuduit nopeasti Romeon hyvässä painivalmennuksessa. Olit silloin vantteroiden neljäs jäsen, sillä edellisvuonna Roope oli lähtenyt 14-vuoden iässä. Sinusta kasvoi valtavan suuri ja komea cooniherra. Sait kolme pentuetta, yhteensä 17 kaunista lasta, joista Jagge ja Jesse kasvoivat luonasi. Pärjäsit myös näyttelyissä hienosti enkä unohda sitä, kun pari tuomaria kommentoi aloittaessasi kastraattisarjassa, että miksi tälläinen uros on menty leikkaamaan. Niinpä, olit kuitenkin jo yli 4-vuotias ja minulle oli tärkeää, että saat nauttia rauhallisesta elämästä myös ilman kolliuden lisähaasteita. Näyttelyistäkin olit eläkkeellä jo vuosikaudet. Niistä et itse hirveästi piitannut, joten sait jäädä eläkkeelle kesken kastraattisarjan.

Olit luonteeltasi veijari ja vekkuli. Pilke silmäkulmassa kävelit kerrankin Toffo-johtajan ohi ja heitit vasemman takajalkasi Toffon masulle, pikkaisen töytäisit ja jatkoit matkaasi ja katsoit perääsi, että aiheuttiko temppu johtajassa mitään reaktiota. No harmiksesi ei, hih. Olitkin Toffon sydänystävä ja hakeuduit usein Toffon poskea vasten nukkumaan. Olitkin tosi surullinen, kun Toffo lähti 15 vuoden iässä kolme vuotta sitten. Olisit toivonut saavasi silloin jo johtajan paikan itsellesi, mutta Toffo antoi sen kuitenkin Romeolle.  Nyt sitten kävi nii kurjasti, että Romeon lähdettyä, et ehtinyt  4 viikossa edes kunnolla johtamaan. Sen huomasin, että kävit Mangon, naisvantteroiden johtajan kanssa neuvonpitoa koko vantteroiden johtajuudesta Romeon lähdön jälkeen. En voinut olla nauramatta, sillä sinä makasit lattialla kyljelläsi ja punainen tassu oli pystyssä nenäsi  edessä.

Rasmus, tyhjä paikka on sylissäni. Olit sylikissa, kömmit aina syliini ja jämähdit siihen nukkumaan minua tuijottaen. Öisin olit aina vieressäni ja nuolit käteni iltatoiminasi. Kaipaan sinua aivan järjettömästi, mutta näin myös, että kipulääkkeet ja niiden nostot eivät auttaneet kahden viikon aikana vointiasi. Seurasin sitä kuitenkin kotona, koska pystyit käymään itse vielä hiekkiksellä. Ortopedisellä klinikalla rankakuvistasi ei löydetty syytä takapään pettämiselle,  ja menimme sitten vielä sydäntutkimuksiin. Sydämesi oli terve, mutta kokenut eläinlääkäri kertoi, että oikea jalka oli osittain halvaantunut. Todennäköisesti kuitenkin selässä jokin painoi takapään hermotusta. Edellispäivänä oli myös virtsarakon toiminta häiriintyi ja pissi valui pitkin punttiasi. Silloin tiesin, että joudun sinustakin luopumaan, mikä oli todella raskasta. Puolet vantteroista kuukauden aikana, ja sinut Rasmus uskoin saavani pitää vielä vuosia. Jouduin päästämään sinutkin taivasjaostoon. Hyvää matkaa sinulle rakkain ja komein Rasmus-nalleni ja kiitos kaikista ihanista muistoista, joita jätit sydämeeni.

Rakkaudella ja suunnattomasti kaivaten,

Äippäsi Liisa

3.7.2021

Vantteroiden hallituksen kokous on siirretty sairastapauksen vuoksi

21.6.2021

Ollaan oltu ihan lamaannuksissa. Äippä sanoi, että pitääkö hänen viedä minut ja Jessekin terveystarkastukseen, kun ollaan oltu niin hiljaisia. Romeo ja Jagge ovat siis ihan oikeasti siirtyneet taivasjaostoon Moccan, Tompan, Toffon ja Roopen luokse. Heidät haudattiin vantteroiden sukuhautaan viime maanantaina. Se on täysin käsittämätöntä, sillä Romeo on aina ollut, silloinkin mun minä tulin  Varsovasta. Hän minut otti vastaan lempeästi  ja toimi minun juniorivalmentajanani. Jagge puolestaan oli minun juniorivalmennettava ja tietenkin minun oma, rakas poikani. Nyyh. Jesse-poikanikin on ollut tosi hiljainen, koska Jagge oli hänen juniorivalmentaja ja velipuoli. Saa nähdä, miten me saadaan elämä jatkumaan, nyyh. 

Minä olen nyt vanhin ja on selvää, että otan Romen jälkeen tehtävän vantteroiden johtajana vastaan. Äippä pesi mut tänään ja kun sille hiukan motkotin mokomastakin juhannuskylvystä, äippä kuiskasi mun korvaan: "johtajan pitää olle edustuskelpoinen". Kallistin päätäni ja lopetin motkotuksen: "Oikeesti vai ? Okei pese sitten ja äkkiä". Romeohan oli aina, no äipän sanoin komea. Sen turkkikaan ei juuri likaantuntunut, mutta äippä ehti pestä Romeon vielä tässä toukokuulla. Olihan sillä Romeolla vaivaa siitä masusta ja sydämen vointia epäiltiin. Olisi se kuitenkin sokki, että heille ei enää apua saatu. Jagge-kultani kyllä salaili vaivojaan taivavasti. Huhhuh. Isin sydän särkyy, kun neljä poikaani on jo lähtenyt. Sain nimittäin vasta hetki sitten tietää, että komea Kelmi-poikani (Anselmi) oli menehtynyt. En ollut edes siitä tiedosta vielä toipunut. Aiemmin Jaggen veljet Wauwa (Lassi) ja Luke olivat lähteneet. No ikäähän noille lapsillekin jo on tullut ja itsekin täytän joulukuussa 13 vuotta. Iästäni huolimatta koitan hoitaa tätä johtajan pestiä, mikäli hallitus juhannuksen jälkeen nyt asian vahvistaa.

Minun pitää kutsua hallitus koolle, mutta ei olla jaksettu mitään viime viikkoina. Minunhan se on vanhimapana tehtävä. Mango jo ilmoittikin, että hänellä on asialistalle tärkeää hallinnollista asiaa. Minä vähän uumoilen, että hän havittelee myös vantteroiden johtajan paikkaa, muka naisten vuoro, mutta kuunnellaan kokouksessa, mitä asiaa Mangolla on.

8.6.2021

Ei oo totta, johtaja ei tullut kotiin eläinlääkäristä eikä Jaggekaan. Oikeesti!!!!!??????????? Olen täysin lamaantunut, mitä on tapahtunut????!!!!??? Äippä tuli yksin ja itki vain. Mitä ihmettä !!!? Kyllähän me ollaan huomattu Romeon ja Jaggenkin heikentyminen, mutta ... (lause jäi Rasmukselta kesken).

28.12.2020

Ai niin tulin vielä sanomaan, että elämänsä ensimmäisen kerran äippä teki tempun, jota ei koskaan ajatellut coonilleen tekevän. Ja se temppu tehtiin mulle. Minusta tuli leijona. Minun turkkini ajeltiin kokonaan pois kaulurin ja hännän välistä. Äippää hävetti se, mutta minusta tuntui oikeastaan mukavalta päästä siitä kaamean paksusta pompasta eroon. Viime kesä ja syksy olivat sellaiset, että turkkiani ei pidellyt mikään. Se oli takussa heti, kun äippä kamman kädestään laski. No eisemitään. Minähän nimesin itseni leijonaksi, sillä siksi minua luultiin. Nyt meidän eläintarhassa on leijona, tiikeri, jaguaari,  2 kpl nalleja (Jesse ja Jerry) ja pieni punainen tiikeri, Mango. Äippä sanoi, että minulta paljastui oikein uljas vartalo ja tuli sekin ilmi, että en ole juurikaan ylipainoinen, vaikka äippä oli luullut. Se olikin vain se paksu turkki. Paksussa turkissa on hyvät puolet, mutta se vaatii todella paljon hoitoa. Nyt kun turkki on jo hieman kasvanut, äippä sanoo, että mulla on aivan hellyttävän suloiset kikkuraiset pössyt, aivan kuin olisin välihousut jalassa. Äippä uhkaa ottaa niistä kuvan, apuva. Kai sen teillekin sitten näyttää, noloo... No miksi äippä päätyi sitten noin radikaaliin temppuun. No siksi, että minä vihaan takkujen oikomista ja äippä sanoi, ettei hän raaski vanhaa miestä enää kiusata. Minullakun oli joitain vuosia sitten murtunut selästä sellainen juttu ja äippä ei haluu, että mua sattuu selkään. Nyt äippä sanoi, että mä joudun käymään kylvyssä useasti. Se oli äipälle ihan oikein, kun se aina messuaa noista pesuista toisille ja sitten se ite joutui tekemään mulle tuollaisen palveluksen. Äippä sanoi, että meidän coonien turkit ovat hirveän yksilöllisiä ja erilaisia. Minulla on sellaiset päkäturkki, joka rullaantuu kiharalle ja takulle ja vaatii pesua melki kuukauden välein. Jessellä on aivan järjettömän paksu turkki, jonka sisäturkki huopuu tosi helposti. Sitten on taas meidän Romeon tai Jerryn turkit, jotka eivät takkuunnu juuri koskaan. Jerryn turkki taitaa olla kaikista vähiten rasvoittuvaa laatua. No mut yksilöllisyys kunniaan ja kohti uutta vuotta!

Muuten laitankin tähän mun muutaman lapseni kuvan: Ada ja Axu ovat Jessen sisaruksia. Kiitos Tiinalle kuvista.

133308826_222240106029470_5774299829876170989_n.jpg

Ja tässä on heidän veljensä Anselmi, joka Kelminä tunnnetaan. Arja on ottanut oikein mahtavan kuvan upeasta pojastani:

132366217_10158819319879034_2430583109941420314_n.jpg

26.12.2020

Moi! Mulla on tänään synttärit. Täytän jo 12 vuotta. Äippä se totesi, että mihin nämä vuodet kuluu, kun juuri olin pieni nallepoika, joka lensi Varsovasta Suomeen. Paljon on mahtunut 12 vuoteen, mutta kiitollinen olen siitä, että olen saanut olla terve ja siitä, että Lassia ja Lukea lukuunottamatta kaikki lapseni ovat edelleen elossa, vaikka vanhin pentueenikin jo täytti 10 vuotta ja nuorimmatkin on jo 8 vuotiaita. Luke- ja Lassi-poikani (Wauwa) lähtivät jo viime vuonna saateenkaarisillalle, nyyh...huokaus, mutta semmoista se elämä on. Näin jouluna heitä muistelen. Pitää jatkaa toisella kertaa.

11.1.2020

Morjens ja hurisevaa loppuvuotta. Syytä on huristakin, koska täällä on taas aikas rauhallista. Kaikenlaista on tapahtunut, kuten olette lukeneet muittekin blogeista. Meitsi täytti tapanina 11 vuotta. Alkaahan tuo ikä painaa pikkuhiljaa, enkä ole tännekään liian usein kirjoitellut. On mennyt näköjään kuolinviestien kirjoitteluksi. Tomppa lähti tuossa marraskuussa. Kyllä se ukko jo huonossa kunnossa olikin.

On taas tätä laumaa koottu uuteen järjestykseen, kun Moccakin siirtyi konsulttien puolelle ja Jerrykin väliaikaisesti. Lisäksi täällä oli Deli pentuineen, eikä me päästy äipän työhuoneeseen ollenkaan. Pikkasen tarkkaa tutkinkin huoneen senjälkeen, kun äippä päästi meidät katsomaan tyhjää pestyä huonetta. Niin pikkasen pollee pojanklippi täällä kyllä oli, kun hänestäkin tuli isä. Jerry on ihan kakara vielä, eikä se ainakaan saa johtaa vantteroita. Ne kakrut oli kaikki Jerryn näköisiä mun silmiin. Katteltiin tosta aidan takaa toisiamme. Etenkin se Aleksanteri ja Mina (Amadea) ovat ihan Jerryä. Luna olikin ihan äitinsä kopio. Ehkä hänestä tulee hiukan isompi kuin äitinsä,veikkaisin, mutta aika näyttää. Albert olikin vanttera poika, ja painoi 2,9 kiloa lähtiessään uuteen kotiinsa. Aleksanteri oli raameiltaan suurin, mutta Albert painoltaan. 

Niin, olen jutellut Romeon kanssa, että jos se ei jaksa johtaa vantteroita, niin minä voisin kyllä ottaa sen homman itselleni. Olenhan jo toiseksi vanhin. Romeo ei ole toistaiseksi suostunut siihe, mutta sillekin tiikerille on tullut ikää. Huhtikuussahan Romeo täyttää 13 vuotta. Aattelin vaan, jos se haluis nauttia eläkepäivistään ilman työvastuita...vink vink... Heippa!

3.10.2019 ja 6.12.2019

Rakkaitten poikieni muistolle <3

Kynttila_.jpg

20.10.2018

Iloisempi heippa! Minulla on kestänyt toipua Toffon lähdöstä ja äippä luuli kesällä, että lähden Toffon perään. Onneksi kuitenkin se oli vain selkävaivaa, joka kipulääkkeellä korjaantui. On meinaan ällön makuista lääkettä, mutta otan sen, kun tiedän, että sitten selkäni ei tule kipeäksi.

Niin, Puolasta minun syntymäkodistani muutti meille Kongo alias Jerry. Jerry toi terveisiä omalta Agniezska-mamiltani. Hetken tuli kotikaiho, mutta olenhan elänyt täällä Suomesssa jo lähes 10 vuotta, niin onhan tämä Suomi ja Teisko kotimaani. Jerry ei ole minulle sukua, joten eipä ole tietoa, miten Jerry kehittyy! Ei ihan samanmoista mörssäriä hänestä taida tulla kuin minusta ja minun jälkeläisistäni. Sitten ylläripylläri tuli pojanpoikani tyttö Mango meille. Suloinen, kaunis punainen neiti tuo on ja minähän otin hänet ystävällisesti vastaan. Olen ylpeä isovaari. Äippä sanoi, että Jerryn tuloa hieman kakistelin, mutta Mangon tulossa ei ollut mitään epäselvää. No Jerryhän oli jo iso poika tullessaan, mutta Mango tuollainen pikkuinen suloinen vauva. 

Niin, sitä en ole ihan nielemättä purrut, että Romeo sai puheenjohtajuuden. Minä olin Toffon kaveri ja olisin mieluusti ottanut tehtävän Toffolta. Äippä sanoo, että kyllä huomaa, että yritän välillä testata meidän valtasuhteita ja sitä, saisinko johtajuuden pois Romeolta. Otimme painimatsinkin tuossa yhtenä päivänä. Romeo ei kuitenkaan näytä luopuvan johtajuudestaan. Plääh.

Ai niin minullakin on jouluna isot synttärikemut. Täytän minäkin jo pyöreät 10 vuotta! Sitä ennen kuitenkin herkuttelemme Tompan 13 vee ja Jerryn 1 vee synttärit ja Moccankin synttärit on vielä sitä ennen. Tompan synttärit kait pidetään ruokajuhlana sattuneesta syystä. Niitä odotellessa, se on morjens!

