Romeon Blogi

30.8.2017

Terve! Mä kun päivitän kaiket päivät mun feispuukkia, niin tänne kirjoittaminen jää vähemmälle. Sorry! Fanitapaamisia olen hoitanut. Ihailijani kävi minua tervehtimässä ja luovutti minulle sydämen muotoisen rasian, jotta voin jatkaa sydämienne säilyttämistä .. hih hih...hänenkin sydämensä on siellä rivissä. Otimme yhteiskuviakin. Kiitos sinne Lapuan suuntaan! Minä istuin koko kahvittelun ajan pöydässä omalla tuolillani! Ja ihan samoin tein myöhemmin, kun ystävämme kävivät meitä moikkaamassa.

Kerran kävi niin, että meillä oli pöydän ympärillä vieraita eikä ollut yhtään tuolia vapaana. Odotin, että joku nousee ja kun sitten tuoli hetkeksi vapautui, niin häää meitsi oli jo kiertänyt rullalle tiikerin pikkuvartalon. En todellakaan väistänyt, vaikka äippä sanoi, että olisi kyllä kohteliasta päästää vieraat istumaan.

Ai juu, onhan tässä ollut kaikenlaista tohinaa, mutta nyt pitää mennä nukkumaan. Öitä!

30.4.2017

Nolo juttu, etten ole kahteen vuoteen kirjoittanut blogiini. Tää meinaa unohtua, kun kirjoittelen tuolla feispuukissa niin paljon. Jos haluat lukea mun juttuja siellä, niin voit pyytää mun (Romeo Tiikeri) kamuksi. Se on ihan mun oman profiili. Mutta voiko tämä edes totta, etten olisi muka kirjoittanut 2 vuoteen!?  Onko joku pöllinyt mun tekstit tästä välistä?

Mulla oli juuri 10-vuotisjuhlat! Aatella, että minäkin. Nyt meitä on jo kolme vantteraa ylui kympin ikäisiä. Toffohan sen pistelee jo 15. vuotta ja Tomppa 12. vuotta. Sain lahjaksi äipältä pusuja ja haleja ja kipon täyden piffiä. Sit se lupas yhden lahjan mulle ja saa sillä muutkin leikkiä. Meille tilataan uusi kiipeilypuu, kun edellinen katkesi. Kyyllä, ylimmäinen koppa tipahti maahan, kun se varsi katkesi ja Hilu sai hiukka lentokyytiä. Onneksi se ei ollu kovin korkealla, eikä Hiluun sattunut. Mä laitan sitten kuvan, kun saadaan se uusi kiipeilypuu.  No mitäs muuta tänne. Olen voinut mainiosti, mitä nyt hammaskiven poistoon pitäisi kuulemma mennä, mutta ei oikein kyllä huvita.

Avasin tarhakauden jo 9.4. Se on hieno päivä, kun pääsee ekaa kertaa ulos. Tuo tämän hetken etusivun kuva on siltä päivältä. Tänään vappuaattona pyysin, että mentäiskö tarhaan. Äippä sanoi, että eihän sinne voi mennä, kun onkin tullut takatalvi. Plääääh. Se on morjensta sitten vaan ja hauskaa vappua.

12.5.2015

 

Noin nyt on työt tehty ja ansaitut vapaapäivät alkaneet lopullisesti. Nooh enhän minä montaa näyttelyä vuodessa ole enää vuosiin käynyt, mutta nyt sitten äippä lupasi, että enää mun ei tartte mennä kertaakaan. Pitäähän sitä veteraanin saada nauttia ihan tavallisen kotihemmon elämästä ;D Turha väittää, ettei näyttelymatkat rasita meitä kissoja, rasittaa ne!! Ai mitä aion tehdä eläkkeellä. Nooooh... aattelin naatiskella elämästä ilman ressiä ;D Minullahan on harrastuksia vaikka kuinka ja vakihomma joka aamu ja ilta käydä terassilla katsomassa vuorimännyn hiiriperhettä verkon läpi. Minähän menen terassille satoi tai paistoi, vaikka äippä joskus jarruttelee.  

No tämä minun viimeinen näyttelyni oli tuolla Pirkkahallissa... juu se oli ny se uusi halli, semmonen e-halli... niinku e-mail ja e-kirja. Mocca kävi pystyttämässä studion jo lauantaina ja minä sitten tulin valmiille sunnuntaina. Juu...no joo ykäsin menomatkalla, mutta äippä se nappasi aamupalasta kopin pyyhkeen sisään ;O. Ai että pysyttiinkö tiellä? No oltiin juuri pysähdytty. Äippä kuuli, että faksi alkoi raksuttamaan ja pysähtyi. Toi matkustaminen ei ole koskaan ollut mun ominta alaa, joten siitä olen erityisen onnellinen, ettei mun tarvi kuin ehkä hammaslääkäriin enää matkustaa.

Mutta yleisön takiahan minä sinne vielä … oli tuttuja ja tuntemattomia ja päivän aikana tutuksi tulleita. Sirkulle terkkuja, kiitos vaan terveisistä! Harmi että olit tullut kipeäksi. Ja kiva kun pikkukakkosen paparatsisetä kävi moikkaamassa mua ;D Ihmiset jaksoivat päivitellä koko pitkän päivän, kuinka noin suuri kissa voi ollakaan. Ilmeisesti maine coonit eivät ole edelleenkään kaikille ollenkaan tuttujuttu. Yksikin täti oli aivan aidosti hämmästynyt laittaen kätensä suulleen ja huokaisten: ”Mä en ole koskaan nähnyt noin suurta kissaa, en ole edes tiennyt että tuollaisia on olemassa!”. Yksi täti sanoi, että minä jään hänen sydämeensä ikuisiksi ajoiksi ;o Toinen, kolmas, neljäs sanoivat, että he menettivät sydämensä minulle. Sepä sattui hauskasti sillä minähän niitä sydämiä keräilen… ja niitä on paaaaljon. Yksi setä sanoi, että tämmöisen minäkin voisin ottaa ja rouva nauroi vieressä, että isäntähän se pehmeni heti kissoille ;O. Siis vinkkinä vaan rouvat, jos teillä on perheessä hiukan erimielisyyksiä siitä, otetaanko perheeseen kissa vai ei, niin mies kannattaa tuoda suuren coonin luokse näyttelyyn. Siis jos niitä jatkossa siellä vielä on. Nimittäin kamalan jutun kuulin siellä, kun kurvailin asuntoautollani tuomarin luokse. Eräs täti kertoi, että tuomari oli sanonut hänen isokaliiberisesta coonipojastaan, että tällaisten isojen coonien kasvattaminen pitää heti lopettaa!!!!!!! AaPUVA??! Ihan sairasta, sillä kyllä meidän coonien pitää joukosta erottua koossa. Ilmeisesti jossain päin on vain pieniä cooneja, että tuomaritätikin luulee jo isoa coonia epästandardimaiseksi. Pistäkääs nyt tuomaritädit siellä rajan takana hiukka lukien sitä standarmia vai mikä se nyt oli… Minun tuomaritäti kyllä kehui minua mutta sitten Ärmarttiini voitti mut otsan mitalla ;D Onnea vaan! Kiitos myös Veikko-sedälle kauniista sanoista, oli kunnia pokata viimeinen yleisönsuosikkipokaalini kotikaupungin näyttelystä! Se on sitä myöten morjens näyttelykuulumisista!

17.4.2015

Nysse on hoidettu se mun työkeikka. No se mun elokuvarooli, etkö sä ole siitä kuullut. Juuu... esiinnyin semmoseen suosittuun ohjelmasarjaan kuin PikkuKakkonen. Ai oot joskus kattonut!! Mä en oo sitä kattellu, mutta Jagge yhtenä päivänä katteli piirrettyjä hiiriä. Se tulee sitten tosta seinällä olevasta töllöstä kuulemma vasta loppusyksystä. Joo, laitan laitan... tietoa sitten, kun tiedän paremmin ajankohdasta. Olihan se jännää. Kaksi setäpaparatsia ja ohjaajatäti tulivat tänne kotiin kuvaamaan. Mä ajattelin eka etten viiittikään esiintyä, mutta kyllä mä sitten pari pätkää esitin. Toisessa mä saalistin suuren surenkodennon vai mikä se oli... ja toisessa mä esitin nukkuvaa tiikeriä.. kolmannessa mä esitin sitten eeveeveekootiikeriä. Mun oli pakko sanoa tolle meidän pikkuneidille, että jospa se näyttelis ne temppuroolit, kun Romeo-setä ei enää jaksa semmoista touhua. Ja sehän näytteli. Likka pisti parastaan. Sitä ei pelottanut yhtään vaan se seikkaili kameroiden ja lamppujen seassa ja yritti metsästää sedän kaulasta nimikylttiä ja kameraa. Mocca teurasti niitten tuoman rotan ja höyhenhuiskan ja tallo kuvausrekvisiitaksi tuodun laatikonkin mennen tullen. Nooh sitten näette. Meistä taisi filmille päästä kaikki muut paitsi Toffo ja Tomppa, jotka pysyttelivät saunan lauteilla ihan vaan varmuuden vuoksi.... tai noh kävi Johtaja tervehtimässä kahvipöydässä kuvausryhmää, mutta meni sitten takasin aamutirsoilleen.  Niitähän nyt ei passaa minkään elokuvauksen takia keskeyttää!! Ja Tomppa on meidän Mister Ujopiimä, joten oli turha toivoa, että se olisi kolmiotaan näyttänyt. Jopa Hilukin esiintyi vaikka eka meinas, että mitäh ihhmettä täällä tapahtuu. Se katteli kiipeilypuun pesästä aikansa ja sanoi sitten, että saiskos hänkin jonkun naisroolin... lopulta kun se oikein innostui, niin näkyi vaan pyrstö pahvilaatikosta ;D... saa sitten nähdä mitä kaikkea maailmalle siitä näytetään. Nyt on pakko palata arkeen bongailemaan metsähiiriä. Se on moro!

4.4.2015

No pitää nyt tännekin tulla välillä päivittämään blogia, kun meinaa mennä tuo aika tuolla feispuukissa. Niin luitte varmaan Toffon julkaisemasta pöytäkirjasta, että Teiskon Vantteroiden naisjaosto on nyt tätä päivää. Meille tosiaan muutti tuollainen pikkainen tyttölapsi, jolla on valkoinen röyhelö kaulassa. Reipas tyttö se onkin, mutta omapäinen tuntuu olevan. Kun äippä laittaa ruokaa niin se pujottelee kahdeksan posliinikipon seassa kuin palanderi konsanaan. Eiii yks vasta mennyt rikki ja sekin onnek... ei kun siis joo, sattui olemaan sen oma kippo. Mä kyllä suutun, jos se rikkoo mun tiikerikipon! Nyt sitten sillä ei oo omaa vaaleanpunaista kippoa vaan se syö semmoisista varakipoista. Onneksi se rikkimennyt ei ollut uusi vaan oli Jaggen lahjoittama, koska Jagge siirtyi miehekkäämmän värisiin kuppeihin. Juu juu on se tärkeetä, että jokaisella on nimikkokippo. Sitä likkaa ei pidä mikään poissa sieltä tiskipöydältä, kun ruokaa pitäisi saada "heti tänne mulle välittömästi", eikä äippä saa rauhassa leikata edes piffiä. Sen tähden äippä antaa sille ja Hilulle ihan ekana, niin sitten se saa rauhassa laittaa meille muille annokset.

Asiasta näyttelyhäkkiin... Mulla ei ollut aikomusta osallistua kevään näytöksiin, mutta yleisön pyynnöstä tehtiin nyt semmoinen suunnitelman muutos, että saatan osallistua 10.5 Pirokin kissanäyttelyyn Pirkkahallissa. Jotta siellä sitten olisi mahdollisuus nähdä minut livenä vielä kerran, sillä eläkeiässähän minä jo olen, enkä kovinkaan moneen näyttelyyn enää aio lähteä. Ei muutakuin sitten kuin heikun keikun kevättä kohti!

 

14.11.2014

Morjens! Lemmikkimessut taas koettu! Olin siellä katselemassa niitä lemmikkejä ;) Ne olivat siinä meidän näytösalueen vieressä ja sanotaanko nyt niin, että niiden lemmikkien omistajien naamat olivat aika totiset, kun minä menin katselemaan niitä hiirulaisia äipän olkapäältä! Voitte vain kuvitella, kun sain katsekontaktin yhteen valkoiseen rottaan… meinaan nousi korvat pystyyn… minulla! 

Kuvio oli siis samanlainen kuin vuosi sitten. Olimme yötä viereisessä messuhotellissa. Tällä kertaa saapumisemme vain venyi lauantainpuolelle, sillä olimme perillä vasta kahden aikaan yöllä. No äipällä oli jotain pippaloita siinä illalla... Hotellihuone ei ollutkaan tällä kertaa moitteeton, sillä näytti siltä kuin imurointi olisi jäänyt tekemättä. Myös sängyn alla oli paperiroskia. Säästettiinkö siivouksessa, kun huoneet olivat reilussa pikkujoulualessa? Äippä valitti siitä aamulla respaan ja sai kaksi kokistölkkiä lohdutukseksi…hmmm. No mutta tähystyspöytä oli paikoillaan ja muutoinkin itse olin tyytyväinen, mikäli hurrausäänestä voi mitään päätellä ;D 

Mallinäytökseen ajelin iha ite äipän perässä asuntoautollani. Tällä kertaa minulle oli osunut numero 305 ja lappuleikin juonen mukaan äippä ja jokunen muukin kuskasi minua niihin studioihin. Yhteensä kymmenen kertaa kävin siellä tuomarin pakeilla. Tälläkin kertaa tuomarit olivat minulle ennestään tuntemattomia lukuun ottamatta sitä Albert-setää, jonka olen joskus nuorena tiikerinä tavannut Fife-näytöksissä. Sain ekan päivän tuloksina 4 finaalipaikkaa, joissa sijoitukset olivat neljän parhaan joukossa. Päivä kului nopeaan ja kohta jo köröttelin hotellia kohden. Äippä ja Siru, joka on siis henkilökohtainen avustajani, lähtivät syömään johonkin ja minä pistelin sillä aikaa piffit suukkuuni. Illemmalla vietin Sirun kanssa laatuaikaa, kun äippä simahti heti kun päänsä tyynyyn kallisti. Juu Siru rapsutteli mua ja mä hurrasin sille ja kallistin pääni Sirun tyynylle.

Sunnuntaiaamu alkoi messuhallissa jännittävästi. Ehdin jo kommentoida, että tämä on pimein näyttely jossa olen ollut, kun tuli kuulutus, että Helsingin energia on syypää valottomuuteen. Eihän mulla mitään hätää ollut, mutta naapurini Tiiti hävisi studioonsa totaalisesti pimeässä. Tuomarit olivat juuri aloittamassa arvostelua taskulampun valossa, kun tuli valkeus… niin ja IsoÄiti. Ei oltu nähtykään aikoihin ja sain kunnon halit ja minttulelun. Kiitos!! Esiinnyin jälleen 10 kertaa tuomareille ja sijoituin taasen 4 parhaan joukkoon finaaleissa. Albert-setä valitsi minut jopa ykköseksi, kun hänen mielestään olin niin reipas tiikeri… tai noh totta puhuen hän kyllä vertasi minua hevoseen. Siitä sain palkinnoksi Mustin ja Mirrin lahjakortin ja äippä haki mulle Applawsin kanapusseja. Maiskis! Viikonlopun päätteeksi oli uskomatonta mutta totta, että sijoituin jälleen palkintosijoille. Tällä erää olin Best of Best kolmonen. Sain myös palkintoja edellisten näytösten sijoituksista, sillä olin kuulemma paras konsultti edellisen kisakauden mittelössä. No ei se mua haittaa ;O Venytin itseni paparatsille ja sain tuliaisia Sirun Vilille, Pörrölle sekä Riinan Matille. 

Täytyy sanoa, että nämä messunäytökset ovat todella kiireisiä, sillä siellä niitä ihailijoita piisaa. Äippä ei päässyt tuomarin luota kuin metrin eteenpäin, kun ympärilleni kerääntyi joukko ihmettelijöitä. Tavallisin kysymys oli: ”Mikä toi on ja paljonko se painaa?” Ihmisten oli vaikea käsittää, että nääääin isoja kisumirrejä on olemassa. Kunpa olisi ollutkin nauhuri yleisön kommenttien tallentamiseen tai olisi ehtinyt laittaa niitä muistiin. Tässä niitä jotka muistan kuulleeni itsestäni. Analysoin niitä hiukan. Pysäyttävin kommentti yhdeltä tädiltä oli: "En ole eläissäni nähnyt mitään noin kaunista". Siihen äippäkin sanoi, että kiitos se on paljon sanottu. llahduttavin kommentti vanhemmalta täti-ihmiseltä: "Tän mää oon nähny aikaisemminkin, tää jää kyllä mieleen". Olimme tavanneet nääs vuosi sitten samassa paikassa ;D Ihastunein kommentti naiselta: "Voisin katsella tätä vaikka koko päivän". FBkamuni näki minut yllättäen ja sanoi: "Siinähän on Roomeo". Omistavin kommentti tuli nuorelta naiselta, joka sanoi toiselle: "Hei tässä on tää sun kissa" ;O Himoitsevin kommentti: ”Mä voisin ottaa tämän vaikka heti, voisko se lähteä mun mukaan?” Pehmoin kommentti oli erään tädin sanoma: "Sulla on hellyttävä häntä". Minua kovasti fanittanut mies tuli katsomaan minua vielä uudestaan, kuten usea muukin.  Arvioivin kommentti tuli erään tädin suusta: ”Olet kyllä leuhkan näköinen”, kun taas haaveilevin kommentti oli: ”Just tämmöisen mä haluun!”. Suorapuheisin kommentti nuorelta naiselta toiselle: ”Kato tota sen nenää, miten iso se on”. Sadat ellei tuhannet toistuvat kommentit adjektiiviluettelon lisäksi: " En ole ikinä nähnyt näin isoa kissaa”, ”En ole edes tiennyt että näin isoja kissoja on olemassa”, ”Onko tuo edes kissa”, ”Leijona”, ”Tiikeri”, ”Puuma”, ”Ilves”…. jotain villiä siinä on, sanoi eräs täti. Hauskin kommentti tuli kyllä mun avustajalta Sirulta, jolla oli aikaa tunnustella mua, kun istuin hänen sylissään automatkat: "Romeolla on aikamoinen haba"  ;D Kiitos Siru ja kaikki mukavaan viikonloppuun vaikuttaneet. Minä jään harkitsemaan nyt vakavasti eläkepäiville jäämistä.

Niin mä en olekaan muuten kommentoinut noita Jaggen vaaveja täällä. Siinä on nyt harvinainen tilaisuus saada Teiskon Vantteroiden jälkeläinen sillä punahopea/creme poika ja hopeatabbykilppari tyttö etsivät vielä rakastavaa kotia. Ovathan pennut sukua minullekin, sillä Jaggen vaari on minun isäni ;D

 

12.5.2014

 

Morjens! Oli vähän pakko lähteä taas CatWalkille, kun TaMpereeLLa oli meidän oman rodun näytös. Velvollisuus oli sinne mennä esittämään valetiikeriä, koska tiikerit meinaavat kuolla sukupuuttoon!! Ai miten meni, hyvin kiitos! Ensinnäkin se tärkein eli yleisö löysi minut, nääs kun yleisön takia minä sinne lähdin. Noista muista titteleistä ei niin oo väliä, kun mun palkintohylly on jo ihan täysi eikä äippä kuulemma enää osta uutta kaappia. Ihanaa oli kun mun feispuukkikaverit kävitte moikkaamassa!! Monimonituinen sanoi taas, ettei ole nähnyt koskaan näin suurta kissaa, vaikka mun molemmilla pualilla studioissa oli sanotaanko ny vaikka vähintäänkin yhtä komeita urhoja. Toisella puolella oli Lucas meidän Rasmuksen joulupukkipoika ja mun pikkuserkku NW-Jille ja Rasmus ite oli toisella puolella. Niin siinä muuten olikin Maine Coon -yhdistyksen viime vuoden konsulttiurosten kolmen parhaan suora: Jille, Lucas ja Rasmus. Ei huano… No heh, ai monesko minä olin? Minä en osallistunut siihen mittelöön ollenkaan, kun olen loistanut poissaolollani noista näytöksistä viime vuonna ja tämäkin oli eka fifenäytös tänä vuonna.

