Tompan blogi on sulkeutunut
24.11.2019 Tompalle <3 Tomppa et viimeisenä vuotenasi enää jaksanut kirjoitella blogia. Olit terve lukuunottomatta 1-2 kertaa vuodessa tulleita pissiittejä viimeisinä vuosina. Viime kesänä aloit ontumaan vasenta jalkaa, mutta muutoin sait eläinlääkäriltä terveen paperit ja kipulääkkeen. Olit jo syksyn ajan vetäytyvämpi toisten painimörssäreiden tieltä. Yleiskuntosi näytti heikkenevän viimeisen viikon aikana, mutta ruoka sinulle maistui, mistä ajattelin, että ei tässä vielä mitään hätää ole. Sunnuntai-iltana kävelysi yhtäkkiä huononi. Näytti siltä, että oikeakin jalka alkaa pettää alta. Kävely sattui ja takapää huojui sivulle, etkä jaksanut nostaa takajalkoja enää hiekkalaatikkoon. Katsoit minua sanoen, että et jaksa enää. Lähdimme yötä vasten eläinlääkäriin. Mukavaa oli, että siellä sattui olemaan sama Riikka-lääkäri, jonka luona kävit kesällä. Makasit sylissäni, kun juttelimme eläinlääkärin kanssa. Et jakanut enää laittaa hanttiin, kuten ennnen. Olet aina sanonut mielipiteesi kuuluvasti. Nyt sanoit sen tavalla, joka sai kyyneleet virtaamaan vuolaana ja jota en unohda koskaan. Kun eläinlääkäri sanoi, että eutanasia on sinulle ihan hyvä vaihtoehto, niin yllättäen nostit pääsi ja kurottauduit minun kasvoja kohti ja annoit minulle kaksi jäähyväislipaisua: rakas Tomppa, äippä tiesi, että sinä tiesit, että sinun oli aika lähteä. Kiitos sinulle 14 vuodesta. Tapailin tunnarilaulusi sanoja: " minä kuuntelen Tomppaa...". Sitä kasvattaja IsoÄitisi lauloi sinulle ja sait siitä nimesikin aikoinaan. Tunnistit Tomppa-laulun aina ja tulit katsomaan, mistä kuuluu tunnarisi. Olet ollut äipän sydänkäpy, ujo hellyttävä, kiltti pandanalleni, ujopiimäni ja unikaverini. Minulla on sinua ikävä, hyvää matkaa rakas. Kerro Toffolle ja Roopelle terveisiä. Sinun äippäsi Liisa 20.10.2018 Myöhäissyksyä vaan. Kiitos kysymästä hyvää kuuluu ja synttärini ovat tulossa ensi viikolla. Pakettini voitte postittaa Teiskon Vantteroiden osoitteeseen... hehheh. Jouduin pariin otteeseen keväällä sanomaan herttinen, kun noi meidän junnut saapuivat. Eka aattelin, että voi ei, en jaksa kakaroita, mutta nämä lapset ovat osoittautuneet oikein mukaviksi ja kilteiksi tyypeiksi. Leikkivätkin keskenään, joten saan olla rauhassa. Jessen rauhoittumista odotin jo pitkään, sillä Jessen kollittelu teki täällä olosuhteet rauhattomiksi. Nyt kuitenkin Jesse on taas ihana nallukka. Nyt täällä on rauha maassa, kun kukaan ei kollittele eikä merkkaile. Pötköttelen suuren osan päivistä pöydän alla keittiössä tai olohuoneen lattialla tai nojatuolissa. Rakastan rauhaa ja lepoa, sillä olen jo vanha. Äipän kainaloon juoksen iltaisin useimmiten ja nukun siinä koko yön. Täytän siis 13 vuotta ensi perjantaina ja se on hieno juttu se. Se on meille cooneille jo korkea ikä, eikä vanhempanikaan ole sitä ikää saavuttaneet. Toivon, että muut järjestävät minulle hyvät ruokajuhlat, sillä olen Vantteroiden Vanhin. Äippä lisää tuohon, että myös Vantteroiden Ahnein. Viime aikoina kuitenkin kuppiini on jäänyt hieman ruokaa, joka huolestuttaa äippää. Ei huolta, sillä käyn silti jeesaamassa muita, jos näyttää siltä, etteivät he jaksa syödä kaikkia ruokiaan. Ai niin ja terkkuja Mantalle ja Tarjalle!
8.4.2018 Herttinen sentään !!! 3.3.2018 Terve teille! Minäkin epäilen, että minun edelliset kirjoitukset on varastettu! Minäkökään en ole kirjoittanut vuoteen!!?? Noh, nyt ehdin kirjottamaan, kun täällä on hiukan rauhoittunut tilanne. Ensinnäkin vanhimpana ja ainoana frakkiasuisena jouduin järjestämään Toffon muistotilaisuuden ja keväällä hautaamme Toffon uurnan sitten tuonne meidän omaan hautausmaahan. Toffo oli minun oma valmentajani. Pakko sanoa, että ikävä on. Hilukin lähti, kun ei saanut vantteroiden puheenjohtajan paikkaa. Sanoin hänelle virallisena vanhempana, että hän ei voi johtaa vantteroita. Hän kysyi silmät suurena ja tassut lanteilla: "jaa että miksi ei?" Sanoin, ettei meillä hyväksytä naisjohtajaa. Hilu sanoi, että olemme kuulemma vanhanaikaisia. Sanoin hänelle, että niin olemmekin. Ikäni puolesta minun olisi kuulunut ottaa johtajan paikka, mutta sanoin Romeolle, että ryhdy sinä johtajaksi. Olin sopinut Toffon kanssa niin. Minä kun en tykkää ottaa sitä vastuuta etenkään, kun tuo nuoriso ei kunnioita minua yhtään. No Jesse nyt on ihan okei ollut, mutta luulen, että nyt kun Jagge päätti, että hän ei perusta perhettä Moccan kanssa, niin Jesse varmaan kuvittelee tekevänsä sen. Luojan kiitos, Jagge saatiin konsulttikerhoon. Meinasi mennä hermot sen kanssa, kun se jatkuvasti oli uhoamassa. Tai ei sekään muuta tehnyt, rehenteli mulle, että mä muka olen hänen reviirillään. Sanoin hänelle, että suksi katajaan, mutta hänpä suuttui. Onneksi äippä tajusi ja teki päätöksen nopeasti. Minä kun rakastan rauhaa ja mikäs se toinen oli ? Niin juu ruokaa. Moccan kanssa mulla on diili, että hän jättää mulle ruokaa, jos se ei jaksa syödä. Siinä on reilu ja kiva tyttönen! Niin mä olen ottanut hiukan painoakin jo takaisin, kun viimeksi kun kävin lääkärintarkastuksessa, sanoivat, että en saa laihtua. Niinpä näytänkin aina äipälle sitä paperia, jos se meinaa, että mä en saisi santsata. No se tuli siitä, että olin laihtunut kilon, mutta se johtui niistä munuaisraksuista, joissa ei ollut tarpeeksi energiaa mulle. Mä en syö niitä enää, kun ei niistä mitään hyötyä ollut. Joskus syksyllä vai olikohan kesällä, mulla on ollut viimeksi pissiitti. Pari kertaa vuodessa se tulee, mutta se on niin kurjaa, että toivon, ettei se enää tule. Näihin tunnelmiin täältä. On rauhallista ja mukavaa aikaa tämä kevät. Toinen mukava aika on tietenkin ruoka-aika, aa että! Odotan kyllä hieman pelonsekaisin tuntein hallituksen kokousta, sillä kaikille tuntuu olevan siellä paljon asiaa. Toivottavasti olen pedannut Romeolle paikan, meinaan vaan, että jos jokainen äänestää itseään, niin ainakin minä äänestän sitten Romeota! Ovelaa vai mitä? 1.4.2017 Tervehdys! Sain alaselkääni kuvioleikkauksen! Juu u...kävin parturoitavana ja nyt mulla on neliskanttinen paljas alue selässä. Se on suurinta huutoa nyt maailmalla, ottaa tuollaisia kuvioleikkauksia! Näin mulle sanottiin! Aprilliä ;D No mut puolet totta kummiskin. Mulla tuli valtava paise alaselkään ja se oli ollut kipeä, mutta äippä tajusi sen vasta vajaa pari viikkoa sitten, kun se puhkesi. Mä kyllä sillä siinä edeltävinä päivinä yritin kertoa, että mulla ei ole kaikki kunnossa. Äippä mulle sanoikin, että oletko Tomppa kunnossa, kun aloin hurraamaan yhtäkkiä ilman mitään syytä. Samoin se katseli, että mun hengitys oli raskasta. No sitten aamutuimaan äippä luuli ensin, että mulla on pissiitti taas, kun lattialle oli tipahdellut veristä nestettä sieltä mun selästä. Äippä ei sitä eka huomannut ja heitti mulle kolmion alle ekat antibiootit heti. Sitten vasta se huomasi, että mulla oli märkä läntti alaselässä. Se oli ihan kauhuissaan, kun se alkoi tutkimaan sitä ja tajusi, että siellä oli todella jotain mätää. Uskokaa tai älkää mutta sieltä tuli kahvikupillisen verran veristä märkää. Äippä kiikutti mut Hakikseen. Taas "päästiin" kandille, mutta ei valitettu, koska se oli ainoa aika, joka saatiin. Mä en kyllä kauheasti siitä matkasta muista, mutta tällä kertaa äipälläkään ei ole mitään valittamista. Tai olisihan se oikein ystävällinen kandi saanut olla hiukan tarkempi antibiootin annoksen kanssa. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja se nyrkin kokoinen iho-ontelo huuhdeltiin ja sain kipulääkettä ja antibioottireseptin. Eläinlääkärikanditäti oli sitä mieltä, että se oli paise, joka on ilmeisesti tullut jostain tällistä. No ei tarvi paljoa ihmetellä, mistä tällistä. Jagge on niiiiiiiiiiin ärsyttävä!! Se saa väliin sellaisia pässikohtauksia, kun sillä nousee ne hormoonit korvien väliin. Se lähestyy mua otsa edellä, leuka rinnassa ja köyristää selkänsä hiipien eteeni. No siinä ei muuta tarvita, kun saan paniikkikohtauksen ja alan raivota sille ja juoksen karkuun. No senhän pitää juosta tietty perässä ja läimiä mua. Onneksi se ei saa niitä kovin usein, mutta muutaman kerran on saanut. Noh äippä joutui huuhtelemaan muutama päivänä sitä mun selän onteloa, mutta ihmeen kaupalla se meni kiinni hurjan nopeasti ja on parantunut jo hyvin! Selvittiin säikähdyksellä. Kyllä äipällä kuulemma kuulemma sydäntä kylmäsi, kun lämmin verinen märkä valui sen kouraan. Se sanoi ajatelleensa, että tässäkö se Tompan tarina nyt oli. Onneksi siinä ei ollutkaan mitään pahempaa :D Niin siitä antibioottiannoksesta. Reseptissä ja ohjeessa oli eri annokset, ja äippä ei noudattanut kumpaakaan ;D vaan antoi aiemman ohjeen mukaan, koska lääke oli sitä samaa clavubactinia, jota sain pissiittiin. Vissiin on noilla opiskelijoilla vielä lääkelaskujen oppiminen kesken. Ja kuka se nyt 8 tunnin välein on antamassa lääkettä mulle? Ei kukaan ja ite en ota sitä vapaaehtoisesti mistään hinnasta! Jaa mitä muuta. Nooh, ei mitään erikoista. Romeon synnttäreitä täällä aletaan valmistella, tai ainakin Oomeo niitä kovasti touhuaa. Aatella, että sekin muru täyttää jo 10 vuotta, joten onhan siinä aihetta juhliin!
22.10.2016 Onneksi olkoon vaan minulle!! Kai huomasitte, että täytän keskiviikkona kokonaiset 11 vuotta. Ei uskoisi, sanoi äippä. Voiko siitä olla jo 11 vuotta, kun pikkuinen ujo Tomppa-vaavi tuli meille, sanoi äippä. Olin pienenä ja nyt edelleen isonakin ujo. Niih, kato kun toiset on vaan ujompia kuin toiset. Ei siinä ole mitään pahaa! Silloin kun mä tulin, niin täällä oli Roope ja Toffo. Mä tulin niinku Toffon painikaveriksi, jos ette satu sitä muistamaan. Mehän painittiin Toffon kanssa kaikki matot aina kasaan. Nyt me ollaan vanhoja ukkoja ja köpötellään täällä hissukseen. Ei toi pitääkin sanoa niin, että me ollaan pirteitä sharmikkaita herroja ja tassutellaan täällä arvokkaasti. Nuin on parempi, eikö? Juujuu, olen ollut kesän jälkeen terve eli kyllä toi pissivaiva onneksi on pysynyt poissa. Ei mua mikään vaivaa, vaikka äipän mielestä mua vaivaa ahneus. Harmittaa tuollainen puhe, sillä en ole ahne vaan kertakaikkiaan vaan perso kaikelle ruualle. Tänäkin aamuna nuolin äipän leivän päältä oivaa rasvaa eikä muuten minkä tahansa leivän, vaan suoraan Pariisista tulleen patongin päältä! No ei todellakaan ole mikään sanonta, vaan tuo patonki tuli meille suoraan Pariisista toissa aamuna klo 5.10. Noh muuten täällä on ollut aika leppoisaa, mitä äippä nyt tuossa viime viikolla suristeli kaikki akkunat puhtaiksi. Näkeekin nyt paremmin puppelit ja valkopeppuhonkkelit. Noi nuoremmat jäbätkin ovat olleet kiltisti, mitä nyt toissa yönä Jagge hieman uhosi isälleen. Taitaa alkaa jaguaarilla hormoonit hyrräämään pikkuhiljaa. Saa mun puolesta sitä hiukan kiusatakin, kun Rasmus on semmonen, että se aina joskus kiusaa mua. Ai niin oonko mä kertonut, että mä en enää pääse hyppäämään keittiön työtasolle, jossa on meidän yksi suosikkivesikuppi. Nostan etutassut joka aamu ja ilta työtason reunalle ja huikkaan äipälle, että tuu nostaan ja äippä kiitää nostamaan mun peppuni pöydälle. Äippä aina sanoo, että tämä on yhteistyö- ja avunantosopimuksen mukaista ja antaa mulle pusun- yäk. Katsotaan nyt, onko äippä keksinyt mulle mitään kivaa synttärilahjaksi!! Mun Sylvesteri- eli Syltty-veikka ja Nella-siskokin täyttävät 11 vuotta, joten onnittelut teille! 20.6.2016 Morjensta pöytään! Ei sentään, pitkään aikaan en ole kirjoittanut mutta nyt sitten tuleekin tekstiä pandiksen kynästä senkin edestä. Niin sanovat mua pandikseksi kun olen tämmöinen pandanalle. Mun kesä ei kyllä alkanut oikein hyvin ja meinasi päättyäkin liian aikaisin!! Sain nimittäin toukokuun lopulla pissatulehduksen ja kerron teille tässä avoimesti koko sairauskertomukseni sentähden, että kenellekään ei enää kävisi näin ja joku muu saisi apua tästä minun tarinastani. Netistä vastaavia tarinoita surullisella lopulla löytyy luvattoman monta!! Minulla vanhalla miehellä, niinhän voi jo minusta 10 vuotiaasta cooniherrasta ;D sanoa, oli elämäni ensimmäistä kertaa pissatulehdus viime vuonna sekä alkuvuodesta että loppuvuodesta. Ne hoidettiin menestyksekkäästi päivystysvastaanotoilta saaduilla Synulux-kuurilla ja viimemmäksi Clavubactin 250mgx2 /10 pv kuureilla. Kummallakaan kerralla ei saatu viitteitä mistään virtsakivistä. Toukokuun viimeisenä viikonloppuna alkoi näyttää siltä, että pissatulehdus on jälleen tulossa. Äippä ihmetteli, että pissasin jopa pöydälle, joka ei kyllä ole tapaistani. Koska smurffin lain mukaan pissatulehdukset alkavat poikkeuksetta viikonloppuna tai myöhään illalla, niin äippä oli jo etukäteen ajatellut asiaa. Hän oli jemmannut edellisistä kuureista pari tabua Clavubactinia kaappiin ihan vaan siksi, että saan avun heti jos ja kun tulehdus alkaa sellaisena aikana, että apua ei ole heti saatavilla. Ja niin kävi nytkin. Äippä tunki kurkkuuni lääkkeet 29.5 illalla ja 30.5 aamulla. Jeps olen hyvä ottamaan lääkkeitä jos vertaatte minua keskimäärin kissoihin, mutta olen kuulemma meidän porukan huonoin tabunnielijä. Jos sinulla on itelläsi ollut pissatulehdus, niin tiedät varmasti, millaista on pakotus ja pissillä ramppaaminen!! Siinä voi tuntikin olla pitkä aika odottaa lääkettä. Minun oli todella kurja olo, kun juoksin muutaman minuutin välein laatikolla pusertamassa muutaman tipan. Aina en ehtinyt laatikollekaan. No