3.3.2018

Surullinen heippa. Mun sydänystävä Toffo on poissa. Kyllähän minä näin, että hän vanhenee ja viimeisellä viikolla hänellä oli ongelmia selän kanssa, mutta ketä minä nyt menen puskemaan ?? Kun tulin tänne pikkuisena teddynallena Puolasta, opin luottamaan Toffoon, joka oli tämän painiseuran johtaja. Hän oli aina kiltti minulle ja meistä tuli vuosien mittaan hyvät ystävät. Minut löysi aina hänen kyljestään. Tomppa sanoi, että vaikka olen joskus hieman härnännyt häntä, niin saan kuulemma mennä hänen nuoltavakseen jos ikävä iskee. Niinpä tässä yhtenä aamuna menin Tompan kylkeen pöydälle ja hän todellakin nuoli minua. Tomppa 12 vee on nyt meidän vanhin vanttera.nOlen ollut kiireinen muutenkin, sillä olen joutunut pitämään kuria tuolle omalle pojalleni. Sillä oli hieman kolliuhot nousseet hattuun ja niinpä sekin pääsi pompuloistaan. Nyt hän on rauhoittunut täysin ja köllöttelee kaikessa rauhassa soffalla. Jos olette lööpeistä lukeneet jotain muuta, niin minä en ole  eronnut, vaikka Hilu-vaimoni muuttikin takaisin systerinsä luokse asumaan. Meidän yhteiselo täällä sujui oikein hyvin, että siinä mielessä hän olisi voinut asua täälläkin. Hilulla on kuitenkin oma koti ja äippä tuossa naapurissa  ja he olivat valmiina ottamaan hänet vihdoin takaisin. Kuulin, että siellä rouvani marssii hopeiset hepenet heiluen nenä pystyssä omistajan elkein yläkertaan ja alakertaan välittämättä hiukkaakaan siitä, että Gilda-systeri yrittää selittää jostain "reviiristä" hänelle. Hän on kuulemma vetänyt siellä oikein ralliakin, joten kuulostaa siltä, että hän on palannut onnellisena omaan kotiinsa. Lisäksi kuulemma hänen äippänsä ei lakkaa ollenkaan kehumasta, miten kaunis Hilu on. No silmänilohan se rouva on ;) , mutta älkööt liikaa kehuko, ettei ylpisty.

Niin, kunniottaaksemme suruaikaa, emme ole vielä päättäneet, kuka on seuraava puheenjohtaja. Romeo sanoi, että Toffo oli kuulemma testamentannut tehtävän hänelle, mutta emme ole vielä pitäneet perunkirjoituksia. Romeo on minulle välillä kimmittänyt, että hän on Johtaja, mutta ensi viikolla meillä on hallituksen kokous, joten virallinen äänestys tapahtuu siellä. Olen yrittänyt puhua pojilleni, että äänestäisivät minua. Mutta Romeo on minua vanhempi ja minun lapsuuden painivalmentajani, joten hän ei anna paikkaansa kovin hevillä minulle. Mutta tykkään silti Romeosta, hän on semmoinen tasapuolinen ja kohtelias kaveri.

Meillä on todellakin kaikkea jännittävää täällä suunnitteilla, joten pysykää kuulolla!

30.4.2017

Terve mieheen! Yääk, mä jouduin eilen kylpyyn. Äippä sanoi, ettei enää kattele tuollaista likaista rasmusnallukkaa. Noh nyt on puhdas!! Se on aina kova rääkki. En sitten yhtään tykkää siitä kampaamisesta ja mahdollisten takkujen poistosta ennen pesua. Nytkin mulle oli tullut takkuja polven viereen. Kerran mä mottasin äippää pikkutumpullani ;D mutta muuten äippä antoi mulle kehuja, että olin kiltisti. Meillehän meinaa usein näissä tilanteissa tulla ihan riitaa, kun en kertakaikkiaan voi sietää housuosaston suorimista. Tiedän tiedän, hyvää tarkoittaa ja nyt on mukava olla, kun turkki on ilmava ja puhdas eikä ole takkuja.

Tosta meidän vanhimmasta pojasta olen vain huolissani, sillä nyt se on vasta alkanut miehistyä. Kannattaisi vaan lopettaa tuo merkkailu. Huomaan, ettei äippä ollenkaan tykkää siitä. Moccis päätti jäädä jo kevättauolle kuten viime vuonnakin, joten perheenlisäystä ei vaari taideta nähdä ennen syksyä. Minä yli 11 kiloinen vaarinallukka olisin oikein joutilas hoitamaan lapsukaisia. Aa että ne olis suloisia.  

Jaa mitäh? Ai minä näyttelyyn, en kuule taida enää viitsiä vaivautua. Eihän mua kukaan jaksa kantaa siellä ja kun mä olen niin lutusen näköinenkin, niin kaikki assit pelkää mua. Saatte kyllä maksaa mulle, että saatte mut näyttelyyn :/)

5.12.2016

Apuva, en ole muistanut koko plokia! Ai mitä mulle kuuluu? Kiitos kysymästä! Mulle, Rasmus-vaarille kuuluu ihan hyvää. Olen ollut terveenä ja muutenkin voinut oikke hyvin. Pidän Toffolle paljon seuraa, koska se on niin kiva setä. Sen mielestä mä voisin pitää hiukka hajurakoa, mut musta on niin mukava olla poskiposkeavasten. Miettikää, että Johtaja täytti jo 14 vuotta!! Minäkin täytän jouluna jo 8 vuotta. En ole minäkään enää mikään nuori jouluvaari. Nooh, ei noita vuosia kannata tuijottaa. Ai niin äippä se valittaa mun uudesta tavasta saapua illalla nukkumaan sänkyyn. Mä tulen aina yöpöydän kautta ja asetun äipän pään taakse tyynylle. Äipän hiukset muka jää mun alle eikä sille jää tilaa tyynyllä ja napinapi. Olis onnellinen, kun iso Rasmusnalle lämmittää päälakea ;D No Toffokin valittaa, kun sen paikka on siinä viereisellä tyynyllä. Minähän aina tykkään pikkasen tuuppia sitä, ihan vaikka kurillani töppäsen sen häntäkarvoja. Siitäkös alkaa hirveä komento, että näpit irti mun puuhkasta.

Hei huomasitteko kattoa, kun noi meidän kakrut esiintyivät Romeon kanssa pikkukakkosessa perjantaina. Romeon lisäksi siellä heilui sananmukaisesti Pikku-Mocca, joka ei enää ole niin pieni kuin siellä kakkosessa. Ei siitä kyllä tuollaista madamea ole kasvanut kuin tuo mun mummelini on. Sekin mokoma esiintyi siellä kakkosessa poikieni kanssa, muka komentaa kopastaan toisia. On se väliin söpön näköinen, kun se ohjaa liikennettä tuossa kissanhoitohuoneen ja keittiön rajalla ;D Luulee olevansa täällä joku naisjohtaja. Voi noita naisia. Ei sitten muuta tällä erää.

30.10.2015

Onnea Jesse !!!

4.10.2015

Moro! No en oo ehtinyt kirjoitella, kun on niin paljon parempaakin tekemistä. Jaa minua, no ei oo näkynyt näytöksissä eikä näykään mikäli se minusta on kiinni. En voi sietää niitä näytöksiä enkä myöskään siitä kampausvouhotusta ennen näytöksiä. Olen ihan ite päättänyt jättää tuon konsulttipuolen kisan kesken ja jäädä huoltamaan tätä laumaa täällä. Minullahan on täällä vaimo, kaksi lasta ja taitaapa hyvinkin miniäehdokaskin olla. Jesse-pojan kanssa on ollut tässä rankkaa, kun on poika tullut uhmaikään ja on tässä alkusyksyn ollut niin olevinaan niin miestä. Palataan astialle, sillä veikkaan, että minulla on tässä kuukauden päästä lisää ajatuksia kunhan olemme kokoustaneet. Toffo nimittäin vihjaili, että isoja asioita on tullut esityslistalle. Noniin ja onnea sitten vaan lapsilleni Jaggelle, Wauwalle, Leeville, Lukelle, Ymmille ja Lahjalle tänään olevan 5-vuotispäivän johdosta ja terkkuja lasteni Gia-äidille, josta en ole kuullut yhtään mitään aikoihin!!

19.10.2014

No jopas jotakin. Minulla on sitten lapsenlapsia!! Tuo vanhin poikani sai vaimonsa kanssa kolme suloista lasta. No olen totta kai pojastani ja lastenlapsistani ylpeä! Kävihän tuo Toffon sukulaistyttö täällä meillä treffeillä useampaan otteeseen. Tottamaar huomasin ;), vaikka en siitä numeroa tehnyt. Onneksi olkoon vaan Jagge ja Della! Hmmm.... Rasmus-vaari...Rasmus-pappa...Rasmus-taata... kyllä se on toi Rasmus-vaari koska peejiitä sanotaan papparaiseksi ja minähän en muistuta papparaista sitten mitenkään  ;D

17.8.2014

Juuh, oltiin Jessen kanssa manttaalitalolla….  ai mikä mantteli… ei harmaan sinistä aavistusta. Se nyt kummiskin oli semmoinen keltainen talo, johon oli kerääntynyt kollegoja ja heidän palvelijoitaan. Ei mun sinne pitänyt edes lähteä, mutta kun oli tullut peruutuksia ja edellisenä päivänä pyydettiin, niin lähdin sitten Jessen kaveriksi, kun sattumoisin takkikin oli puhdas. Olisin toDellakin loikoillut kotosalla mieluummin, mutta mitä ei isi tekisi poikansa ja yleisön eteen ;D Jessellä oli aikaa näyttelyistä sen verran , että pitihän sitä lähteä pojan seuraksi. No hyvä niin, sillä yleisöhän äänesti minut siellä suosikikseen ;D  Kiitoksia vaan lempääläläiset,  kyllä teillä on silmää!

Se oli muutenkin semmoinen erikoinen näytös, kun siellä ei ollut tuomareita ollenkaan. Ai mutta olihan siellä pari kovasti asiantuntevaa … hmm… lyhyehköä tuomaria ;D  Sillä silmätuomarilla oli kyllä sellainen ote hommaan, että taitaa hänestä pidempänä tulla ihka oikea tuomari! Kattelin vaan kun hän arvioi Jesseä ja muita. Siellä niinku esiteltiin meitä cooneja ja muita kollegoja.  Meidät mallit mitattiin ja punnittiin. Anteron puntari näytti 11,2 kiloa teddynallea eikä kukaan muu yltänytkään isompiin lukemiin. Pituudeksi venytin tällä kertaa 115 cm teddynallea eli samat kuin jo 4,5 vuotta sitten. Tällä kertaa minulla oli siellä Jessen lisäksi ihan kelpo kilpakumppanikin, sillä kollega Valentino venytti nenäänsä sentin pidemmälle. Meillä olikin siellä semmoinen ”isojen poikien joukkue”. Juu annan totta kai hyvitystä kilpailijoille nenän pituudessa, koska minulla sattuu olemaan tällainen puolalainen perinteinen lyhyt nenä leveine turpatyynyineen vai pitäisikö sitä sanoa boxiksi. Siitä tulikin mieleeni, että hyvä kun satuin kattomaan juutuuppia tässä yhtenä iltana, sillä tajusin harrastavani sitä biitboxausta!!  Juuu… osaan tehdä suullani mitä kummallisimpia ääniä ;O Voitaskin ottaa seuraavaan näytökseen biitboxauskisa! Olisin siinä vahvoilla ellei yks kitaransoittaja Kangasalta sattuisi tuleen paikalle.

Niin… itseään esittelemään sinne mantelitalolle oli saapunut myös kollega, jota me kutsutaan Inkkariksi. Hän tepasteli siellä valjaissa kuin talollinen konsanaan. On hän on ihan kansainvälisestikin harvinainen mies… siis hämeenlinnalainen mies, jolla on naisten mekko päällä ja asenne kohdillaan ;D No se oikea nimi on Indy Viita. Hän myi arpoja siellä ja äippä osti kaksi arpaa ja voitti kylmäkassin ja hajuveden. Juu sainhan määkin leluja, tyynyn ja tarraharjoja. Tarraharjat äippä laittoi piiloon, kun mä en saa jostain syystä niillä itteeni harjailla. Miettikää! No mut nyt sit mun lomailu jatkuu… ei oo tiatoo, koska näätte mua seuraavan kerran ellette tuu Teiskoon.

En tiedä viittiikö toi poika kirjoittaa mitään siitä reissusta, mutta ei sitä siellä tarttenu hävetä… sehän otti vissiin kolmannen sijan sekä paino- että pituuskisassa.  Ja estekisassa vai mikä akilitikisa se oli… siinä Jesse maastoutui esteen taakse matalaksi… ei siellä muutenkaan vauhti päätä huimannut. Antero oli laittanut aivan liian lyhyen ajan, jossa esteet olis pitäny mennä läpi. Seuraavalla kerralla kyllä kaks tuntia kahden minuutin sijaan  kiitos, että ehtii eres perille ;D Tualta voitte kattella kuvia:

https://www.facebook.com/SuomenMaineCoonKissatRy?fref=ts

Ei mut nyt on mentävä syömään, ettei vaan paino alene.  Se on moro!

12.5.2014

 

Moikka! Onkos edellisestä päivittelystä jo melki puoli vuotta! Noh olen ollut kotosalla ja vuorotteluvapaalla. Vaimokkeen kanssa tullaan juu hyvin juttuun, vaikkakin olen huomaavinani, että hän haluaisi olla Vantteroiden johtaja, mitä taas Johtaja Toffo ei sulata. Noh minä pidän hyvät välit Johtajaan. Käyn joka päivä pokkaamassa Johtajalle hyvät huomenet, päivät, illat ja yöt. Mutta piti kertoman viime viikonlopusta. Olipas mukava nähdä sukulaisia. Erityisen iloinen olin nähtyäni sukulaispoika Jillen, josta olen paljon kuullut. Hän oli koko Suomen paras konsulttiuros ja sai peräänsä himoitun NW-tittelin… hmmm… Hih hih Jillen äippä sai sen käteensä. Juteltiin Jillen kanssa paljon lapsuusajoista ja muisteltiin menneitä. Jille on muuttanut kolme vuotta myöhemmin Varsovasta, joten hän tiesi kertoa lapsuuskotikuulumisia. Äitini Senja voi kuulemma hyvin kuten myös nykyisin Jantar-isäni. No olihan ne omat kullannuppuni kasvaneet: Lucas on niin komea mies, että narinat pois. Ja Ada-tyttöni on niin nätti isintyttö että… Käytiin näytöksessä kyyllä…. ja tietty juuri minun piti olla mukana molempina päivinä. Lauantain tuomaritäti tuolta itänaapurista peräänkuulutti pitkää kuonoa. Siellähän kuulemma riitti tässä jossain vaiheessa se, että coonilla oli vain kuono, mutta onneksi sekin villitys on laantumassa. Siinähän kuulutti, tästä turpavärkistä ei löydy piiiitkää kuonoa, sillä edustan tyytyväisenä leveää paksua mutta hieman lyhyemmän mallista turboturpaa. Onnittelin pidempikuonoista kolleegaa ja toivotin hyvät päivän jatkot tuomaritädille ;D.  Samaa virttä tuomaritäti oli veisannut myös kauniille tyttärelleni Adalmiinalle, joka muuten muistuttaa kovasti isäänsä ;D Jagge lahjoitti studiokuvauksen Adalmiinalle, joten laittelen teille kuvat näkyviin jahka saan ne. Kiitokset Eliselle aiheeseen liittyen! Sunnuntain Karl-tuomarisetä supsutteli korvaani niin, että äippä ei kuullut, mitä hän puhui ;). Kovasti kuitenkin vaikutti tyytyväiseltä minuun. Valmistuinkin kansainväliseksi pääministeriksi. Jouduin tuuraamaan nyt Romeota yleisölle, koska Romeo ei vaivautunut enää sunnuntaina mukaan. Kyllä se yleisö minuakin päivitteli eikä siinä mitään… minähän painan kilon enemmän kuin Romeo ;D, mutta en ole Tiikeri vaan Rasmus-nalle!!     