Niin siis NW-Jille ja Lucas oli meillä yötä. Juu u… Rasmus oli kutsunut kokoon jonkinmoisen sukukokkouksen. Jillehän on samasta kissalasta Puolasta lennähtänyt Suomeen kuten Rasmuskin ja on lisäksi Rasmuksen siskopuolen poika. Rasmun lapsista paikalla olivat Lucas, Ada ja tietty Jesse ja Jagge. Rasmus ja Jille solkkasivat sitä pualaa ja nauraa räkättivät koko illan ja kakarat ottivat mittaa toisistaan…. Lucas taisi olla pisin ehkä koko maaaailman pisin, jos niitten mittanauhaa oli uskominen… ainakin 128 senttiä. Noh aamulla sitten simmut ristissä kualattiin sinne PiRkkahaLLiin koko porukka. Sattumalta Nosto-Kari ja Terhikki sattuivat sinne ja niinpä palkkasin välittömästi itselleni kantoapua ;)!!  Ai pimeetä työvoimaa… ei ei ja vielä kerran EI! Maksoin palkan ja annoin kuitin! Maksoin luonnossa, koska Tiikerillä ei ole takataskua joten ei voi pitää lompsaa joten ei voi pitää valuuttaa. Maksoin akupunktiohoitona eli pistin neulat Nosto-Karin pyöräilystä väsyneisiin polviin. Olin terkannut neulat kotona hyvin Zooplussan palmuun ja sitten vaan neulat polviin ja töps töps hurrr hurrr. Teki kuulemma höpöö ;D No joo joo tosikot… tiedetään, ettei pitkäkyntiset olisi saaneet tulla CatWalkille, mutta ei ollut mun vika. Äippä oli unohtanut tehdä mulle manikyyrin. Niin me menimme Nosto-Karin kanssa Lee-sedän arvosteltavaksi. Hän näytti niiiiin iloiselta meidät nähtyään ;) Hän piirsi ensimmäisenä sydämen kuvan mun torkkaan. Sitten Jille meni Terhikin kanssa arvioitavaksi ja Lee-setä tykkäsi Jillestäkin. Hän sanoi, että värikisa käydään meidän kahden suuren välillä ja muut mallipojat saivat tyytyä siihen. No tuomarisetä teki temput ja valitsi minut, vaikka äippä vähän meinasikin, että Jille olisi sen tittelin ansainnut… okei, äippä ei sitä nyt ratkaissut vaan Lee-setä. Niiin muuten kävinhän minä siinä välissä veteraanikisassa…se tarkoittaa semmosta ikämiessarjaa. Se pappatuomari Faabio-setä ei ymmärtänyt mitään tiikerin päästä… se luuli, että mulla on korvat poskella, vaikka mää vaan siks aikaa laskin ne pulisonkien tasolle, kun ajattelin että mun pitää näyttää kauheeen vanhalta ukolta. Noh eihän se onnistunut näin nuorekkaalta mieheltä, sillä taisin olla nuorin veteraani. Olin vasta 2 viikkoa sitten ylittänyt tuon kaakki-iän. No ne vanhat ukot jäivät sinne kisaan keskenään, kun minä menin Nosto-Karin kanssa takasin Lee-sedän teepeekisaan. Se olikin Ämericca vastaan Norja -kisa ja Lee-setä levitteli käsiään, ettei tässä ny mitään mahda ja näytti, että me voitettiin. Se tiesi mulle CatWalk-keikkaa. Siellä oli kovasti tenniskyynärpäitä liikkeellä, mutta mulle löytyi varma kantaja ja hyvin me selviydyttiin tenniksestä huolimatta siitä urakasta! Kiitos sinulle täti, jonka nimeä en edes huomannut kysyä!

Ai niin siellä oli päivällä sellaisia leikkimielisiä coonikisoja. No meitsi on huumorimiehiä, joten otin osaa tuikeinilme-kisaan ja tupsutassu-kisaan. No minähän olen niiin söpö, etten ilmekisaa voittanut eikä varpaanvälikarvanikaan olleet tuuheimmat. Tuuheimmat varpaanvälikarvat oli yhdellä kilpparineidolla… hmm… seksikästä? Äääh … se oli vaan syäny powerofnaturen raksuja arvaan? No Lucas voitti pöyhein kauluri kisan ihan oikeutetusti. Eihän kellään ole sellaista puuhkaa kuin Luksulla. Sen takia se on joulupukki! No voitinhan minäkin yhden kisan - arvatkaa minkä? Yleisön suosikki -kisan ;D Kiitos ja kumarrus! Teidän Tiikerinne   

 

 

25.4.2014

 

Terveiset Hankasalmelta! Juu, siellä vietin pääsiäistä köllötellen hotellihuoneessa omalla sängylläni ja leikkien äipän kanssa. Äippä toivottavasti laittaa mun galleriaan kuvia. No joo, oli mulla siellä kahtena päivänä mallikeikkakin. Siellä oli kilpanäytös, jossa me huippumallit esiinnyttiin. Tuomarit olivat tulleet Belgiasta ja Englannista. Englantilainen tuomari sanoi, että hän on elämänsä ensimmäistä kertaa Suomessa ja kaikesta kuuli, että hän oli hyvin otettu kauniista Suomesta ja meistä kauniista malleista. En tietty näitä tuomareita ollut aiemmin tavannut, sillä tämä oli vasta kolmas Tica-näyttely minulle. Näytöspaikka oli hieman pienempi kuin edelliskertainen, joten tunnelma oli rauhallinen ja leppoisa. No jotkut kovaäänisemmät mallikolleegat siellä kailottivat, mutta siihen tottui. Odottelin koko lauantaiaamun vuoroani ja pääsin esiintymään vasta iltapäivästä. Sitten minua vietiinkin häkistä häkkiin, vaikkakin kutsun niitä häkkejä mieluummin studioiksi, kun häkki kuulostaa niin brutaalilta. Tuomarit päivittelivät minua sanoilla, joita en oikein ymmärtänyt, kun se on sitä ämerikkaa, mutta monesti toistui sana spektakulaar…mitä lie tarkoittaa. Jokaisen arvostelun jälkeen oli finaali, siis se CatWalk, johon kutsuttiin yleensä 5 parasta. Voitin ekan finaalin, toisessa tulin toiseksi ja kahdessa olin kolmas lauantaina. Sunnuntaina voitin kaksi finaalia ja sijoituin kolmannessa neljänneksi. Ai että saivatko tuomarit minut ulos studiosta? Kyyyllä….  yhtä kertaa lukuun ottamatta, mutta silloin se tuomaritäti ei edes viitsinyt yrittää. Olin juuri nimittäin käynyt pitkälleni tai ihan suoraan sanottuna kyljelleni koko studion mitalle enkä noussut, vaikka tuomaritäti houkutteli. Kohotin vain hieman päätäni ja kysyin, että ”ai mitä?”  Kaikki nauroivat ja sitten tuomari pyysi äippää nostamaan minut ulos sieltä. Ei minua muuten tarvi sieltä edes nostaa, kun avaa vaan oven niin kävelen ulos, siis jos sattuu huvittamaan ;).

Tapasin muuten ilokseni siellä joitain feispuukista tuttuja kavereitani ja sain uusiakin!  Mieluusti otankin uusia kavereita, jos joku haluaa seurata mun päivityksiä. Äippä joutui toteamaan, ettei hän tunne läheskään kaikkia mun kavereita - häh häh....ne onkin MUN kamuja <3!! Yksi kertoi että, minä olen ensimmäinen maine coon -kolli,  jonka hän  näyttelyissä noteerasi vuosia sitten. Viime vuosinahan en ole enää aktiivisesti kisannut. Niin älkää kertoko kenellekkään, mutta minulla oli tuolla näyttelyssä hieman silmäpeliä naapuristudion tanssityttö Anjan kanssa. Hän kuulemma rakastui minuun!! Olen ihan otettu! Toivottavasti Iines-neiti ei ole mustatassuinen!! 

Niin näissä kisoissa palkitaan aina lopuksi sunnuntaina viikonlopun kolme parasta aikuista, konsulttia ja kakaraa sekä parhaat himatuikut. Upsista, niin siinä kävi, että minun pisteeni olivatkin riittäneet ykkössijaan!! Se oli ihan mahtavaa äipänkin mielestä ja poseerasin paparatseille vielä kerran. Sain upean kultaruusun, yhteensä 9 ruusuketta ja näyttelylahjakortin sekä pari säkkiä murkinaa. Kiitos! Äippähän se oli ihan onnessaan, että hänen pikkutiikerinsä tuolla tavoin näytteli! Äippä sanoi, että aivan oikein toinen tuomari luki Tiikeriä, kun sanoi, että minä olen suuuuuri persoona ja tiedän sen itsekin. Noh tottahan toki olenkin… mutta persoona-sanan tilalla käytän mieluummin sanaa Tiikeri ;)  Äippä sanoi, että se pitää täysin paikkansa, että olen monella tapaa hyvin erityinen...Tiikeri. Sit äippä lisäsi, että jokaisen kissimirrinkin pitää olla niitten omistajille ERITYISIÄ!! Tuomaritädeille en tietty paljastanut, että olen Tiikeri, vaikka kuuluivat puhuvan, että muistutan leijonaa.

Niin muuten asiasta viidenteen, kunniamaininta hotelli Revontulelle: sängynaluset olivat PUHTAAT!! Toinen hotelli 10 vuoden aikana, jossa oli puhtaat lattiat!  Luksusta oli myös se, että aamulla äippä raahasi mut suoraan näyttelypaikalle, kun se oli ihan hotellihuoneen vieressä eikä tarvinnut mennä autoon ollenkaan!! Seuraavaksi suunnitelmissa on esiintyä Tampereen näyttelyssä 10.5 PiRkkahaLLissa, joten tulkaahan moikkaamaan. Sitten ei olekaan muusta sovittu äipän kanssa. Meinasin kyllä jo, että jäisin jo Tica-puoleltakin ”eläkkeelle”, mutta sain lahjakortin näyttelyyn :O! Sain muuten lauantain pisteillä Tican viimeisen ” Iso Herkkusieni-tittelin” (supreme grand champion alter). Näitä Tica-näyttelyitä on kyllä niin harvoin, että saatanpa hyvinkin esiintyä vielä seuraavan kauden, mikäli palkkioista ja sponsorisopimuksista päästään yhteisymmärrykseen äipän kanssa. Saisivat noi nuoremmat Vantterat lähteä kokeilemaan Ticailemista, sillä minä täytän ensi sunnuntaina 7 vuotta! Äippä sanoi, että olen sitten Veteraani! Pitää sitten vissiin hakea jotain veteraaniavustuksia, kun niitä nyt on jaossa kunnilla!   


 

10.2.2014

 

Terve! Meinaan vaan, että menee hiukka vaikeeks toi ravinnonsaanti. Äippä sai vinkin hyvästä lihakaupasta vähän lähempänä Teiskoa kuin 180 kilsan päässä oleva Suukkolan lihakauppa, josta äippä normaalisti hakee meille lihaa. Tästä meille uudesta lihakaupasta luvattiin isompi, tuore 20 kilon lihaerä kohtuuhintaan ja valmiiksi paloiteltuna. Heillä kun sattui olemaan naudan rintaa, josta voivat myydä ja perjantaina saisi hakea.

Lihakaupassa äipälle sanottiin, että liha on valmiina. Myyjä meni takahuoneeseen. Aikaa kului eikä myyjää kuulunut takaisin. Sitten myyjä kävi hakemassa kassan luota pöydältä veriset kertakäyttöhanskat (!?) ja häipyi takahuoneeseen. Ehkä vartin päästä myyjä kiikutti kaksi avonaista pussia tiskille kertoen, että lihoja ei oltu laitettu pussiin, niin siksi kesti. Äippä oli kuulemma hiukan ihmetellyt, miten pelkkä pussitus niin kauan oli kestänyt. Äippä oli jo tilatessa varmistanut moneen kertaan, että lihan pitää olla tuoretta. Sitä ei äippä tietenkään kertonut, että liha meille kissoille tulee. Sitä ei kannata sanoa, sen on äippä oppinut kokemuksesta. Äippä oli katsellut siellä lihakaupassa niitä lihapusseja ja kysynyt, että onhan se liha nyt varmasti tuoretta. Myyjä oli mutissut, että on tuoretta. Äippä oli katsellut silti epäilevän näköisenä pusseja ja kysynyt, että eihän niissä lihoissa ole mitään hajua, kun joku lihanpala näytti pussin läpi oudon väriseltä. Ilmahan saattaa muuttaa lihan väriä, ajatteli äiti, kun myyjä oli avannut pussin ja nuuhkaissut ja mutissut etteivät ne haise millekään (!?). Äippä olisi halunnut haistella itsekin, mutta ei sitten kehdannut, kun siellä oli muitakin asiakkaita ja ajatteli, että pitäähän sitä toisen sanaan luottaa. Mutta jatkossa jos näette jonkun lihakaupassa haistelemassa niin se on luultavasti meitin äippä ;D  

Täällä me odotettiin kotona jo nälkäisinä. Äippä toi kylmälaukut sisälle ja tyytyväisenä sanoi, että nyt saatte lihaa. Vaan kuinkas olikaan. Kun äippä aukaisi pussin, lemahti sieltä sellainen lemu, että oli pakko ottaa etäisyyttä ja epäuskoisena yrittää uudelleen. Sama tulos. Pettymys, suuttumus, raivo olivat varmasti meidän kaikkien tunteet, sillä meitä oli petetty!!! Äippä tiesi heti, ettei tuollainen happamen imelälle haiseva vanha liha meille kelpaa. Äippä tonki pusseja epäuskoisena, mutta kaikki liha haisi, vaikka osa lihapaloista näytti punaisemmalta kuin toiset, jotka näyttivät siis vähemmän punaisilta.

1743534_10200461661864253_952613001_n.jpg

      1779232_10200461796907629_783496607_n.jpg

Kuvat otettu kolme tuntia ostamisen jälkeen

Kun ei ollut muuta lihaa, niin äippä yritti hämätä meitä laittamalla kananlihamursketta ja raksuja vähän päälle, mutta ei mennyt läpi. En koskenutkaan hajupommiin koko iltana eikä juuri muutkaan. Tompalla oli kuitenkin niin kaamee nälkä, että Tomppa yritti syödä muutaman palan, mutta klunks lihanpalat syöksyivät takaisin päivänvaloon. Tomppa yritti vielä toisenkin kerran syödä, mutta taas lihat palasivat maan pinnalle. Rasmus ja Jaggekin yrittivät syödä, mutta toinen heistä oksensi myös.

Seuraavana aamuna äippä soitti lihakauppaan kertoen, että lihat eivät olleet lupauksista huolimatta tuoreita vaan haisevia ja vanhoja eivätkä kelpaa. Edellispäivän myyjällä ei ollut paljon sanottavaa: ”ahaa”. Kyllähän äippä näki, että myyjä tiesi tasan tarkkaan pakanneensa vanhaa lihaa pusseihin. Äippä kysyi, että eikö myyjä todellakaan haistanut mitään. Myyjä meinasi alkaa selittämään jotain mutta sanoi äkkiä, että pomo oli laittanut ne kaikki valmiiksi (!?). Äippä sanoi, että ettekö te muka huomaa, jos liha on haisevaa ja vihreän harmaata. Myyjä selitti, että kun ne kylmiössä laitetaan niin ei siellä sillain aina näe tarkemmin (!?) Hän sanoi, että hän antaa pomon numeron, kun pomo on tämän asian hoitanut, niin saa itse päättää kuinka asian korvaa eikä hänen tarvitse suotta olla välikätenä.

Äippä oli ottanut lihakimpaleista kuvia ja laittoi ne ensin menemään lihakauppiaan puhelimeen ja soitti heti perään. Lihakauppias sanoi, että hän juuri katsoi kuvia, eikä tuosta kännykän pienestä kuvasta tuo vihreä (!?) oikein näy (!?). Äippä kuului kysyvän, että tämäkö on teidän käsitys tuoreesta lihasta? Lihakauppias kakisteli ja takelteli eikä saanut sanaa suustaan. Kuulin sen sillä äippä laittoi puhelimen kaiuttimelle ja muuten äänitti molemmat puhelut kaiken varalta ;) Sitten lihakauppias sanoi, että anna tilinumerosi, niin saat rahat takaisin. Äippä sanoi, että miten tämä voi olla mahdollista, kun hän vannotti, että lihan pitää olla tuoretta. Lihakauppias sanoi, että hän ei nyt ollenkaan käsitä, mitä tässä on käynyt (!?) Hän jatkoi, ettei hän itse ole ollut paikalla, mutta hän ottaa maanantaina asian puheeksi henkilökunnan kanssa (!?) Äippä kysyi vielä kerran, että miten ihmeessä myytte tällaista lihaa, johon kauppias vaan toisti, että kyllä sen piti olla eikä hän ymmärrä. Kaikkea sitä kuulee kun kauan elää, sanoi äippä kun puhelimen sulki.

Seuravana päivänä onneksi äippä sai sitten mun puoliveljen Ykän kautta hankittua tuoretta lihaa ja vielä Lielahden Cittarista aimo kimpaleen maukasta lihaa. Joo… tottakai äippä haisteli Cittarissa lihaa ennen kuin osti ja myyjä vilkuili vaivautuneena ympärilleen, mutta antoi haistella sillä hän oli kuullut tämän haisulihakaupan tarinan. Äippä soitti vielä varmuuden vuoksi terveystarkastajalle …. tietävätpähän sitten tällaisestakin onkelmasta ja lupasivat puuttua asiaan, jos rahoja ei kuulu takaisin. Tämä haisulilihakauppa ei ole Tampereella, vaikka löytyy täältäkin yksi vastaavanlainen lihakauppias. Jotta katsokaa, mistä paistinne ostatte! Eihän tämä yhteiskunta hyvänen aika sillä lailla pyöri, että vanhaa lihaa meille myydään !

 

29.11.2013

 

Nonni, vihrosta viimen ehdin näitten kirjallisten töitteni pariin. On tuossa pitänyt kiirusta, kun olen bongaillut tinttejä ja hiirulaisia... terassin vieressä yhden vuorimännyn juurella on liikettä ja sitä pitää vahtia! Niin tuosta viikonlopusta....hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Äipän kanssa suunniteltiin toi messukeikka hyvissä ajoin, vaikkakin näytti siltä että se peruuntuu vielä viimeisellä viikolla, mutta päästiin kuin päästiinkin lähtemään. Onneksi. Me lähdettiin jo perjantaina, jotta minä saan levätä matkan rasitukset pois hotellissa. Meitsihän tunnetusti ei tykkää autoajelusta. No mehän huristeltiin Helssinkiin ... juu en saanut mennessä ajaa :( ... ja majoituttiin siihen näyttelypaikan viereiseen hotelliin. No hotellihuoneesta ei ollut tässä vaiheessa mitään valittamista, sillä se oli avara, siisti ja petikin oli niin leveä, että me mahduttiin äipän kanssa molemmat nukkumaan hyvin. Ikkunan eteenkin oli varattu juuri mun pehvan kokoinen pöytä, jotta pääsin tähystelemään ikkunasta paikallisia tinttejä... niitä ei kyllä juurikaan näkynyt!!