ei hätää, äippä lupasi hakea 30.5 lääkettä lisää ja uskoi saavansa sitä klinikalta, jossa Tomppaa oli hoidettu päivystyksenä reilu puoli vuotta sitten. Kassaneiti kävi kysymässä eläinlääkäreiltä, mutta sieltä ei löytynyt sydäntä auttamaan. Isot klinikat ja näköjään entisestään isonevat klinikat ovat muuttuneet persoonattomiksi, siellä ei tunneta asiakkaita eikä synny enää kunnon asiakassuhteita, kun lääkärit vaihtuvat alinomaa. Äipälle perusteltiin kaiken maailman tekaistuilla syillä, että kissa pitää tuoda näytille. Edellisestä kerrasta oli niin vähän aikaa, että eläinlääkäri olisi aivan hyvin voinut kirjoittaa reseptin. Olisin voinut vaikka seuraavana päivänä käydä heitä sitten viihdyttämässä, mutta lääke olisi ollut saatava sinä iltana. Eläinklinikalta selitettiin, ettei lääkelain nojalla voida luovuttaa lääkkeitä ilman kissan näkemistä. Ei muuten pidä paikkaansa!! Jos kissan parasta oltaisiin ajateltu, eläinlääkäri olisi soittanut apteekkiin reseptin etenkin, kun samaa kissaa ja samaa vaivaa on kyseisessä paikassa hoidettu edellisetkin kerrat. Meillähän on oma luottoeläinlääkäri toisella klinikalla, ja äippä meni sinne seuraavaksi, mutta valitettavasti oma luottoeläinlääkärimme oli lomalla. Voi tätä smurffin tuuria!! Siellä tätä vaivaa ei oltu hoidettu, mutta äippä sai ajan minulle seuraavan päivän illalle. Äippä sanoi, että josko sinne asti selvittäisiin niin tai minä selviäisin. Lääkitykseen tuli yli vuorokauden tauko eikä se tehnyt hyvää taudilleni. Minähän inhoan sydämeni pohjasta boksilla matkustamista ja lähtöä, mutta äippä sanoi, että nyt on pakko lähteä hakemaan apua. Meille ennestään vieras eläinlääkäri oli ystävällinen ja esitteli itsensä. Minuakin hän taisi kehaista komeaksi ;D Hän antoi minulle piikin ja nukahdin äipän käsivarrelle. Äippä sanoi sniif. Tiedän juu, että teillä äipillä nousee tunteet pintaan, kun näette oman mussukan tajuttomana. Minut ultrattiin ja röntgenkuvattiin kuuleman mukaan sillä aikaa kun nukuin. Lääkäritäti sanoi, että rakkoni oli ärtynyt ja virtsaputki oli tukossa. Syytä siihen eläinlääkäri ei osannut sanoa. Kiteitä eikä kiviä ei ollut. Katetrointi kesti toista tuntia, yrityksiä kertaa monta ja tuloksena verenvuotoa virtsaputkesta, mutta putki saatiin kuitenkin huuhdottua auki. Äippä odotti minua urheasti iltamyöhään työpäivän päätteeksi. Sain lääkkeeksi Metacamia pistoslääkkeiden lisäksi. Tuosta Metacamista sanottiin, ettei sitä olisi saanut määrätä ollenkaan minulle, koska limakalvovuotoriski oli ilmeinen. Lisäksi lääkäritäti määräsi minulle Diapamia ja käski äipän antaa sitä 5mg x3. Äippä oli ihan kauhuissaan annoksesta, mutta lääkäritäti sanoi, että voithan tietty kokeilla ensin puolikasta tablettia. Kolmanneksi lääkäritäti vaihtoi antibiootin pyydetystä toiseksi eikä kertonut miksi: Baytril 50mg x1/10 päiväksi. Tämän antibiootin kohdalla jo lääkkeen käyttöohjeesta äippä luki, että tätä antibioottia määrätään vain jos muita vaihtoehtoja ei herkkyysmäärityksen perusteella ole, koska lääkkeellä on vaarallisia sivuvaikutuksia. Äippä kertoi lääkärille, että Clavubactin-kuuri puri hyvin edellisellä kerralla ja myös sen, että olen jo saanut 2 tablettia. Äippä ja lääkäri sopivat, ettei viljelyä tehdä, koska olin jo saanut antibioottia. Siitä huolimatta lääkäritäti laittoi virtsasta viljelyn, koska hän oli nähnyt siinä runsaasti sauvoilla kulkevia bakteereja. Seuraavana päivänä lääkäri kuitenkin soitti äipälle, ettei siellä kuitenkaan ollutkaan mitään. Olivat vissiin jo sauvoneet muualle. No just. No onneksi päästiin yöksi kotiin. Olin kyllä aika tokkurassa, mutta kyllä silti ruokakupille suunnistin, vaikka matka olikin normaalia pidempi. Ei kyllä heti maistunut, vaan nuokuin täyden kupin ääressä. Se oli surullista katsottavaa, sanoi äippä sydän särkyneenä. Mutta myöhemmin illalla söin. Röyh. Pakko nääs syödä, että jaksaa sitten aamulla taas syödä! Kävin kotona pissalla normaalia useammin, mutta jakselin vajaan viikon verran kohtalaisesti. Äippä ei uskaltanut antaa sitä Diapamia mulle ollenkaan alkuun. Onneksi ei antanutkaan !! 6.6 äippä seuraili mun pissimistä ja sanoi, että kyllä sä käyt liian taajaan laatikolla. 7.6 äippä sitten ajatteli, että pitääkö sitä Diapamia sittenkin kokeilla ja antoi onneton kokeeksi puolikkaan Diapamin (2,5mg). Voihan heiluvat seinät ja epätasainen lattia, maailma alkoi pyöriä ja olin kyllä niin surkea, että äippää ihan itketti. Äippä joutui siinä päivällä olemaan poissa kotoa, vaikka olikin lomalla. Illalla en saanut pissattua lainkaan ja äippä alkoi soittelemaan, että mistä saataisin apua. Parahdin kun äippä nosti mun jalkaa ja masuni oli niin jännittynyt, että äippä sanoi, että nyt aamu on liian kaukana. Ainoa paikka johon meidän toivotettiin tervetulleeksi oli toisessa kaupungissa yli 100 kilometrin päässä. Ei siis Tampereen kokoisessa kaupungissakaan ole itsestään selvää, että pääsee jollekin monopoliasemalle vaikka on kuinka päivystys. Sieltä oli sanottu vaan tylysti, ettei heille mahdu menkää muualle. Äipän kanssa sitten kesäillan himmetessä ajeltiin läpi kauniin kesäisen Hämeen ja päästiin perille päivystykseen. Minut otettiin heti sisään, mutta minua jännitti niin, että oikein tärisin. Vastassa oli nuori nainen, joka ei tervehtinyt eikä esitellyt itseään eikä hänellä ollut nimineulaa. Äippä luuli, että hän on eläinhoitaja, mutta hän käyttäytyi hyvin asiantuntevan eläinlääkärin tavoin, joten kai hän sitten semmoinen oli (?). Nimeä ei kyllä jälkeenpäin tämän klinikan sivuilta löytynyt, että paha mennä sanomaan, oliko hän lääkäri vai opiskelija vai mikä. Kun niitä vale-eläinlääkäreitäkin kuulemma on olemassa, niin mistä sitä koskaan tietää. Tämä nainen laittoi tipan minulle ja tökki pariinkin tassuun ennen kuin sai sen. Sitten minut vietiin pois ja äippä istumaan aulaan. Tällä kertaa kaikki tapahtui aika nopeasti vai miten sen nyt sanoisi, sillä parin tunnin päästä päästiin lähtemään kotiin. Virtsaputkeni oli ollut taas tukossa, ja tämä minua hoitanut nainen oli kuullut rahinaa katetrissa ja sillä perusteella teki diagnoosin virtsakiteistä. Se rahina ei kuitenkaan näkynyt mikroskoopissa, joten jälleen kerran arvoitukseksi jäi, mikä siellä rahisi vai rahisiko jonkun korvat? Tämä nainen suositteli kiteitä liottavaa ruokavaliota varmuuden vuoksi. Ehkä se on viisasta sanoi äippä ja osti mulle pussillisen täysin mautonta nappulaa! Alkuun söin niitä jopa liotettuna mutta sitten ne alkoivat maistua puulta. En kyllä ala mitään, jos joudun luopumaan Power of Nature lihan lisukkeestani!! Tämä nainen sanoi, että sitä minulle määrättyä Metacam-lääkettä ei pitäisi enää