 

12.12.2013

Tänä vuonna kolme poikaani on saanut Fife-kissamallikoulun korkeimman tittelin loistavin arvosanoin ;D Jagge ja Lassi valmistuivat tässä aiemmin syksyllä ja nyt 7.12 Lucas valmistui Supreme Premioriksi. Onnea pojat, minä isi ja äiti Hilu olemme teistä ylpeitä <3

 

10.11.2013

Olen niin hämmästynyt tai voisi kai sanoa että järkyttynyt viime ajan tapahtumista, että en oikein osaa edes kirjoittaa. En silmiäni tahdo uskoa, mutta totta se on, että täällä meidän valtakunnassa tepastelee nyt vaimoni ja lasteni äiti Hilu tai Hilda kummin vaan. Ensin minua vähän patitti, vaikka en näyttänyt sitä Hilulle. Onhan se joo ihan söpöä, että nyt minulla on vaimo ja kaksi poikaa luonani. Olemme nyt sitten uusioperhe, sillä täällähän asuu aikaisemman vaimoni poika Jaggekin. Mut täytyy sanoa, että en sitä kyllä tätä päätöstä äänestänyt hallituksessa. Minusta ei ole oikein, että muut vantterat saavat olla - minun- tyttöni lähellä. Mutta tarttee miättiä tätä, ehkä meistä vielä tulee sydänystävät.

Hilun sopeutuminen meille on alkanut kyllä ällistyttävän hyvin. Hän tepsuttelee vaaleassa röyhelöleningissään täällä ja nautiskelee sohvista, sängystä, pöydistä ja leluista.. sekä no niin tietenkin miesten katseista. On siinä ollut rouvalla sopeutumista, kun joka nurkan takaa kurkistaa erinäköisen jätkän naamataulu... ja veikkaan että joillakin se ilme on aina... no en sano. Ja alkuunhan niitä todellakin kurkisteli, kun jokainen kävi tölläämässä Hilua kuin jotain ihmettä. 

No Hilu osaa pitää puolensa kuten naiset yleensä ;d Me pidettiin ylimääräinen Vantteroiden hallituksen kokous, josta Toffo saa kertoa tarkemmin.  Mut pikkasen olen haistavinani, että Toffo on kovin mielistynyt tuohon mun rouvaani.

 

 

10.9.2013 

Murauh! Minä en olisi halunnut tulla PiRkkahalliin... minä en tykkää olla siellä. Ruotsissa esiinnyin äipän mukaan tyylikkäästi ja ääneti, mutta nyt taas mua harmitti koko ajan...

Tuomaritäti kirjoitti minulle kaikin puolin hienon torkan ja sanoi minua isoksi ja komeaksi mieheksi. Tuomaritädin mielestä minulla on hyvä luonne. Niionkii.  Olen semmonen kiltti nallukka, kuten äippä sanoo... hyväntahtoinen ja kujeileva, vaikka en aina näytä siltä ;D

 

tred5972.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva Heikki Siltala 7.9.2013 Pirokin kissanäyttely, Tampere

 

 

20.6.2013

 

Jepjep... sitä se tiesi: isä-poika-matkaa, muka laatuaikaa kahdestaan.. hah hah. Perjantain aamuyön tunteina herätyskello t ä r i s i juuri, kun olin ehtinyt ummistaa simmuni ja vaipua karvasaarille. Juu ei normaalisti saada aamiaista kolmelta yöllä, joten arvasin että varhaisaamiaiseen oli nauta haudattuna. Ei muuta kuin liperit kaulaan ja menoksi.... viideltä oltiin jo pehkusuolla ja kun autossa oli kolme sirua niin siitä jatkettiin Vaasaan ja sinistä tietä suoraan laivan uumeniin. Päästiin muuten ihan ekana laivaan ja hissioven viereen. Koirat tuli perästä ;D Ei muuten mutta hissi ei koskaan tullut hakemaan meitä ja voitte vain kuvitella kahden "pikku"boksin leijuvan ylös kapeita laivanportaita .... pari kerrosta onneksi vaan... Siinä meinasin jo tulla merisairaaksi, mutta en tullut ;D No seuraavana oli hytin pesu WC-paperilla. Ei todellakaan WasaLinen hytin lattiaa ollut kukaan koskaan pessyt!! Siihen ei mennyt kuin yksi rulla, mutta kelpasihan sitten pojan kömpiä isin kanssa lavitsojen alle oikaisemaan pikkuvartalot! Äippä ja Siru ottivat pienet ... siis nokoset tietty!! Neljän tunnin tasaisen hurinan jälkeen leijuimme taas autoon... hissi ei vieläkään vaivautunut hakemaan meitä. Pääsimme lähtemään laivasta tokina ja pian jo kiidimme pitkin naapurimaan kolmikaistaisia. Naikkoset tuntuivat ihailevan ;D maisemia. No me ei niitä nähty, mutta selostus oli aluksi merta rantaa, ja sitten pus kaa puu ta puskaa puu ta... Joo mää en edes yritä sanoa sitä sanahirviötä, mihin me saavuttiin kello kaksi paikallista aikaa, mutta siellä löytyi helposti hotelli nimeltä Aurum. Ups....jouduimme odottamaan hetken huonetta, kun olimmekin tulleet liian lujaa. Huone oli ihan jees, sängynaluset olivat hotellissa  - oho- ensimmäistä kertaa eläissäni puhtaat!! Pisteet siitä heti ruattille!! Mutta pitkä miinus tuli ikkunalaudasta, joka oli aivan liian kapea mun ahterille ja tupsahdin sieltä hetimiten alas... onneksi pehmeään sänkyyn.Tarkistin kaapit, siellähän mahtui jopa oikaisemaan!  Niin mulla oli pikkasen kaivuuhommia öiseen aikaan... niitä ns. pimeitä hommia, kun piti katsoa, mitä Sirun patjan alla oli. ... joo heräs se .... sori, mutta pakko oli tarkistaa. Äippä hihitti ihan kippurassa kun mä tongin teryleenit pystyssä Sirun sänkyä ja Siru heräs kattomaan, että mitä täällä tapahtuu. Sanoin, että nuku vaan, mä vähän kohennan vain sun alusia ;D

 

Lauantaina meillä oli miesmallinäytös läheisellä voima-areenalla. Äippää se vasta alkoi jännittämään, kun se huomas, että mä joudun tekeen sertini eteen töitä. Mut ei tarttenu kauaa jännittää, sillä tuomaritäti tykkäs musta tosi paljon ja sanoi, että mä oon kaikin puolin ekselentti ja antoi mulle sen capin, jolla mä sitten valmistuin kuudenteen titteliini mutta se oli eka konsulttititteli. Mä en tiiä mitä se tuomaritäti sanoi sille toiselle miehelle, mutta syödä sen ainakin pitäis vielä, että se kasvaisi isommaksi. No mä sain sitten vielä hianon mitalin kaulaani, mikä tarkoitti pääsylippua CatWalkille. Erona tänne finlandiaan ihan vinkiksi .... siellä ei catwalksviitit haise, koska siellä ei ole niitä likaisia monikäyttövälipahveja joten siellä oli miellyttävä odotella omaa vuoroa CatWalkille. Äippä oli tyytyväinen, kun käyttäydyin hienosti. Assisetä nosti mut häkistä enkä sanonut sille yhtään mitään enkä edes tarrannut sviitin seiniin kiinni.... ei se NostoKari ollut, mutta melki yhtähyvin nosti! Tuomareilla oli siellä vaalit ja ne äänesti silleen, että mä sain kaksi ääntä ja norjalaisehdokas sai kaksi ääntä. Menipäs täpärälle.... nyt äippää ja Siruakin alkoi jännittää toden teolla. Sitten pidettiin vaaliarpajaiset- kääk... Mut onneksi mun oma tuomaritäti voitti niissä etuoikeuden valita voittajan eikä hän miettinyt sitä yhtään vaan käveli suoraan mun luo ja nostatti mut ilmaan. Hih hih... äippä hoki epäuskoisena: "ei voi olla totta ei voi olla totta.... rasmus voitti rasmus voitti..." ;D  Mä sain 2,5 kg Maine Coon -raksuja ja puoli kiloa jotain ruotsiraksuja ja ruokatölkin ja pokaalin ja Sirulle kultaisen kassin ;D! No siinähän noi meidän höperöt naikkoset hihkuivat koko illan ilosta. Ne kävi syömässä jossain paikallisessa silläaikaa, kun me pojan kanssa vietettiin laatuaikaa sängynalla ;D

isi_ja_poika_hiukopalalla_skeftessa.jpg

  

 

 

 

 

 

 

 

 

No sunnuntainkin tuomaritäti tykkäs musta. Sen mielestä mä olin voimakas, sopusuhtainen mies, jossa kaikki oli isoa ;D Tämäkin tuomaritäti valitsi minut CatWalkille. Pääsin esiintymään ensimmäisessä ryhmässä. Olin kait tehnyt hyvän vaalikampanjan, sillä nyt sain yllätysyllätys !! kolme ääntä neljästä ja äippä näkyi tärisevän. Tajus se sentään lopulta tulla hakeen mut pois. Sain taas Maine Coon-raksuja, jotka lupasin antaa vaimolleni ja tyttärelleni. Sitten me päästiinkiin  lähtemään, kun siellä ystävälliset tädit sanoivat, että voimme lähteä kun meillä on pitkä matka. Pysähdyimme yöksi johonkin ihme Kemin merihoviin, jossa muuten oli myös puhtaat sängynaluset ja aah leveä ikkunalauta. Siinä me

rasmus_ja_jagge_hotelli_merihovin_ikkunalla_kemiss_17.6.2013_kuva_siru.jpgtaas pojan kanssa vietettiin laatuaikaa ;D Sitten maanantaipäivä kului lasketellessa suomineidon kurveja alas rakkaaseen Teiskoon ja omaan kotiin Toffon, Tompan, Romeon ja Jessen luokse.  Ihanaa olla k o t o n a !! Nyt sitten vietän kunnon kesäloman, joten ei muuta kuin heipodei!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

29.5.2013

 

Morjens!  Piiiitkästä aikaa osallistuin mallikisaan ja nyt ns. "konsulttiluokassa". Innostuin viime kesänä hiukka ruiskuttelemaan sillä tyylillä, että sitä ei katsottu hyvällä. Munavoro tuli ja otti omansa.... PiRkkahallissa lauantain tuomarisetä kysyikin, että miksi minut on oikein leikattu. Nih, äippä!!? Äippä meni ihan hämilleen. Tuomarisetä sanoi, että hän todella pitää minusta ja hän valitsi minut värin parhaaksi ja yllätys yllätys vielä CatWalkillekin. Olin pikkasen murjotustuulella johtuen kait siitä, että olin jo unohtanut nämä näytökset, kun olin saanut olla melki vuoden kotona. Olin loppukesällä pari kertaa isukkiluokassa, mutta munhan ei tarvinnut esiintyä, kun lapset tekivät sen puolestani. Minä jopa harkitsin, etten enää lähde edes koko konsulttiluokkaan, mutta lähdin nyt ainakin kokeilemaan. Pienistä kommenteistani huolimatta olen hirmukiltti, mutta ymmärrän että näköiseni ja kokoiseni voi hiukan pelottaa jotakuta ;D. Tuomarit vaan nauroivat minulle, mutta pääassi pelkäsi mua niin hirveesti, että haki oikein toisen assin mua katsomaan, vaikka mulla oli oma assi jo sovittuna. Onneksi se toinen assi oli cooniasiantuntija ja sanoi, että eihän tätä tarvi pelätä ;D Sanna-assi avusti mua hienosti loppukilpailussa. Hän olikin tosi hyvä nostaja, joten ei muuta kuin kaunis kiitos Sanna!!

Ikävää oli, että loppukilpailualueella leikittiin "etsi häkki" -leikkiä. Kun äippä vei Romeon ensin kilpailualueelle, häkkiä ei yhtäkkiä löytynytkään Romeolle, vaikka se oli siellä assin mukaan jo ollut. Äippä totesi, että mulle siellä ainakin on häkki - niin oli...vaan e-eipäs ollutkaan enää, kun tulin parin minuutin päästä paikalle!? Oikeastaan oli hyvä, että jouduin olemaan vain vähän aikaa siinä verhottomassa häkissä, koska en pidä niiden häkkien hajuista.   

Sunnuntainkin tuomarisetä piti minusta ja laittoi minut Catwalkille. Tällä kertaa häkkikin sai olla paikoillaan ja NostoKari "sai" kantaa minut :). Kiitos NostoKari!!  Äippä sanoi, että näytin roikkuvan ihan rentona sun vahvoilla käsivarsillasi. No minä osallistuin Romeon kanssa coonien pituus- ja mahtitassukisaan. Kiitos Marjatta-tädille kärsivällisyydestä, sillä minua oikeesti pelotti siellä vessakäytävällä jostain syystä. Hyvin täti mittasi, mutta olin lyhyempi kuin olin 1,5 vuotiaana cooninäyttelyssä ;D Tämäkin mitta riitti kuitenkin pisimmän coonin -titteliin, jonka jaoin toisen komean kollin kanssa. Oli muuten todella hyvä keltainen minttupötkö palkintopussissa!! Tuoksutin sitä minttulelua oikein raivolla ;D kotona. Kutkuttelin Kimmo-setää kämmenenpohjalta, kun hän sanoi mulle käsipäivää "Mahtitassu"-kisassa. Juu lapiohan mulla ja kyllä sillä kuopan hyvin saa kaivettua!! No sille jäi kummiskin toi Tiikerin talikko mieleen.... jäi se monelle muullekin.... jätkä irvisteli Aamulehden kannessa seuraavana aamuna ja antoi ihmisten arvuutella onko ilves, kissa vai leijona... hahhah... eikä mikään niistä!!  Mutta koska Romeo luovutti pituuspalkinnon mulle, niin tasapuolisuuden nimissä avustin Romeota tassukisassa ;D.

Onpahan taas mitä muistella vanhana ja kertoilla lapsenlapsille... Ei muuta kuin heikun keikun sitten vaan!  Kesälomasuunnitelmissa on saada jokunen hiirulainen kiinni tarhasta tänä kesänä!! Terkkuja minunkin faneilleni - onhan minullakin niitä ;)! 

 

 

12.2.2013

 

Tervehdys! Oli se hyvä ratkaisu sittenkin ottaa tuo nuorimmainen tänne luokseni asumaan. Olen nauttinut kun olen saanut poikieni kanssa vietttää aikaa sekä painia ja juosta. Olen kyllä ylpeä pojistani ja kaikista muistankin lapsistani, vaikka he eivät asukaan kanssani. No mahdotontahan se olisikin ;) Kuulin juuri, että Axukin painaa 8,3 kg.  ja Ada 5,3 kg mikä on nuorelle neidolle hyvä paino. Ei muuta kuin kaikille lapsosille lentosuukot ja terkkuja ja onnea 10 kk -päivän johdosta!

Olen tässä seniorivalmentajan ominaisuudessa seurannut Jaggen ja Jessen harjoituksia eikä minulla ole huomauttamista. Itse olen ottanut lunkisti ja viettänyt vuorotteluvapaata ja näyttää se jatkuvan edelleen.  Oonhan minulla kaikenlaisia suunnitelmia, mutta aika näyttää. Täytyy nyt mennä koisimaan joten jatkan toisella kertaa... 