Maukkaan piffiaamiaisen jälkeen köröttelin sitten asuntoautollani näytöshallille ... ei siis autoon ollenkaan huh, ihanaa! Äippä pystytti mulle tutun studion ja sitten vaan ovet auki yleisölle. Voi hyvää päivää... sitä kyllä piisasi. Siellä oli jotkut lemmikkimessut kissanäyttelyn yhteydessä. Lemmikki.... kröhöm... siellä näytti olevan ihan elävää ravintoa, kuten hiiriä ja rottia, pupuja, lintuja..... Kysyin äipältä, että voisinko minäkin saada iltapalaksi lemmikkiä, mutta kuulemma en.... en tie miksi!! En ole ikämaailmassa nähnyt niin paljon ihmisiä  virtaavan studioni editse, ihmiset parveilivat studioni edessä yrittäen nähdä mikä ihmeen peto siellä on.... salamavalot välkkyivät ja kuului mitä villeimpiä arvauksia siitä, mikä mahdan olla ;)... ilves, tiikeri, leijona, peto, pöllö, norjalainen... Yksi täti vai taisi niitä olla kaksikin kysyivät ihan tosissaan, että olenko tiikeri.... että tuo ei voi olla kissa. Sanoin että osuit aivan juuri mutterin kantaan - olen tiikeri!  Hän katsoi suu ammollaan, jolloin äippä sanoi, että noh... valetiikeri... heheh. Kukaan ei ollut ikänä nähnyt nääääääin isoa kissaa, paitsi yksi setä, joka kehuskeli nähneensä 16 kiloisen maine coonin jossain näyttelyssä. Äippä toisti satoja kertoja... 10,8 kiloa, maine coon amerikkalainen metsäkissa, 6 vuotta, ei oo vihainen, syö paljon, on seurallinen, pitää pestä turkkia, ... ja kun äippä välillä oli muualla, niin sori ;/  naapurit joutuivat vastaamaan ;D samoihin kysymyksiin. Mun naapurissa oli semmoinen mustavalkoinen upea maatiaiskissa Tiiti. Tällä herralla oli mustin turkki, mitä olen koskaan nähnyt kenelläkään. Siis väristä puhun !!!!

No oli siellä se mallinäytöskin, semmosia Tica-rinkejä joissa oli studioita rivissä. Yhtäkkiä sinne studion päälle ilmestyi mun numero 304 ja sitten mun piti kiitää sinne studioon. Siellä mä sitten istua möllöttelin hetken, kunnes tuomarisetä avasi oven ja mä tulin sieltä ulos. Yleisö oli malttamattomana kuulemma puhunut, että ottais nyt tuon ison kissan... nyt se ottaa tuon ison kissan...Tuomarisetä pyysi mut seisomaan hänen arvostelupöydällään, joka oli ihan täynnä tavaraa ja siinä keskellä oli semmottinen  pieni sanoisinko ... rasia, jonka päälle hän minut laittoi. Hän kyllä pahoitteli, että tämä rasia oli hieman pieni minun kokoiselleni tiikerille.... rasiasta nousi semmottinen raapimatikku... no vähän paksumpi kuin tulitikku. En siihen koskenut ollenkaan, sillä viime vuonna minut usutettiin terkkaan kynnet siihen ja kun mä nousin sitä vasten niin se.... kaatu... tarkoitettu siis joillekin keijuille. Nyt työturvallisuuden nimissä pidin kynteni siitä erossa. Tuomarisetä tykkäsi minusta kovasti. Täytyy sanoa, että siellä oli niin monta valintaa, että en niitä osaa selittää, mutta kävin tämän tuomarisedän arvioitavana neljä kertaa lauantaina. Hän valitsi minut pitkäkarvaluokan voittajaksi ja sekä pitkälyhytkarvaluokan neljänneksi parhaaksi. Kaksi tuomaritätiä arvioi minut myös ja heidänkin finaaleissaan olin viiden parhaan joukossa. Kun olin yhteensä 8 kertaa käynyt tuomaristudiossa, niin lähdin äipän kanssa takaisin hotelliin... eikä taaskaan äipän vaan mun omalla asuntoautolla. Hämmästys oli melkoinen kun menimme hotellihuoneeseen!!! Siellä oli avattu sohva sängyksi... hmm.... mulleko oma ?? Ja sitten... siellä oli semmonen karsina.. en kyllä taatusti semmoiseen mene!!!  Äippä sanoi että se oli ihmislapsen sänky. No äippä ei päästänyt mua asuntoautosta edes ulos vaan ajeli hissillä takas vastaanottoon kysymään, että pitääkö meitin odottaa vieraita tänä iltana???!!!! No ei sentään.... joku oli hiukka sekoittanut huoneitten nummeroita... ja niin siivoojatäti tuli viemään sieltä ylimääräiset kamat pois. Hän kysyi, että ette vissiinkään tarvii tuota toista sänkyä...ennenkuin ehdin vastaan äippä sanoi, että kiitos riittää yksi.... olisinhan minä voinut hullutella ja riehua hiukka siinä !! Noh tädin lähdettyä kaikki oli ennallaan...eipäs ollutkaan sillä mun tähystyspöytäkin lähti kävelemään, mut se tuli takasin kun äippä huuteli, että tuo tiikeri tarvii sen pöydän.

Aamulla taas takaisin näytöksen toiseen päivään. Jälleen esiinnyin studioissa 8 kertaa. Se tuomarisetä oli  vissiin yöllä miättinyt mua, kun se valitsikin mut pitkälyhytkarvaluokan voittajaksi :D Myös niitten tuomaritätien ringeissäkin olin neljän parhaan joukossa. Sain ruokapalkintoja, joista annoin sinne Kisu-yhdistykselle osan ja osan toin kotiin kun ajattelin, että Mati, Vili ja Pörrö saavat multa vähän tuliaisia.

Iltapäivällä äippä alkoi sitten keräämään kamoja kokoon, että päästään lähtemään kotiin. Siellä kuulutettiin, että kaikki joiden kissat eivät ole olleet finaaleissa yhtä kertaa enempää voivat kyllä lähteä. No minä olin ollut kaikissa 8 finaalissa, mutta äippä ei kuvitellutkaan sen tuloksen riittävän koko näyttelyn voittamiseen. Äippä kävi kysymässä, että miten paljon pitää olla tuloksia, että tarvii jäädä... sanoivat että elkää lähtekö jos olette olleet kaikissa finaaleissa, sillä palkintojen jako on ihan tuossa tuokiossa. Noh siellä palkittiinkin 3 parasta, joten äippä ajatteli, että kaippa minä sitten jotenkuten voisin olla kolmanneksi paras... en ollut kolmanneksi paras.... enkä ollut toiseksi paras.... Äippä sanoi, että aletaan pakkaamaan vaan. Mutta sitten mitäh ihmettä !!! 304 on näyttelyn  Best of Best Alter.... voi hurja... äippä kaappasi minut häkistä ja kiikutti hakemaan palkintoa. Tuomarisetää nauratti ja hän sanoi olevansa iloinen, että juuri minä SUURI maine coon voitin ;D Sain pokaalin, rusetin, leluja, ruokapussin ja DNA-testin... no mua ei vissiin testata, mutta ehkä joku nuorempi. Olipahan näytös ... kiitos järjestäjille! Sitten ei muuta kuin kotiin... mutta.... ette arvaakaan... kesken kotimatkan... moottoritiellä... minä nousin auton rattiin ;D ... no se jäi lyhyeksi, kun äippä sanoi ettei mulla ole ajokorttia :(.

Semmoinen  reissu meillä! Tuloksena viikonlopusta tienasin myös pari uutta titteliä Tica-mallitallilta. Mutta parasta oli tulla kotiin rakkaitten äijien seuraan ja noh... tietty Hilunkin vaikka se on semmonen komentelija, mut on se ihan kiva.

Kuvia tuolta näytöksestä laitan mun galleriaan, joten sieltä voitte nähdä millaista siellä oli!  Se on moro!

 

 

10.11.2013

 

Voi kahren kerran!! Hilduur-systeri meni ihan sanattomaksi, kun näki minut. Hän tuijotti minua pitkän aikaan ennen kuin muisti, että hänen piti hiukan suhistella... heh heh . Ei vissiinkään ollut nähnyt aikaisemmin tiikeriä ;O Minä olin myös ensimmäinen, jota hän lähestyi ;/) Ei ei nyrkeillä vaan ihan tutustumismielessä. Naisillahan on tunnetusti silmää kauneudelle... niin mä oon kuullut sanottavan. Nyt on jo sitten melki viikko mennyt ja aletaan olemaan siskon kanssa hyvänpäivän tuttuja. Parina yönä Hilu on jo nukkunut äipän - päällä!! No se taisi olla ainoa vapaa paikka sängyssä ;Z  Juu juu kävi IsoÄiti kuvaamassa mua ja ottikin minusta hirmuisia kuvia!!!  Saatte nähdä niitä kyllä tässä kunhan mä ehrin niitä larata. Ei sit muuta kuin tähystelemään kuka tulee seuraavaksi... ;x

  

27.5.2013

 

No huh huh... olipas rankka viikonloppu. Me ahtauduttiin Rasmuksen kanssa mun (kun Tomppa ei enää ajele) asuntovaunuun matkoille auto- piRkkahalli-auto... muutoinhan minä matkustan repsikan paikalla ellen aja... viime aikoina äippä ei ole antanut enää ajaa, kun mulla ei oo korttia. Ei sen puoleen ei äipällä itelläkään ollut ajokorttia sunnuntaina mukana ;D, kun sen lompsa jäi kotiin. Onneksi ei sattuneet ne poliisit kohdalle .... Noh lauantaina mua katottiin sellaisesta vinkkelistä, että olin ruskeavalkoisista värinparas. Värikisaa ei ole kohdalleni usein sattunutkaan. Ei kuulunut marinaa, vaikka kohdalle sattui ihkaoikea Marina-täti, joka tykkäsi minusta kovasti ja laittoi minut edustamaan mieskaunetta CatWalkille. Hän piirsi todistukseeni  viisi sydäntä ja kirjoitti kahteen kertaan, että olen "BIG BOSS" ;D  Mitä lie tarkoittaa...tuo ämericcä ei ole vahvuuksiani?  CatWalkille sain avustajakseni erittäin ihanan Assin ... nimeä en tiedä, mutta täti puhui jotain muuta kieltä, mitä täällä ihmiset yleensä. Noh ei siinä kaikki. Loppukilpailun koittaessa äippä kantoi minut CatWalk-alueelle. Jep jep.... eipä ollut häkkiä ollenkaan tiikerille... tai oli kyllä ollut, mutta joku oli ollut olevinaan nokkela ja ottanut minun numeroni pois (tämä häkkileikki jatkuu Rasmuksen blogissa...). No onneksi tämä kiva Assitäti otti minut ja rapsutteli minua, kunnes tuli minun vuoroni astua CatWalkille. Meitä ehdokkaita oli siellä kahdeksan kappaletta ja muistaakseni ainakin kolme  meistä sai ääniä siinä vaalissa ja minäkin sain :) äänen. Sain palkinnoksi mitalin. Vielä paljon enemmän ääniä sain yleisöltä, joka oli äänestänyt minut suosikkikissakseen 700 kissan joukosta. Sunnuntaina vasta yleisöä olikin studioni takana ja Rasmuksenkin studion.  Yksi täti halusi kuvauttaa itsensä Rasmus sylissä, mutta äippä antoi minut hänen syliinsä. Täti oli ihan haltioissaan ja sanoi menevänsä äänestämään myös minua. Äippä vaan mokasi, kun se oli laittanut Rasmuksen ja Tikrun numerot väärinpäin. Hauska ylätys oli,  että eräs fanini oli laittanut studiooni tarran, jossa luki: "vähänks ihana" Kiitos!!

 

No sunnuntaina meidän coonipuolueaktivistit  olivat järjestäneet omia kilpailuja meille tupsukorville. Minä osallistuin pituuskisaan ja tassukisaan. No ei se ollut pituushyppyä!!  Pituutta minulle ei  siellä riittävästi saatu, kun en jaksanut rentouttaa selkääni tai sitten olen lyhentynyt,  mutta haittaax se ;D?  Kimmo-setä arvioitsi Mahtitassu-kisassa meidän hanskat....Rasmus taisi vähän avustaa mua voitossa, sillä Rasmus tarttui Kimmo-setää kämmenestä kiinni kevyesti kynsillään ja Kimmo-setä sanoi: "ohhoh mikä lapio". Kaikkien hanskat tarkistettuaan hän sanoi, että voittaja on se tarttuja, mutta näytti minua. Ja ihan oikein sillä onhan minulla numeroa suuremmat hanskat kuin Rasmusnallella.  Sain palkinnoksi ruokakipon, lelun ja ruokaa, mutta annoin lelun Rasmukselle ;D. Sunnuntain tuomarisetä sanoi, että minulla on aivan ihana luonne ja hän painoi päänsä minun niskaani, syleili ja huokaili ... no kiva että näytti tunteensa, mutta  ei siitä onneksi niin kovaa haloota noussut kuin euroviisuissa ;D  Tuomarisetä luuli muutenkin, että minulla ja isoilla kissoilla yleensä on korvat poskella, mutta minäpä pidän niitä vaakatasossa lähinnä näyttelyissä ;O, koska minun on kuultava siinä hälinässä sivuiltakin kaikki äänet.  Noh mutta en meinannut päästä edes arvioitavaksi, kun... uskokaa tai älkää... ikinä ei ole sitä tapahtunut, mutta mun tuli se... no ... "iso hätä"  just vähää ennen arvostelua... no asia hoitui vähän erikoisella tavalla, mutta hoitui kumminkin.... ja sitten perään yritin vielä saada toista karvapötköä pois ja ykäsin keskellä ihmismassaaa... onneksi äippä sai taas kopin heitosta ja ilman suurempaa meteliä siisti minut arvostelukuntoon.  Joo ei mulla mitään kummempaa ollut.  Kotona söin kuin hevonen eiku tiikeri  ja äippä  joutui antamaan mulle eilen tupla-annokset ruokaa seka aamulla että illalla ;D,  mutku  lähtöturkkia nuolee pesun jälkeen niin tuleehan siitä karvainen olo sisuksiin.  No siinähän sitä sitten olikin.

Olen sitä mieltä, että pikkuhiljaa alan suunnitelemaan kokonaan eläkkeelle jäämistä, mutta katsotaan nyt, milloin sitten toteutan sen. Ai niin paparatseista tuli mieleen, että Suomen tasolla merkittävässä lehdessä ;X on vissiin juttua minusta ja vantteroista lisää viikolla 23. Toimittajatäti soitti nimittäin etukäteen äipälle, että häneltä on pyydetty juttua Teiskon Vantteroista ja että saako hän tulla seuraamaan meidän näyttelyä ja toimittajatäti oli pikkuavustajansa kanssa seuraamassa meitä .... ai niin mikä lehti.... eiiiii ollut iltsanomat .... eikä seiska .... eikä kasi .... vaan vielä tärkeämpi lehti !! .......  Teisko-Aitolahti - lehti  ;D !!! , mutta että Aamulehtikin oli minut bongannut oli ylläri. Kiitokset Riikka-assille joka siinä kohtaa justiinsa avusti minua. Ei muuta kuin hyvää kesää kaikille! Aion viettää sen täällä Coonilan mailla ruohoa pureskellen ja ötököitä metsästäen. 

 

12.2.2013

 

Heil Tiger ;)   Minutkin passitettiin pois kasvokirjasta tänne kirjoitteleen. Äippä sanoi, ettei saunakuvia nyt tartte kaikelle kansalle näkyviin laittaa. Höh. Se on niin tiukkis. Katos kun mää oon niin vapaamielinen, et mitä se haittaa vaikka mut saunanlauteilta bongattaisiin.  No mitäs mulle, eipä mittään kuten ei sille otsatukallekaan. Laittelin tuossa postia Ämericcään, mutta en ole saanut vastausta sieltä. Ootellaan, ootellaan.  Kuumimmat juorut ootte tietty lukenut mun facebookista. Niin siis mä olen siellä nimellä Romeo Tiikeri, jos et sitä tiennyt ja haluut tämmösen  toisenlaisen frendin ;)

Noh mitäs täällä. Vietetään talvilomaa. En oo käyny ulkonakaan, kun siellä on sitä valkoista kylmää. Joo tiedän, että esimerkiksi Anselmi tykkää peuhata lumessa, mutta mä en.  Äippä avasi tuossa kerran terassin oven ja livahdin ulos, mutta hui hirvitys sentään käännähdin salaman nopeasti takas, kun otti niin kylmää anturoihin.

Jee, parit naudat ja rönsyliljat ollaan popsittu. Meitsi kalastelee lipaston laatikosta sitä lintulelua, sitä semmosta jonka sain siskoltani Iitalta. No se yksilö raadeltiin parissa päivässä, mutta äippä tilas niitä eläintarhaplussasta lisää.  Se on siis niin makee lelu, että en meinaa pysyä tiikerinpöksyissäni.  Jessenkin mielestä se on huippu ja se hyppii mun  silmille, kun yritän leikkiä joten lähden sitten pois.  Joo tää lelu on kolmanneks paras sitten dalmahiiren ja pemppiksen.  Dalmahiiri onkin kadonnut eikä sitä ole löytynyt.  Minähän osaan tietty avata sen  laatikon ja sitten siirtelen siitä päältä lehtiä pois ja se on siellä alla, tiedän, siellä se on,  vaikka äippä yrittää aina piilottaa sen.  Se pelkää meidän syövän sitä narua, jonka päässä se linnunraato on.  Yks päivä kun äippä istu olohuoneessa, niin avasin sen laatikon ja sitten huijasin Jessen kaivamaan sen lelun niin että mua ei epäiltäisi.... ihan täydestä meni.  Joo oon mä edelleen jatkanut painiharrastusta. Lähinnä painin edelleen Rasmuksen kanssa ja tietty Jessen kanssa, jos se omilta harjoituksiltaan ehtii. Se mokoma pääsee kohta raskaaseen sarjaan.  Minä painoin samanikäisenä 300 g vähemmän.

No mutta kuulumisiin ja terkkuja kaikille mun fanklubilaisille <3 p="">

 

 

 

AIKAISEMMAT KIRJOITUKSET VANHOILTAKOTI SIVUILTA

28.10.2012

Malminetsintä tuotti tulosta ja löysimme Mantan kanssa sen malmin kuiskaavan tomtomin johdolla. Siellä malmilla puhuttiin ticaa: "ring, ring, lerk, lerk!! Toi on sitä ticakieltä, jota en oikein vielä osaa. Siellä oli sellainen veepeekootalo, johon ahtauduin sisään pienen ponnistelun jälkeen. Siellä oli aikas tiivis tunnelma. Onneksi meillä oli siellä oma lerkki ;S, kiitos Jekku, että lainasit! No näytös siellä alkoi samojen alkuvalmistelujen jälkeen kuin muissakin näytöksissä. Omat siniset verhot äippä viritti studioon, jota Manta kutsui kettuhäkiksi. Se studio oli kapeampi kuin normaali fifestudio mutta korkeampi. Höh, en sinne hiekkiksen kanssa mahtunut, sillä mulle olisi jäänyt vain 10 cm tilaa laatikon viereen. Onneksi mulla on tilava tiikerirakko ;D

No sitten se näytös alkoi ja äippä vei mut sellaiseen verhottomaan kehähäkkiin, josta sitten tuomaritäti keinotteli mut ulos ähkien ja puhkien posket punaisina. Täti huiskutteli mulle huiskaa ja katsoin vaan, että ei se muuten ole samanlainen kuin mun oma. Tuomaritäti sanoi, että voisin vaikka teroittaa kynteni ja yritti usuttaa mut teroituspuuhun. Sanoin että äippä kyllä leikkasi kynnet kotona, että kannattaako, mutta kun hän pyysi ja pyysi niin ajattelin, että voinhan minä sitten terkata ne. Teroitin niin, että pöytä tutisi. Se oli tuomaritädistä ja yleisöstä hauskaa. Tuomaritäti pahoitteli, että hänellä on liian pieni pöytä mulle, Huomasin. Hän sanoi, että hän on iloinen nähdessään näin suuren ja komean coonin (=tiikerin). Sitten äippä vaihtoi mut toiseen kehähäkkiin. Toinen tuomaritäti tuli ja aukaisi tiikerinhäkin. Siinä vaiheessa iski ilkikurinen ajatus, että testaanpa vähän tätiä. Täti tarttui pahaa aavistamatta tiikerin vyötäröön ja alkoi vetää ulos häkistä. Siinä vaiheessa iskin kynteni takaseinään ja otin kiinni nyrkeilläni niin lujaa kuin jaksoin. Hups täti meinasi saada tiikerin häkissä mukaansa ;D Täti sanoi, että olen ihan liian iso hänen kannettavakseen. Mutta jekkumieleni jatkui ja ajattelin omatoimisesti esittää kynsien teroituksen, kun edellinenkin tuomari sitä halusi. Kipaisin teroituspuuhun, mutta samalla puu alkoi huojua ja tuomaritäti jo hätääntyi. No pelleilin vaan :S. Kun äippä tuli mua hakemaan ja aukaisi oven, niin hyppäsin itse lattialle ja taas tuomaritäti pelästyi ;D No sitten käyttäydyinkin tiikereiksi lopun aikaa ja tulin aina itse ulos häkistä, kun ovi aukaistiin. Kolmannella tuomarinpöydällä minua arvioi tuomarisetä. Hänkin piti tiikerin vartalosta.... vaikka olenkin nyt juuri pudotusturkissa, mutta ei se haitannut, Hän valitsi minut kaikkein parhaimmaksi.