ottaa ja vaihtoi kipulääkkeeksi Tramal 50mg tabletin annostuksella ½ -3/4 tablettia x3. Äippä pääsi taas kauhistelemaan tuota annosta!! Siis Tramal 25mg-37,5 mg x3!! Netistä ei kirveelläkään löytynyt mitään annosohjetta kissalle tablettimuodosta, mutta koiran annostus on 1mg/ kg. Minulle määrättiin 2,3 -2,5 kertainen määrä Tramalia vrt koiran annos. Ei sen puoleen olenhan minä 11 kiloisena monia koiria isompi mutta silti !!? Lisäksi minulle määrättiin lisää huumetta eli Dibenzyrania 10mg:n kapseleina. Niitä annettiin muutama kapseli mukaan ja ohjeistus oli ½ kapselia x2-3 viiden päivän ajan. Niiden lisäksi tämä nainen ohjeisti, että minulle voisi antaa Diapamia, jos en saa pissattua. Äippä kysyin tältä naiselta antibiootista, mutta hän sanoi, että Baytril on laajakirjoinen antibiootti, joka saa jatkua. Voi voi, pitäisi sanoa näin jälkeenpäin. No mutta putken avaamisesta helpottuneena olimme seuraavan päivän puolella kotona. Olihan se semmoinen reilun 200 kilometrin pituinen ja kuudensadan euron hintainen kesäyön reissu. No onneksi mulla on vakuutus. Aamulla vointini ei näyttänyt yhtään paremmalta. Tippoja tuli vaan laatikolle ja äippä odotti suurin piirtein laatikon reunalla, että saisin tehtyä edes tulitikkulaatikon kokoisen pissin, mutta joutui valitettavasti tyytymään vain kahden euron kolikon kokoiseen paakkuun. Siinäkin oli jo täysi työ. Minulle määrättyjen huumaavien lääkkeiden tarkoitus oli rentouttaa virtsaputkea. Olen kyllä sitä mieltä, että ne rentouttivat kaikkea muuta kuin virtsaputkeani!!! Äippä on jetsulleen samaa mieltä!! Äippä antoi minulle puolikkaan Tramal-tabun, jonka kyllä yritin kelata ruokatorvestani ylös. Olen siinä aikas hyvä! Minä kun niiiiiiin inhoan tablettien nielemistä!! Jonkin ajan kuluttua lääkkeestä aloin etsiskelemään kotia, mihinkähän olin joutunut ??? Äippä sanoi, että kävelin pönttö sekaisin edestakaisin enkä saanut pissattua kuin pieniä tippoja. Kävin laatikolla jatkuvasti, paitsi sen ajan kun nukuin. Äippä yritti nyt noudattaa lääkitysohjeita ja meni hädissään antamaan sitä Diapamiakin minulle, edelleen vain puolikkaan tabletin. Kai mä sillä sitten olin tainnoksissa muutaman tunnin. En tiedä ajankulusta, mutta tuskallista se oli ja äippä päätti, että hän soittaa heti aamusta omalle klinikalle, ettei tämä homma tästä yhtään ala helpottamaan. 9.6 aamulla äippä soitti, että Tomppa ei saa kunnolla pissattua edelleenkään vaan ramppaa kymmeniä kertoja laatikolla. Saimme ainoan vapaan ajan iltapäivälle. Voih eih, ajatteli äippä kun huomasi, että se ainoa aika olikin eläinlääketieteen opiskelijan vastaanotolle. Hän oli ystävällinen, esitteli itsensä ja sanoi kyllä konsultoivansa valmiita kollegoitaan. No hyvä, huokaisi äippä. Olivatkin sopineet jo kuullessaan minun taas tulevan, että miettivät tilannettani yhdessä. Äippää pelotti, koska tiesi että minun hoitamisessani olisi kyllä haastetta valmiillekin lääkärille saati sitten opiskelijalle. Jälleen katetroitiin. Äippä oli istunut odottamassa minua jo 1,5 tuntia ajatellen, että kohta päästään lähemään kotiin. Sitten hänelle mentiin sanomaan, että nyt vasta saatiin tippa!! Eikä! Joo taisin olla tajunnan rajamailla, kun minulta ajeltiin karvoja tassuista pois. Siitä sitten vasta kahden tunnin kuluttua äipälle käytiin sanomaan, että nyt Tomppa on katetroitu. Hyytymä oli tukkinut virtsaputkea, mutta kiteitä ei ole. Äipälle sanottiin, ettei tuo Tramalkaan ole oikein sopiva tähän tilanteeseen, että josko laitetaan Fentanyl-laastari, joka kuulemma alkaa vaikuttaa vasta 24 tunnin kuluttua. Tramalia pitäisi antaa siksi vielä illalla ja aamulla. Äippä ei kuitenkaan uskaltanut antaa Tramaliakaan enää, koska olin niin lääkitty eikä äippä halunnut riskeerata mitään ja epäili, että josko se laastari (vahvuus?) alkaisikin vaikuttaa nopeammin. Ainakin netistä löytyneiden tietojen mukaan näin olikin. Minä myös nukuin koko yön kiipeilypuun kopassa, niin että äippä tuli herättämään mut aamulla aivan umpiunesta. No se viikonloppu oli semmoinen, etten halua edes juuri muistella. Sain onneksi pissattua, mutta en edelleenkään normaalisti. Äippä lääkitsi ja pussaili mua ja työnsi päätään mun pään kylkeen, kun sitä niin säälitti ja harmitti mun tila. Kyllä mä tiesin, että se yritti parastaan mutta kaikki ne mun kurkkuun työnnetyt mömmöt vaan huononsivat mun oloa!! Ramppasin laatikolla ja äippä sitten ajatteli, että ettei jossitteluille jää varaa, niin hän kokeilee vielä sitä lääkärin määräämää kokonaista Diapam-tablettia. Ei olisi pitänyt! Ootteko olleet koskaan humalassa? Minä olin silloin, romilleja oli äipän mukaan mulla ainakin neljä, sillä kaaduin suoraan hiekkalaatikkoon pitkin pituuttani enkä pysynyt pystyssä. Äippää kadutti ihan hirveästi, että se antoi sen tabletin. No nukuinhan minä sillä monta tuntia, ja äippä kävi vähän väliä katsomassa olenko hengissä. Kyllä siinä tehohoitaja olikin tarpeen. Seuraavana päivänä kun vaan ramppasin laatikolla, niin äippä kokeili vielä 1/4 Diapam tablettia, joka äipän mukaan olisikin ihan maksimi kerta-annos minun kokoiselle jässikälle. Baytril-antibiootti loppui sunnuntaina. Fentanyl-laastarikin irtosi sunnuntaina, koska se oli kiinnitetty niin vinoon, että takatassuni ylettyi teipin reunaan. Olivat tehneet kauhean ikkunan niskaturkkiini ja sitten ne teipin reunat kutkuttivat, että tein kyllä kaikkeni, että olisin saanut sen aikaisemmin pois. Kierittelin jopa selälläni, että se irtoisi!! Äippä köytti sen siteen alle välillä, mutta ei sekään pysynyt. Oli suoranainen ihme, että se keikkui siellä sunnuntaihin asti. Viikonlopun jälkeen äippä päätti, että nyt kun antibiootti loppui ja kipulaastari irtosi, niin nyt hän ei anna minulle yhtään mitään vaan katsoo, millainen kuntoni on oikeasti. Maanantaiaamuna olinkin lähes selvin päin ;O, mutta tie vei edelleenkin usein pissille. Äippä oli laittanut mulle oman laatikon työhuoneeseen, mutta pah kaikki muutkin halusivat käydä siinä!! Melki piti olla vuoronumero!! No onneksi nyt pissi kulki ja putki oli auki, mutta käyntikerrat olivat edelleen liian taajoja. Silloin äipän päähän laskeutui ajatus, että ei kerta kaikkiaan se tulehdushan ei ole parantunut vaan nyt pitää saada se Clavubactin-kuuri niin pian kuin mahdollista. Äippä oli suorastaan innoissaan, kun hän soitti eläinlääkäriasemalle, että nyt se Clavubactin-resepti on vielä kokeiltava, koska eläinlääkäreiden antamat keinot oli jo käytetty!! Äippä perusteli, että nyt ei enää menetetä mitään, jos se vielä kokeillaan. Äippä myös sanoi, että hän ei myöskään lähde nyt enää minua viemään yhtään mihinkään, vaan resepti on saatava omaan apteekkiin.