 

 

AIKAISEMMAT KIRJOITUKSET VANHOITLA KOTISIVUILTA

**********

21.6.2012

Olin kannustamassa omia poikiani Hyvinkäällä ja olen pojistani tosi ylpeä. Leevi valmistui Iipeeksi lauantaina. Onnea komealle Leeville! Kadehdittavan upea turkki pojalla! Lassi-poikani näytteli myös hienosti ja oli sunnuntaina värinparas. Lisäksi oma pystykorvakasvattini oli sunnuntaina värin paras ja tuomarin paras saaden tuomaritädiltä hienot arvostelut. Ei siis ollenkaan huonosti, kun otti vallitsevat paikalliset ympäristöolosuhteet huomioon :O

Meillä on nyt tulossa hallituksen kokous juhannuksen jälkeen ja esityslistalla on isoja asioita. Suaattaapi olla, että joudumme äänestämään hyvin isoistakin esityksistä. Vaimoni Hilda on tehnyt välikysymyksen, josta joudumme ottamaan kantaa puolesta ja vastaan. Rouva vetoaa kuulemma tasa-arvopykälään!!

Niin ja nämä nuorimmaiseni kuulemma kasvavat ja varttuvat hurjaa vauhtia tuolla naapurissa Hilda-rouvani hoivissa. Siellä on selvästi raskaan sarjan painimörssäreitä kasvamassa. Minunkin on nyt miettittävä laitanko pa.... eikun pillit pussiin... vai laittaako joku muu.... Jännittävä loppuvuosi on tulossa! Mutta ei muuta kuin hauskaakin hauskempaa Juhannusta ja nimipäiväonnittelut Johnny.pojalleni sunnuntaisen nimpparin johdosta!

**********

21.5.2012

Noniin, siis silloin Uumajan reissulla menomerimatkalla syntyivät mun lapsukaiseni. Äippä oli ihan hermona, kun se arvas, että ne syntyvät tietty merimatkan aikana. Andy ja Anselmi ehtivät maailmaan ennen satamaa. No ei se mitään, minuahan ei paikalla tarvittu, joten minä keikuttelin kohti Ruotsin rannikkoa samaan aikaan, kun Hilda-rouvani teki hienoa työtä ja sai maailmaan IsoÄiti-kätilön ja Hildan oman äipän avustamana kuusi suloista pienokaista. Minulla on siis nyt kaksi uutta kaunista tytärtä Adalmiina ja Anemone eli tuttavallisemmin Ada ja Mona. Monaa sanotaan kyllä välillä Arieliksi. Sitten - kolmannen kerran - jälleen neljä poikaa ;). Pojat ovat Andrei, Anzelm, Adonis ja Axl, mutta kutsumanimiltään Andy, Anssi, Arska ja Axu. Tulihan sieltä yksi iskän värinen poika ja tyttökin lopulta. Tosin IsoÄiti veikkaa, että Arskasta tulee vaaleampi ruskea kuin minä itse olen, mutta Adasta tämmöinen tummemman ruskea. Minulta oli meinaan toivottu ruskeaa tyttöä ja ruskeaa poikaa ;D, kun aiemmin ei yhtään ruskeaa olekaan. Pitihän se toive nyt täyttää, kun en tiedä olivatko nämä viimeiset lapsukaiseni. Onhan niitä nyt sitten 17 kappaletta, että ei ollenkaan pikkuperhe ;D. Minut palkittiinkin viikonlopun näytöksessä Pirkanmaan rotukissayhdistyksen vuoden 2011 parhaana puolipitkäkarvasiitosuroksena ;D Sain pikkupokaalin palkintokaappiini, kiitos hienosti näytelleiden lapsieni!! Onneksi olkoon rakkaat valmistuneet lapseni!! Jälkikasvusivulle olen teidän tittelit laittanutkin näkyviin. Kuudella lapsellani on jo Fife-titteli ja Leevi on upeasti ja nopeasti valmistunut TICA-huippumalliksi. Onnittelut Leevi, Lassi, Lucas, Jagge, Tilda ja Diego. Olette aloittaneet mallikoulun hienosti.

Mallikouluun toivon näiden uusienkin lapsien joukosta useampaa opiskelemaan näyttelemistä, mutta katsotaan nyt millaisia koteja tulee tarjolle. Osalle lapsista onkin jo koteja varalla. Tärkeintä on, että saadaan lapsille rakastavat ja huoltapitävät ihmiset.

**********

18.4.2012

Terveisiä Uumajasta! Siellä oli näytös johon minä ja poikani Jagge ja Lassi osallistuimme. Menimme paatilla meren poikki. Säälikää meidän juhtiamme, sillä ne joutuivat kantamaan meidät matkustamoon jyrkkiä portaita ylös ja alas. Osan matkaa onneksi päästiin hissillä. Laivalle oli tullut myös Diego, nuori komea ullakkokoira. Se oli tosi utelias. Oli siellä muitakin kissoja äänistä päätellen, mutta en päässyt katsomaan olisiko siellä ollut mulle mieleisiä misuja ;). Matka oli tasainen ja unettava, joten koisimme enemmän ja vöhemmän kissanunta koko matkan kännykän piippauksia kuunnellen. Meidän äippä oli joka kerta ihan täpinöissään kuulleessaan kännykän piippaavan ja sit se aina kuiskutteli mulle. Mut se on eri juttu, joten kerron sen myöhemmin, kun nyt on kirjoitettava tämä reissutarina.

Majoitumme botniaan. Meidät oli fiksusti majoitettu maantasalle, joka oli oikein hyvä juttu. Botnian sängynalustarkastus antoi tuloksen: YÄK!! Villakoirat siellä niiskuttivat pölyn seassa. Lienevät niistäneetkin, koska likainen nenäliinakin löytyi sängyn alta. Käsittämätöntä!! Yhtään puhdasta hotellihuoneen sängynalustaa ei ole vielä nähty. Moppasimme ne ennenkuin äippä otti puhtaanvalkoisen pyyhkeen, kasteli sen ja konttaili hetken aikaa, minkä jälkeen heitti harmaan pyyhkeen kylppärin nurkkaan. Sori pyyhe. Siellä nurkassa se sitten saikin olla kokonaiset 3 päivää. Siivoojia se ei haitannut. Äippä pyysi seuraavana päivänä, että lattiat pestäisiin, mutta eipä oltu vaivauduttu vaikka pahoitellen luvattiin. Suomessa sentään likaiset pyyhkeet ja esim juomalasit vaihdetaan joka päivä ja lattiat pyyhkäistään tai edes imuroidaan, mutta botniassa ainoastaan roskikset tyhjennettiin. Hyhhyh.

Ja ja ja .... hiRWeeen aikaisin olisi pitänyt olla terveystarkastuksessa. Aatelkaa tulisiko Suomessa kyseeseen, että mallien terveystarkastus alkaisi kello kuusi... noh siis Suomen aikaa kyllä kello seitsemän, mutta silti. No me oltiin siellä jo ennen seitsemää. Nyt ei ollut jonoja kuten elokuussa Luulajassa, ja silti iso osa väestä oli jo paikalla.

Näytöksessä sain lauantain tuomarilta kovasti kehuja: minulla on kuulemma todella miehekäs turpa, hyvä rohiili jne....Onhan tuota tässä kasvateltu ;) Tuomaritäti muistikin minut uudenvuoden näytöksestä. Lauantain teepeekisassa vastassa oli tosi hellyttävä räsynukke, joka sitten pääsi loppukilpailuun. Äippä sanoi, ettei niin hellyttävää nallukkaa ole nähnyt Suomessa. Sunnuntainkin tuomaritäti kehui minua kaikinpuolin ekselentiksi ja vahvaksi mieheksi ja laittoi minut loppukilpailuun Catwalkille. Assitätiä t a i s i ;) vähän pelottaa ottaa minua häkistä, mutta hän näytteli rohkeaa : " ei tässä mitään" ;O Hyvin hän minut jaksoi esittää, vaikka käytin hieman tehosteita. Semmoisen huomion tein, että siellä Assit olivat kaikki aikuisia, vahvoja ihmisiä, että olisin kenen tahansa käsivarsilla pysynyt. Meillä kotimaassa Assit ovat pienempiä vai ovatko suomalaiset kaksijalkaiset yleensäkin pienempiä kuin ruotsalaiset.

Yleisön mielestä olin hi HiR'Weeen ISO kissa tai jettestuur katten kuten sielläpäin sanotaan. Yksi nuoripari ihastui minuun ikihyväksi, joten heille terkkuja. Paparatsitkin siellä minut bongasivat ja kuulemma jossain vesterbottenin kuriirissa turpani komeilee.

Poikani valmistuivat internationaleiksi siellä. Onnea Lassi ja Jagge! Lassi se komeili Catwalkilla lauantaina ja sunnuntaina Jagge oli värin paras. Mutta annetaan Jaggen kertoa itse.

Kotosalla äijien luona me oltiin vasta maanantaina klo 19, kun ärgeelain lähti vasta maanantaiaamuna, mutta saatiinpa huilata ennen pitkää kotimatkaa. Ei sit muuta kuin, että pysykäähän kuulolla ;/)

**********

5.1.2012

Ei muuta kuin hyvää loppuvuotta - mitä sitä nyt on jäljellä !! Minulla muuten alkoi talviloma, kun saatiin lumi maahan vihdoinkin!! Saas nähdä, mitä kivaa lomatekemistä keksin ! Minulla oli uudenvuodennäytös tuolla Lohjalla. Tasapuolisuuden nimissä otin lauantaina Jaggen ja sunnuntaina Tilda-tyttäreni mukaan reissuun. Me haettiin Lassi kankaan alta ja huristeltiin aamuhämärissä eteläiseen Suomeen. Oli oikeestaan tosi hienoa näytellä suurta maine coon -kollia!! Tuomarit olivat tooosi mukavia. He tykkäsivät minusta ja sain lauantaina pusunkin ;D tuomaritädiltä. Lauantaina tuomaritäti valitsi minut parhaan väriseksi ja halusi laittaa minut loppunäytökseen Catwalkille. Samoin sunnuntain tuomarisetä laittoi minut Catwalkille. Minulla oli taas onni "röhkiä" siellä NostoKarin kanssa ;)) Hauskaa oli, että niissä vaaleissa minuakin äänestettiin molempina päivinä. Kolme mitalia minulla oli tuliaisina tuonne palkintokaappiin. Lapseni nöyttelivät siellä myös hienosti. Herttinen sentään, miten suuri pienestä Diego-pojastani on tullut!! Kiitos Diego ja Lassi muistamisesta!!

Lauantain paluumatka olikin aikamoinen jännitysnäytelmä. Me poijaat takapenkillä kuuntelimme sydän kurkussa, kun etupenkiltä kuului ihan outoja. Kuski kuulemma puhui unissaan eikä repsikan paikallakaan ihan terävänä pysytty. Lassin kanssa huolestuneina kuiskuttelimme, että onko noi meidän palvelijat enää hereillä. Mutta huh - selvittiin me ehjin nahoin kotiin!! Siitä oppineena kuski otti sunnuntaina tirsat mun asuntovaunun katolla ja kotimatka sujuikin turvallisesti. Sunnuntaina en meinannut uskoa silmiäni, kun meidän äippä puki semmosen essun päällensä ja lähti mun exvaimon siskon kanssa Catwalkille. Tämä mun vaimoni sisko on komea nainen. Voitaisiin varmaan ottaa hänet Vantteroihinkin, jos naisjäsenten ottaminen säännöissä olisi luvallista. Ja ei siinä kaikki. Mun vaimon velipuoli "Mister Tammikuu" palasi Catwalkilta pokaaleiden kanssa. Siinä on komea miesmalli kerrassaan. Toffollekin mulla oli tuotavana terkkuja sen vanhalta tutulta Miss Hemmelssonilta. Vitsit että se tumma Neiti oli hyvän näköinen ;D

Niin ja Kasperille ja Lilille Kiitos joulukortista ja oikein muhkeaa alkanutta vuotta!

**********

21.11.2011

Hellurei ja hellät tunteet! Nyt on kierros täysi ja korvat pystyssä ;D Oltiin pojan kanssa Hesassa. Valmistuin ässeeksi, eikä mun kuulemma ole pakko enää käydä näyttelyissä, jos en sitten lasten takia tahdo käydä iskäluokassa. Jagge sanoi, ettei halua yksin lähteä jatkossa. Voi sitä pikkuista, kun hän on niin isin poika kuin vain voi. Mulla meni muutenkin näyttelyviikonloppu putkeen Hesassa, sillä sain myös 12. värivoiton Nostokarin kanssa ja sitä myötä oudon deeveeämtittelin. En tiennyt, mitä se tarkoittaa ennenkuin tarkistin sanakirjasta. Se on suomeksi käännettynä "arvostettu lajike meriitti". Sen saa kun on kahden vuoden ja yhden päivän välillä 10 kertaa värinparas. Mulla se kahden vuoden vaatimus tuli täyteen viime kuussa. Romeo kysyi, että olenko mä nyt niinku väriprinssi ;D Äippä sanoi, että olis noi meidän äijätkin sen kaikki saaneet, jos se olisi keksitty aikaisemmin. Etenkin Romeolle se pitäis kyllä antaa vieläkin, kun sillä on maailman hienoimman värinen coonin takki. Joku vois vielä keksiä semmosenkin tittelin kuin DNM eli kun on 10 kertaa tuomarin paras niin saa taas tittelin niin olisi enemmän titteleitä.

Jagge pärjäsi siellä myös hienosti. Hän oli lauantaina oikein esiintymässä Catwalkilla. Tuomaritäti sanoi, että poika on erittäin lupaava miesmalli. Saa ny nährä, mitä siitä tulee. Vaimon veljet siellä komeilivat suuruuttaan naapuristudioissa. Sunnuntaina Lassikin pääsi mukaan ja eikös se poika kanssa hurmannut tuomarin. Täytyy sanoa, että olen pojistani tosi ylpeä. Ja Puolan äippäkin onnitteli meitä. Pääsin taas valokuvaan palkinnoksi, joten näette sitten ylioppilaskuvani, kunhan Tessa saa sen valmiiksi. Se on moro ja edessä joululoma!!

**********

15.10.2011

Moikka ja terkkuja Jyväskylän yleisölle. Sain siellä paljon uusia faneja. Yks setä sanoi, että minun takiani kannatti tulla, vaikka hän on enemmän koiraihminen. Yks täti sanoi, että minä olen - tähti. Höh, mitähän se tarkoittaa. Hän päivitteli, että hän ei ole ikänä nähnyt mitään vastaavaa. Ei kai, kun mää en ole Jyväskylässä ollut kuin kerran aikaisemmin ja silloin olin vielä pikkupoika. Mun pitää edustaa nyt vantteroita, kun noi vanhat äijät ovat tehneet näyttelylakon.