No kaikean kaikkiaan minut arvioitiin viisi kertaa ja pääsin joka kerta finaaliin ja sain erivärisiä rintanappeja. En kyllä omaan rinnuksiini niitä voi laittaa, mut voin lainata niitä vaikka Toffolle, jos se tarttee. Yhdessä finaalissa minut valittiin kaikista näyttelyn konsulteista kaikkein parhaaksi ja yhdessä 3. parhaaksi ja kolmessa 4. parhaaaksi. Tämä oli kyllä työläämpi näyttely kuin normaalit näytökset, koska mun piti mennä 10 kertaa esiintymään. Yleisöä tuolla oli aika vähän... onneksi, sillä siellä ei mahtunut oikeastaan kulkemaan. Yksi malmitäti siellä löysi minut ja sanoi, että olen huuhkajan näköinen. Hän sanoi: "Anteeksi nyt kun sanon sinua huuhkajan näköiseksi, mutta se tuli mieleen kun katsoin sinua tuolla tuomarihäkissä". Äippä sanoi, että se on coonille kunnia ;D, jos sanotaan huuhkajan/pöllön näköiseksi!! Tämä täti sanoi, että hänen vierailunsa oli pelastettu, kun hän tapasi minut :) Hihih. Se oli ns. päivän pelastus. Kasvokirjassa näkyi olevan kuvia sieltä näyttelystä ja näkyi siellä tiikeriäkin useassa kuvassa.

Mutta eipä muuta kuin heipparallaa. Nyt viettelen talvilomaa ja pudottelen lopunkin turkin äipän imuroitavaksi. Ei tässä mitään ... muutakuin kuulumisiin!!

****

2.10.2012

TeRve kaveRit!! Onpahan tullut tiikerin näyteltyä ihan urakalla, kun äipällä sattui pieni kalenterivirhe. Olin Tampereella jossain ihmeen raholassa urheiluhallisssa. Onnea raskas puoliveikkani Yrjö Hermanni Kymäläinen Superpääministerin tittelistä ja yleisön suosikkitittelistä!! Seuraavana viikonloppuna eksyttiin Kuoopiioon. Siellä me näyteltiin Mustin ja Mirrin omalla Areenalla. Terkkuja vaan kuoopiiolaiset!! Olitte ihania, kannattaa ottaa seuraavalla kerralla villatakit mukaan, kun tuutte mua kattoon ;D. Yks täti meinaan sanoi: "menee ihan kylmät väreet, oot niin komee" ja yks pariskunta sanoi: "onks tää edes totta, voiko tää olla edes totta..." No oikeestaan, valetiikerihän mä olen, jotta saatte ihan ite päätellä :D Tampereellakin yks täti sanoi: " jotain tällaista odotinkin täällä näkeväni, ei menneet rahat hukkaan". Nih, Pirok!! Noh, mä en jaksanut pestä mun tiikerin turkkia Kuoopiioon, joten sori jos se ei ollut ihan tiptop. Ei siitä kyllä valitettu, vaan tuomarit kehuivat, mutta tosiasia oli, että olin lisäksi hiukka lähtöturkissa eli en ihan ykkösturkissani. Mut onneks mun täplät on tallella. Aatelkaa jos nekin irtois !!!??

Kuoopiiossa me oltiin kylässä Lucaksen ja Yilanin luona. Ne savolaisäijät asettuivat meidän huoneen kynnyksen taakse nuoliksi. Kummatkin tiiras leuat maassa matalina oven alta, että millasii ulkomaanelävii heille on majoittunut. Kuuluivat puhuvan, että noiko on nyt ne teiskon vantterat. Ei siinä mitään. Lucas kyllä pääsis heittämällä jäseneksi, sillä mies on kymppikiloinen ja kuin naparetkelle varustautunut eskimo ;D Hänellä on kyllä Suomen paksuin coonin turkis! Eikä siinä mitään, Lucas otti kuin ottikin sunnuntaina perinteisellä tyylillä kaiken, minkä irti sai ;D ONNEA Lucas ja Anne!! Hiukka me oltiin roheena teidän puolesta!! Ai niin ja meidän pikkuvintiö Jessevesselikin esiintyi upeasti CatWalkilla, vaikka assari ei jaksanut tai osannut lasta kantaakaan. Ni in. On se vaan taitolaji toi cooninkanto!! Ja Jesse ei paina kuin viisjapuolikiloo vasta! Lucaksen kanto sen sijaan sujui mallikkaasti, joten Rasmus-iskä kiittää nuorta lihaksikasta miestä, jolta äippä meni möläseen, että jaksatko kantaa ;D Sori! Hienosti kannoit!! Rasmus-iskältä rakkaat onnittelut Eskimopojalle!!

Ai niin oli siellä matkalla cooninkantoa muutenkin. Oltiin meinaan Suonenjoki-cityn yhdessä hotellissa yötä ennen näytöstä. Siru ja äippä roudasivat meidät henkeä pidätellen kolme kerrosta rappusia ylös. hupsista! Pikkasen kuului puhinaa ja ähinää ;D Kiitos Siru, hyvä sunkin on harjootella, sillä saattaa olla sullakin tota cooninkantohommaa eessä, niin oon vähän kuullut ;D Mutta näihin kuviin ja näihin tunnelmiin Teiskosta!

****

21.5.2012

Minä olin Tampereen Miesmallikilpailussa Messuhallissa Aa viikonloppuna. Näytös - kiitos kysymästä - meni oikein mukavasti. Molempien päivien tuomarit tykkäsivät, että olen kaunis kissa, mut siis näin meidän kesken muistutuksena vaan, että olen oikeesti se valetiikeri. Lauantain tuomaritäti tosin vertasi mua vasikkaan- höh. Mä en siis oo vasikoinut mitään, vaan täti tarkoitti, että oon vasikan kokoinen :). Molempina päivinä mut laitettiin CatWalkille esiintymään. Kiitos vaan Assisedälle Jarille, että roudasit mun sinne vaikka oisin mä itekin voinu tepsutella sinne ;) Sunnuntaina mä sain niissä vaaleissa ääniäkin, mut Veli Siperiasta voitti.

Mut parasta oli tavata uusia ja vanhoja faneja. Yks täti kysyi, että onko mulla oikea määrä varpaita, kun tassuni on niin leveä. No höh. Onhan tiikerin tassu nyt aika iso viidelläkin varpaalla. Päivitin sen tähden kasvokirjaan kuvan mun tassusta, niin voitte laskea mun söpöt varpaat ;D Noh sain uusia faneja paljon. Kuulemma mun pennut menisi kaupaksi, jos niitä olisi, mutta ei niitä oo eikä tuu, kun olen vannoutunut poikamiestiikeri :) Mut mun siskopuolella on pentuja Rasmuksen kanssa, et kysykää niitä. Terkkuja sille vaalealle neidille, joka liittyi fanklapiini ;) Minun rotsini väristäni oltiin kovin kiinnostuneita ja mun rotsini väri on siis ruskeatäplikäsvalkoinen. Oli ihan mukava viikonloppu, vaikka kyllä kotona on silti paraas :D Ei muuta kuin aurinkoisia päiviä ja nähdään taas jossain. Saattaapi olla, että johonkin näytökseen vielä lähdenkin kesän aikana, jos siis jaksan... Se on Moro!

****

21.3.2012

Moikka! Turusta tuli mukaan pyyhkeitä ja palkintoja ;) Olipa mukava käydä moikkaamassa faneja tuolla ystävyyskaupungissamme. Olin ihan otettu, että siellä ihmiset tulivat sanomaan, että he tulivat katsomaan olenko -MINÄ- paikalla. Heh, teillä oli tuuria, sillä satuin paikalle. Olen meinaan ollut jo melki kaksi vuotta vuorotteluvapaalla ja valmennushommissa. Ajattelin jo, että ovat unohtaneet minut, mutta ei. Heti lauantaina yksi perhe tuli luokseni ja sanoi, että onko siinä Romeo. No minäpä siinä. Useampikin ihaillijani kertoi, että juuri kaksi vuotta sitten Turuus he minut tapasivat. Eräskin perhe kertoi olevansa fanejani, joten Teille erityiset terveiset ja kiitokset mukavista sanoista!

Minulla oli myös tosi mukavat tuomarit. Lauantain tuomaritäti sanoi, että olen oikeastaan epätodellisen iso. Hän sanoi, ettei meinaa uskoa silmiään, että voin olla näin iso kissa. Hih, älkääkä vaan paljastako hänelle, että olen tiikeri - valetiikeri. Moni kyllä sanoi, että minusta tulee ensimmäisenä mieleen leijona. Sunnuntain tuomari tunnusti rakkautensa minulle. Siinä minua tarkasteltiin oikein neljän silmäparin ja rotuoppikiran voimin, kun tuomarioppilaskin oli arvioimassa. Paparatsit tulivat kuvaamaan minua yleisönauhan takaa kesken kaiken, mutta tuomaritäti vain nauroi ja putsasi pöytää edestäni, jotta tulisi parempia kuvia. Tuomaritäti sanoi, että olen sen näköinen, että tiedän olevani kunkku. Oikeestaan jos ihan tarkkoja ollaan, olen keisari, koska IsoÄiti on antanut nimekseni Emperor. Sain kiitosta keisarinviitastani ja upeasta olemuksestani. Ihan punastuin moisista kehuista. Onneksi ette huomanneet sitä karvan alta ;). Sunnuntain tuomaritädit valitsivat minut CatWalkille. Onneksi sain vielä mukavan assistentin kantamaan. Ellen väärin muista, sama Assitäti nosti minua joskus aiemminkin. Kiitosta vaan, selvisit haasteesta hienosti :) ! CatWalkilla tuomareilla oli kivaa, kun he vuorollaan koittivat saada minua ylös pöydältä. Ja minä kun olen vielä hoikka poika toisin kuin eräät ;)

Yleisö valitsi minut näytöksen suosikkikissakseen ja moni näytöksessä kissansa kanssa ollut tuli tunnustamaan, että olen heidänkin suosikkinsa. Puskin ja kiitin heitä kunniasta. Sain tosi hianon raksukipon (pokaalin) ja midalin palkintokaappiini. Lassi taas heitti mua pyyhkeellä :D Kiitti Lassi! Jaggelle kerroin, että otimme painimatsin ja Lassi heitit pyyhkeen kehään ;). Ja Jaggelle se meni ihan täpöstä. Jagge pullisteli hauiksiaan ja sanoi: "minä en vaan sinua tiikeri pelkää ollenkaan! " Mulla Lassi niitä pyyhkeitä kuluukin, kuten tiiät ;). Tosi vanttera poika Lassi sustakin on tullut. Rasmus ja Jagge ovat sinusta minulle kertoneet ja olen tosi iloinen, miten olet komistunut.

Matkaseurana minulla oli lisäksi naapurista Rasmuksen Tilda-tytär. Ohimennen sanoen Tilda on maailman kiltein tyttö. Tilda voitti molempina päivinä sertinsä ja valmistui sunnuntaina Championiksi. Onnea muru! Minä kävin terassiaidan takaa välillä aina kurkkaamassa, onko Tildalla studiossaan kaikki hyvin. Toisen puolen naapureitakin lauantaina kuikuilin niin, että näytösavustajani jo kielteli. Siellä oltiin kovin suvaitsevaista sakkia, eikä niitä häirinnyt ollenkaan, vaikka tiikeri vaaniskeli nurkan takana. Siinä vaiheessa kun suunnittelin hyppääväni ison pompun niitten teltan katolle, minulle sanottiin etä katastrofin välttämiseksi kannattaa jättää ponnistamatta.

Jeps, reissu meni muutenkin aika kivasti, kun ajoin itse teisko-tampere-turku-tampere-teisko-tampere-turku-tampere-teisko. Kun parkkeerasin ruutuun sunnuntaina, niin viereisestä autosta tultiin sanomaan, että onpas teillä komea, isopäinen apukuski. No ajatteelin, että ne tarkoitti Liisaa, mutta selvisi että luulivat mua apukuskiksi. Sunnuntaina en sit viittinyt ajaa, vaan uskokaa pois nukuin koko paluumatkan. Oli sen verta rankkaa esiintyä koko päivä. Nyt en tiedä varmaksi, koska nähdään, mutta pannaan harkintaan toukokuun Tampereen näytöksen jompi kumpi päivä.

****

1.10.2011

Terve kaverit! Mä olen nyt fasepuukissa, joten liity mun kamuksi siellä niin kuulet mun kuulumisia useammin kuin tätä kautta!!

****

19.2.2011

Morjens! Mä en ole ehtinyt kirjoitella ollenkaan, vaikka mitä on tapahtunut. Kuulittekin, että toi meidän naistenmies lykkäsi toisetkin penskat tähän maalimaan. Ei sen puoleen mikäs siinä, jos ne on noin suloisia kuin toi meidän kirppu, niin kelpaahan niillä ihmisten elämää sulostuttaa. Onneahan minä hänelle toivotin, kun kuulin vielä, että oma siskopuoleni oli taas toisena osapuolena.

Meidän junnuvalmennus on alkanut varsin suunnitelmien mukaan. Rasmus ottaa päävastuun valmennuksesta. Se kaitsee poikaansa suurella hartaudella. Välillä se muistuttaa kyllä enemmän hoivaamiselta kuin valmennukselta, mutta minkäs se isän tunteilleen voi. Tänäänkin se pestä luttasi sitä tuolla sohvalla. Me ollaan harjoiteltu painiotteita ja olen joutunut muistuttamaan Rasmusta siitä, että niskaote ei kuulu peruspainiin. Kunhan Jaggelle saadaan massaa niin päästään harjoittelemaan kunnon otteita. Jaggen paino on noussut jo kilon Teiskossa, jotta ravitsemus lienee kohdallaan. Tomppa kyllä yrittää tarkistaa ravitsemuksen laatua vähän liiankin usein.

Te ketkä olette kyselleet, koska näette minut näytöksissä seuraavan kerran, niin enpä osaa sanoa. Minähän olen jo elakkeella, joten mitään kiirusta minulla ei ole mihinkään. Tomppakin toivoo pääsevänsä yhden viikonlopun jälkeen elakkeelle. Sit me elakepapat kannustetaan noita kakaroita lähtemään näytöksiin. Kiäh kiäh.

Joo, kiitos! Niin olin neljänneksi paras maine coon kastraattiuros Suomessa viime vuonna. Aika hyvin vaikka kävin vain neljänä viikonloppuna näytöksissä koko vuonna samoin kuin Tomppa ja Rasmuskin. Rasmuksella meni vasta hienosti, sillä se oli toiseksi paras maine coon uros Suomessa, ja sekin tulos vain neljällä viikonlopulla. Voitte muuten yllättyä, kun näette sen seuraavan kerran. Veikkaan että se jäbä on jo mua pidempi. Tomppakin oli kympin joukossa, vaikka senkin kisat jäivät aika vähiin. Onnea siis meille kaikille. Rasmus saa vissiin jonkun palkinnonkin, jonka äippä hakee huomenna Lempäälästä. Me ei kukaan viitsitä lähteä sinne, kun on noin julmetun kylmä ulkona. Manta-neidille onnea ensimmäisestä sijasta kastraattineitojen sarjassa!!

****

11.11.2010

Tervehdys ystävät! Joo joo, olen kuullut siitä, että olen kuulemma nyt muka joku julkkistiikeri!! Höh. No totta puhuen tykkään esiintyä yleisölle. Yhtenä iltana tänne pölähti paparatseja. Meikäläinen marssi katsomaan ja tutki kameralaukut ym. Taisi yksi kameramies jäädä koukkuun, koska sanoi: "Eihän täältä malttaisi lähteä ollenkaan!" Terveisiä !! Ei siinä nääs muu auta kuin hankkia Maine Coon - tai syli-ilves, niin kuin joku asian ilmaisi.

Mä en tänä vuonna enää osallistu näytöksiin, mutta katsotaan josko ensi vuonna johonkin näytökseen pistäytyisin. Minä kun olen nyt minulle luvatulla valmistumis-lomalla. Liisa lupasi mulle valmistumisen jälkeen lomaa ja nyt olen saanut nautiskella kotisohvasta Toffon kanssa!! Pitäisi kai tilata ne coonmittarit, kun meinaavat että mulla on mittaa tuossa itä-länsisuunnassa silleen ihan kivasti. Terkkuja kaikille faneilleni!!

Ups... ai niin piti kommentoida tuota yhtä uutista. Sitä ollaan sitten kuutta uutta pikkuserkkua rikkaampi !! Meinaan noi Rasmuksen penskat on mun pikkuserkkuja!! Uskomatonta että se meni ja teki tommoisen tempun. Täällä on ihmetelty sitä nyt viisi viikkoa!! Kyllähän me ollaan sitä kiusattu, että meinaatko naimisiin mennä, kun kammarin ovi on käynyt. Toffo erityisesti on ollut hämmentynyt. Se ei luvannut Rasmukselle siltikään täysjäsenyttä ennenkuin 9 kiloa on täynnä. Siksihän meillä on säännöt ja ainakaan painosäännöstä ei Vantteroissa tingitä!! Meikäläinen muuten painaa 10,3 kiloa ja eläinlääkärin tarkastuksessa sain lausunnon, että minua ei saa missään tapauksessa laihduttaa, etten ole ollenkaan ylipainoinen. Ei sen puoleen ei kukaan niin ole väittänytkään. Ja tiedoksi vaan, että Tomppukin on nyt hoikka!!

Palataan päiväkirjan ääreen kunhan taas tulee uutisia! Luultavasti aika pian!

****

1.8.2010

Totuuden nimissä mun pitäisi nyt olla näytöksessä Hesassa, mutta minäpä otin ja lintsasin. Siis ei kerta kaikkiaan vaan huvittanut lähteä. Kummallista mutta myös lihanleikkaajankin motivaatio oli hukassa, joten me päätettiin yksissä tuumin jäädä kotiin. Me käännettiin vain kylkeä klo 7 eilen, kun olisi pitänyt olla jo kaahaamassa moottoritiellä Hämeenlinnan maisemissa. Se oli oikeastaan ihan täysosuma, ettei lähdetty, koska meille tuli yllätysvieraita. Rasmus hyppi onnesta, niin mieluisia vieraat sen mielestä oli. Me laskettiin Marian kanssa mun lelut. Maria teki inventaarion ja se tyttö oli tosi tarkka. Lelukopasta poistettiin muutama rikkinäinen tai ei-leluksi luokiteltava esine pois. Minä toimin ylimmäisenä tarkastajana. Harmi ettei noi kaksijalkaiset huomanneet ottaa siitä kuvaa. Kiitos Maria!

