Tikrun blogi

 

27.9.2015

 

Terve kaverit!!  Viikon Teiskon loman päätteeksi minä muutin - ette arvaa - Kuopioon!! Joo mun palvelijat päättivät siirtyä yhdeltä suolta toiselle suolle, kuten Siru-palvelijani sanoi ja tällä kertaa tänne kalakukkokaupunkiin. Jotta silleen mä asustelen nyt ainakin pari vuotta täällä Vilin ja Pörrön kanssa tietty. Ei oo tietoa ei, että koska näytökseen lähden, kun mun pitää kuulemma mennä seuraavaksi ulkomaille ja se sit taas riippuu niin monesta asiasta. Olisin komeassa turkissa ja kunnossa, mutta mene ja tiedä. Ei muutakuin rattoisaa syksyn jatkoa kaikille.

 

25.7.2015

 

Herttinen sentään, olen mä laiska kirjoittelemaan. Nyt tuli Vantteroilta käsky kirjoittaa eilisestä näyttelyreissusta Hämeenlinnaan. Jeps, aika tässmälleen vuoden tauko tullut tähän, eikä muuten ole haitannut. Olen ehtinyt keskittyä paremmin Vilin ja Pörrön komennossa pitoon ;O. Oli todella kiva tuomari tämä Henry! Hän oli tarkka ranskalainen ja tsiikasi mun täplänikin tarkasti ja totesi, että toiselta puolelta Tikrua täplät ovat täplät ja toiselta puolen Tikrua täplät ovat tiikerin ja täplän rajamailla ;D Haittaakse...ei mua ainakaan, eikä kuulemma tuomariakaan ;D. Komeaksihan se mua kehui ja sanoi, että olen oikein maskuliininen äijänköriläs. Oikeastaan kaikki oli tuomarin mielestä kohdillaan ja ekselenttiä. Tiukka kisahan meillä oli ja kisassa mukana Moccallekin tuttuja kilpailijoita, samassa väriluokassa kun ollaan. Nätti tyttö muuten tuo Mocca laatikkokuonoineen, tekis mieli pyytää Liisalta sen tassua ;D  mutta en ole varma onko se jo varattu. Kuulin, että pikkasen on siellä kollien kesken sanomista ettei viittis mennä siihen neljänneksi pyöräksi vielä. Meinas muuten käydä köplästi kun juuri nelosen kollivertailun päätteeksi iski veskihätä, kieppasin Liisan sylissä pari kertaa ympäri ja onneksi Liisa vei mut odottamaan värikisaa häkkiin niin pääsin hiekkikselle. Värikisassa voitin nuoret komeat miehet mutta vennäinmaalta tänne asti saapunut pentu voitti värikisan. Tp-kisaankin minut kutsuttiin oikein tassusta pitäen, mutta siellä oli moninkertainen siperialaisvoittaja vastassa, joten pääsin lähtemään kotiin klo 16. Siitä olikin Liisa ja Siru mielissään. Se meinaan on semmoinen jutska, että seuraavaksi pitäisi lähteä ulkomaille, mutta sitä ennen muutan Kuopioon, mun mami menee sinne opiskelemaan lisää!! Kyyyyllä! Olen sitten etäisempi etäjäsen mutta eiköhän se siitä suttaannu, kun suunnitellaan sitten reissut hyvissä ajoin. Siellähän asuu vantteroiden sukulaisiakin... ne komeat Lucas, Jille ja Pietu. Terveisiä kuulemma pitää viedä sinne. No viedään viedään ;) Terkkuja myös Paula-kasvattajalle, että hyvin voidaan. Kolmevuotis-synttärit mulla on ja sain Sirulta todella hyvän Minttuhiiren lahjaksi.

29.9.2013

 

Enks mä muka ole toukokuun jälkeen kirjoittanutkaan mittään. No olen viettänyt kesälomaa. Lähdin kuin lähdinkin Seinäjoelle vaikka alunperin vantteroiden manageri oli päättänyt ettei sinne mennä. Lähdettiin sitten Jaggen hianon veljen Lassin seuraksi kuitenkin. Lassi jota sen äippä sanoo Wauwaksi ...kertoi, että hän on hakemassa toiseksi viimeistä sertiään ja minä vasta toista... höh...yksinkös minä sitten niitä jatkossa haen, kun ei enää ole seuraa :((!. No jos mun oma äippä sitten lähtee jatkossakin mukaan managerin kanssa.

Näyttely oli raviradalla... no ei radalla mutta siinä vieressä semmottisessa kerrostalossa. Mun studionaapureina oli Lassin lisäksi Rasmuksen komeat sukulaispoijaat;  oma poika Lukas ja siskopuolen poika Jille (Yilan). Meidän tuomaritäti oli valitettavasti sairastunut ja minut arvosteli sama kiltti setä joka viimeksikin. Ylimääräinen allekirjoitus tarvittiin sitten mun torkkaan, joka muuten on ihan hiano... ei niinku mitään vikaa. Siinä lukee, että mulla on vahva rakenne ja luusto ja mun vartalo on "ex". Kysyin mitä se tarkoittaa ja managerini sanoi, että jos sairaalamaailmassa lukee jonkun perässä ex... niin se tarkoittaa vähän niinkuin "edesmennyttä", mutta mallikoulussa se tarkoittaa erinomaista. Mulla on kuulemma otsaa..., joka on hyvä. Sivurohiili, leuka ja turpavärkki ovat ekselenttiä. Silmät mulla sijaitsee kuulemma hyvin ja hyvänmuotoisina päässä. Mun korvaläpät ovat ekselentit ja nekin sijaitsevat hyvin päälaella. Takki ja sen kunto on ekselenttiä ja takin pituuskin on hyvä, vaikka mulla nyt pikkutakki onkin päällä. Mut mä oon huamannu, että tää tuomarisetäkin pitää semmottia pikkutakkeja tai liivejä. Mulla on tuomarisedän mukaan pitkä ja tuuhea häntä ja olen superkunnossa ja luonteeni on upea. Sain siis sertini. Olenkohan mä seuraavallakin kerralla tällä samalla sedällä?  Värin paras oli yks nokialainen neiti tai rouva... en tiä kumpi, mutta ihan komea nainen. Kyllä mullakin sieraimet siellä jo vähän väpätti. Meinasin ihan väkisin lähteä katselemaan ympärilleni, kun studio oli niin piäni, mutta manageri totesi, että ... mun ei kuulemma tartte. Niin joo... toi mun manageri on järjestänyt ihan kaiken ;D  Kuulette sitten perästäpäin ... ;)