Onneks mulle sattui kivat tuomarit. Mulla oli siellä sertikisa yhen kolleegan kanssa ja jouduimme kisaamaan molempina päivinä sertistä. Olin iloinen, että sain ne, mutta mua harmitti sen toisen puolesta, ettei tädillä ollut niitä sertejä enempää että molemmille olisi riittänyt. Lauantain tuomarin mielestä olen hieno ja suuri kissa ja sain hienot arvostelut. Sunnuntain tuomari sanoi kuten eläinlääkärikin, että liituraitapukuni kiilteli hianosti ja muutenkin sain kehuja. Mä tapasin siellä muuten uusia ystäviä, joten ei kun terkkuja vaan oman synnyinmaani kansalaisille ja muillekin. Katsotaan nyt, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Mun Lucas-poika on tuomarin mielestä soupoika. Kyllä se iskän sydäntä lämmitti, kun näki miten fiksu Lucas-poika on. Ihan herrasmiehen tavat. Pikkuinen on kasvattanut komean turkin ja muutenkin kehittynyt sitten viime näkemän. Kyllä noi lapset kasvavat nopeasti, sillä Lucas-poika on ikäisekseen todella ISO. Hain vanhemman poikani Lassin vasta sunnuntaina mukaan, kun Lassi vietti lauantaina vielä synttäribileitä. Toi nuoriso on niin kovaa juhlimaan, että yks päivä ei riitä. Kiitos kakusta Lassi! Lassi oli puhtoinen kuten aina ja suloinen kuin mikä. Lassikin sai tuomarilta hienot arvostelut. Mukava oli myös nähdä ekaa kertaa Tompan siskon poika Ukko. Aikamoinen turkki äijällä. Ei taida tuleva supertalvi pelottaa!

Hei ette tiedäkään, että meille rakennetaan talon taa terassitarhaa. Kyllä me laitetaan kuvia sit teillekin, kun se on valmis ja päästään testaamaan sitä. Mä meen nukkumaan nyt. Öitä!

**********

1.10.2011

Ensimmäisenä suukko sulle Gia! ja Onnea meidän perheelle, sillä lapsemme täyttävät kokonaisen vuoden. Kyllä aika menee nopeasti.

Jagge on jo iso poika ja niin mun perääni kuin vain voi olla. Hän on oikea pikkuapina, sillä tekee perässä kaiken mitä minä teen. Poika alkaa pikkuhiljaa muistuttaa miestä ;D. Painissa hän on oikein hyvä, meinaapa laittaa minultakin hartiat maahan.

Oletkos kuullut Gia muista lapsista? Kerron nyt mitä tiedän. Lassi on myös kasvanut ja alkaa olla samoin miehen mitoissa. Kuulostaa kyllä siltä, että hän taitaa jäädä ikuiseksi Wauvaksi ;D, Kuulemma itseluottamusta löytyy. Manta ja Fami arvioivat Lassin luonnetta röyhkeäksi, koska Wauva tekee mitä haluaa eikä kumartele isompiaan. Lassista ei tullutkaan painijaa vaan hän harrastaa seinäkiipeilyä ja on siinä jo Kangasalan piirimestari!! Leevi-poika on kasvattanut komean pompan, josta moni Persian kolleega olisi kateellinen. Leevi on ilmeisesti hurmannut kotiväkensä sydämet omalla hellyttävällä olemuksellaan. Komea poika täytyy sanoa! Luke-poikakin voi ilmeiseti hyvin, kunhan ei enää popsi hiuspidikkeitä. Pitäisi oikein mennä katsomaan joskus Lukea.

Lahja-tytöstä on tulossa iso tyttö. Hänkin taitaa olla perheensä lempilapsi. Lahjaa en ole nähnyt kuin kuvista ja kuullut kuulumisia Pusulasta.

Ja toinen tyttäreni Tilda voi oikein hyvin tuossa naapurissa Gilda- ja Hilda-tätien seurassa. Hänellä on siellä leikkikavereina kaksi suurta korstoa, joita minä ainakin pelkäisin . Niiden nimet ovat Konsta ja Keke. Konsta on suuri musta luppakorva ja Keke on suuri ruskea lyttykuonoinen vanha Herrasmies isolla Hoolla. Tilda kuulemma leikkii Keken ruskealla piiskahännällä. Auts. Sitä en tekisi. Tildaa kutsutaan kotona Tilu-liluksi ja hän on kuulemma käärinyt talon isännän häntänsä ympärille ihan täysin.

Siispä Lassi, Leevi, Luke, Lahja, Tilda ja Jagge SYDÄMMELLISET (huom 2 ämmää mahtuu mun sydämeen) ja RAKKAAT ONNITTELUT teille jokaiselle!! Voikaa hyvin ja nauttikaa elämästä ja pitäkää omistajanne ja perheenne virkeinä ;D ja liikkeessä ;) !!

**********

2.9.2011

Hejssan medbörjare!! Terkkuja Pohjois-Ruotsista! Köröttelimme autolla Luuleoon Tornion kautta. Matkustin teltassa, joten mulla oli hyvin tilaa. Armottoman pitkältä se matka kuitenkin tuntui. Kumma maa kun ei edes kysytty mun passia, vaikka mä liimasin varta vasten passikuvankin siihen. Höh. Vasta-ainetestiäkään ei kysytty vaikka senkin teetätin Anne-tädillä. Me saavuttiin mukavuushotelliin perjantai-iltana. Katsastin heti kaapit ja löysinkin sieltä pari alahyllyä. Pieni työtapaturma sattui, kun yritin hypätä yhdelle hyllylle. Edessä olikin lasiovi. Kuonoa vähän kirpaisi, kun kopsahdin lasiovea päin, muttei sentään tarvinnut ykkösiin vaihtaa. Tähystyspaikalta avautui keskustan katunäkymä, jossa viikonlopun viettäjät kantelivat muovikassejaan. Rauhallista siellä oli. Käytäviltä ei kuulunut hiiskaustakaan. Noi ruotsalaiset ovat olevinaan aikas aamuvirkkuja, sillä eläinlääkäritarkastuksen oli määrä päättyä jo kello kahdeksan aamulla aikataulun mukaan. No se siis alkoi jo puoli seitsemältä, mutta näytti siltä, että lähes kaikki olivat siellä vasta samaan aikaan kuin mekin eli puoli kahdeksalta. Jono oli silloin ainakin parikolmekymmenmetrinen ja kesti melki tunnin. Ihmekös se sillä siellä oli vain kaksi eläinlääkäriä. Onneksi ei satanut. Arvostelu alkoi tunnin myöhässä ja paneeli oli menossa vielä puoli seitsemältä illalla, kun meikäläinen kurvasi kanttimaxilla ovesta ulos.

Lauantain tuomaritäti oli tosi ystävällinen ja kiltti. Hän tykkäsi minusta kovasti... niin kovasti, että hän valitsi minut kahdeksasta saman väriryhmän aikuisesta parhaan väriseksi. Siellä olikin meitä perinteisen coonivärin omaavia hyvin edustettuina. Tuomaritäti laittoi minut vielä loppukilpailuunkin edustamaan mieskauneutta, vaikka näytti siellä olevan muitakin komeita miehiä. Niissä vaaleissa sain kaksi ääntä, kun voittajaviikinki sai kolme ääntä. Kiitosta vaan äänestäjille!! Liisa sanoi, että tein hyvää vaalityötä. Sunnuntain tuomarilla oli - taas- huono päivä. Minä en kyllä enää kuuntele äksyilyä vaan äänestän tassuillani.

Sain paljon ystäviä ruotsalaisesta yleisöstä. Niitten mielestä olin jettestooor. Sanoin kyllä, että Romeo ja Tomppa ovat vieläkin isompia. Yksi täti olisi halunnut ostaa minut, mutta onneksi Liisa ei myynyt!

Paluumatkalla me pysähdyttiin yöksi Ouluun paratiisihotelliin. Ehdottomasti paras sviitti, jossa olen ollut. Hyllyjä oli paljon ja niiissä oli syvyyttä, että tämmöinen pitkä kollipoika mahtui hyvin sinne pötköttelemään. Sanoinkin Liisalle, että tullaan sitten tämmöiseen sviittiin toistekin, jos on pakko jossain yöpyä. Minä vähän pompin yöllä likkojen päällä ja hurrasin niille. Ne kävi pulikoimassa matkan pölyt pois maanantaina aamupäivällä. Kummallista huvia!? Itse en lilluisi vedessä vapaaehtoisesti. Olivat kuulemma puhuneet (huh), että minäkin olisin voinut tulla poreammeeseen. Kuvitelkaa miten kiero mielikuvitus!!

Ihana oli päästä lopulta kotiin. Jaggella oli ollut mua kaamee ikävä ja se puski ja pörräsi mut tervetulleeksi. Toin tuliaisiksi sille ja muille pari minttupötköä ja ne olivat mieleen. Etenkin Toffo nuuskasi niin, että se oli ihan litimärkä. Senpituinen se ruotsin matka. Muuten voin suositella tätä reissua muillekin, mutta jos jonkun lihanleikkaaja on migreeniin taipuvainen, niin arcushallin valot olivat kyllä tosi migreeniset. Nyt vietän pienen syysloman, joten se on heippodei.

**********

21.8.2011

Sissi Liskonen se oli! Liisa ihmetteli, mitä olin saanut saaliiksi toissapäivänä tarhassa ja totesi surullisena, että se oli Sissi Liskosen pentu. No pakkoko sen Sissin on tuoda pentujaan meidän tarhaan? Mä en voi tietää, ettei sitä olisi saanut ottaa.

Kuulemma reissua pukkaa, mutta ei aavistustakaan mihin !! Kerron sitten kun tiedän.

**********

3.8.2011

Seitsemäs hiiri!!

**********

1.8.2011

Ihan ensimmäiseksi ONNEA pojat! Olen ylpeitä teistä!! Pikku-Diegosta on kasvanut jo valtavan pitkä poika, jotta pikkumusta alkaa jo näyttää isolta kissalta. Digi on myös oppinut kirjoittamaan ja se ilahduttaa minua suuresti ;) MUISKU!! Iskän rinta oli rottingilla, kun isot pojat Jagge, Lassi ja Leevi nähtiin loppukilpailussa viikonlopun aikana. Oli muuten hauska kuulla, että myös minä olen toiminut innoittajana ihmisille coonin hankintaan. Yksi setä sanoi, että he innostuivat minut nähtyään cooneista ja ovat nyt hankkineen ruskean coonipojan. Ei muuta kuin onnea uuden perheenjäsenen johdosta!!

Sain sertini molempina päivinä ja sunnuntaina olin parhaan värinen. Mutta meitsille ei ole koskaan sanottu mitään niin koomista kuin sunnuntaina. En tiedä oliko sedän kakkulat jääneet kotiin vai mikä haittasi, mutta sunnuntain tuomarin mielestä minulla on LIIAN LYHYT vartalo ;O. Voiiinhan minä ;) .... sitä yrittää vielä kasvattaa, mutta pelkään että sitten muut tuomarit sanovat, että minulla on liian pitkä vartalo ;O ja tarvisisin sitten kyllä kolmannet jalkaparit navan kohdalle :B mitäs siitä sanotte ? Toisaalta sitten voisin kyllä saada itseni Quinnesin ennätyskirjaan, sillä nyt ennätyksestä puuttuu vain 8 senttiä. Se ei ole paljoa se ja kun olen vasta kaksi, niin voinhan tuomarisedän mieliksi yrittää ;D. Saiskohan näihin hommiin minkäänlaista kuluttajansuojaa ?

Ai niin metsästystulos on nyt 6. olen saanut kuusi hiirtä tänä kesänä tarhasta !! Muuten kesä on mennyt tähän asti ihanasti, romanttisia viikonloppuja ja metsästysretkiä, mitä sitä mies enempää voi toivoa elämältä ;)

**********

4.7.2011

Rakas päiväkirja, kauhee nälkä kun meni tuo viikonloppu vähän huonolla syömisellä.

Olin lasteni Jaggen ja Tildan kanssa tien päällä viikonlopun. Siinä sivussa poikettiin näytöksessä tuolla pohjoisessa Suomessa. No minä tapani mukaan kuorsasin koko matkan, joten siitä ei ole kauheesti mitään uni- eiku mielikuvia. Arinassa ei oltu huomioitu minun rekisteröityä ajoneuvoani ja oli hieman suunnitteluvirheitä päässyt pohjapiirrustuksiin!! Laitoin niille palautetta, että hommatkaa nyt ihmeessä luiskat rappusiin, ettei Liisan tarvi nostella meitä. Kivoja hyllyjä oli huoneessa, mutta masennuin kun kuulin, että oven takana oli neitonen eikä mua päästetty katsomaan sitä. Liisa väitti, että se oli mun oma tyttö, ja olisin tsekannut pitikö se paikkansa. Autossa mä näin Tildan ja ylpeähän isäukko on tytöstäänkin. Kiltti tyttönen on kerrassaan.

Näytöksessä oli myös nuorempi poikani Lore. Kävin häntä katsomassa oikein. Pitää sanoa, että on isänsä näköinen. Yleisö oli aika julmalla päällä. Arvatkaa kun varmaan sata kertaa kuulin : "siinä se on, kato miten iso möllikkä/jullikka". "Siinä on varsinainen möllikkä/jullikka." Onko se oulunkieltä ja mitä se tarkoittaa ? Moni sanoi, että olen vihaisen näköinen ja minä kun olen itse kiltteys. Tuomaritäti uskalsi sunnuntaina suukotella minua teepee-valinnassa, kun odoteltiin kilpailijoita. Hän sanoi, että minä olen "BIK BOI" ja saan mennä edustamaan mieskauneutta loppukilpailuun. Lauantainkin tuomari ihastui minuun ja sanoikin, että hän ei tykkää pienistä maine cooneista. Hän sanoi, että olen "vaikuttavan näköinen". Se setä äänesti mua ehdokkaaksikin niissä vaaleissa. Ai mistä olen vaalirahat saanut ? Olen sitä mieltä, että mitä enemmän törsää ehdokkuuteensa, niin sitä enemmän ääniä saa. Minä kun en ole siihen paljoakaan uhrannut ja yleisen hyvän tavan mukaan julkaisen tässä nyt rahoituslähteeni. Olen saanut vaalitukea ainoastaan Teiskon Vantterat ärrjyyltä. Se on semmonen etua tavoittelematon isojen XXXL-poikien seura, jonka tavoitteena on tehdä isoja poikia tunnetuksi.

Niin ja kävin valokuvastudiossakin. Jouduin vaatimaan työterveyteni turvaavia toimenpiteitä, kun kuvaajat sanoivat, että kaikki kissat ovat istuneet saman kankaan päällä eikä sitä ole desinfioitu mitenkään. Onnee vaan teille kolleegat, että ette ole saaneet mitään tarttuvaa! Sanoin etten kyllä teryleenejäni riskeeraa ja niinpä rahi piti putsata ja desinfioida ennekuin suostuin siihen kattoa taivastelemaan.

Eikun muiskut vaan kaikille ihailijoilleni ja nährään taas jossain päin maailmaa!!

**********

13.6.2011

Olipas kiva näyttely poikien kanssa. Päätin viettää välillä viikonlopun kolmen muun poikani kanssa. Siis Lassin, Leevin ja Diegon.