****

15.6.2010

Heips Ystävät! Käväisinpä tuolla Jämsässä pari kertaa viime viikonloppuna ja täytyy sanoa, että tällä kertaa matkat sujuivat hienosti -parhaiten mitä koskaan. Fami olisi halunnut myös ajaa mutta sanoin, että hän on niin kova puhumumaan, ettei ajamisesta tulisi mitään ;). Suu käy kuin papupata ja syykin selvisi. Sen lihanleikkaaja oli toivonut aikoinaan puhuvaa kissaa ja IsoÄiti oli myös toimittanut sellaisen ;) IsoÄitillä on tapana toimittaa juuri sitä mitä tilaa, joten kannattaa olla varovainen :O Liisakin toivoi isoja kissoja ja Tomppaa ja mua katsoessanne voitte todistaa toimituksen olleen tilauksen mukaisen.

Gippistä vaan Famille ja Onnea molemmille Katajamäen kakaroille hienosta menestyksestä!! Siis tiedoksi niille ketkä ei tunne, niin mun kaa matkustaneet Fami ja Manta on meidän Tompan siskon lapsia ja erittäin hienoja coonimalleja. Tiikerisetä on kovin ylpeä teistä!!

Molempien päivien tuomarit sanoivat minulle, että he pitävät minusta kovasti. Lauantain tuomarilta sain yllätys yllätys pusun. Hänen mielestään olen todella maskuliininen ja näyttävän näköinen cooniherrasmies. Sunnuntain tuomaritäti sanoi, että olen rakastettava ja "todellinen maine coon" ja hänenkin mielestään rakenteeni ja näytöskuntoni on fantastinen. Kanssani kisassa oli tällä kertaa hienot räsynukkemies ja kippurakorvamies, joten tiikerimies sai - vain ;) - kunniaa ja ihailua. Yleisökin nimittäin parveli taas häkilläni ihan tungokseen asti. Sain taas paaaljon uusia faneja ja monia vanhojakin siellä kävi mua moikkaamassa!! Taas ihmiset palasivat uudestaan tuoden sukulaisiaan minua katsomaan. Yksikin täti toi äitinsä ja yksi toi isänsä. Yksi täti toi miehensä ja poikansa. Iltapäivästä en olisi enää jaksanut tulla häkistä esiintymään, mutta pakkohan se oli kun toiset tulivat varta vasten. Terkkuja vaan kaikille ja kiitokset kehuista!! Ai niin terkut täpläteinipoika Gastonille. Oli mukava tavata!! Sinähän käyttäydyit kuin ammattilainen, joten hyvä malli sinusta tulee -komea kuono vaan kohti kattoa ja rohkeasti eteenpäin :)

****

24.5.2010

Kävin taas joku aika sitten keimailemassa tuolla pi RR K K aha LLL i ssa lauantaina. Sunnuntaina mua ei vaan huvittanut saapua paikalle. Minua oli siellä kuulemma etsitty, joten terveisiä vaan esimerkiksi sille nuorelle urheilijamiehen alulle, joka oli lauantaina nähnyt minut ja tuonut sunnuntaina perheensä minua katsomaan. Minä en vaan näin valmistuneena enää jaksa niitä laukkuvitsejä. Kuulin että jotkut muutkin olivat tulleet samaan johtopäätökseen. Huomattavasti miellyttävämpää oli nauttia lepopäivästä jätkien kanssa köllötellen ja tarhassa ruohoa narskutellen. Kävin muuten lauantaina ostamassa ihan ite minttulelun - semmoisen kolmion mallisen - ja kyllä sitä on kuolattu. Välillä Liisan on pakko nostaa se kuivumaan.

Niin ja kiitoksia, sain komean kissaliiton ruusukkeen ja Maine Coon -yhdistyksen pokaalin. Päälle päätteeksi olin sitten saatilla tyttöä. Siinä moni mies kävi vihreäksi ;) Hurjasti onnea Manta lauantain saavutuksesta. Sanoisin, että hienoin mustavalkomekko sulla, mitä olen koskaan nähnyt!! Ristimäen Ritari Yrjö Hermannille ja Linnan Neito Donnalle hurjat onnittelut sunnuntain menestyksestä!! Ritari Ykä onkin mun puoliveli. Ilimankos se on niin komee ;)) Niin ja kiitos IsoÄidille hienosta SP- maljakosta!! Muuten toi meidän junnukin on nyt kansainvälinen miesmalli ja saapui parit midalit kaulassa Tallinnasta eilen illalla. Lupasi se kirjoitella omaan bookkiinsa.

****

29.3.2010

Olipas vikkelä näyttely Turuus!! Ensinnäkään mun ei pitänyt ollenkaan edes lähteä Turkkuseen, mutku toi Rasmuksen lähtö peruuntui viime tipassa ja mä jouduin (Liisan mielestä pääsin) lähtemään tuuraajaksi. Liisa oli sekoillut junnun rokotusten kanssa ja se hyppi tasajalkaa riemusta, kun se sai jäädä kotiin. No oli se kannattava reissu, sillä valmistuin SuperPääministeriksi ja lisäksi sain Massahurmaajan pokaalit. Turkkulaiset olivat tulleet sankoin joukoin katsomaan mua. He antoivat minulle molempina päivinä äänensä, joten olenkos mä nyt moniääninen ;)? Yleisö äänesti minut 600 kissasta omaksi suosikikseen!! Tattista vaan!! Katselin tiikerin kulmieni alta yleisöä ja kuuntelin salamavalojen välkkeessä virne suupielessä hauskoja kommenttejanne. Moni kertoi tavanneensa minut jo aikaisemmin ja joillekin olin tuttu siitä Vorssan lehtijutusta. Paljon oli myös uusia tuttavuuksia. Terveisiä erityisesti sille tummahiuksisella naiselle, joka puhkesi liikutuksen kyyneliin minut nähdessään. Samoin kiitoksia kannustuksesta vaalealettiselle fanille, josta sain uuden jäsenen tiikeriklubiini. Yksi setä tuli sanomaan, että hän käy aina katsomassa olenko paikalla, koska olen hänen suosikkinsa. Sit yks vanhempi setä sanoi, että vaihtaisi minut 6 omaan kissaansa. Höh. Liisa ei vaihtais mua miljoonaankaan kissaan. Monet palasivat taas useita kertoja luokseni ja sanoivat, että piti tulla vielä kerran katsomaan.

Tuomaritkin tykkäsivät minusta kovasti ja kirjoittelivat minusta ja erityisesti olemuksestani ja täpläturkistani super-adjektiiveja. Samoin sain taas kommentteja villistä ilmeestäni ja jättimäisestä koostani. Sunnuntain tuomaritäti tunnusti ihan rakastuneensa minuun ja niinpä pääsin edustamaan loppukilpailuun ex-urhoja. Sain tosi mukavan assitädin avustamaankin itseäni, kun minua ei ihan joka assi jaksa edes kantaa. Kiitoksia sinulle, vaikka en tiedä edes nimeäsi! Ai niin vaikka olen superrohkea, niin yksi karmea asia minuakin pelottaa: semmoinen sihisevä ja pahalta haiseva pullo (toim.huom. coca cola pullo). Liisan sisko pelotteli mua sillä.

Ai missä oltiin yötä- höh muka superior-huoneessa Pilvihotellissa. Superiorista huolimatta Pilvi ei pettänyt mainettaan: lattiat olivat taas tosi likaiset. Kuivaneita ruskeita ja punaisia läiskiä siellä täällä, mitä lie pöperöä oli. Mielikuvitusta käyttäen: oksennusta .... ? marjakiisseliä .. tai sitten ...YÄK ? Äippä yritti hinkata niitä pois. Tottakai äippä taas valitti siivousurakasta ja sai suklaatia lohdutukseksi. Eihän se olis mulle enää pilvihotellia ottanutkaan, mutta se oli ainoa hotelli ja ainoa huone joka mattimyöhäsille oli jäänyt. Kavaljeerina mulla oli kuvankaunis puolisysteri (iskäni ei nääs ole yksiavioinen ;) Nti Hilda Hilton. Vähän se kurkotteli pikkupaksua hopeatöppöstään mua kohti, kun ajelin kotiin. Jeps, kyllä on jo ajokortin kakkosvaihe suoritettu! Kotiin viemisinä oli kaksi komeaa pokaalia, 14 ruokakilon edestä lahjakortit ja vielä 3 komeaa ruusuketta ja 2 mitalia. Kyllä siinä Toffonkin leuka loksahti. Täytyyhän jonkun huolehtia perheen elannosta ;) Turokin järjestäjille kaunis kiitos upeista palkinnoista!! Saatan vaikkapa joskus tulla teitä turkkulaiset katsomaan uudestaankin, sillä minusta turkulainen yleisö on yksi Suomen parhaimpia!! Joku ehdotti, että minun pitäisi perustaa oma fanisivusto semmoiseen naamakirjaan (toimhuom. facebook). Jaa.a. tarttee miettiä. Nyt kuitenkin Hauskaa ja Tipurikasta Päästäistä kaikille! Saas nähdä vaikka nyt viettäisin ihan oikean loman, kun tuo mallikoulu on suoritettu hyvin arvosanoin loppuun. Tuhannet kiitokset onnitteluista kaikille! Juhlistetaan sitä sitten myöhemmin!

****

15.3.2010

Morjens! No nysse on Vorssakin korkattu. Se oli kyllä oudoin näytös jossa olen käynyt. Kaikista kummin kilpailu oli semmonen pöytä, jossa oli seinä jossa oli iso reikä. Minut laitettiin pöydälle semmosen reikäseinän viereen ja sit sanottiin, että "aika alkaa ny". No mä tietty luulin, että mulla on aikaa nuuhkia sen reiän ympärys. Huolellisen kirsutuksen jälkeen...oliko siinä nyt minuutti kulunut...niin sit mä työnsin pääni harkitusti siitä reiästä sisään. Höh ketään ei ollut kotona ja kun olin todennut ettei mitään vaaraa ole .. siis joidenkin aikojen kuluttua nostin etumonot reiän toiselle puolelle. Kansa taputti ja hurrasi mulle ... Siis ilmeisesti tein jotain hienoa tai sitten en. Mä en oikein hokannut sitä ideaa. Piiitkän hartaan harkinnan jälkeen vedin pääni ja töppöset pois reiästä. Olin siis palannut alkupisteeseen ja aikaa oli kulunut kaksi minuuttia. Liisa sanoi että ensikertalaiseksi akilitisuoritus oli hieno. Meinaan vaan että velipoika Ykä ei uskaltanut laittaa päätään edes reiästä ja siskoplikka Hilton pujahti reiästä mutta pujahti yhtä nopeasti takaisin. Kai se on sukuvika jos akiliti luista?? Jälkeenpäin kuulin, että mun ois pitänyt pomppia niiden aitojen yli, mut hei ... mitä järkee ...?

Sit toinen kilpailu oli Anteron puntarin koeponnistus. Ihmettelin miks Tomppa tai Elli ei tullut sinne, kun ne ois voittaneet kaikki mennen tullen, mutta se ei kuulemma ollutkaan suurin pudottaja -kilpailu. Tompalta vaan semmoset terkut, että frakin nappi ylettyy kohta kiinni!! Mun virallinen paino oli siis 10,22 kg. Siellä oli yks toinenkin kymppikeiju ja se voitti mut 20 grammalla. Olis pitänyt uskoa Liisaa kun se vitsaili aamulla, että älä nyt käy isolla ... ennen kisaa. Liisa oli kuiteskin sitä mieltä, että se on tosi hienoa, että löytyy muitakin raskassarjalaisia. Terkkuja vaan Joselle vai muistankohan sun nimen ihan oikein ?!!

Yleisöä siellä oli paljon ja ne meinas taas, että olen tiikeri. Hyvä, niinhän se pitikin...esiinnyin nimittäin valetiikerinä ilman koulutusta ja aidon näköisten torkkien kanssa, eikä kukaan huomannut mitään. Jos se olisi huomattu niin olisivat voineet antaa mulle ison erorahan ;)

Ai niin jossain välissä mä annoin haastattelun Vorssan sanomiin mun Veteraanitädin Kepan kanssa. No se kai kuuluu asiaan, että noi paparatsit on anturoilla koko ajan.

*****

15.2.2010

Jep jep... näyttelyhallin ulkopuolellakin kuulemma puhuttiin jostain komeasta maine coonista, joka oli Jyväskylän näyttelyssä. Hehee.. kukahan se mahtoi olla !! Sattui vaan eräs tuttuni kuulemaan semmoisesta tiikeristä. Kuulin taas lukuisia kertoja olevani näyttelyn kaunein kissa. Kansa tietää ;) Taas minusta sanottiin, että olenko edes kissa. Vastasin että minun on pakko esiintyä kissanäyttelyissä, kun tiikereille ei ole Suomessa omia näyttelyitä. Pitää varmaan perustaa oma tikruyhdistys. Yksi nainen ihastui minuun niin, että uhkasi viedä minut kotiinsa. Toinen alkoi heti kiristämään miestään, että tuommoinen meille! Kolmas sanoi, ettei ole ikinä nähnyt noin suurta kissaa, johon Liisa sanoi: " no emmä ny tiiä, tommonen varjossa kasvanu ruipelo". Nooh onhan se kiva, että ihmiset saa rahoilleen vastinetta. Voisin tietty alkaa ottamaan pientä maksua siitä, että minua saa katsoa ;O Voitaisiin käyttää se Vantteroiden virkistystoimintaan!! Ei sen puoleen minäkin pidän yleisöstä ja mieluusti esiinnyn, paitsi iltapäivisin alkoi jo väsyttää, kun olin koko päivän oli keimaillut yleisölle.

Nooh tuomaritäditkin pitivät minusta ja laittoivat minut molempina päivinä loppukilpailuun. Erityisesti he pitivät minun koostani ja pilkuistani ja sanoivat, että olen todella näyttävä kissa!! Hiukan pelotti, ettö jaksaako avustaja kantaa mua, kun Nostokari ei taaskaan ollut paikalla!! Höh, mun on sua Nostokari ihan ikävä!! Onneksi löytyi lopulta vahva kantaja, joka kyllä sanoi, että tarttis olla Mietaan koura, jotta saisi minut kunnolla näyttelyvenytykseen. Nooh, eihän Liisallakaan ole ja onnistuihan se sitten jo sunnuntaina hienosti! Kiitoksia vaan Pasille!! Jeps pientä lepovapinaa esiintyy suorituksen jälkeen Liisallakin, mutta se menee ohi ;)

*****

1.12.2009

Täpläiset kiitokset kaikille ihailijoilleni ja tiikerifanklabini jäsenille, kun kävitte mua morjestamassa ja kannustamassa! Tulipahan taas sydänvarasto täydennettyä! Pistän ne laatikkoon kauniiseen järjestykseen, kuten kuvasta näitte! Meinaan vaan, että moni sanoi jättävänsä sydämensä mulle siellä Helsingissä. Mulla on jo mahtava varasto sydämiä!! Oli se kyllä varsinaista hulinaa. En muista että koskaan olisi ollut semmoista kansainvaellusta mun studiolla. Kaikista tilannekoomisin tapahtuma oli, kun nelihenkinen perhe saapui mun studiolle: Perheen isä sanoi minut nähdessään: " HERRANJESTAS!!", Äiti kurkkasi studiooni ja sanoi: " HERRANJESTAS!!", isän ja äidin vyötärön korkeudelta kuului samaan hengenvetoon: "herranjestas!!" ja hännänhuipuksi polvenkorkuinen samettitakkiin pukeutunut taapero kaiutti: "herranjestas!! Katsoin Liisaa kysyvästi, että onko nimessäni jotain epäselyyttä...?

Sain varmaan valehtelematta satoja uusia faneja. Ja vanhojakin siellä oli joukossa. Terkkuja teille!! Moni tuntui tuntevan minut ja tietävän minusta, kun ovat lukeneet näitä minun plokejani. Yks täti sanoi, että hänen miehensä on käynyt kuolaamassa minua tässä monta kertaa. Toinen sanoi, että heidän taloonsa ei enää tule kuin tuollainen mies ja näytti minua. Kolmas sanoi, että minä olen koko näyttelyn paras kissa. Neljäs sanoi, että mun pitää saada parhaat arvostelut, kun olen kuulemma näyttelyn kaunein kissa. Yhdeltä tädiltä loksahti leuka pois paikoiltaan ja suu jäi piiitkääksi aikaa auki, niin että Liisa sanoi ehtineensä ajatella, että katsoja pyörtyy. Se täti tuijotti mua suu auki ja sanoi ettei ole nähnyt IKINÄ näin suurta kissaa. Yks sanoi: "onko tuo enää tottakaan, onko tuo kissa?". Moni palasi lukuisia kertoja takaisin luokseni ja toivat toisia: "Tässä se on, katso..."

Tuomaritkin pitivät minusta ja päivittelivät tiikerimäisyyttäni. Lauantain tuomarisetä Puolasta tuli sunnuntaina katsomaan minua vielä uudestaan ja päivitteli, että kuinka voinkin näyttää niin tiikeriltä. Hän sanoi, että enkö tosiaan paina kuin 10 kiloa. Sanoin, etten ole vielä ehtinyt kartuttaa enempää lihasmassa, kun kehitys ja treenit on vielä kesken. Kisassa komea velipuoleni Yrjo Suuri voitti minut korvien mitalla molempina päivinä, kun jalosuunitelma oli heittänyt meidät kaikki "ihan sattumalta" samalla tuomarille. Ei sen puoleen Ykä on niin komea nuori mies, että koko näyttelyn parhaan kissan titteli oli ansaittu. Samoin kuin meidän suvun pikku-Huli nappasi voiton komealla kuonollaan nappulaluokassa! Onnea komeat velipojat!! Sunnuntain tuomari kirjoitti, että olen sympaattinen. Heheh, Liisan äitikin fanittaa mua, kun mä olen sen mielestä kaikista hurmaavin. Ei muuta kuin joululomalle sitten ja kinkkua odottelemaan!!

*****

30.9.2009

Moro! Mä olin Rasmuksen kanssa näyttelemässä taas tuolla Pirkkahallissa. Sinne oli tullut muutama muukin kissamalli! Meitä odotti kiva pikku jekku perillä. Voitteko uskoa, että meidät oli suunniteltu samaan pikkustudioon lauantaina Rasmuksen kanssa. En tiedä oliko se jonkun huumoria vai oliko jollain tia-kohtaus siinä kohtaa. Meinaan vaan, että 17 kiloa coonia samaan studioon on aika paksu tempppu! Ja kun ne studiot eivät ole koolla pilattu. Rasmus olisi ollut siihen tyytyväinen, mutta mä halusin oikaista mun tiikerin juovat ja täplät suoriksi. Rasmus koitti mua monta kertaa tassulla ja kysy, et saako se tulla kylään. Sit yhessä vaiheessa se tulikin mun viekkuun ja sit se oli tyytyväinen. Se kun on vielä niin niin pikkuinen.

No mun lauantain tuomari meni ihan sanattomaksi. Olen kuulemma aivan valtavan kokoinen. Se sano, että mä en ole yhtään lihava vaan tosi massiivinen. Tuomari totesi, että mun tassut on paksummat kuin hänen käsivartensa. No katsokaas, kun mä olen treenannut joka päivä. Mä esiinnyin muuten pitkästä aikaa mun luottoavustajan kanssa loppunäytöksessä. Kiitos NostoKari!! Tuomarit nostelivat mua siellä kuin jotain painonnostotankoa ja pitivät hauskaa mun kustannuksella siitä, että kuka jaksaa nostaa mua.

Sunnuntain tuomari totesi että 7-vuotias siperian kävijä on valmiimpi kuin 2 vuotias cooni. Hehee.. no onkos toi ny mikään uutinen? Mut se tuomari valitsi mut toiseksi parhaaksi. Tottahan se on, että olen aivan keskenkasvuinen nuorukainen vielä. Tiedoksi vaan, että tiikerin pääni valmistuu vasta vuonna 2011. Paparatseja siellä oli hirveesti. Moni halusi koittaa miltä tiikerin turkki tuntuu. Ne päivittelivät mua ja kuulin, että ne päivittelivät Rasmustakin isoksi. Sitä vähän ihmettelin, sillä sehän on ihan snadi kirppu vielä!!