 

 

29.5.2013

 

Heippa! Minäpäs olen jo isooo poika! Lauantaina näyttelin vielä pikkumiesten luokassa. Sain 4 sydäntä torkkaani ;D ja voitin kilpailijani.  Sunnuntaina pääsin tosimiesten luokkaan, kun 10 kk-synttärini sattuivat sille päivälle. Tuomarisetä sanoi, että olen oikein lupaava miehenalku ja kehui minua kovasti ja näytti miettivän kovin pitäisikö hänen laittaa minut eteenpäin. Sain ensimäisen sertini. Vanhempi herra kuitenkin pääsi tällä kertaa jatkamaan kilpailua. Siru joutuu vähän bodailemaan, että jaksaa kantaa minua tulevaisuudessakin ;D Osallistuin pörröhäntäkisaan ja pituuskisaan.

Pituutta mulle saatiin 102 cm ja pörröhäntää ihasteltiin vaikka voitto menikin yhdelle toiselle puuhkahännälle.  Mun etä-äippä kehui mua ihan mielettömän kiltiksi pojaksi. Pesun ajankin istuin hiljaa kiltisti paikoillani. Nyt minulle on luvassa ansaittu kesäloma ja minulle on luvattu, että pääsen valjastelemaan Teiskoon ;O!! 

 

1.2.2013

 

Tervehdys minä olen se Teiskon Vantteroiden etäjäsen. No ei semmoisesta ole ennen kuultu, mutta olen ensimmäinen laatuaan ja ehkä viimeinenkin kuka tietää.  No se tarkoittaa, että kuulun KRÖHÖM .... vantteroiden junnuosastoon, mutta en asu vantteroiden kanssa. Asun Tampereella omien palvelijoitteni kanssa. Ne  on tosi kivoja ja alttiita mua palveleeen. Olen saanut vähän erioikeuksiakin :O kun mä oon pieni.  Tutustuin uusiin kavereihin Viliin ja Pörröön nopeasti, mitä nyt ne vähän "kattelivat", että mikä riiviö tänne on tullut heidän kotiinsa  riehumaan :) Painin näiden poikien kanssa, jotta lihakseni kehittyisivät vantteroiksi ja pääsisin täysetäjäseneksi. Siihen tarvitaan 9 kilon paino. No mun komea  isi painaa  vissiin 9 kiloa, joten yritän tavoitella sitä painoa.

Olin ekassa näytöksessä ipanasarjassa, sanoivat. No höh, eihän se mitään kummalllista ollut. Leikin siellä huiskalla ja esiinnyin rintarottingilla. Ihmettelin kyllä, kun ne niin tsiikasivat mua tarkasti, mutta se kuulemma kuuluu asiaan.  Tuomaritäti tykkäsi minusta kovasti ja sanoi että olen lupaava miehenalku.  Hän kehui minua sapusuhtaiseksi isoksi vauvaksi ja oli sitä mieltä että kaikki minussa oli eksellenttiä ja perfektiä.... niistä mä en vielä tiedä mitä ne tarkottaa. Joka tapauksessa Sirun ja muiden iloksi minut valittiin kaikista ruskeavalkoisista värinparhaaksi.  Ei siinä mitään voin minä lähteä johonkin näytökseen uudestaan ja olenkin sitten jo nuorten luokassa. Matkatkin sujuivat oikein hyvin vaikka Vili ja Pörrö olivat sitä mieltä, että matkustaminen on ihan... hännän alta.

Juu, mä olin kyllä lomalla Teiskossa, kun noi mun palvelijat oli jossain puketissa,  mutta en ihan päässyt vantteroiden kanssa leikkimään, mutta ihan naapuriin. Liisa kävi mua siellä paijaamassa, vaikka kyllä mammakin piti mua hyvänä. Mä hurmasin sen ihan niin, että se sanoi että olisinhan mä voinut alunperin tulla hänen kaverikseen.  Hyppäsin sen syliin ja käperryin siihen hurisemaan.  Illalla käperryin sen tyynylle ja katselin kauniilla silmilläni sitä suoraan silmästä silmään. Se tehoaa noihin mummoihin hyvin ;D Mamman sydän suli niin, että kun se alkuun oli tiukkana, että pöydälle ei hypitä niin toisella viikolla jo se laittoi mua varten pöydälle alustan että saan siinä loikoilla ja kattella ikkunasta ulos. Mammalla oli ollut mua kova ikävä sinä iltana, kun mä lähdin, mutta lupasin tulla aina joskus mammaa moikkaamaan.  

No niin eihän tää lokin kirjoittaminen kovin vaikeeta ollut. Kuulumisiin!