Kommeita poikia vaikka itse sanonkin, mutta sallittakoon lievä itsekehu näin tuoreena isukkina. Näinhän se kaikki tuntuu niin ihmeelliseltä, että on ihan oikeita omia lapsia. Meinaan vaan että tuomaritkin tykkäsivät pojistani puhumattakaan heidän ylpeistä lihanleikkaajistaan. Lassi alias Wauwa alias Apina oli värinparas ja tuomarinparas ja pääsi ekaa kertaa Catwalkille. Hienosti osasi poika käyttäytyä. Liekö geeniperintöä ;O Tämä vikkelä Lassi on varsinainen seinäkiipeilijä. Jos ette vielä tiedä, että cooni kiipeää ihan ketterästi verkkoaitaa pitkin niin kysykää Apinan syöttäjältä ;) Meinaan vaan kauhuissani olen katsellut netistä joidenkin coonien avotarhoja. Laittakaa nyt kiireesti katto pään päälle!! Tuo minun hellyttävä Leevi-poikani on kasvattanut varsinaisen turboturkin röyhelökauluksineen kaikkineen. Varsinainen kesän hittihelleasu!! Leevi oli molempina päivinä hienosti värin paras kuten pikkumusta juniorini Diego alias Digi eli digiboksin oikea omistaja. Itsetunto pojilla tuntuu olevan kohdillaan. Tämä söpö mustakarhu Diego talloo alleen suuren suden aivan kuin se olisi yksi matoista. Yksi ja toinen on huomannut jääneensä alimmaiseksi. Isukin sydäntä lämmmitti Digin ihana onnittelukortti!! Kyllä oli hauska kuunnella kertomuksia lapsistani. Hurjin tarina oli kyllä se, että Kasperi-poikani ja Lili-tyttöseni ovat perustaneet maansiirto- ja liinavaatesiirtofirman. Jokunen aineellinen kohde on siirtynyt paikasta aa paikkaan bee. Ja bee ei ole se ensisijainen paikka. Nää penskat skeittaavat kukkapurkin pyöräalusella siirrettyään ensin suuuren ruukun nätisti lattialle. Muutakin pientä pintasisustusta siellä on kuulemma kokeiltu ;O Koittakaa nyt olla särkemättä mitään!! Meillä taitaa olla liian kova kuri tuolle Jaggelle, ettei sen luovuus pääse esiin. Pitää vissiin höllätä. Luovinta mitä se on keksinyt oli purra kännykän laturinjohto poikki tai sitä siitä ainakin syytetään.... dippadappaduu... siis nyt kaiken voi laittaa "kakrun tilille" ;O Tekijää ei ole tavoitettu. Siis jos se ei ole tuo jaguaaripoika niin sitten veikkaan Tomppaaaaaaa....

Nooh taas tapasin sen kurkkupastillisedän. Sehän on tullut ihan tavaksi jo istuskella hänen pöydällään. Monesko kerta lie. Hyvät arviot mä sain ja olin lauantaina parhaan värinen ja ette ikänä usko, että olin paras... öö ... miten sen sanoisi... ööö oisko niin että paras lapsentekijä tai siis lapsimallien isukki. No virallinen nimi kuulemma on "siitosuros", mutta se kuulostaa liian tekniseltä, kun mä olen semmoinen kiltti perhepoika ja rakastan mun vaimoja. Ikävä sitä paitsi on jo niitä ;( Muiskut Gia ja Hilda! Mut hienoa se oli saada upea pokaali ja neljä kiloa ruokaa....eksikenttiä sen olla pitää. Kiitos poikieni hienon esiintymisen ja rimmauksen!! Niin mun piti onnitella sitä mun norjalaista kilpailijaa teepeestä lauantaina, mutta mä en hokannut siinä heti ja en sitten enää nähnyt sua, joten ONNEA!! Sunnuntaina mut arvioi tuomari... oliko se nyt tuomari Hiekka vai Santa tai jotain sinnepäin. Hän laittoi minut CatWalkille ja mikäs siinä, kun NostoKari sattui sopivasti kulkemaan ohi studion ja pelasti siitä haisevasta häkistä. Mun kurkku meinasi mennä tukkoon!! Siinä me miehet sitten istuttiin kolmannella juoksuradalla ja rupateltiin pitkä tovi. Nooh ne oli niitä miesten juttuja.... Kiitos Nostokari, sun nosto on kaikista vakain!! Niin ja oli siellä pari vanhempaa rouvaa: mun lasteni isomummi ja sitten mun vaimojen Tähti-täti, josta tuli Pääministeri. Onnea Star!! Tuota Nella-mummia oli jo kaivattukin CatWalkille parin vuoden tauon jälkeen!! Psst... näin meidän kesken täytyy sanoa, että oli muuten hyvännäköinen mummo ;)

**********

10.5.2011

Johan meni Hulinaksi tuolla Tallinlinnassa ;) Me lähdettiin miesten kesken ulkomaille. Minä ja mun vaimoni hulikaaniveli. Huliksi sitä kutsutaan vaikka oikeasti se on Harley H Holopainen. Hän on mua puoli vuotta nuorempi, joten meillä synkkas aikas hyvin. Ensinnäkin mä menin ensin hakeen Hulia ja sit me ajettiin taksilla Tähtilaivaan. Onneksi olin EU-rekisteröinyt Tompan asuntoauton nimiini. Nääs Viron tullisetä tunnisti heti meidät ja tuli ihan pyytämään meitä tulemaan hissille, ettei meidän tarvi mennä liukuhihnalla. Euro on nyt nääs kova sana tuolla naapurimaassa.

Me yövyttiin jossain Kroisen Valden hotellissa. Ei se ollut tällä kertaa susi, ei. Hotellisetä tuli hakeen meidät satamasta. Aatelkaas että se käveli suoraan suuren ihmismassan läpi meidän luo ennen kuin ehdimme edes hädin tuskin laivasta ulos. Hän kysyi, että lähdemmekö hänen kyytiinsä. Mistähän se tunsi meidät ? Oliks se käyny meidän kotisivuilla? Romeo kertoi, että hän oli tässä samassa hotellissa silloin, kun hän poseerasi tiikerinä jalkapalloilijoille. Kyl me nytkin vähän poseerattiin niille hotellin tädeille, kun ne halus ottaa meistä kuvia. Pientä pintasiivousta meidän piti Hulin kanssa tehdä huoneissa, mutta muuten oli ihan ok. Meinaan vaan että meille oli varattu kolmen hengen huoneet (kun kymmenen hengen huoneita ei kai ole) ja sänkyjäkin oli useampia. Liisalle yksi, mulle yksi ja mun muille kahdeksalle hengelle yksi. Hulilla oli ihan sama tilanne paitsi, että yksi henkien sängyistä tuli jo ovella vastaan ;O ja töpselit olivat hukassa. Me käytiin oikein kysymässä, että ei kai me jouduta maksamaan näistä luksushuoneista ylimääräistä. Hotellisetä sanoi leveästi hymyillen, että he ajattelivat että me tarvitaan isot huoneet kun ollaan isoja kissoja ;) Sit ne meidän juhdat vaan niiasivat ja sanoivat yhteen ääneen "tänkiu veri mats"

Mä menin ihan ensimmäiseksi kaappiin, jossa oli tallelokero. Siis avasin oven ihan ite ja menin sisään. Piti nääs tallettaa passi ja rekkari sinne ;O No minulta näytös meni lauantaina hyväntekeväisyydelle ensimmäistä kertaa sertiurani aikana, kun meitä sattuikin olemaan kolme urosta himoitsemassa samaa sertiä. O ouu. Tuomari Moskova laittoi mut kakkoseksi. Se sanoi, että se vaan tykkäsi siitä aurinkotuulen pojasta enemmän. Paha siinä on mennä sanoon mitään, kun en tiiä sen mausta. Mutta oikeestaan se ei haitannut, koska mulla on suunnitelmissa muutenkin lähteä vielä ulkomaan matkalle. Sunnuntaina sitten meitä oli edelleen kaksi miestä hakemassa samaa sertiä, ja onneksi tuomari Komissaarin perinteinen maku oli mun puolella ja hän halusi antaa mulle sen sertin. Pääsin siis luokaltani ja olen nyt sit kolmannella luokalla. Olga-täti valitsi minut vielä värin parhaaksikin. Ja vielä loppukilpailuunkin hän halusi minut neljästä miehestä. Hymyilin hänelle kauniisti pikkuturpavärkilläni, mikä tuntui tehoavan. Loppukilpailu sit menikin sähläyksen puolelle. Häkit sekosivat ja joku oli kait ottanut mun numeron pois ja mä olin väärässä häkissä. Onneksi Jenni-täti pelasti mut, vaikka testailinkin, saako hän kannettua minut häkin kanssa ;) Ajattelin että sen häkin kanssa olisi kivempaa olla siellä paneelipöydällä, mutta Jenni-täti oli eri mieltä ;) Kiitos Jenni taas!!

Huhhuh, mut toi meidän Huli se vasta tekikin hattutemput. Se poika kahmi näytöksistä ihan kaiken mitä irti sai ;) niin, että sillä oli vaikeuksia saada pokaalit mahtumaan laivaan. Launatnain tuomarina ollut Bette-täti sanoi "WAU" ja alkoi kuvata sitä ja sunnuntaina Fabrik -setä sanoi "O OUUU" ja oli aivan myyty. Ja niin Hulista tuli Kuningas molempina päivinä ja lisäksi vielä kansainvälinen pääministeri lauantaina. Ei ne tullissakaan onneksi tonkineet meidän matkatavaroita. Meinaan vaan, että Hulilla oli vaaaaltavan iso kylmälaukku syrämiä täynnä!!! Siellä oli mm Bette-tädin sydän. Nooh olihan minullakin aika liuta venäläisiä syrämiä ;) Sitä mä ihmettelen edelleen, miksi tullimiehet eivät olleet edes kiinnostuneita, millaisen allekirjoituksen Tallinnan eläinlääkäri oli tehnyt meidän passeihin!! Tää vaihtoehtohoitomuoto on ehrottomasti paras!! Saavat pikku matosetkin oikein laivakyytiä.

Me oltiin Hulin kanssa samassa hytissä laivassa. Huli luuli että siellä piti hytistä, mutta meikäläinen jo vanhana laivakissana ja salamatkustajana makoili ikkunalla. Katselin valkoisten paistien lentelyä ja kruisen krisseä. Hiukka ihmettelin kyllä, että laivan wc sähisi mulle, kun kurkkasin oven alta sinne. En edes sanonut sille mitään. Mä en tykännyt yhtään olla asuntoautossani laivamatkalla. Hakkasin oven lukkoa niin, että lopulta Huli kyllästyi kuuntelemaan ja sanoi, että hän menee mieluummin asuntoautoonsa ja päästää mut yläpetille köllöttelemään. Lopun matkaa sit vedin sikeetä yläpetillä piiiiitkin pituuttani. Supertähtilaiva oli muuten täynnä muitakin keskenkasvuista nuorisoa. Länkkärisataman edusta se vasta täynnä oli, että eihän sieltä Erkkikään meinannut päästä pois....

Lopulta kuitenkin Liisa sanoi, että nyt ollaan kotona. Jakettiraketti alkoi hillittömän sinkoilun ympäri taloa, niin iloinen se oli kun iskä tuli kotiin. No niin oli muutkin äijät. On se vaan ihanaa olla kotona :) Ai niin sieltäkin lähetettiin Romeolle terkkuja. Tuntuvat kaipaavan tuota meidän tiikerin ronttia nähtäväksi! Tarttee ottaa se joskus mukaan.

**********

24.4.2011

Jihuu!! Tänään alkoi kesä!! Oltiin tänään ekaa kertaa tarhassa!!! Maa oli sen verran kuivahtanut, että Liisa kiikutti meidät tarhaan. Joo.o. kiikutti se. Se kantaa meidät yksi kerrallaan tuonne pihan perälle tarhaan. Eiiiih .... hyvin se jaksaa ;) Ensin Romeo, sitten Tomppa, sitten Toffo joka kyllä käveli itse valjaissa eikä se muuten ollut edes tarhassa, kun sillä on omat rituaalinsa tuolla ulkona. Sitten minä ja sitten lopuksi Jagge. Pikkupoika oli ensimmäistä kertaa ulkona ja sitä vähän eka pelotti, mutta rohkaisin sitä ja muutaman minuutin päästä se jo mittaili tarhaa hoppatennareillaan kuin mies. Ihanaa - kerrassaan ihanaa - kesä ja kärpäset!!

Eilisellä näytösreissulla odotin, että polliisi olisi pysäyttänyt mut ja kysynyt mun vaunun rekkaria. Olis muuten ollut mitä näyttää!! Jossain ahtaassa tennarihallissa me oltiin eilen Hesassa, vaikka meinasin etten lähde, kun Romeo ei viitsinyt lähteä. Mokomakin hänksi!! Lähdin nyt kumminkin, kun Mantan olisi muuten pitänyt mennä yksin. Siellä oli semmoinen pesukarhunäyttely. Voitin kyllä totta puhuen yllätyksekseni sarjan "pisin pesukarhu". Mitaksi saatiin 115 cm häntäluun päästä nenänpäähän. Puuttuu siis vajaat 9 cm maailmanennätyksestä. Tosin mä olen niin nuori että ehkä kasvan... tiedä häntä. Sain vaikka mitä palkinnoksi!! Sain muuten hienon pokaalin, joka aiheutti hämminkiä kotona!! Sitten sain pehmokopan, johon tosin en mahdu kuin puoliksi ;). Olisiko se tarkoitettu mun lapsille? Sitten siellä oli posliininen pieni vene tai siltä se ainakin näytti. Liisakaan ei tiennyt mikä se on. Sitten hirmuisesti Perfect-ruokaa, jota en ole koskaan ennen maistanut. Romeo maistoi sitä kerran ja kuraa lensi molemmista päistä, joten Liisa ei varmaan uskalla antaa sitä mullekaan. Tompan siskon tyttären poika Yrjö Hoo Kymäläinen voitti siellä parhaan pesukarhun tittelin!! Ja Nti Mantan kanssa ne olivat loppukilpailussa. Oli kiva nähdä mun serkun kämppistä ekaa kertaa. Siinä on muuten upea neito, sanokaa mun sanoneen!! Minä olin taas B.W:n pöydällä ja tällä kertaa testasin ;) sedän luonnetta. Sanoin pari painavaa sanaa häkissä tuijottavalle kollegalle. Hämmästyin sillä B.W. vaan leppoisasti käänteli mua ja sanoi, että äläpäs katsele muita. Se koitti olla ihan rento ja kirjoitti paperiin: "Ihana luonne". Meitsi on saanut ihan pehmon maineen!! Yäk!

Niinpä siinä kävi, että tuota meidän Romeon mittoja ei saatu, kun se lintsasi kotona. Sitten se kuitenkin polleesti tuli mua vastaan ja alkoi marmattamaan, että pokaali kuuluu oikeesti hänelle"!! Nappasin sen itselleni ja sanoin: "Ei muuten kuulu, hanki oma!" Eikä siitä sitten enempää puhuttu. Toffee-setä antoi mulle pusun ja onnitteli sanoen, että hieno voitto Vantteroille. Kiitos Toffo, sä oot eri reilu kaveri ! No kyllä se Romeokin oli tyytyväinen minuun, vaikka piti hiukan kuittailla.

**********

16.4.2011

Morjens! Hyvää kuuluu kiitos vaikka niin kiirus on ollut, etten ole ehtinyt kirjoitella. Hyvin on on alkanut tämä juniorin painivalmennussuhde. Minä olen ottanut täyden vastuun poikani Jaggen valmennuksesta. Reenaamme päivittäin useita kertoja. Onneksi poju on alkanut ottamaan massaa, niin harjoittelu helpottuu. Olen opettanut pojalle oikeita otteita, kun se ei meinaa muistaa. Mun päälaki on väliin reikiä täynnä, kun poika ottaa tassuilla kiinni päästä ja potkii lisäksi tennareilla. Huomasin muuten juuri, kun oltiin suihkussa ja meidän tennarit oli vierekkäin, että pojan jalka on kasvanut hirmuisesti. Tarttee laittaa joku päivä tohvelin pohjat vastakkain ja mittailla!!

Toffolta sain ihan positiivista palautetta. Hän kehui ihailevansa minun kärsivällisyyttäni valmentajana. Kertaakaan minulta ei ole mennyt maltti tuohon poikaan. Romeo tuurasi mua, kun olin poissa kotoa. Ai missä olin ? Nooh eihän ukkomiehen tarvi kaikkea kertoa - edes päiväkirjalle. Kyllä Romeo ja jopa Tomppakin väliin ottaa matsia junnun kanssa. Luulen että ne tarkistaa, miten valmennettavani on kehittynyt.