Mut ette arvaa, että noi muut oli ihan hämmästyneitä, kun mä toin Tompan äipän ja siskon plikan meille. Mä olin ihan tohkeena siitä, että IsoÄiti tuli meille. Toffo taas isäntänä meni teryleenit pölisten avaamaan oven likkojen kammariin tarkoituksena marssia sisään. Onneksi IsoÄiti ehti hätiin.

*****

4.8.2009

O ouu Toffo, otan osaa!!

******

29.6.2009

Jassoo, eipä näkyny siilejä järvellä mutta sunnuntaina ihmetytti, mistä niitä pyttyjä oikein tulee!! Meinaan vaan , että meidän matkatoverit Kissa Punainen ja Neiti Gia tienasivat itselleen raksukipot!! Kyllä kannatti lähteä sitä katsomaan, vaikka oli kauheen pitkä matka. Lennätin kolmet laatat Oriveden vuoristoradalla!! Meitsiä ei nyt noi näytökset hetkauta, sillä oikeastaan nautin siellä olosta, mutta kuumassa ilmanalassa matkustaminen ei tosiaankaan ole mun täplilleni sopivaa! Tosin meillä oli tosi hyvä matkustaa Kissa Punaisen valvonnassa!! No mitäs siellä nyt olisi ollut erilaista kuin muissa näytöksissä. No olihan siellä mun ykkösfani paikalla ja siltä meinas sydän tulla ulos rinnasta, kun se näki mut livenä ;) Tiikeriterkkuja vaan, jos olet saanut mun päiväkirjani auki!! Tiikerifanklabiin mahtuu .;), paitsi niitä ei oteta jotka suosii ruotsinkielisiä ja syrjii cooneja ;O Pitäisi varmaan alkaa miettiä jäsenmaksua fanklabiini. Ihailijani ovat muuten omatoimisesti alkaneet ajaa tiikereiden etua näyttelyissä ;O Meinaan oli siinä varmaan ollut tuomari helteessä, kun kiivaat ihailijani olivat laittaneet tuomarin tiukille heidän mielestään pieleen menneistä valinnoista ;) Kyllä mä nauroin tiikerinpyjama kippurassa kuultuani siitä kotona!!

No kehuihan ne tuomarit mun tiikerin liiviä, että näkee jo kauas että se on upea. Nooh kaikista liiveistä en niin sanoisi!! Liivini on lahja mun vanhemmilta Selmalta ja Lallilta, jotta kiittäkää niitä ;) Yleisö se mua taas päivitteli ja taisin saada ainakin muutaman immeisen coonikoukkuun ;) Tervetuloa vaan joukkoon mukaan, me coonit ollaan maailman ihanimpia kissoja ja meidän omistajat eivät suotta ole onnellisia - meistä :)

Niin muuten yllättävän rankkaa on ollut valmentaa tuota meidän juniorinallea!! Se haluu innoissaan painia kauhean usein ja mun kaulurikin on kärsinyt siinä temmellyksessä!! Sillä on karhun otteet. Se kietoo tassunsa mun ympärille niin, että saan tehdä tosissani töitä päästäkseni karhun halauksesta irti!! Mut sitä ei saa kertoa Rasmukselle!!

******

27.5.2009

Tere !! Terveiset Tallinnasta!! Olipas siellä hotellissa huikea vastaanotto!! Kun pääsin hotellin aulaan, niin kauhea lauma kirkuvia naisia ympärillä ja salamavalot välähtelivät. Jokainen halusi kuvauttaa itsensä tiikerin kanssa! Eivät meinanneet uskoa, että olen kissa vaikka IsoÄiti väitti niin!! Olivat ihan varmoja, että olen tiikeri!! Oikeassa olivat, hähää ;) En ole kertonut totuutta edes IsoÄidille ;) Sitä mä ihmettelin, että mistä ne jalkapalloilijat sen tiesi. Hotellitäditkin olivat ihan hullaantuneita muhun. Hotelli ei muutenkaan ollut mikään susi. Siellä oli hyvä tiikerinmentävä näköalatasanne!! Laskin liikennettä ja eestipuluja siellä. Niille puluille vähän käkätin, mut ei ne ymmärtäneet suomea :( Onneksi meillä oli matkassa Kissa Punaisen iskä, joka puhui koko matkan sujuvaa tallin naa ;)

Niin olin mä näytöksessäkin. Pystytin sinisen studioni sinne taas ja kävin hurmaamassa tuomarit. Molempien päivien tuomarit olivat sulaa vahaa tassuissani ;) Lauantain tuomari sanoi, ettei muilla ole mitään jakoo mun kanssa, kun mä oon niin ihana! Sitä nauratti ja se levitteli käsiään ja pyöritteli päätään. Ja sitten kävi vielä niin hyvä mäihä, että sain kokeneen merenkävijän avustajakseni loppukilpailuun!! Kiiitoooos !! Olisin voinut olla levätä käsivarsillasi vaikka kuinka kauan ;), mutku siinä piti pelata korttia samalla vasemmalla tassulla. Yks tuomaritäti reväytti ranteensa, kun se nosti mua. Hän kertoi sen mulle sunnuntaina :O. Sunnuntain tuomari sanoi, että olen sydänten murskaaja. Jeps. Niitä on mennyt aika monta! Tallinnassa mun tiikeriklubi kasvoi taas monella kymmenellä ihailijalla!! Sunnuntain tuomari otti musta kaks kertaa fotoja kesken arvostelun, kun mä olin sen mielestä niin komee. Se sanoi myös, että voi antaa mulle ihan minkä vaan sertin mä haluun ;O

Muuten ei mikään huono saalis matkalta muutenkaan, kun meitä sukulaisia oli siellä 6 ja lauantaina 4 oli loppukilpailussa. Minä ja Kissa Punainen sekä Hemmeli ja Tompan lempityttö Rinsessa. Aatella että Reetu ja Hemmeli esiintyivät siellä niin hyvin, että niistä tuli Tallinnan huippumalleja! Jaa vähän mä olin ylpee niistä. Rinsessankaan ei tarvi nyt heitellä matkan jälkeen tiskirättejä ikkunaan, kun se oli molempina päivinä loppukilpailussa.

Ai niin, mä en kyllä olis kerennyt lähtee Tallinnaan, kun mulle tuli uusi painikaveri!! Aika iso vauvaksi se kyllä on. Joo.o. Uskokaa tai älkää niin musta tuli nyt Vantteroiden Juniorivalmentaja. Mun tehtävänä on valmentaa Rasmuksesta yli 9-kiloinen oikea Vanttera, jotta se pääsee täysjäseneksi meidän painitiimiin. Helppo nakki mulle! Ollaan jo otettu matseja! Vähän se on nopee, iskee ennekuin annan luvan! Mut sillä on semmoset otteet, että siitä tulee hyvä painija!! Meinaan siinä saa tiikerintäplät kyytiä, mutta se jääköön vain päiväkirjan tietoon.

******

26.4.2009

Rakas päiväkirja, mä ole sitten jo ISO tiikeri kun täytän kaksi vuotta maanantaina!! Kävin todistamassa epäilijöille Lempäälässä, että painan kymmenen kiloa ja risat. Kunnon painimiehen pitää olla täyttää rautaa ja rauta se painaa!!

Mun piti taas ajaa itte tonne Lempäälään. Olen kova poika hurjastelemaan. Jotta jos te Teiskon Jellonat ootte Viitapohjan tiehaarassa oottamassa päätielle pääsyä ja ohi menee tummahko auto, jossa kuskina on tiikeri, niin ette näe näkyjä, vaan se olen minä – autoileva tiikeri. Meinaan kuvitelkaa tilannetta, että poliisi pysäyttää puhalluttaakseen ;) Hehee ei siinä tiikerin viiksikarvakaan värähdä, mutta polliisisedän viiksikarvoista en mene takuuseen ;) Mä tietty otan kiltisti sen pillin kermahampaideni väliin, mutta poliisisetä ei taatusti saa pilliä irti mun suusta. Silleen kun Tomppa tekee kännykän laturin johdolle, kun yks pölvästi alkoi leikittää sitä sillä johdolla. Tomppa meinaan päätti, että ny tuli sen verta hyvä saalis, että irti ei päästetä. No Liisa jo melki hätääntyi, mutta onneksi se keksi tuoda ruokakipon Tompan eteen ja johan leukaluut loksahtivat auki ;) Niin mutta se poliisi ja pilli. No mä luulen, että se poliisisetä sanoisi, että okei saat pitää sen pillin. Ja eiku menoksi. Semmottinen pilli on muuten aika hyvä. Parketille vaan ja vasurilla oikea lämäri ja siitä se lähtee.

Mutta semmottinen onnettomuus kävi, että mä satuin nousemaan väärällä tassulla tuona Lempäälän näyttelyaamuna, kuten Jassu-ystäväni asian ilmaisi Lempäälässä Kiva kun Jassu ja Jemina kävitte mua moikkaamassa siellä! Koska tuutte leikkimään mun kanssa? Ja Riina kävi Myyränsä kanssa mua katsomassa. Jaa meinaan vähän rohkee tyttö, kun uskalsi tuoda myyrän - !! - kissannäyttelyyn. Mä sanoin Liisalle heti aamulla, että mä en sitten esiinny tänään –enkä juuri esiintynyt!! Välillä oikein kiukuttelin Maksille, kun se katseli mua sivusilmällä. Shortsit vaan, ehkä mä sitte joskus toiste jaksan esiintyä. Mutta mahtava juttu oli, että Massahurmaajan tittelin sai MUN ikioma velipuoli Yrjo Suuri!! Onnea poika!! Niin sitä pitää, meinaan voit jatkossakin tuurata mua vaikka tuolla Tampereella !! Meinaan mä en ehdi sinne näyttelyyn eikä Tomppakaan, joten meidän fanit voitte jäädä kotiin – eiku voitte mennä katsoon Yrjöä sinne!! Sehän on jo julkkis, kun sen kuvakin oli Aamulehdessä!!

******

13.3.2009

Ootatte varmaan mieli pitkällä, että mää tassuttelen tänne laihialaisterveiset?

Meillä oli eri kiva matka ja näyttely! Siellä oli paljon tuttuja ja aika kului nopeaan. Liisa ajoi ja mä toimin kartturina. Naapurin täti oli kartturin henkilökohtainen avustaja ja naapurin Kaunokainen oli takapenkillä silleen, että saatoin katsella sen kauniita keltaisia silmiä koko matkan. Siinä mä kuolasin sitä koko matkan ;) Lisäksi Liisa oli ottanut kyytiin yhen puheliaan kaverin, joka ei kylläkään uskaltanut näyttäytyä mutta viisasteli koko matkan . Se väitteli väliin tosi kiivaasti Liisan kanssa. Se käski tehdä uuukäännöksen niin pian kuin mahdollista, eikä olisi antanut Liisan käydä kaupassa. Sen nimi oli joku TomTupla tai jotain… Liisa muuten ihmetteli, että miksi se ei kertonut ollenkaan Laihian valvontakameroista, mutta takaisin tullessa sillä välähti, että niin tietty - eihän laihialaiset tuhlaa rahojaan kameroihin, kun pelkkä peltitoosakin saa ihmiset jarruttamaan. Näyttelyssäkin tuntui olevan pelikortit hyvin pelattu. Onnea vain menninkäisille!

Missään eikä koskaan ole ollut niin paljon yleisöä kuin siellä lauantaina mun häkin edessä. Ne parveili siinä jo ennen kuin ehdin edes asettua studiooni. Kuulin sit että johtuu siitä, kun laihialaisilla on halvat huvit. Meinaan vaan, että eihän tiikeriä juuri halvemmalla pääse näkemään ;) Sanojaan laihialaiset eivät säästelleet. Olispa ollut nauhuri pyörimässä. Epäilijöitä oli sielläkin, että en ole edes kissa. HÖH. Yhet ihmiset sanoivat tohkeissaan, että siinä on nyt se näyttelyn vetonaula, josta kerrottiin jossain paikallisessa Ilessä. Sanoin etten vaan tiiä mistään naulasta enkä tietääkseni ole ollut missään lehdessäkään. Romeo oli kuulemma nimi ja minun näköinenkin näiden täti-immeisten mielestä. Sanoivat että olen totisesti vetonaula ;O Mä sit ajattelin, että vedetään sitten tämä naularooli mitä se sitten onkin. Ja se onnistuikin siitä päätellen, että laihialaiset äänestivät minut yleisön suosikiksi. Sorry vaan jos vedin jonkun toisen naulaa!! Sain siitä hyvästä tiikerin hoitokirjan. Yks täti kysyi, että onks täällä näyttelyssä muita maine cooneja kuin minä…. Se vähän hymyilytti Liisaa. Olihan siellä ja vielä komeita sellaisiakin! Vain yhden mainitakseni: Karvian punainen kettu. Siinä on pojalla Suomen komein händyli!! Se kävikin esittelemässä sitä loppukilpailussa. Mä näin myös piiiitkästä aikaa mun oman rakkaan Elmo-veikkani. Äijä otti ja meni suoraan loppukilpailuun!! Samoin kuin sen - hmm… komea poikaystävä Ukko! Jätkät oli vähän roheita!!

Sit yks vieras fanisetä sanoi sunnuntaina, että hän äänestää minua ja haluaa minut sitten myös palkinnoksi, kun äänestäneiden kesken arvotaan muka suosikkikissa. Se jäi kai arpomatta kun en suostunut diiliin. Olis mut ottanut moni moni muukin, mutku se ei kerta kaikkiaan käy nyt! Yks setä sanoi ääni oikein väristen hartaana minua katsellen: ”Se on nii-in villi, luonnollinen, jalo. Noitatäti ja moni muukin sanoi, että pelkäisi minua jos tulisin pimeällä vastaan. Sitä mä en ymmärrä, mähän olen suloinen kissanpoika ja vaan pukkaisisin ja sanoisin ”KURRRRRMAU”.

******

19.12.2008

Voi tiikerin raapaisu! Ootteks te muuten kuulleet mun ja Tompan oman biisin? Kuunnelkaa ny ihmeessä!! Se kertoo Tompasta ja Tiikeristä.

Taas haisi näytöksessä naftaliini. Meitsi päätti kaikesta huolimatta ottaa homman aika lunkisti. Olipa vaan tuomarisetä kalustanut pöytänsä pöydällä ja se oli ylimmäinen oli tosi snadi. Se oli keskeltä saranoilla taittuva ja Liisa ehätti sanomaan, että katkeaakohan se. Siinä mä sit istuin ja mahdoinko ihan hurrata. Assi-avustaja näytteli rohkeaa ja painoi päänsä tiikerin selkää vasten ja nautiskeli tiikerin läheisyydestä. Tuomarisedällä oli ylipitkä otsatukka ja se hymyili mulle sieltä alta ja rapsutteli mua Ois pitänyt väläyttää tiikerinhymy, mutta en viitsinyt pelästyttää ;) Tämän tuomarin mielestä mulla on komea vartalo, mutta pään linjat on vielä hiukka kesken, kun mä oon niin nuori! Setä oli liimannut isoja punaisia sydäntarroja mun todistukseen.

Yleisön ilmeet ovat näkemisen arvoisia!! Seuraavalla kerralla mä laitan kameran häkin takaseinään ja otan videolle ihmisten ilmeet ja puheet!! Ähäkutti sit jätkien kanssa katsotaan sitä kotona ja…hekotetaan!! Yks tätikin hämmästyi toden teolla ja hoki tyttärelleen: ” Tule katsomaan, tule katsomaan…tuo ei voi olla totta, tuo ei voi olla totta!” Ja yks täti sanoi, että onko tuo todellakin kissa. Liisa huiputti niitä nollayks sanomalla, että olen tiikeri. Yks täti sanoi lauantaina, että hän passittaa seuraavana päivänä jälkikasvunsa katsomaan minua.

Ai että ajoinko ihan ite?! Tottamooses ajoin ja hyvin meni!! Nyt sitten vietetäänkin kunnon joululoma!

Ei muutakuin hurisevaa joulua ja tosi karvaista uutta vuotta ihan jokaiselle !!

******

9.11.2008

Olin sisarpuoleni (Toffolle sanoin tyttöystäväni, mutta psst! älkää kertoko ;) kanssa pienellä lomalla. Oltiin hotellissa yötä ja niin poispäin. Toffo oli tosi mustasukkainen, kun kuuli että mulla oli ollut naisseuraa!! No oltiin me mallinäytöksissäkin. Niistä Toffo ei ole kade! Hmmm. Mitäs niistä sit kertoisi … niissä on aina se sama kaava. Lauantain tuomari kysyi, että onko hän tavannut minua koskaan aikaisemmin ja hän näytti pitävänä minusta kovasti. Erityisesti hän kehui minun sutjakkaa bodiani ja kaunista kuviota. Hän sanoi, että olen todella hienossa kunnossa. Olen siirtynyt runsasenergiseen ruokavalioon takaisin, kun paino meinasi alkaa vajenemaan. Onneksi ei tippunut alle yhdeksän, ettei mun jäsenyyttä Vantteroissa kyseenalaisteta. Olen meinaan niiiin liikunnallinen, että energiaa palaa. Sunnuntain tuomari harmitteli, että satuin kilpailijani (semmonen räsynukkekissa) kanssa yhtä aikaa hänen arvioitavakseen, sillä hänen mielestään me oltais molemmat voitu voittaa vaikka koko kategoria. Noh, en ehtinyt siinä keskittymään arviointiin, kun ikkunan takana lenteli herkullinen (LURPS) tilitantti. En voinut ponkaista sitä kiinni, koska matkaa oli tiikerinloikkaankin liikaa. Harmi!

Yleisöä tuolla kirkkonummella oli aika vähän, tai sit mää en huomannut niitä. Yks setä tuli sanomaan, että hän ihastui minuun lauantaina ja toi koko perheensä katsomaan minua sunnuntaina. Hänen mielestään olin koko hallin kaunein kissa. Yks toinen setä kysyi, että mistä meitä tiikereitä saa ostaa. Sanoin että olen uniikkikappale enkä myy itseäni ;) Kyllähän siellä kyseltiin taas, että olenko perheellinen, mutta sanoin että olen sinkku ja asun parin kaverini kanssa! Joku vissiin ois halunnut pikkutiikerin.

Eläinlääkärihän se lauantaiaamuna ihastui minuun kovasti ja sanoi, että olen leijonan poikanen enkä mikään kissa. Liisa aneli, että jos se nyt kuitenkin päästäisi minut kisaamaan kissojen kanssa, niin katsotaan huomaako tuomarit mitään. No huomasihan ne! Väittivät minua todella villin näköiseksi, mutta en kertonut niille, etten ole kissa enkä leijona vaan ihan oikea Teiskon TIIIKERI!! Olen harjoitellut jo villimpää puhetyyliäkin, vai mitä IsoÄiti?! Kyä lähti vatsasta asti!! Ja IsoÄiti vaan kehtasi nauraa. HÖH. Pitää harjoitella lisää! Mä ihan ite päätin, että pidän nyt kunnon loman! Toivottavasti Liisa peruu mun loppuvuoden näytökset. Ai mitä teen lomalla? Nooh…kasvatan vaikka tiikerin turpaa, vaanin mun lempparihiirtä ja annan kyytiä Leenan tuomalle lempparimaastopallolle. No tottakai mä laitan Tompalta hartioita molskiin!

******

8.10.2008

Joo toi Tomppa tossa nyhjää turhan kauan koneella, etten mää pääse ollenkaan kirjoittamaan. Siis… takana näytös kotikaupungissa. Lauantain tuomari oli muuten ärrää vaille kaima!! Se sanoi…ööö.. mitäs se ny sanoikaan. Se sanoi, että oon hyvin raskastekoinen eli painavaa laatua niinku miesten kuuluu ollakin. Sit se sanoi ainakin kaks kertaa, että mää muistutan leijonaa. Höh. Eiks se ny erota tiikeriä ja leijonaa toisistaan!? Meinasin siinä ajankuluksi pistellä poskeeni pöydällä olleen kukka-asetelman, mut sit siihen tuli punaessunen täti tärkeenä kieltämään, etten saa syödä heidän kukkastaan. Niin sen tuomarisedän mielestä olen k a u n i s poika, mut mää oon vielä hiukka keskenkasvuinen. Mullahan on tosissaan vielä toi kasvu pahasti kesken ;) Mää ihmettelin että mikä haju siinä arvostelupöydän lähellä leijui, mutta mää en keksinyt sitä siinä mutta sit kotona Toffo sanoi, että se oli naftaliinin haju.