Äippä sanoi, että huh olipa helpotuksen huokaus ja toivon pilkahdus kahteen viikkoon, kun tuli tekstari, että resepti on lähetetty apteekkiin. Äippä lähti hakemaan lääkettä apteekista heti miten. No pettymys oli suuri, kun kävikin niin onnettomasti, että sitä ei ollut meidän lähiapteekissa. Niin siis meidän lähiapteekkikin on 10 kilsan päässä. No onneksi Synuloxia oli ja siinä on sama vaikuttava aine. Apteekkari pyöritteli silmiään äipälle ja sanoi, että tämä annos on kyllä todella suuri ja kysyi, että minkä kokoinen kissa sulla oikein on. Äippä sanoi minun olevan 11 kiloinen. Silti apteekkari sanoi, että tuo annos pitää kyllä tarkistaa eläinlääkäriltä, kun ei tätä yleensä anneta kuin kaksi kertaa päivässä eikä kuin 10 päivän kuuri ja nyt kuuriksi oli kirjoitettu todella iso annos kolme kerta päivässä ja vielä kirjoitettu yli kuukaudeksi! Äippä ja apteekkari pyörittelivät päitään ja päättivät, että lääkettä annetaan samalla annoksella, jolla Tomppa on sitä aiemminkin saanut eli 225mg x2 ja 10 päivää!! Apteekkari sai myöhemmin eläinlääkärin kiinni ja tämä lääkkeen määrännyt kandi oli kysynyt asiaa kollegoiltaan ja sanonut sitten, että no kyllä se kaksikin kertaa päivässä riittää. Apteekkari oli sanonut, että onko tuo 300 mg liikaa myös, niin kandi oli sanonut, että no jos tarkkoja ollaan niin kyllä se 1 tbl ja 1/4 tbl riittää. Aha, jos tarkkoja ollaan !? Kenenkähän masu se kestää ylisuuria annoksia antibiotteja ?!! No jottei kaikki mene edelleenkään niin kuin ramsöössä, niin kerrottakoon että Synulox pysyi sisälläni kaksi tuntia ja sitten tuli yyyyrjööööö. Siinä meni hyvät lounaani harakoille, harmittelin... äipän harmitellessa antibiootin mahdollista ylösnousua ja kerätessä yrjön raatoja talouspaperiin. Eikä siinä vielä kaikki! Laattasin uudestaan oikein olan takaa ja olin niin voipunut, että ruokakaan ei maistunut. Synuloxia siis ei enempää vatsa ottanut vastaan tämän kahden viikon lääkemäärän jälkeen. Mutta vaikka Synulox ei ehtinyt olla masussani kuin 2 tuntia, niin se ehti jo vaikuttaa niin paljon, että sain ilahdutettua äippää isoimmalla pissipaakulla kahteen viikkoon. Äippä oli siitä niin iloissaan, että lähetti sen kuvan myös IsoÄidille, joka tietty oli huolesta kankeena Pusulassa, mutta ilahtui minun terveisistäni. No seuravaana aamuna äippä soitti apteekkiin, että hankitaan vaan sitä Clavubactinia, että hän lähtee sitä sitten hakemaan kaupungista, koska se tuntuu nyt olevan ratkaisu asiaan. Apteekkarilla oli kumminkin masentavia uutisia: Clavubactinia ei ole tukussakaan, mutta hän soittelee Tampereen apteekkeja josko jostain löytyisi. Apteekkari soitti sitten takaisin, ettei sitä ole missään. Äipän hartiat putosivat entistä alemmaksi ja hän sanoi, ettei tämä VOI OLLA TOTTA!! Apteekkari kumminkin sanoi, että hän näkee koneelta, että yhdessä apteekissa saattaa olla 500mg:sta. JIPPIII, kuului kun apteekkari ilmoitti, että kyllä sitä on. Äippä hyppäsi taas punaiseen cittiäiseensä ja eikun menoksi. Ja niin minun massuni hyväksyi Clavubactinin. Äipän tehotarkkailun tulos oli, että pissimäärät ja käyntikerrat lähtivät heti normalisoitumaan. Minä en nyt kauheasti katso niitä pissimääriä kun lapioin hiekkaa päälle. Äippä sen sijaan tirkisteli kulman takana aina kun olin laatikolla. Noh huvinsa kullakin ;D Nyt olen niellyt seitsemän päivää aamuin illoin sitä lääkettä niin hip hei lääke oireet vei! Ihanaa olla taas terve pandis! Tämä kaikki olisi vältetty jos äippä olisi saanut Clavubactinia jo 30.5 klinikalta, jossa minua oli pissiitin takia hoidettu. Lisäsivätkö minun kärsimystäni ? KYLLÄ!!! Ja jos äippä ei olisi vaatinut lopuksi uudestaan Clavubactin-kuuria ja olisi syöttänyt kaikki huumaavat aineet ohjeen mukaan niin enemmän kuin todennäköistä olisi, että minkäkin viettäisin juhannukseni tuhkauurnassa. Heeei ei tarvi itkeä, mä olen täällä terveenä :D!! Äippää puistattaa tämä ajatus, mutta onneksi minun tarinani tällä kertaa päättyi onnellisesti. Äippä sanoi, että hän oli ihan kauhuissaan, kun luki aivan samanlaisia tarinoita netistä !! Kuinka monta minun kolleegaani on turhaan nukutettu autuaimmille metsästysmaille vain sen takia, että antibiootti ei ole oikea ja alettu hoitamaan pissatulehdusta huumaavilla aineilla? Kun kissa sitten hoipertelee humalassa eikä saa edelleenkään pissattua, niin sitten eläinlääkärit tarjoavat armollisesti hoidoksi eutanasiaa. Olen täysin vakuuttunut, että huumaavat aineet minunkin tapauksessani vaikeuttivat pissaamista entisestään. Minulle määrätyt Tramal ja Diapam-lääkeannokset olivat aivan liian suuria, ensimmäinen antibiootti oli väärä ja oikean antibiootin määrätty annostus kaksi kertaa maksimiannosta vahvempi ja kestoltaan kolme kertaa ohjeaikaa pidempi. Ja kuten nettitarinoissa niin myös äipällekin oli jo tuon minun kolmannen katetrointikäynnin yhteydessä vihjailtu, että ei näitä katetrointeja voida jatkaa sitten kovin kauaa. Äippää kummastuttaa tässä kaikkein eniten se, että eläinlääkäreille ei tullut mieleenkään ajatus siitä, että antibiootti ei pure, mikä pitäisi olla ihan ensimmäinen ajatus, jos tulehdus ei ala paranemaan. Minulle määrätyt lääkkeet olivat kahden viikon aikana Metacam, Diapam, Tramal, Dibenzyran, Fentanyl ja kaikki sedatoivia ja huumaavia kolmiolääkkeitä! Ihan pelkkä antibiootti ja kipulääke olisi riittänyt. Ei mulla sitten muuta kuin oikein ihanaa ja tervettä juhannusta teille kaikille! 4.4.2015 Pandis sentään, oonko mä viimeksi kirjoittanut viime vuonna ennen synttäreitäni. No pitää korjata tilanne. Joo mun pippalot tuli ja meni ja tänä vuonna sitten pitääkin alkaa järjestelemään kymppisynttäreitä! Syksyllähän ne vasta, mutta on hyä alkaa hyvissä ajoin suunnittelemaan menuuta ;D Harmi kun unohdin vallan Hookooesitykseni kun huomio on kiinnittynyt täällä kaikkeen muuhun. Vielä kerran minä sain huolehdittavakseni ravitsemusohjauksen uudelle tulokkaalle. Ollaankin Moccan kanssa käyty läpi pääperiaatteita 1) ole paikalla kun jääkaappi aukeaa 2) osoita kiinnostuksesi kinkkua ja makkaroita kohtaan 3) varmista ettet jää ruoanjakelussa ns. hännille 4) syö reippaasti oma ruoka 5) tarkista jaksaako kaikki muut syödä omansa 6) kerro rohkeasti jos sinulla on nälkä = korota ääntä. Sitten olen antanut vinkkejä, että äipän aamukahviaika on otollinen hetki saada huikopalaa. Samoin kannattaa aina tarkistaa, mitä KHH:ssa (kodinho... eikun siis kissanhoitohuone) tapahtuu, jos äippä hyörii tiskipöydän edessä. Sanoin myös Moccalle, että säännöllinen punnitus kuuluu vantteroiden arkeen, joten ei kannata rypistellä jos äippä nostaa siniselle laatalle seisomaan. Hyvin on pikkuisen kasvu jatkunut, sillä 600 grammaa on tullut lisää painoa Teiskossa. Tänä aamuna päätin hiukan siistiä Moccaa ja aloin nuolemaan häntä, mutta arvatkaas mitä neiti sanoi: "lopeta tuo lääppiminen" ja huitaisi valkoisella kohti kolmiota. Nooh, lapset on lapsia...