Ai niin, mä kävin katsomassa Anne-lääkäriä ja se tutki mua. Vähän vaikee saada tosta latinasta selvää, mutta ymmärsin, että mun sydämen tila on normaali. Se kuvas myös mun munakkaat ja nekin olivat suorastaan kauniit.

Ai mitä kuuluu mun lapsille. Hyvää kuuluu kaikille 11 kakaralle. Näin Leevin ja Tildan nummella. Voiiii kun ne oli söpöjä savuja. Tieksä että ois tehny mieli lipaista kumpaakin. Leevillä vasta oli upea pomppa!! Olen heistä tosi ylpeä!! Seumin täti sanoi, että minun ja Gian siellä esiintyneet pennut ovat kaikki tyypikkäitä, teini-ilmeellä ja isoilla korvilla ja pitkillä hännillä varustettuja hurmureita. Jagge pääsi oikein loppukilpailuunkin.

Lassi, Luke ja Lahja eivät olleet siellä, mutta hyvää heillekin kuuluu. Lahja muuten kaipailee vielä rakastavaa adoptiokotia, että jos haluat hienon ison kissaneidin, jota ei tarvi näyttelyissäkään hävetä ;), niin siitä vaan soittelemaan IsoÄidille.

Hildan ja mun lapset kasvavat hurjaa vauhtia Pusulassa ja lennähtävät kohta uusiin koteihinsa. Söpöjä Winnercoons-karvapalloja sieltä on taas tulossa ihmisten iloksi ;) Tapasinkin tuossa ohimennen Hildan, joka on jo palannut kotiin Pusulasta. Hitsi että se oli pollee lapsista.

******

25.1.2011

Paljon on tapahtunut sitten viime tapaamisen rakas päiväkirja!! Joulukin tuli ja meni ja pudotti turkkinsa heti aattona. Liisa joutui sen karvoja ottamaan harjalla jatkuvasti lattialta. Aika kovaa karvaa ja .... vihreää. Sanoivat johtuvan kylmästä ilmasta. Niinhän minullakin vaihtuu turkki, kun tulee kylmät ilmat. Mun joulupaketista tuli esiin- ihan totta -hyväntuoksuinen sorsa!! Joo.o me saatiin kaikki sorsat!! Liisa sanoi, että yksi joululahja tulee tänä vuonna vasta joulun jälkeen. Voi mulle mimmi, ajattelin toiveikkaana ja vedin parit serenadit!!.

Liisa saapui salamyhkäisenä kotiin viime sunnuntaina. Se lukittui Tompan asuntoauton kanssa makuuhuoneeseen eikä päästänyt meitä sinne. Pidimme vantteroiden kanssa hätäkokouksen, koska luulimme lihanleikkaajan seonneen: kukas sitten leikkaa meille lihaa?? Hakkasimme neljään mieheen ovea koko yön. Voitte vaan kuvitella, nukkuiko joku tai jotkut ?! No maanantaiaamuna ovi aukesi ja salaisuus paljastui!! Mun ja Gian kuopuspoika Jagge istui Liisan sylissä. Voihan Lyyli !! Meikäläinen ei uskonut silmiään vaan ajattelin, että siinä on mulle pimu. Uskoin vasta sitten, kun olin asian moneen kertaan tarkistanut. Tosi kaunis ja reipas poika muuten tuo poikani KRÖHÖM!! Hän mennä vinttaa täällä kuin olisi iät ja ajat asunut täällä ja sanoo "kurr" kun menee ohi. Olen minä suukonkin antanut pojalleni ja katselen hänen leikkiään. Mieli tekee jopa leikkiä hänen kanssaan. Romeo jo leikkii parhaillaan Jaggen kanssa. Minä olen hänen painivalmentajansa, niin sovittiin Vantteroiden hallituksen kokouksessa. Annan hänen kuitenkin tutustua rauhassa uuteen kotiin. Epäilivät että isä ei olisi paras mahdollinen valmentaja- välttämättä. Kuulemma lehdessä oli lukenut niin. Siksi Romeo on junnun varavalmentaja ja mikä tärkeintä meikäläinen EI ole enää junnu!!!

Eli tärkein uutinen on tämä: meikäläinen hyväksyttiin Vantteroiden täysjäseneksi samassa kokouksessa. Nostettiin kuoharit (=kuohukermat, toim. huom) Meikäläinen on nyt siis YHDEKSÄN kiloa ja TäysVanttera!! UPEETA MAHTAVAA!! Tätä pitää juhlia !!!!

******

11.11.2010

KRÖHÖM, kaunis vaimoni on Gia eli Gia Gasoline Sillanpää. Hän on 2,5 vuotias neito Kantista. Hän on muuten meidän naapurin leidien sisko. Lapsemme ovat siis syntyneet ja kasvamassa Pusulassa ja ristiäisetkin on jo pidetty... pariin kertaankin ;) Katraassa on kaksi tyttöä ja neljä poikaa. Suloiset ja vantterat tyttöni ovat Lempi ja Lahja. Pojan Pötkäleet ovat Lassi, Leevi sekä Luke ja Jagge. Veikkaanpa, että kuulette heistä vielä ;) Heihin voitte käydä tutustumassa tarkemmin Winnercoons-kissalan sivuilla. Toivon jokaiselle kullanmurulleni reipasta ja iloista kasvuikää ja hyvää elämää sekä voimia Gialle hoitamiseen ja IsoÄidille ruoan ja hiekan kantoon!! Isovanhemmille terkut Poriin, Pusulaan ja Varsovaan!! Kaikki ovat ylpeitä minun ja Gian aikaansaannoksistamme Warm greetings to Agnieszka and to my Mother and Father and sisters and brothers!! Toi oli vaan yhtä enkkua, kun ne eivät ymmärrä tätä teiskon kieltä.

Niin teimme IsoÄidille värijekun- ihan niinku kymppipentueen kunniaksi!! J-pentue eli JEKKUpentue Hihihih !! Arvaa minkä värisiä lapsia tulee sinisestä ja ruskeasta? Oikean värisuoran voitte tarkistaa Pusulan pentukopasta ;)) Iso-Äiti nääs tykkää hopparisävyistä, niin annoimme lahjaksi niitä 6 kappaletta :) Onnea ja Iloa, ihan kuin olisin joskus kuullut semmoisen sanonnan täällä Suomessa, että "sitä saa mitä tilaa" ; D !!

******

31.10.2010

"Voi poijaat - ette ikinä arvaa!!", aloitin Vantteroiden hallituksen kokouksessa oman junioripuheenvuoroni ;) Kyllä kokous meni ihan uusiksi ja eriväriset turpavärkit levisivät hämmästyksestä, kun kerroin, että minusta on tullut ISÄ. Toffo sanoi heti vakavana: "Kui sää sen teit??" Menemättä yksityiskohtiin, käytin poikkeuksellisen tilanteen hyväkseni ja kysyin, että voitaisiinko minua nyt harkita Vantteroiden täysjäseneksi, vaikka muutama sata grammaa uupuu yhdeksästä kilosta. Olenhan osoittanut olevani Mies. Kauneimmista kaunein tyttöystäväni on synnyttänyt maailmaan maailman kauneimpia lapsukaisia, jos niinku lievä itsekehu sallitaan. (KRÖHÖM) EN ollut mukana synnytyksessä, ettei tarvi sitä kysyä!!

Sitähän se tiesi, kun Riina laukoi totuuksia kesällä. Elokuun ekana päivänä olimme tyttöystäväni kanssa tarhassa, kun Riina tuli katsomaan, millainen tyttöystävä mulla on. Nelivuotiaan ihmislapsen suusta kuului ykskantaan: "Aika nätti". No totta mooses Riina, enhän mää nyt rumia tyttöjä edes katsele! Niiden ... ei kun siis hänen pitää olla missityyppiä. Riina katseli silloin meitä siinä kotvan ajatuksissaan ja sitten häntä alkoi selvästi huvittamaan. Riina laittoi molemmat kädet suulleen ja hihittäen kuiskasi selvän oivalluksen hurmassa: "Arvaa mitä - ne on menny naimisiin!!" Riina oli oivalluksestaan niin innoissaan, että juoksi kertomaan saman tein uutisen äidilleen ja vielä kerran mummolleen: " Henkeä pidätelleen Riina toimitti asiaa molemmat kädet suulla: "Arvaa mitä - Rasmus ja sen tyttöystävä on menny naimisiin!! " Ja päälle iloinen naurun remakka.

Kyllä - menimme naimisiin 31.7.2010 kauniina kesäpäivänä avoimen taivaan alla. Moisku kultaiselle vaimolleni ja ihanille lapsukaisillemme!!

******

15.9.2010

Kiitos! Sain luvatun palkintoni heinäkuun lopussa. Mutta enpä kerrokaan mikä se oli ;). Kurmourrr!!

Meitsi muuten on nyt lopultakin liittynyt Teiskon mieslaulajiin. Harjoittelen aika ajoin ahkerasti, koska minusta on nyt tullut Mies. Partavetenikin haisee ihanan miehekkäälle. (KRÖHÖM). Liisa jo luuli, ettei mulle tule murkkuikää ollenkaan, vaikka ihan teinipoikanen vielä muuten olen. Kokeilin kirjeenvaihtoakin sillä seurauksella, että sain hirveät torut (HUOKAUS). En viisti kirjoittaa siitä enempää, koska Toffo voi lukea näitä. Toffo nimittäin tarkkailee mun tekemisiäni silmä kovana, koska se harkitsee minun ottamistani Vantteroiden täysjäseneksi!! Ja täysjäsenillä on erinäisiä sääntöjä, joita pitää noudattaa. Toffon tarkkailu menee välillä äärimmäisyyksiin. Kun mulla oli yksityistilaisuus yhden mun ystävän kanssa, niin uskokaa tai älkää: Toffo oli soluttautunut saunan lauteille kenenkään huomaamatta ja se ehti tuijottaa meitä sieltä hetken aikaa silmät ymmyrkäisinä. Kun se huomattiin, niin järjestysmies poisti sen välittömästi.

Ai niin olin näytöksissäkin taas täällä kotikaupungin vastakkaisella laidalla. Lauantain tuomari sanoi, että mulla on kaikki kohdillaan, mut sen mielestä yks pikkujätkä oli hiukan vantterampi kuin mä. Upean näköinen kollin alku se olikin. Onnea! Tässä on minulle nimittäin käynyt niin, että tuo lauluharrastus on hieman syönyt ruokahaluja välillä. Vaikka kyllä mä nyt taas olen alkanut syömään reippaasti. Pakko nimittäin syödä, sillä mä haluu-u-un Vantteroiden hallitukseen päättämään meidän asioista. Juniorijäsenenä mulla ei ole äänioikeutta. Liisa sanoi, että pian tulee talvitauko näytöksiinkin. Jippii, saan puuhastella kaikkee muuta kivaa ;) Kiitokset Terhille sunnuntain avustuksesta. Hyvät arvioinnit se Bjarne-setäkin oli antanut mulle. Juteltiin sen kanssa kalastuksesta. Liisan piti olla Tomppaa avustamassa, joten se ei edes kuullut mun kehuja.

Tää oli mun neljäs näyttelyviikonloppu tänä vuonna. Liisa sanoi, ettei mun tarvi kilpailla semmoisella tahdilla ja määrällä kuin monet kissat joutuvat. Meillä Vantteroissa on semmoinen työsuojelullinen sääntö, että kissan pitää saada nauttia kissan oikeasta elämästä ja näyttelyt eivät ole sitä. Sääliksi vaan käy niitä kissakollegoja, joita rahdataan viikko ja kuukausi toisensa jälkeen näytöksissä vuosikaudet, kun omistajien kunnianhimo on loputon. Surullista, hyvin surullista! Ootteko muuten huomanneet miten kaunis pikkusysteri mulla on ?

******

18.7.2010

Voi hitsipilli mikä ikimuistoinen näytös meillä oli Tompan ja Varstakujan sisarusten ja Ritari Ykän kanssa!! Siellä kyllä tapahtui kaikenlaista kummaa, jota ei ikinä olisi uskonut. Siellä oli ensinnäkin tosi kuuma. Täysturkki päällä 30-40 (50?) asteen kuumuudessa on aikamoinen suoritus!! Kokeilkaa jos ette usko!! Sanoivat että ilmastointilaite meni rikki siellä Läntisen Valkoisenlähteentiellä. Onneksi Liisa oli ottanut jääpeiton ja oman ilmastointilaitteen mukaan. Niillä oloni oli juuri ja juuri tyydyttävä.

Kisa oli tosi mielenkiintoinen ja monivaiheinen, sillä jo meitä ruskeita oli monta. Kun lauantain tuomarisetä näki minut ensi kerran, hän sanoi: "WAU". Hän piirsi ensi töikseen ison sydämen todistukseeni. Hän halusi antaa juuri minulle sertin ja valitsi minut parhaan väriseksi 7 kollegasta ja laittoi minut vielä loppukilpailuun Catwalkille, vaikka sinne pääsyäni yritettiin assin toimesta kovasti mutkistaa. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin!!

Vitsit että olin iloinen, kun NostoKari oli piiiitkästä aikaa paikalla. Me tehtiin heti diili. Kotona Tomppa ja Romeo neuvoivat, että pitää tilata NostoKarilta nosto ja tein työtä käskettyä ja vautsi, että se oli vakaa sellainen. Sieltä ylhäältä näki muuten paremmin maisemiakin :) Kiitos NostoKari!!

Sunnantain näytökseen oli tullut lisää kilpailijoita ja meitä poikia -eiku tietty miehiä- olikin nyt kolme tavoittelemassa samaa sertiä. Tämäkin tuomarisetä tykkäsi minusta eniten. Lisäksi hän valitsi minut parhaan väriseksi 9 hengen joukosta, jossa oli taas myös naisia ja lapsia. Ja hänkin halusi minut loppukilpailuun Catwalkille. Tuomari sanoi, että olen hänelle täydellinen maine coon. Catwalkilla olin taas turvallisessa nostossa tuomareiden katsellessa meitä miesmalleja arvioivasti. Sitten tuomariraati äänesti ja uskokaa tai älkää, minä -minä pikku Asmu- sain neljästä äänestä kolme!! NostoKarillakin meni hetken, ennenkuin se hokasi, että hänen käsivarsillaan lepää voittaja ja sitten nousi. Thanks RockJack!! Myös Liisa oli enemmän kuin puulla päähän lyöty. Sen leuka loksahti ja se tuijotti epäuskoisena minua!! Sain ylimääräisen noston ja komean lasisen palkinnon ja ruusukkeita. Viikolla ollaan kotona juotu mitalikermat! Harmi että mun Puolan mami on niiiin kaukana. Kirjoitin hänelle ja hän liikuttui kyyneliin asti, niin ylpeä hän on pojastaan maailmalla. Nyt sitten odottelen, josko saisin Coonilasta vaikka ikioman tontin palkinnoksi ;) Liisa on vähän lupaillut jotain...