Sunnuntaina meidän naapurin tyttö tuli m u n kyydissä näyttelyyn. Me hiukan vaihdettiin kuulumisia, sillä se oli musta ihan kauhean kiinnostunut! Se on eri hieno neiti ja ans kattoo, mitä siitäkin isona tulee! Sunnuntain tuomari sit sanoi, että mä olen oikein hyvässä kunnossa eikä mulla ole ylipainoa yhtään …toisin kuin eräillä ;) Se kait piti mua parhaana, kun se antoi mulle suuren timangin ja määräsi mut sinne loppunäytökseen. Sit mä tein taas Nostokarin kanssa työsopimuksen. Mun kai pitäis maksaa palkkaakin tolle Nostokarille näistä pätkätöistä!? Sanovat että se on muotia maksaa pimeenä. Hei mä voisin pyydystää sulle y ö l l ä tarhasta hiiren! Haluutsä Kari mimmosen ? Viimeks kun Liisa tuli tarhaan niin pallottelin siellä nokkahiirtä! Liisa kyllä epäili, että Toffo oli pyydystänyt sen mulle. Ja PAH! Sisällä mä pyydystän dalmatialaishiirtä, mut sitä mä en raaskii antaa sulle, kun se on mulle ihan ä l y t t ö m ä n tärkee.

Mä olen näköjään jo saanut lisänimen ”Tiikeri”. Joku epäili, että olen ilves Teiskon metsästä. Yks täti pörräsi siinä mun ympärillä suuren mustan repun kanssa tuntikausia ja uhkaili napata mut reppuunsa. Se halus oikein painaa poskensa tiikerin turpaa vasten. Ihmiset näköjään nykypäivänä hakevat erilaisia elämyksiä ;/ Yks ihan pieni poika sanoi, että hän ottaa samanlaisen kissan kuin minä. Noniin sanoi moni isompikin… Yks täti minut nähdessään aukaisi suunsa ihan sepposen selälleen eikä meinannut saada sitä kiinni. Lopulta hän peitti avonaisen suunsa käsillään ja äänteli eriskummallisesti. Miettikää ny.

Sanoivat, että mun pää on kasvanut sitten viime näkemän ja et mä olen isopäinen. Jaaaa.a en ota kantaa ollenkaan pääasioihin. Mut sen mä huomasin, että Tiikerin päiväunet jäi vähiin, kun mun piti koko ajan esiintyä. Siellä oli mun isän toisen vaimon lapset… Iskä on nääs eronnut… mut olen tosi ylpeä näistä puolisisaruksista! Ykä on Ristimäen Ritarien juniorivalmennuksessa ja näyttää olevan erittäin lupaava junnu. Sitä vaan mietin, että oliko toi pörssiromahdus vaikuttanut mun kannattajien talouteen sen verran, että niillä ei ollu varaa tulla äänestään mua, kun Tomppa sai paremman äänisaaliin noissa vaaleissa.

******

16.8.2008

Tere!! ”Iso kassi” tuli Tallinnasta!! Pitkäks meni reissu. Mentiin ja tultiin sinne Kuningaskuljetuksella: varmuuden vuoksi istuin Liisan sylissä matkat, kun hiukka arvelutti tuo matkan teko ;) Onneksi en juurikaan kärsinyt matkapahoinvoinnista tällä kertaa! Oiskohan se johtunut siitä vaalean sinisestä kaulurista kaulassani ? Kaikki ihasteli sitä ja mä kysyin Toffolta ja Tompalta, että oliko niilläkin sininen kauluri kaulassa, kun ne kävi Tallinnassa . PLÄÄH, jätkät nauroivat katketakseen ja nimittelivät mua ”beibiksi”. Ihan tyhmiä, mä en kysy niiltä enää mitään. Onneksi mun kamut Arttu ja Donna eivät nauraneet, vaan kehuivat, että se sopii mulle hyvin. Lauantaina tuomaritäti valitsi mut siihen loppukilpailuun. Olipa onni, että NostoKari oli siellä. Tattista vaan Sulle Kari taas kerran! Hupaisaa oli, että loppukilpailu meni mun ja yhen tutun kollegan, Pillin kanssa tasapeliksi 2-2 ja sit yks Blonditäti ratkaisi voiton Pillin eduksi. Onnea vaan Pumpuli-Pilli!! Mansen Madonnien Donna edustikin sunnuntaina hienosti meidän klaania loppukilpailussa.

Paksut takit siellä oli muotia, mutta meikäpoika ei ole vielä viitsinyt talviturkkia kasvattaa, kun on vielä kesä ja leppäkertut. Sunnuntaina mä valmistuin IiPeeksi eli kansainväliseksi pääministeriksi, samoin kuin Arttu ja Donna jo lauantaina!! Me pääministerit yövyttiin samassa hotellissa kuin Toffo ja Tomppa aikoinaan. Hmmm se hotelli oli ihan ookoo. Mä sain toiseks yöksi uuden siistin huoneen, ettei mun tarvi nukkua likaisessa huoneessa. Hiukka sinne ekaan huoneeseen jäikin hiekkaa lattialle, vaikka Liisa siivosi ja sanoi, että onko pakko heitellä sitä hiekkaa parin metrin säteelle. Ekassa huoneessa ei päässyt ollenkaan sängyn alle, mistä mä olin tosi harmissani. Sekin otettiin huomioon ja toisessa huoneessa se jo onnistuikin. jes.

Paluumatkalla tein maihinnousun punaista linjaa pitkin sen takia, että ajattelin tullata mun heisimadot. Samalla vihjasin tulliin, että tarkistakaa kaikki kassit, jotka tulee yli sinä päivänä Suomeen, sillä laitoin merkille, että Tallinnan päässä yhdessä kassissa ei ollut sitä mitä piti olla ; /!! Sääliksi käy sen omistajaa, mutta Liisa sanoi, että niinhän se menee, että joka toiselle kuoppaa kaivaa ja joka toiselle ei. Liisa sanoi, ettei mun tarvii enää koskaan nähdä semmoista.

Kotiin me saavuttiin öö…4, 5 tuntia myöhässä (HAA-U- KOTUS) , kun Kuningaskuljetuksen suomikulkuneuvosta katkes joku vetoaskeli. Kellään ei sattunut olla sellaista matkavarusteissa vaikka NostoKari sitä kuuluttikin. Oon ihan satavarma, että jos IsoÄiti olis ollut paikalla, niin sillä varmaan olis ollut !! Jouduttiin sitte vaihtaan toiseen kuningaskulkuneuvoon ja se kulkikin niin hyvin, että käytiin sitten samoin tein pikipäin Turussa, Raumalla ja Huittisissa. Ehdotin, että josko oltais kiepattu samalla Rovaniemelläkin kun kerran tien päällä ollaan. Eihän noi kotimiehet meinanneet uskoa, että olin ehtinyt kiertää samalla reissulla ympäri Suomea. Oikeesti mä koisasin matkat ja nukuin vielä Liisan kanssa seuraavan päivänkin enkä taatusti jaksa lähteä pitkään aikaan uudestaan!!

******

18.6.2008

Tulipahan käytyä Jämsässä. Jämsän Ukko oli aika tylsä, ei edes näköalatasannetta!! Muutenkaan en pitänyt siitä, koska minun oli vaikeuksia mahtua matalien sänkyjen alle. Liisa tosin sanoi, että paree olisi etten mahtuisikaan, kun siellä on aina niin likaista. Nyt oli jäänyt siivoamatta vain sänkyjen jalakset ja pääty. Täällä kotona valmistujaisissa tuli vähän sanomista, kun totesin noille euroherkkutateille että enhän minä mitään sienikurssia käykään vaan ihan oikeaa mallikoulua!! Meni siinä parit valkoiset äijän kirsut tötterölle ;) Valmistuin siis PR-mieheksi eli Pääministeriksi!! Joo.o, niin meidän kieliohjelma suomensi sen, kun nääs tarkistin, ettei se vaan tarkoita mitään Pee…Rouskua! Lauantain tätituomari sanoi ja kirjoitti, että olen ”little tiger” ja hän laittoi mut sinne loppunäytökseen. Kaunis kiitos vaan Kaija, hienosti avustit mua, vaikka olinkin ”ei se iso cooni” ;) En narraa en, Tomppa on täällä kotona ja se on mua isompi (vielä!), mutta sitä ei varmaan jaksa kantaa enää muut kuin Nostokari ja Liisa tietty, kun se sitä joka päivä kantelee kaulallaan. Möhköfantti vaan on nyt kuulemma vuorotteluvapaalla ja palaa kehiin sitten, kun sen vuorotteluvapaa päättyy!! Sunnuntain tuomari sanoi, että hänen kissansa tärisisivät, jos ne näkisivät minut. (HIHIH ).

Ai mitä yleisö, no yleisö taas kommentoi tuttuun tapaansa: ”Pelottaisi jos mä tulisin vastaan”, ”Ettei ole nähnyt koskaan noin suurta kissaa”, ”Tiikeri… Leijona…Ilves”. jne. Siellä oli ihmisiä, jotka sanoivat, että he muistavat minut aiemmista näyttelyistä ja tulivat taas katsomaan minua. Joku sanoi, että olisi aika makeeta, jos tuommoinen rötköttäisi omalla sohvalla. Mähän rötkötän omalla sohvalla, Höh. Tai mun lempipaikka on kyllä lattia, kaakelilattia näin kesäaikaan!! Se on Moro sitte! Ja kesäloma!

******

30.5.2008

Noniin…me oltiinkin siellä painihallissa mallinäytöksessä. Mä pyysin sinne näyttelyyn mukaan yhden Pörrön, joka on sinimaatiainen tuolta Joen suusta. Se poika oli ekaa kertaa näyttelyssä ja vitsit, että se oli kuin vanha konkari ja tuomarin mielestä charmikas poika.

Lauantain tuomari rakastui minuun ja sanoi, että olen todellinen maine coon ja hänen suosikkikissansa. Sain palkinnoksi semmoisen pussin, jossa oli namuja, ruokaa ja yks minttulelu. No sehän tiesi sitä, että mentiin yhdessä NostoKarin kanssa loppunäytökseen. Siellä oli niin pimeää, että oli pakko laittaa pitkät päälle (kuva). Tattis vaan Kari, kun taas avustit mua! Sunnuntain tuomari olisi halunnut minulle lisää turkkia, mutta mistäs otat kun on tämä aika vuodesta, että vanha on mennyt eikä uusi ole vielä tullut. Enkä ole edes varma, haluanko kasvattaakaan pidempää turkkia, ettei mun täplät peity ;) ! Yhet mun kamut Donna ja Arttu esiintyivät siellä catwalkilla myös hienosti ja kun kotona kerroin Tompalle ja Toffolle, niin sedät olivat silmin nähden tyytyväisiä sisarusten lasten menestyksestä! Toffo pyysi kirjoittamaan Arttu-kingille erityisterkut, että sinähän varsinainen nylkijä olet ;)

Katsos vaan kun sain Tiikeri- fun clubiin lisää jäseniä. Ainakin lauantain tuomarin assari ilmoittautui jäseneksi. Tamperelainen yleisökin äänesti minut sunnuntaina suosikikseen ja sain palkinnoksi hopeisen jalallisen raksukupin ;) Taas kuulin kaikenlaisia hauskoja kommentteja studiooni. Yksi täti kertoi, että heillä hälytettiin koko suku katsomaan mua :O Yks setä kysyi, etteikö Liisaa pelota koskaan kotona, jos minä vaikka hyökkäisin sen kimppuun. Liisa sanoi nauraen: ”Ai tuo pieni kiltti kisumirrikö ;0 ?” Sit yks toinen täti sanoi, että se nappaa mut mukaansa, mutta onneksi Liisa ei antanut. Kolmas täti taas sanoi, että haluaa ehdottomasti samanlaisen kissan kuin minä.. mutku edes IsoÄiti ei osaa kloonata mua ;o

******

27.4.2008

Terkut vaan Tampereen EM paini- kisoista! Totta kai Teiskon Vantterat osallistui niihin!!

Harmi vaan ettei meidän ottelua televisioitu!! Pelkäsivät kai että varastaisimme shown! Kisaa edeltävä punnitus meni hyvin kaikilla ja JIPPIII !!! meikätiikeri pääsi kuin pääsikin raskaaseen sarjaan ja samalla sain odotetun täysjäsenyyden Teiskon Vantterat -painiseurassa. Upeeta mahtavaa!! Sitä ollaan juhlittu!! Hieno lisä oli, että meidän painijoukkue paini tietty kultaa raskaassa sarjassa ja me ollaan nyt kaikki mamin kultapoikia !! Mainittakoon, että raskaaseen sarjaan ei ihme kyllä ollut tunkua! Yleisön pyynnöstä voitaisiin kyllä harkita perustaa naisille oma jaosto Tampereelle, kun näyttää siltä, että harrastajia on tulossa lisää lajin pariin. Sen nimi vois olla vaikka Mansen Madonnat, vai miltä kuulostaa?

Kisojen mattotuomari sanoi, ettei ole koskaan nähnyt niin huikean suloista ja tasaväkistä painimatsia, jossa raavaat miehet hyökkäsivät aktiivisesti. Vierityksiä ja kierityksiä tehtiin niin että pisteet meinasivat loppua kesken. Mutta hiukka jäi kaivelemaan kisan jälkeen ne doupingsäännöt! Annoin doupingnäytteen jos toisenkin !! eikä se ollutkaan muka okei!? Tiikerin täplät sentään, kun näytteitä ensin pyydetään ja sitten kun niitä antaa, niin sitten rangaistaan!!! Aion tehdä valituksen korkeimpaan komiteaan!! Meni sitten tämäkin kevät ihan pilalle!! Meinaan vaan sitä, että nyt on vaikea löytää tasapainoa ;D!! Hämmästelyä se herätti eläinlääkäriasemallakin, kun eivät ole tiikeriä ennen silleen. Saa nähdä miten tuon mun aktiivisen lauluharrastuksenkin nyt käy? Hiljeneekö Teiskon mieskuoro vallan? Meinaan mulla on ollut ykkössolistin paikka koko kevään, mutta taidan luovuttaa sen takaisin Toffolle. On se niin väärin, että Toffo saa jotain erioikeuksia. Muka on niin viisas ja PAH!!

Ja jos ihmettelette niin kahden katalogian karvakuonon Thelman ja Moonan pyynnöstä päiväkirjani fontti vaihtuu, jotta sitä olisi helpompi lukea!

******

24.3.2008

Lavli päiväkirja, et arvaa kuka voitti sen meidän veikkauspelin värisuoran!! No tietenkin minä itte!! Mulla oli viisi oikein!! Se oli nääs semmonen geno-veikkauspeli, että piti arvata Nella-tädin (Tompan systeri) pentujen värit. Me kaikki jätkät veikattiin, että niitä on kahdeksan, mutta kattia kanssa niitä oli yhdeksän!! Liisa oli veikannut yhdeksää, mutta Liisaa ei otettu tähän veikkausporukkaan. Se ei tarvi mitään pimua. Palkintona oli nääs yksi pimu siitä pentueesta ;D heheh. Kun sain valita heti, niin tietty otin nättijättipotin. Siinä vaan kävi semmonen kömmähdys, että jäin lopulta ilman pimua ;C Kun en mitään Maamyyrää voi pitää, kun Toffo söisi sen.

Niin terkkuset taas tuolta Turkkusesta. Ajoin taas menomatkan. Se on hurjan kivaa! Jalat ei ihan vielä yllä polkimille, niin Liisa saa painaa polkimia ja mä istun sylissä. Mut kun mä tästä vielä venyn niin ehkä sitten. Olin ekaa kertaa aikuisten miesten luokalla (kröhöm) ja sain hyvät torkat molempina päivinä, paitsi toisessa luki, että mulla on kaunis tabby. Hetkinen onks mulla semmosta!!?? Täytyy kysyä IsoÄidiltä. Tuomarit tykkäsivät musta niin paljon, että laittoivat mut sinne loppunäytökseen molempina päivinä. Mää olin siellä mun Nostokarin kaa. Onneksi se sano, ettei ole mitään onkelmia kannatella näin pientä Tiikeriä :D Täytyykin hankkia vielä lisää massaa ja testata kuinka paljon Nostokari saa ilmaan!! Ai, että oli kiva nähdä siellä Toffon veljen poika Arttu. Se äijähän on komea mies ja oli myös loppunäytöksessä samoin, kun systerin flikka tuolta lahden takaa. Daisy olikin tosi kaunis ja komea nainen (aah…). Harmi kun se on alkanut jo seurustella komean ruotsalaismiehen kanssa! Siellä ne kuherteli samassa studiossa. Nooh hiukka lohdutti kun IsoÄiti teki mulle rentouttavan kokovartalohieronnan, niin että mä nukahdin lopuksi sen syliin. Hyvä että tuli noi lihakset taas huollettua, niin nyt saan taas pistää Toffoa ja Tomppaa tatamiin.

Mutta sitten ette arvaakaan mitä ihmettä !? Se turkulainen yleisö todella piti tamperelaisesta tiikeristä!! Tuttuja kommentteja kuulin taas: ” Toi ei oo kissa”, ”Ihan kuin tiikeri”, ”Ihan kuin Ilves”,” Kyllä pelottaisi, jos tuo tulisi puistossa vastaan”, ”Onpas iso kissa”. Moni uhkasi pölliä mut, mutta onneksi Liisa sanoi, että ei anna mua kellekään, ei edes IsoÄidille! Kaiken kukkuraksi turkulaiset äänestivät mut näyttelyn suosikkikissaksi. OHHoh! Olihan melkoinen yllätys, että sain hienon raksukipon, ruusukkeen ja ruokalahjakortin palkinnoksi siitä. Se raksukippo tuli muuten tarpeeseen, kun on tuolla meidän painiseurassa olen kuullut muutamaan ! kertaan, että kaikille muilla on jo kultaiset jalalliset raksukupit. Toffolla niitä on eniten. Toffo olikin tyytyväinen, että jatkan perinnettä hurmata yleisöä. Ei sen puoleen kyllä Tomppakin on hurmannut, sillä yks turkulainen sanoi, että muistaa syksyn näyttelystä semmosen hirmusuuren mustavalkoisen kissan ;D Sanoin että se on mun valmentaja ja painikaveri!!

Mä oli hotellissa yötä. Tulipahan mopattua sekin luukku. Lopuksi pesin lattiat juomavedellä ja hiekoitin mielestäni liian liukkaan parketin. Sitten valitin siitä, että rentouttavaksi tarkoitettu yöpyminen meni siivoamiseen ja sain alennusta hintaan! Meinaan jo Tomppa sanoi, että hotellihuoneet ovat epäsiistejä ja niinhän siinä kävi! Seuraavalla kerralla kuulemma pitää pyytää siivooja sinne heti, ettei turkikset ehdi likaantua.

******

24.2.2008

Tiikerin pieksut sentään! Kun minä ajoin Liisan kanssa Jyskylään sunnuntaiaamuna, niin meinattiin saada peurapaistia. En tiiä, oisko se maistunut yhtä hyvälle kuin naudanliha. Aikas läheltä liippasi. Vain yhden metrin päästä peura ehti alta pois. Niitä oli sitä paitsi kaksi. Liisa sanoi, että ne on niin söpöjä, ettei niitten päälle saa ajaa. Mä meinaan olin just silloin ratissa ja Liisa hiukka pelkäs, kuinka siinä käy. Sanoin:” Älä huoli kyllä Tiikeri osaa”. Sitten kun peuroista selvittiin, Liisa sanoi, että mitäs jos poliisi pysäyttää auton ja näkee tiikerin ratin takana. Noentäs sitten?? Eiks ne muka tiikereitä ole ennen ratin takana nähnyt. Luulen että se ois kysynyt kohteliaasti rekisterikirjaa ja toivottanut hyvää matkaa. Liisa sanoi, kyllä ettei ollut hyvä idea, että mää ajoin, mutta musta se oli loistoidea!!