19.10.2014
Oho. No mää oon kattelu, että tolla kollipojalla on pikkasen ylimääräistä energiaa, kun se on käynyt paukuttelemassa henkseleitään nenäni edessä... En oikein tykkää semmoisesta uhoamisesta. Mutta onneksi olkoon vaan. Onhan se hienoa, että suku jatkuu. Ai mutta kun nyt on päästy näistä kihlajaisista, häistä ja ristiäisistä eteenpäin niin onkin seuraavana vuorossa minun juhlani :D No kiitos jo etukäteen. Niin se aika vaan menee. Ai lahjatoivomusta ?! Tottahantoki. Toivoisin saavani HKB:tä eli hookoonsinistä paketissa ;D Se o-n HYVÄÄ!! Noh ainakin yhtähyvää on KKK eli KartanonKorppuKinkku!! 10.11.2013
Wau mikä sukulaistapaaminen!!! Nella-siskoni Stella-tyttären tytär Hilda tai Hilu vai miksi häntä nyt kutsutaankin on täällä! Pakko sanoa, että uteliaana miehenä piti mennä katsomaan, mutta ensitapaamisella tuli sen verta ässiä ... ei hihasta vaan suusta, että käännyin kannoillani. Olin kyllä viimeinen vanttera, joka kävi kurkkaamassa oven suusta tätä arvon rouvaa...kun äippä huuteli, että tules nyt Tomppa sinäkin tervehtimään. Hilu sanoi minut nähdessään sanoisinko pikkaisen epäkohteliaasti ... siis kuudennen naamataulun nähdessään: " ei oo todellista....tais värikassssetti loppua"... N joo.... oon mä tosta kuullu, mut silti oon sitä mieltä, et mä olen ainoa fiksusti mustavalkoisiin pukeutunut herrasmies meillä!! Äippä sanoi, että minä muka olin sen näköinen, että kappas vaan mikä pimu ;) No en... Tottahan suoristin frakkini ja sittemmin asetuin oikein asemiin katsoakseni tarkemmin. Pitihän tämä nyt nähdä kokonaan.... ajattelin, että pian se kumminkin lähtee täältä, mutta tuohan on tullut jäädäkseen. Tuolla se näyttää loikoilevan sängyllä niinkuin omistaisi koko paikan! Ja meikkilaukkunsa on levitellyt tuonne kylppäriin... Kysyin hieman kiusoitellen Rasmukselta, että tietääkö hän tästä Leidistä mitään, mutta jätkä ei ollut puhetuulella. Veikkaisin että Rasmus on vaimostaan hiukkasen ruskeasukkainen!!
12.2.2013
Minunkin kuulemma pitää päivittää tämä lokikirja, kun on jäänyt viime vuosi vallan väliin, mutku on ollut niin kiirettä, etten ole ehtinyt kirjallisiin töihin ollenkaan. No ravitsemusterapeutin hommia nääs... niitä piisaa kun noita kakaroita aina vaan tulee uusia. No Jaggen kanssa kuluikin vähän enemmän energiaa... siis nyt älkää ymmärtäkö väärin... siis jouduin tekemään enemmän töitä, mutta onneksi tämä nuorimmainen junnu on ollut helppo tapaus. Mut hänen kanssaa pitää kiirettä, että ehdin tarkistaa sen syömisiä, kun poika pistelee niin reippaasti ruokansa. Hyvin on kasvanut. Niin ja tavattoman kiltti on, että minäkin olen ottanut pöydällä pari kertaa leikkimielisen painimatsin hänen kanssaan. Joo kyllähän tuo viime kesä jää historiaan kosteimpana kesänä miesmuistiin. Noh ei onneks tullut pysyviä kosteusvaurioita. Onneksi tilastot tasaavat itseään ja senkoommin on ollutkin kovasti kuivaa. Niin muuten mulle on tullut murkkuikä uudestaan, kun mulla on leuasta alkanut tippumaan talia. Kynttilöitä uhkas äippä alkaa tekemään, jos en aikuistu. Noh sittenpähän on kynttilöitä niihin 30 lyhtyyn, joita se aina joulunaikaan tuolla sytyttelee. Noh... kiitos kysymästä elakepäivät kuluvat ihan omalla painolla ;) En todellakaan kaipaa niihin näyttelyihin. Hammaslääkärissä kävin vastentahoisesti kiillottamassa purukalustoani loppuvuodesta ja otettiin muotit tekareita varten. Ai miks? No siks kun haluan samanlaiset tekarit kuin koirillekin mainostetaan TV:ssä. IsoÄidille muuten tiedoksi, että syön naudanlihaa, Power of Nature-raksuja (cookies choice) tai jotain sinne päin... noille liharaksuille olisi iskevämmän ja helpomman nimen voinut keksiä, kun en meinaa tuota koskaan muistaa. Ja herkkuina liian harvoin saan kuivattuja 100%kanapalaherkkuja ja sitten naudan lihan jatkeena toisinaan Applawsin 100% kanasuikaletta. Sitten syön Multicat tabuja täydennysravinnoksi ja juon Coonilan porakaivovettä. Olit vaan kysellyt. Ole huoleti en ole alkanut karppaamaan... no joo pikkasen isommat annokset saisivat olla, mut näillä mennään. Se on Moro!