******

24.5.2010

Minä olin elämäni ensimmäisellä keltaisella laivamatkalla. Kyllä minä ihmettelin, että mihin tätä pientä Rasmus-nallea oikein viedään, kun lähdettiin Tompan luxusasuntovaunulla ja otettiin kanttimaxin ajolava mukaan. Matka näytti alkavan mahdollisimman surkeasti, sillä kuningaskuljetuksen bussissa oli näännyttävän kuuma. Onneksi Liisa sai viilennettyä minut sinisellä peitolla ja päästiin jatkamaan matkaa. Laivassa tarkistin hytin nuuskuttamalla suureen ääneen sieraimiini kaikki tuoksut. Tyttöjen parfyymejä ei löytynyt (valitettavasti) ja rauhoituin lepäämään. Kun Liisa tuli ostoksilta niin hän peljästyi suuresti, että missä minä olen. Hah hah, minkä kepposen keksin. Olin avannut ihan ite vaatekaapin oven ja nukuin kaikessa rauhassa kaapin lattialla. Tietty olin laittanut oven kiinni perässäni ettei minua häiritä!!

Tallinnassa me yövyttiin siinä samassa petohotellissa, jossa muutkin vantterat ovat kuulemma yöpyneet. Plussaa: hyvä näköala, viileä vessan lattia, jääkaappi toimi ja paistini pysyi kylmänä. Miinusta: sängyn alle ei päässyt ja tuuletin puhalsi turhan innokkaasti. No näytöstähän tämä matka tiesi vaikka ensin ajattelin, että tultiinko me Liisan kanssa viettämään viikonloppua muuten vaan hotelliin. Lauantaiaamuna minut komennettiin taas asuntovaunuun ja löysin itseni lopulta sinisestä studiosta hälinän keskeltä. En vielä oikein tiedä pidänkö tuosta mallitouhusta, mutta varsovalaiseen tapaani otan sen toistaiseksi aika eleettömästi.

Meillä olikin eri jännittävä päivä, kun piti kilpailla jo sertistäkin. Tosin siihen olen tottunut jo, sillä vain yhden sertin olen saanut tähän mennessä ilman kilpailua. Saman väriryhmän komeita mallikollipoikia kun on tällä hetkellä aika monta catwalkilla. No tuomari päätti antaa minulle sen sertin. Sunnuntaina kisattiin taas uudestaan ja tämänkin tuomari halusi antaa sertin minulle ja niinpä valmistuin kuulemma kansainväliseksi herkkusieneksi!! Lauantain tuomarin mielestä olin parhaan värinen ja lisäksi hän laittoi minut edustamaan kaikkia arvostelemiaan kollipoikia loppukilpailuun. Hän sanoi, että olen tosi suuri, pitkä, leveärintainen ja sopusuhtainen mallipoika. Sunnuntain tuomari sanoi että wau mikä poika ja mikä vartalo. Hänkin valitsi minut loppukilpailuun ja niinpä sain kotiin viemisiksi kaksi hienoa midalia. No minullahan näyttely ei päättynytkään siihen, kun piti esiintyä vielä Tallinnan satamassa. Ihmiset kun halusivat nähdä minut. Sitten riittikin kysyjiä, kun ihmiset päivittelivät suurta kissaa.

Äijien tapaan ;) laitoin naiset tönäämään minua ylämäessä. Siitä olisi pitänyt saada oikein kuva. Minä kun sain seuraani kaksi ystävällistä lakeijarouvaa, jotka avustivat minua muutenkin matkan aikana. Kaunis iso kiitos Anne ja Karita!! Kun oltiin takaisin Helsingin satamassa ja saavuin hissillä laivan ulosmenokerrokseen, niin hissin oven auettua asuntoautoni ei mahtunutkaan aulaan, joka oli jalkoja tupaten täynnä. Samassa joku vieras täti huusi suureen ääneen ihmisjoukon keskeltä: "väistäkää sieltä tulee se kissa". Sitten riittikin juttua, kun jokainen halusi tietää olenko kissa, koira, leijona vai - sika!! Ihan totta yksi setä kysyi sammaltaen, että onko sulla sika siinä laatikossa. Onneksi Liisa ei lähtenyt vitsailemaan siitä enempää .... Nyt tarttee kirjoittaa kotiin Puolaan, että tietävät minun olevan jo kansainvälinen huippumalli. Ne kuitenkin ovat pitäneet mulle peukkuja koko viikonlopun ajan.

******

15.2.2010

Heippa pitkästä aikaa! Onneksi ollaan taas kotona vai mitä Fami ja Manta?

Me matkustettiin vierekkäin takapenkillä, mut sitä mä en diggaa miksi Romppu saa matkustaa erilailla?? Siitä pitää tehdä välikysymys Vantteroiden hallituksessa ! Famikin sanoi, että se ei tunnu tasa-arvoiselta, kun muutkin pojat haluaisivat ajaa autoa.

Kaiken kaikkiaan ok reissu, sillä minusta tuli herkkusieni!! Meitä oli siellä kolme kundia kisaamassa herkkutittelistä, mutta niin siinä pääsi käymään, että minusta tehtiin herkkusieni. Sit kuulemma mun pitääkin kohta lähteä ulkomaille. Kysyin Liisalta, että voitaisko mennä Varsovan näyttelyyn, mutta Liisa tyrmäsi sen heti. Kuulemma minä en enää pääse lentokoneen matkustamoon vaan joutuisin ruumaan ja sinne Liisa ei laita mua kirveelläkään. Tuomaritäti piti mua oikein lupaavana miehenalkuna, mutta ikäähän minulla ei ole miesten kisaan kuin 1v ja 1kk. Värin siellä otti ansaitusti yksi kaunistakkinen vanhempi kollega. Sunnuntain tuomari sanoi, että minun vartaloni on hirveän pitkä. Joo, olen epäillyt sitä ja me ollaankin mitattu sitä Rompun kanssa silleen, että me asetutaan vierekkäin ja sit me koitetaan katsoa kumman häntä alkaa aikaisemmin. Hähää....olen ollut näkevinäni, että se on Rompun häntä, joka alkaa aikaisemmin. Yks täti muuten sanoi, että mä olen yhen Olavin näköinen ja minähän heti sanoin , että mun pappa on Olavi!! Terkkuja mun komealle papalle!!

Me oltiin yötä cumuluksessa ja kävi niin kuin Liisa tiesi jo pelätä. Ensinnäkin ei näköalatasannetta, mikä on iso miinus. Se oli niin kapea ja lisäksi vielä kalteva, että siinä oli mahdoton pysyä. Liisa onneksi rakensi meidän asuntovaunuista siihen tähystyspaikan. Hotellin siisteystaso näin hienoille ;) kissoille oli TAAS ala-arvoinen. Tomppahan varoitti siitä etukäteen. Hän kun likasi siellä kerran frakkinsa. Liisa ei päästänyt meitä pois edes asuntovaunuista, vaan ensitöikseen Liisa kasteli pyyhkeen ja pyyhki lattiat ja keräsi roskat sänkyjen alta. Yhtä likaista oli ollut Famin ja Mantan huoneessa. Valkoinen pyyhe tuli ihan mustaksi, jotta tuskin parketti on nähnyt vettä kuukausiin!! Emme suosittele kollegoille :( !!

******

1.12.2009

Morjens! Pistin tuossa muutaman päiväkirjan välilehden piiloon, kun olen julistanut ne toistaiseksi salaisiksi. Meinaan vaan että pientä yksityisyyden suojaa!! Jos luulette, että olen täällä laiskana maannut, niin erehdytte pahemman kerran ;) Nyt Liisa pakkasi mut ja Rompun taas asuntovaunuun. Joo vielä me mahdutaan joten kuten meidän luxusvaunuun lyhyeksi matkaa. Romeo vaan on niin raukkis, että se matkustaa Liisan sylissä ja mä joudun olemaan automatkat yksin vaunussa. Se sanoo ajavansa, mut musta se kyllä näytti ihan muulta. Eläinlääkärikin kommentoi meidän asuntovaunua, että "vaunu on miesten mukainen".

Pääsin ensikertaa esiintymään aikuisten oikeesti näytökseen. Eihän sitä nyt enää missään ipanaluokassa olla, kun ikää on jo komeat 11 kuukautta (kröhöm). Muita poikia kyllä vähän nauratti se, että mä olin muka jo aikuisten sarjassa. Tuomarin mielestä mulla on valtavan kokoinen vartalo, joka on pitkä ja lihaksikas. Tuomarisetä jopa heltyi antamaan kalanmakuisen suukon mulle. YÄK. Näytin mun torkkaa Romeolle ja Toffolle, jotka valmentaa mua ja ne nyökkäsivät hyväksyvästi ja sanoivat: "hyvä poika". Mun pää nyt kuulemma on vielä keskenkasvuinen, mutta muodot ja muut siinä on kohdillaan. Tuomari sanoi, että mulla on sanottavaa isompien miesten seassa jo puolen vuoden päästä. Mä voitin molempina päivinä kakit (kirjoitetaan CAC, toim.huom.) ja olin meistä ruskeista parhaan värinen ja sain kaksi mitallia!! Sain minäkin siellä jo omia faneja, vaikka melkein kaikki pörräsivätkin tuon meidän tiikerin ympärillä.

Me oltiin taas yötä hotellissa ja saatiin yllättäen isompi hotellihuone, kun hotellitäti huomasi ettei me ollakkaan mitään tavallisia mirrejä ;) Se vaihtoi meidät kolmen hengen huoneeseen, niin että meillä jokaisella oli ikioma sänky ja huone oli muutenkin iso. Jess! No tietty Romeo laittoi multa hartiat sielläkin maahan. Me kun alettiin painimaan, kun Liisa meni nukkumaan. Ei sit muuta kuin joulun odotusta vaan! Jätkät ovat kertoneet, että metsä tulee sisälle jouluksi, mut mä en ole semmosta vielä koskaan nähnyt, kun mä olen itse joulun lapsi!!

******

30.9.2009

Moi! Tuli kuulemma rippikoulu käytyä viikonloppuna. Mitä se lie tarkoittaa, en tiedä mut yks sininen peikkotäti sanoi niin. Olin Romeon kanssa näyttelemässä ja kai se hyvin meni. Mä en paljo viittinyt siellä hötkyillä, kun mä luotan tohon mun mamiin niin. Lauantain tuomarilla oli jotain ongelmia enkä pystynyt sitä auttaan. Sunnuntain tätin kanssa meillä synkkasi hyvin ja se piti mua erittäin lupaavana mallipoikana ja valitsi mut parhaan väriseksi ja parhaaksi nuoreksi.

Täti kirjoitti, että olen suuri, painava ja vahvarakenteinen. Hyvä että se kirjoitti siitä todistuksen, kun Liisan mielestä mä olen ihan piäni vielä!! Se aina sanoo, että mun pitää syödä lujasti, että kasvan isoksi vantteraksi! Olin elämäni ensimmäistä kertaa siellä loppunäytöksessä. Onneksi siellä oli Romeon ja Tompan tuttu setä, joka avusti muakin enkä mä pelännyt yhtään.

Me ollaan painittu ton Romeon kanssa niin, että karvat pölisee. Kyllä mä välillä formuloin Toffonkin kanssa ja Tomppakin joskus juoksahtaa mun kanssa. Tompan ravitsemusneuvonta on hiukan hakusessa, kun se ei malta neuvoa vaan yrittää haarukoida munkin sapuskat. Alkuun komensin toisia pois mun annokselta, mutta nyttemmin olen huomannut, ettei tartte. Muuten sanoivat, että olen pian niin vanha, että seuraavaksi pääsen ihan oikeitten miehien luokkaan näytöksessä.

******

4.8.2009

No moi! Kyllä kesäloma on vaan ... hmm ... miestä!! Yks kurja juttu tapahtui, kun yhtenä kauniina päivänä tarhassa semmoinen pörriäinen lensi mun kirsun edestä. Salaman nopeasti mun tassu heilahti. Meinasin ottaa kopin ja AUTSSS. Se pisti!! Liisa oli kyllä varoittanut ettei niihin lennokkeihin saa koskea, mutta mää en muistanut. Liisa otti piikin pois mun anturasta ja sit helpotti.

Ai niin mä olen sit jo Suomen kansalainen ja seurakunnan rekisterissä!! Onnee vaan muille suomalaisille, kun saitte mut joukkoonne!! Ihan olen jo unohtanut, että en ole joskus ollut Suomessa. Pojat joskus multa kyselee kaikkee ja mä kerron niille mun hurjasta matkasta pilvien päällä. Ihmisiä jännitti hirveästi, että pääsenkö matkustamoon, kun sinne pääsee vaan max 6-8 kg. Ne meinas, että mun asuntolaukkukin painaa vähintään 2kg, vaikka se oli varmasti kevyin mitä löytyy. No onneksi mä vielä pääsin. Mun mielestä se on ihan epistä, ettei suuret coonit voi matkustaa ollenkaan matkustamossa, vaan ne laitetaan johonkin ruumaan ja siihen ei Liisa koskaan suostu. Meinaan vaan, kun muuten vois lähteä noiden dinojen kanssa käymään jossain lomalla! Mä kysyin pojilta, että mikä se hiekkaranta on, niin ne sano, että se on semmonen paikka johon ei tarttis ollenkaan ottaa hiekkistä mukaan ;) Aatelkaa!!

******

29.6.2009

Witaj!! Moikka! Minäpä osaan jo sujuvaa suomea ja siksi pääsen kirjoittamaan ihan ite päiväkirjaani. Sanovat minua Rasmukseksi, kun kuulemma olen vanttera nallekarhu !! Tulin Suomeen Lukazsen kanssa lentokoneella. Eheeii minua pelottanut, kun sain matkustaa tutun ihmisen kanssa.

Kotiuduin huimaa vauhtia uuteen kotiini Teiskoon. Kyllä minä ensin ajattelin, että mihin ihmeen dinosauruslaumaan jouduin. Ne dinot lipuivat hiljaa luokseni ja nuuhkivat minua leveät nenät tuhisten. Kolmessa päivässä huomasin, että ne kaikki tahtoo olla oikeesti mun kamuja. Minut kutsuttiin Vantteroiden painiseuraan!! Saan Tompalta (se suurin dinosaurus) ravitsemusneuvoja ja minut vietiin heti puntarille, jotta nähdään millaiset edellytykset minulla on tulevaisuudessa raskaaseen sarjaan ja Vantteroiden täysjäsenyyteen. Juniorivalmentajani Romeo sanoi, että olen todella lupaava painijunnu. Meillä on matsit jo alkaneet. Ihan kevyesti menee niin täplikkäät kuin mustatkin hartiat molskiin. Siinä vaan se "kuuluisa karvapallo" heilahtaa ja vähän inisee mennessään ;). Olen oppinut heti ulkoilemaan ja kimitän muiden mukana kynnyksellä tarhailun alkua. Ulkona minua ei pelottanut yhtään edes ekalla kerralla. On aivan äärettömän kivaa hyppiä pikkupörriäisten perässä ruohotupsujen perään. Olen myös löytänyt oivan päikkäripaikan keittiön kaappien päältä.

Sit yks päivä Liisa kasteli mut- yäk- se oli mulle kyllä tuttu juttu, kun mun syntymäkodissakin mut pestiin, joten katselin vain suurilla silmilläni Liisaa ja pyysin pusuja. Liisa sanoi, että mä lähden Romeon kanssa mallinäytökseen. Se tarkoitti, että mä jouduin kuljetusasuntovaunuun ja sit kauhean hälyiseen paikkaan. Eka mua vähän kauhistutti, mutta sit se helpottii kun sain olla Liisan sylissä. Mua kyllä kehuttiin, että osasin esiintyä hienosti.

Ne tuomareksi kutsutut sedät kyllä tykkäsivät minusta. Kehuivat isoksi (kröhöm) ja lupaavaksi mallipojaksi. Meitsi aloitti suoraan nuorten luokassa. Katsos kun mun puolivuotissynttärit oli just näyttelyä edeltävänä päivänä. Olin siis taatusti nuorin nuori!!