Toffo ja Tomppa ihmettelivät kun sanoin niille, että mun mielestä näytöksissä on kivaa. Matkat on ihan syvältä paitsi, jos saan itse ajaa ;D Näyttelyssä hurraan ja surraan ja pyörin mun sviitin terassilla ja katselen mis… eiku maisemia ellen sitten vedä tiikerin sinisiä päiväunia sviitissäni. Lauantain tuomarilta oli jäänyt rillit kotiin eikä se nähny kunnolla. Harmi sinänsä, kun oli tullut niin kaukaa. Sunnuntain tuomari sitten olikin nuorempi ja rillit päässä. Me puhuttiin heti samaa kieltä ja hän ymmärsi isona miehenä mua. Kyllä teki eetvarttia, kun hän sanoi, että olen onnistunut kehonrakennuksessa. Kelpas sitä sitten Toffolle ja Tompalle näyttää sitä torkkaa, että juniorivalmennus on ollut tehokasta. Tämä iso miestuomari piti minun kasvoistani kovasti ja sanoi, että katson häntä niiiin maskuliinisesti. Hän sanoi rakastavansa minun kuonoani, mikä kuulosti kyllä aika hupaisalta (HIVELEE OMAA RAIDALLISTA KUONOAAN) --- kuinka joku voi rakastaa toisen kuonoa?? Yksi ainoa toive tuomarilla oli, mutta sitä en kerro päiväkirjalle vaan toteutan sen toiveen kaikkien suureksi ihmetykseksi, Kiäh, kiäh,

Yleisöstä taas kommentoitiin mua. Yks täti kysyi silmät pyöreänä, että mikä eläin olen? Sanoin, että hmmmm…. annaskun mä miitin ja rapsutin korvallistani. Sitten nostin etukynnen ylös, kallistin päätäni ja sanoin totisena: ”Tiikeli”. Täti katsoi hölmistyneenä ja Liisa korjasi heti, että Maine Coon. Mua veikattiin kyllä taas ilvekseksi. Joku sanoi mut nähdessään toiselle: ”Kato mikä rontti”. Vähän vois tiikerin kuullen miettiä noita kohteliaisuuksia!! Liisa sanoi niille, että olen vielä pentu. Mutta seuraavassa näytöksessä mä pääsenkin sitten jo aikuisten ekalle malliluokalle, kun sit mä olen jo ISO poika. Mulla on muuten kuulemma komee nenu (OMAHYVÄINEN ILME) !! mainittakoon, että se on levein nenä Teiskon Vantterat ry:ssä!! Halkeepahan se tuulikin sitten helpommin ;D

Perhetuttuja sinne oli eksynyt myös pitkästä aikaa. Meinaan Toffon toinen veli, Catti oli siellä. Toffo ei ole nähnytkään tätä veljeään kuin nuorena viimeksi, niin eikä nähny nytkään, kun ei viitsinyt lähteä mukaan - laiskiainen. Toffo sanoo, ettei viitsi tulla sinne ahtaaseen sviittiin nukkumaan, kun siellä ei saa itseään edes suoraksi. Se on muuten tosi. Munkin oli hankala olla, kun klosetti vei puolet tilasta eikä saanut oikaistua suoraksi. Roope neuvoi, että ottaisin yhteyttä työsuojeluvaltuutettuun, että nuo työolosuhteet pitäisi saada jotenkin erkonomisemmiksi. Mistäs mä semmosen löydän häh ? Tarttee kysyä IsoÄidiltä, Se tietää ihan kaiken. Muuten jänskättää kun me ollaan alettu veikkaan. Tietteks sen veikkauspelin kun geno. Meillä pojilla on nyt rivit vetämässä ja luvassa on lähimmäksi veikanneelle oikein nättipotti. Mä en ole vielä tarkistanut riviäni mutta, mulla on siellä rekisterinumero ilmoitettuna, että voitto voi ilmaantua suoraan kotiovelle ;Q Mää kerron sit ku rivit on tarkistettu kuinka kävi.

******

28.1.2008

Heil Tiger! Hyvin meni elämäni ensimmäinen joulu. Sitä vihreää joulua maistoin ja phyi…kun maistui pihkalle. Liisa pilkkoi sen oksasaksilla ja poltti takassa. Jouluna kai pitää olla kiltti sanovat, mutta mulle se ei ole onkelma eikä mikään, kun olen aina kiltti. Sain lahjoja joulutontulta: noooh…. ainakin yhden sirkushiiren, 2 palloa ja ruokaa. Auttelin jouluvalmisteluissa. Otin kaikista joulukakatuksista kukat ja nuput pois. Ne törröttivät niin kutsuvasti, että ajattelin poistaa ne ennekuin ne tippuvat. Liisan ei tarvi sitten siivota. Mitäs muuta mä tein. Ai niin, olkipukilta ajoin parran, pitäähän sitä jouluna olla siisti. Sit mä autoin Liisaa paketoinnissa. Liisa kyllä oli sitä mieltä, että olin hiukan kovatassuinen. Ihme!! Mullahan on aivan ihanan pehmoiset tiikeritassut. Ette muuten usko, että ne on muuten leveämmät kuin Tompan kintaat!! Satuin huomaamaan sen, kun kerran istuttiin vierekkäin. Vertailin tassujamme, kunnes Tomppa veti omansa pois. Hihih hitsi että Tomppaa ottaa se kolmioon.

Olen aloittanut tämän vuoden näytöskiertueen. Helsinkiin ajoin yhdessä Leon ja Papun kaa. Ne on niitä kornikseja. kais tiette ne krepatut pojat tai siis pojan ja sen isukin. Onnea vaan Leo, huutelee Tomppakin, kun se ei viitti kirjoittaa päiväkirjaansa. Toffo huutelee Papulle terkkuja. Helsingissä mun studion ympärillä parveili uteliaita ihmisiä, jotka halusivat nähdä, miltä aito tiikeri näyttää ;D Yks setä sanoi etten mä ole kissa vaan tiikeri. No oonks mä väittänyt? Häh? Vilautin sille vasenta toristani ja se valahti ihan kalpeaksi. Yks toinen setä sanoi, ettei uskaltaisi kohdata mua kaksin tiellä. Oikein se Toffo sanoi: isoksi ne muakin kauhisteli, vaikka mä olen viälä pikkutiikeli… yks vanhempi setä fanitti mua ja tuli leperrellen mun studion ovelle sanoen: ”pikkutiiiiikeri, pikkutiikeri”. Yks setä ja täti kävi mua kattomassa monta kertaa ja sit ne sanoivat, että olen heidän näyttelyn suosikkikissa tai siis tarkoittivat varmaan että suosikkitiikeri. Pitäisköhän mun perustaa fanklupi. Iso-Äiti ainakin liittyy siihen, kun sen on mua aina ikävä. Nyt se vaan vissiin viilettää jossain lierihattu päässä.

Helsingin tuomaritädin mielestä olin näyttävä kissa, jolla kaikki on pitkää: on pitkä kuono, pitkä vartalo ja loooong häntä ja Liisa lisäsi listaan että myös pitkä pinna. Tuomari sanoi, että leuka on kuin leijonalla. No mikäs ihme se on, kun olen perinyt sen mun iskältä, Lalli Leijonalta. Tuomarin mielestä muistutan todella paljon villieläintä. Tietty kun mun mutsi on ChiliSelma. Hihihhih. Nykyään mun mutsi on stadilainen Hunajalady, joka pelaa biljardia, hoitelee kotihiirulaisia ja pelottelee korjausmiehiä. En mä sit menny näytöksessä kategorian tarkastukseen vaikka uhkasin. Meinaan vaan
kun tota tiikerin takkia jäi kylpyyn sen verta paljon, että Liisa epäili, että III kategoriassa on enemmän näköisiäni. Penkaleita vai mitä ne oli.

Muuten mä olen siinä meidän miäskuorossa saamassa miessolistin paikan, kun Tomppa on siirtynyt laulamaan sopraanoa, heko heko (pitelee raidallista masuaan). Me ei olla päästy yksimielisyyteen siitä nimestä vieläkään. Tompan ehdotus on ”Saparomäen mieslaulajat”. Toffolla oli joku idea kehitteillä mutta se ei ole vielä kertonut sitä. Se kun haluu olla sen kuoron johtaja.

Meidän painiseura juhli nyt puolivuotispäivää. Reenit meillä on joka päivä. Tomppa vaan rupes sekoileen syksyllä noitten hormoonien kanssa ja sit se onneton ymmärsi väärin ohjeet ja alkoi antaan doupingnäytteitä liikaa. Mulla oli kauhee homma analysoida niitä. No Toffo analysoi onneksi osan niistä. Liisa väsyi niihin melki heti ja kielsi näytteiden annon. Tomppa sai rangaistuksen yliaktiivisesta näytteiden annosta ja otti opikseen. Nyt seurassa vallitsee taas harjoittelurauha. Tomppa harjoittelee uudella innolla ja mäkin varmaan pääsen kohta raskaaseen sarjaan, kunhan mä harjoittelen vielä vähän lisää. Täytin sunnuntaina 9 kk ja painoa mulla on nyt 7,8kg. Valmentajani ovat kuitenkin tyytyväisiä ja sanovat, että olen tulevaisuuden lupaus raskaaseen sarjaan.

******

30.11.2007

Moi.Olin ekaa kertaa nuorten mallinäytöksessä!! Kröhöm! Ei yhtään hullumpaa, Viimeks mä tunsikin olevani ihan liian iso niiden pikkuskidien seurassa! Tuomari olikin tuttu veikko ja meillä synkkas tosi hyvin. Se kehui mua hienoksi ja sanoi, että olen kehittynyt taas sitten viime näkemän ja kauhisteli, että kuinkahan iso minusta tulee, sitten olen niin vanha kuin Tomppa ja Toffo. Ne on jo vanhoja kun ne on jo molemmat valmistuneet. Mä olin taas siellä loppunäytöksessä, jossa tädit ja sedät sylittelee mua. Joku tuomaritäti pussaskin mua. Se on muuten uhkarohkeaa pussata Tiikeriä nenälle !!! Kysykää vaikka Liisalta :Q Nyt mun olikin turvallisempaa olla siellä baneelissa. Menin sinne Terhin kanssa. Eiiiiii … ei se mikään vene ole. Tomppa tulee tohon viisastelemaan. Me pois siitä.. ite oot pingviini. No ni. Terhi-tätin ootte nähny kyllä, Se seisoo usein siinä nostokurjen vieressä. No mutta se silitteli mua eikä mua pelottanut yhtään. Ja sit siellä oli muitakin tuttuja. Ihastuinkin heti mun vieressä olleeseen muhkeaan neitoon, joka kuulemma olikin mun pikkuserkku tai jotain. Harmi. Liisa sanoi etten saa vielä ajatella tyttöjä, mutta minkäs sille voi jos ne vaan tulee mieleen ;O

******

25.10.2007

Moi! Olin taas mallinäytöksessä oikein kaksi päivää. Yön katselin autoja hotellin ikkunasta! Tomppa aina haukkuu noita näyttelyitä tyhmiksi, mutta minä inhoan ainoastaan matkoja ja etenkin menomatkaa aamulla. Paluumatkat ovat sujuneetkin nukkuen. Vieraat sedät ja tädit ja Iso-Äiti tietty - tykkäsivät musta hirveästi siellä mallinäytöksessä. Olen kuulemma korkeatasoinen nuori MIES (siitäs sait Tomppababy ;). Mitähän sekin meinaa meinaan se korkeatasoinen? Kait sitä, että korvat keikkuu korkealla, sanoi Tomppa mulle. Tomppa on niin viisas näissä näytösjutuissa. Sunnuntain tuomarisetä nauraa hekotti minut nähdessään ja rutisti mut syliinsä ja pussasi mua ja valitsi minut loppukilpailuun. Hilkulla se taisi olla lauantainakin. Lauantaisetä ei meinannut uskoa, että olen kissanpentu. HÖH. Ai… mutta niin, se aatteli tietty, että olen tiikerinpentu. Hiukan ihmettelin sunnuntaina, kun yhtäkkiä jouduin sisustamattomaan studioon ja jouduin istumaan siellä yksin. Katselin sillä välin takaseinässä olevasta aukosta katsomoon. Hiukan oli pienellä orpo olo, kun luulin, että mun mami on hylännyt mut L. Mami taas sanoi, että katseli mua sydän syrjällään ja toivoi, ettei mua pelottaisi. No sitten mun avustajatäti Leena (kiitokset vain että pelastit mut sieltä häkistä ja veit lopulta mamille) onneksi tuli ja otti mut syliin. Sitten mua ottikin moni setä ja täti syliin. Kai ne halusivat koittaa, miltä oikea tiikerinpentu tuntuu ;o!! Tomppa sanoi, että ne olivat niitä tuomareita. Ne kuulemma tarkistavat kaikki kilpailijat ja sitten ne äänestivät omaa suosikkiaan. Muakin äänestettiin, mutta ei kai tarpeeksi, että olisin saanut samanlaisen raksukipon kuin Iita. Tiedoksi sitten vaan sedät ja tädit , että mua saa kaikki äänestää, enkä ota siitä mitään maksua. Tv:ssä sanottiin, että pitää luvata jotain, että saa ääniä. Lupaan kasvaa oikein SUUREKSI coonipojaksi, semmoiseksi kuin oikeat tiikelit!! Tomppa nauroi katketakseen ja sanoi: ” Sintti sä olet”, kun kerroin, että ne kehuivat mua isoksi. Toffo olikin jo valmentanut mua, että meidän coonien pitää tottua kuulemaan pienestä pitäen miljoona kertaa tuomareilta ja yleisöltä sitä, kuinka isoja me ollaan. Tottakai me ollaan isoja kun me syödään joka päivä teiskossa kasvatettuja luomulipputangon siemeniä ja reenataan lihaksia. Mä olen meidän painiseuran (Teiskon Vantterat jos ette muista) juniorivalmennusjoukkueessa. Meillä on silleen, että aina edellinen juniori reenaa uutta junioria. ja kuulemma alle 9 kilon ei ole asiaa aikuisten raskaaseen sarjaan, jossa Tomppa ja Toffo ovat.

******

6.10.2007

Moikka! Aloitan oman päiväkirjani sihteerini avustuksella. Täytin viime viikolla 5 kk ja uskokaa tai älkää mulla on jo oikeat tiikerin hampaat. Vauvahampaat tippuivat lopultakin. Vähän aikaa mulla oli kahdet torahampaat. Isot pojat ovat tainneet vuotaa näistä minun alkuajoistani täällä Teiskossa. Romeo-nimen sain toiselta kummitädiltäni. Liisa oli näyttänyt mun kuvaa sille ja kysynyt, mikä nimi mulle sopisi. Sieltä oli tullut ykskantaan: ROMEO, joten minusta tuli sitten Romeo alias RomeoRemuRomppuTiikeli. Terkkuja mun myös toiselle kummitädilleni, joka asuu mun äiti Selman kanssa. Mun mami onkin aika tiukka mimmi ;D Terkkuja!! Mami, mä olen ihan äly kiltti poika, joten ei huolta. Eilen yksi ruokakippo meni rikki, kun se tipahti vahingossa pöydältä, kun mä harjoittelin sirkustemppuja. Ei muuten väliä, mutta siinä oli mun sapuskat. Ne sirkustemput ovat semmoisia kuin leivänpaahtimen ylikävely (leivänpaahtimen reunaa pitkin) ja kahvinkeittimen kierto, mikron takaakävely. Mä nimittäin koitan, miten ahtaista paikoista mä mahdun kulkemaan, kun mä vielä olen piäni.

Kyllä tämä kuunimaalima on piäni. Kun tulin Teiskoon, vanha herra Roope innostui tekemään sukututkimusta. Hän oli sitä mieltä, että me pojat ollaan hälle sukua. Minä ja Tomppa ollaan lähempääkin sukua toisillemme. Mun mummolla ja Tompan äidillä on sama äiti. Lisäksi mun äidin isä on Tompan isä!! Yksinkertaista eiks jeh.? Kaksinkertaista sitten onkin, että olen hiukan sukua Toffollekin, kun Toffo ja Tomppa ovat kumpikin esi-isä Tarzanin jälkeläisiä ja minäkin tietty. Toffo muistuttaakin eniten esi-isäänsä. Mutta sitten vasta kuulinkin jymypaukun, kun Roope kertoi, että Tarzanilla ja hänellä on sama iskä Roope tunsi isänsä ja siis meidän kaikkien esi-isän tosi hyvin. Ihmejuttu. Ai niin ja tietenkin me Tompan kanssa ollaan lisäksi ihan oikeita Iso-Veljeksiä, kun meillä on sama Iso-Äiti Pusulassa ;Q. Ja kummisetä Anttonille terkkuja!!

Meillä on oman valkokauluskerhon lisäksi oma painiseura: Teiskon Vantterat. Mä pistän nykyisin ”ihan kevyesti” Tompan kuin Toffonkin molskiin ;D Roope on kunniajäsen enkä mä siltä yritäkään hartioita maahan. Se on meidän kaikkien huoltaja ja maskotti. Tompan kans me juostaan ja painitaan eniten. Tomppa ei oikein tykkää, että mä painin Toffon kanssa, vaikka Toffo tykkäis painia mun kaa. En mä aina noita isojen poikien kotkotuksia ymmärrä. Lisäksi harrastan jalkapalloa, formulointia, syömistä ja nukkumista ja ai niin tietenkin melki unohdin että harrastan keokakhinkia (toim.huom geokätkentää). Piilotan mun lelun johonkin ja sitten sitä etsitään … ja etsitään. Mun lempiharrastus on myös sprintti. Siinä mä oon hyvä. Mä käyn ulkoilemassa tarhassa lämpöisinä päivinä. Me ollaan Tompan kanssa siellä tarhassa. Toffo sanoo sitä lasten!!!!tarhaksi (…ja PAH) eikä halua olla siellä. Se kirjoittelee mieluummin punaisen kirjekaverinsa kanssa kirjeitä ulkopuolella. Sillä on postilaatikko siinä tarhan vieressä katajapuskassa ja se HAISEE partavedelle!! YÄK !! Roope sentään joskus haluaa tulla tarhaan. Roope sanookin kujeillen, että hän on tarhapappa. Olisitte nähnyt, kun Roope kidnappasi tuossa jokin viikko sitten Heli Kopterin. Se Heli laskeutui maahan ja Roope syöksyi salaman nopeasti sen päälle. Liisa sanoi närkästyneenä Roopelle: ”Et viittis nostaa helmojasi hiukan, että sudenkorento pääsee menemään.” Roope oli niin- NIIN polleeta, kun se tiesi, että sen masun alla oli saalis ;Q

Mä olen myös käynyt noissa mallinäytöksissä. Olin viime lauantaina toista kertaa näytöksessä, nyt Porvoossa. Käyttäydyin oikein mallikkaasti siellä ja tuomarin mielestä minussa oli kaikki eks ja olen kuulemma erittäin lupaava nuori uros. Tietääkseni en ole kyllä luvannut mitään!! Tuomarin mielestä mun karva-antenni oli ihastuttavan pitkä! No mua sanotaankin kotona marsupilaamiksi tai HäntäHamiltoniksi. Mä en huomannutkaan katsoa, millainen häntä tuomarilla itsellään, kun se niin mun hännästä tykkäsi. Hurrrr….Iso-Äiti oli siellä ja kehräsin sille hiukan paljon kultalankaa. Ihme ja kumma kun se ensin antoi mut adoptoitavaksi ja nyt se haikailee mua takaisin. Höh!! Vaikka en mä yhtään ihmettele, että sen on mua ikävä ;D Mä näin muuten mun oman hippisiskoni Iitan ja me nenuteltiin. Nainen oli ruvennut hipiksi, hih hih. Histipilli miten makeeta, että se meni vielä voittaan kauniilla kasvoillaan kultaisen raksukipon. ONNEA pikkusysteri!