VANHAT KIRJAUKSET EDELLISELTÄ KOTISIVULTA ******24.10.2011 Kiitos onnitteluista ;D. Kyllä mä pidän kamuille synttäribileet. Meinaan vaan että hyvin sujuu nämä elakepäivät!! ei huolen häivää, että minut laitettaisiin boksiin ;D Tiedän että ne on noi pikkujäbät, jotka lähtevät tarvittaessa edustamaan Vantteroita. Ai mitä olen tehnyt... Nooh tuota, olen ainakin - syöööönyt ja - hmm .... lepäillyt ja kaikkee. Ei muuten ole vielä terassitarha valmis. Ootellaan... Ai niin kuulin että semmonen nenäpäivä on tulossa, ja silloin kaikilla on punaiset nenät - niin mullakii. Muistetaan silloin köyhiä kulkukissoja, joilla ei ole kylmenevässä ulkoilmassa ruokaa. Meidän kylällä ei onneksi ole kai kulkukissoja. Tää on muuten oikein punaisten kattien kylä. Siis jokaisessa talossa melki on punaisia maalaisia eiku maatiaisia. Onneks Liisa laitto tiaisille jo jyviä ;Y Ei muutaku pöljää nenäpäivää ja synttärionnea mun Syltty-veljelle ja Nella-systerille!! Ja Kerttu-äidille ja Reino-Iskälle terkkuja! Teidän pienet kullanmurut ovat oikeesti aikasmoisia jötkäläitä ;O ! ****** 1.8.2011 Se on MORO! JIHUUU!!! Jäin eläkkeellä valmistuttuani tuplamaisteriksi. Kilpailin viimeisen näyttelypäiväni kunniaksi Nostokarin käsivarsilla. Sun tulee Kari mua varmasti ikävä, mutta onneksi siskoni tyttären poika Yrjö Hermanni alkaa saavuttamaan saman painotason, joten Nostokari voit reenata kotona. Kiitos kaikille muistamisesta ja lahjoista!! Minttu-Rotta Valeriaanaa ollaan täällä miehissä nuuskattu. Jään hyvillä mielin kotihemmoksi vaanimaan hiiriä ja katselemaan varisten mahoja ja jalkapohjia. Se on nääs helppoa, kun meillä on oma luontoteevee, joka näyttää ennennäkemättömän kuvakulman paist... ei kun luontoon. Asetun ruokapöydälle selälleni köllöttelemään. Tassut silleen mukavan rennosti rinnan päälle taitokselle ja luomet auki katse ylös kattoikkunaan. Ne rääkkyvät sulkaveikot taapertavat lasin päällä kattoikkunalla nokkimassa jotain ötököitä. Täytyy sanoa, että muutaman kerran on vesi herahtanut kielelle ja kieli tehnyt tahdottomasti kiertoliikkeen huulille. Niin tuolla näytöksessä tuomari sanoi, että olin upea kissa hoikkana, mutta kuten monelle muullekin miehelle, niin on käynyt minullekin, että tuo keskivartalo vaan tuppaa pyöristymään. Kaksi kertaa Liisa on kiduttanut (huom! eläinrääkkäystä) mut takaisin ihannemittoihin eli 10,6 kg:oon, mutta sisäinen ääni vaatii syömään eikä paino pysy millään ihannemitoissa. Kohtuutonta on, että mun ruoka-annokset ovat kaikkein pienimmät ja aivan liian pieniä mun kaameeseen nälkään, joten otan loput itse. Olen kehittänyt viekkaan systeemin. Kun syömme rauhassa päivällistä ja vaikka Liisa istuu vieressä vahtimassa, niin silti kesken oman ruokailuni avaan kitani ammolleen ja salamannopeasti haukkaan suun täyteen Toffon lautaselta. Se kun on niin hidas syömään, joten katson asiakseni auttaa hyvähyvyyttäni meidän johtajaa. Sitten kierrän vaanimassa muiden kippoilla, vaikka Liisa vahtii ja varjelee muiden ruokia. Salaman nopeasti vedän kourani kippoon ja puoli kipollista ruokaa lattialle. Jos Liisa nostaa mun edestä kipon pois nousen suorastaan ripeästi seisomaan takajaloilleni ja kauhaisen pikkukourallani puoli kipollista lattialle, kun Liisa on vasta suoristamassa selkäänsä. Lattialta on syötävä salamannopeasti sitten saalis pois. Täytyy sanoa, että syöminen on iloni ja ruoan varastaminen huvini. Joskus aina kiidän turpa tötteröllä ja huudan karmaisevan mouraisun "MÄYYYYHHH" Yleensä noi meidän pikkuveitikat lähtevät perään, kun niistä se on niin huvittavaa. Jep, sain näytöksestä lahjaksi aika mielikuviteuksellisen kissamaisen lahjan valmistumisesta: JUOMALASIN!!! Pitäisköhän mun nyt alkaa juomaan lasista. Rakkaat terveiset kaikille ihailijoilleni. Voikaa hyvin!! En voi sanoa varmaksi nähdäänkö, mutta epäilen, että ei kovin usein ellette tule meille. Liisa sanoi, että jos laihdun (joka on hyvin epätodennäköistä), on teoriassa mahdollista, että joskus tulisin moikkamaan teitä johonkin näyttelyyn. Mutta tähän mukavaan eläkeläisen elämään tottuu aika helposti, kuten Toffolle ja Romeollekin on käynyt. Meitä on täällä nyt kolme eläkehemmoa, joten kyllä meidän aika kuluu hyvin. Minulta aina kysytään, miten voin olla näin suuri. Sanon kasvun salaisuuden: lapsicoonien paikka on kotona eli vähemmän näyttelyitä ja enemmän ruokaa ja rakkautta kotona, niin johan kasvatte terveiksi kunnon cooneiksi. Pentucooni laihtuu keskimäärin 200 g näyttelyviikonlopun aikana ja sen takaisin palauttaminen vie noin viikon. Siitä voitte laskea todellisuutta, jos pikkuinen on kahtena tai kolmena viikonloppuna kuukaudessa reissussa. Näin se vaan menee, ja tämä perustuu tutkittuun tietoon. Otos on kyllä pieni eli ännä on viisi ;D ****** 18.5.2011 Ihanaa Leijonat ihanaa!! Hyvä meninki vai mitä .... tuolla Pirkkiksessä? Jos yleisöstä ihmettelitte, miksi vain mulla oli studiossa stereot, niin syytä olikin. Mä sain yheltä mun kamulta yllärilahjan, kun se on lukkari. Sain studiooni stereot ja eikun menoksi. Mun ehdoton ja sitä paitsi ainoa suosikkibiisini laitettiin täpöille. Aih että mä naatin ;) "Minä kuuntelen Tomppaa....Minä kuuntelen Tomppaa, kuinka sydän lyö ...Tiikeri raapaisee... Minä kuuntelen Tomppaa..." Se tuo ihanat lapsuusmuistot aina mieleen. Vähän sillä Ansa Koivuniemellä on ollut ennustajan lahjoja, kun Tiikeri ei ollut vielä syntynytkään silloin kun hän levytti mulle tän Tomppa-biisin ja lauloi siihen jo Tiikerinkin valmiiksi. Sit IsoÄiti sovitti sen uudestaan mulle. Voi kun tuo aika kuluu. Mun systerin 3 lasta valmistuivat siellä. Ne Varstakujan vekarat ihan vahingossa SP:ksi asti, vaikka ne ei koskaan aikoneet edes kilpailla. ÄsPee tarkoittaa suurenmoinen pääministeri eli tän meidän FiFe- ( Finlandes Felineuniversity) malliyliopiston loppututkintoa. Se suklaapoju sanoi hakevansa töihin johtavaksi jahtimestariksi, vaikka se erikoistui LogoPetiaan eli lemmikkien äänenkäyttöön. Paljosta jäitte paitsi, jos ette koskaan kuulleet niitä kaikkia ääniskaaloja ja erityisesti niitä kurkkuäänteitä. Siinä heikompihermoisempi mallituomari alkoi tärisemään kalpeana, että onko tää tosiaan kiltti. Taisi nytkin lukea sen torkassa "Noice boy", mutta kyllä maailmaan ääntä mahtuu ja mun mielestä näyttelysäännöissä ei kielletä, etteikö malli saisi puhua. Omistajien pitää olla hiljaa tai vastata lyhyesti jos kysytään, mutta mallit saavat sääntöjen mukaan rupatella mielin määrin. Ehdotan että Fami alkaa pitää LogoPetian luentoja tuomareille ja asseille, jotta saataisiin hieman tasa-arvoa tuonne CatWalkille. Meinaan vaan, että on se kumma, kun nuo kolmannen ja neljännen maailman muukalaiset (somalit, britit, abessiinit, itämaan tietäjät ym) saavat puhua pulputtaa loppukilpailussakin vaikka kuinka, mutta annas olla, jos joku LogoPeteutti Cooni avaa suunsa. Tosi epistä!! Eikös aleta ajaa tasavertaista äänioikeutta myös kakkosille!! Mutta onnea vielä kerran näille hienoille systerin kakaroille.... Mun suosikkityttö Manta ei vielä kertonut vielä, mihin se aikoo valmistuttuaan. Ehkä se hoitaa nyt jonkin aikaa kotiäidin virkaa, kun sillä on se wauwa hoidettavana. Ja Neiti Donna suunnittelee varmaan tanssivalmentajan uraa!!! Niin havahduin ensi kertaa siihen, kun lauantain tuomaritäti sanoi mua "vanhempi herrasmies".. o'ouu... oonks mä vanhempi ;) !? Mähän olen vasta 5,5 vuotta. No oonhan mä Vantteroiden toiseksi vanhin sen jälkeen kun Roope-setä lähti. Lauantain tuomari piti minusta ja valitsi minun frakkini parhaan väriseksi neljästä frakista. Hänen mielestään minulla on erityisen hauska kolmio. Jepjep... ei ole ainoa. No sitten sunnuntaina yksi leijonapaita karvas mut ihan puskista, mut ei se haittaa.... ihanaa leijonat ihanaa!!! Mä tiesinkin jo vanhastaan, että tää tuomaritäti ei siedä muita ... kröhöm.... no puhutaan nyt suoraan... mahakkaita ;O Myönnän, että viime syksyn solakka vartaloni on taas päässyt kauniisti pyöristymään talven aikana, mutku ruoka on niiiii in IHANAA. Kuulinkin, että moni yleisöstä haluaa nähdä minua vielä livenä, vaikka ajattelin jäädä jo eläkkeelle. No nythän on eläkeiän nosto semmonen päivänpoliittinen puheenaihe. Ajattelin, että saan sitten paremman eläkkeen, jos hiukan venytän työuraani, kun ei siellä kuitenkaan ole näitä meikäläisen kokoisia heti jatkamassa. Ja onhan mulla "nais lenght" :)))))) kais tiette. Nonni nyt mää näin ihan omin okuluksin Rasmuksen rouva Hiltonin ja sen kaksi poikaa Lucaksen ja Diegon alias Digin sekä Rasmuksen toisen vaimon pojan Lassin.... hellunlettus, kun ne lapset oli söpöjä, että olisi tehnyt mieli lipaista suukko. Oisin mä voinu sitä Hildaakin, mut en uskaltanu kun Rasmus ois kummiskin suuttunut. Ne lapsukaiset olivat harjoittelemassa esikoulua varten. Niin ja nyt mulle selvisi, mikä on sit Digi boksi ;O Sanoin Rasmukselle terkkuja pojilta ja se sanoi rintakarvojaan röyhistellen ja turpakarvojaan hivellen olevansa hirmu ylpeä jokaisesta lapsestaan ja vaimoistaan. Hilda-vaimo siellä säteili ja sai tuomareidenkin sydämet puolelleen. Jaggekin oli tosi iloinen, kun kuuli terkut Lassilta ja Orvokki-tädiltään ;) !! Mutta elämä jatkuuuuu ..... joten.... näihin kuviin ja näihin tunnelmiin . ****** 30.11.2010 Terveiset ystävyyskaupungistamme Turkkusesta. Hain systerin muksut matkaani kankaan alta ja niin me köröteltiin messutaloon. Fami luuli, että siellä pitää messuta ja teki työtä käskettyä niin, että tuomarikin kirjoitti "singing male". Multa ei puutu kuulemma enää kuin yksi näyttelyviikonloppu ja olen sitten Superpääministeri ja jään eläkkeelle niin kuin Toffo. Mutta nyt mä jään eka talvilomalle. Niin siellä Turuus lauantain aputuomari rapsutteli ja piti mua hyvänä, kun se näki että mä nautin siitä. Tuomaritäti harmi kyllä sinä päivänä kärsi kolmiosyndroomasta. Tää oli toinen kerta mun 58 näyttelyn uralla, kun toi näköharha tulee vastaan. Se sama oli kerran yhdellä uudellamiehellä. Se harha syntyy nääs siitä, että kun katsoo vaaleaa kolmiota tummalla pohjalla ja aikansa sitä tuijottaa, niin silmät valehtelee näkevänsä useita kolmioita. Se on niin mau'uttu "bläk wait triangle" verkkosilmässä eiku oliks se verkko...kalvossa. Siihen ois auttanut suorakulma, mutku semmoista ei sattunut mukaan. Tuomaritädit kehuivat mun upeaa pitkää bodiani samoin kuin ranteenpaksuisia pikkutassujani. Todistuksessani lukee: "HUGE!!! HEAVY!!!" Ja näyttelykuntonikin arvioitiin superiksi. Yöksi me ajettiin hotelli skandikkiin tai siis luultiin niin. Jouduimmekin jonkun Anttilan autoparkkitaloon. Sieltä laskimme mäkeä ja portaita. Meidän kuljettajat olivat tosi vihaisia, sillä kuvitelkaa nyt minut kanttimaxilla laskemassa mäkeä ja portaita. Lisäksi kävi vielä niin, että Liisa ei ollut muistanut vaihtaa nastarenkaita mun maxiasuntoauton pyöriin. Hotellihuone menetteli tällä kertaa mulla ja annoin sille arvosanan 7,5. Sängyn alla oli mäyräkoirakenneli vaikka hotellitäti sanoi, ettei heillä koskaan ole ollut likaista. Ehkä kukaan ei hotelleissa katso sängyn alle. Suosittelen. Manta oli naisille tyypilliseen tapaan mopannut sängynalusen. Siellä oli jo isovillakoirakenneli. Kuvitelkaa vaan, kun sen valtavasta händylistä (siis liian iso naiselle) roikkuu kaikenlaisia törkkysiä niin kuin pumpulihöytyviä joulukuusen oksista. Terveisiä vaan skandikkiin, että seuraavalla kerralla kissamaksu maksetaan kissalle siivoamisesta ;O siis, jos me sinne joskus vielä löydetään. Sunnuntain tuomari tykkäsi, että minä ansaitsen loppukilpailupaikan. Se oli muuten ihan juhlavasti kahdeskymmnes kerta. Hän sanoi että minulla on ekstriimi pitkä vartalo. Pitäis kai mitata se, jos vaikka olis maaliman pisin kissan vartalo, siis semmonen kinnesin vartalo. Superkiitos sunnuntaina mua avustaneelle sedälle ja Eeva-tädille sedästä!! Esitit minut "ihan kevyesti" loppukilpailussa ja kiitos siitä pususta!! Sä et tainnut tietääkään, että pidän suukottelusta. Meinasi vaan nousta tie pystyyn, kun pääassi sanoi ensin, että hän ei tiedä, onko hänellä semmoista assia joka jaksaa mut kantaa. Mut mähän en ole edes enää ylipainava. Joo totta, ylipainon takia olen missannut useammankin loppukilpailupaikan aikaisemmin, mutta nyt olen suurin pudottaja!! Painoni on tippunut yhteensä - uskokaa tai älkää 1,7 kiloo. Juu ei mua enää raapimapuun takaa näe, paitsi viikset ;) . Liisa sanoi, että saas nähdä kuinka kauan pysyn hoikkana, kun lauantaiaamunakin popsin vaivihkaa Rasmuksen ruuat ... niinku jälkiruuaksi, kun Liisa ei huomannut ;O tai huomas, mutta ne oli sit jo kadonneet valkomustaan aukkoon ;O. Terveiset vaan kaikille uusille ja vanhoille faneilleni, joita näin Turuussa!! ****** 25.10.2010 Hirveää kiirettä on pitänyt. En ole ehtinyt edes miettiä, mitä haluan syntymäpäivälahjaksi, kun on pitänyt antaa haastatteluja ja poseerata medialle. Tulivat tänne oikein salamavalojen ja kameroiden kanssa niin, että minä ihan peljästyin, mutta sitten ajattelin, että pitää kai mun hiukan tehdä peeärrää omalle rodulle. Hmmm.. sen verran olen kuitenkin ajatellut, että voisin syödä huomenna katkarapuja (MAISKIS- LURPS -RÖYH) ja viettää leppoisat synttäribileet jossa ... syödään, syödään ja syödään ja hmmm ... niin ja vielä syödään ;). Mikään ei voita syömistä, se on mun rakkain harrastus. Jaa miltä tuntuu olla huomenna 5 vee. Hm. Tunnen olevani nyt tasapainoinen aikuinen vankka poikamies. Sanovat, että olen aina yhtä tyylikös -frakkiasuinen herra. Ja tiedoksi laihdutukseni on päättynyt ! Katsokaa vaikka hupisivuilta kuvaa, olen niin ruipelo, että kuvani kelpaa vain hupisivuille ;(( Terkkuja vaan muuten äiteelle Pusulaan. Mahdatko muistaa, kun olin pieni ? Ja onnea myös tuhannesti Syltty-veljelle ja Nella-siskolle!! Niin ja onnea systeri lapsukaisista! Enks mä ole muistanut edes onnitella sua? No mutta, eiks se Rasmus ole vieläkään kirjoittanut päiväkirjaansa. Höh. Täytyy muistuttaa sitä. ****** 4.10.2010 Heissulivei! Rasmun piti lähteä mun kaa näytökseen, mutta se ei muka päässyt lähtemään. Muka .. ai mutta se onkin perheen sisäisiä asioita. Jätkä on niin täpinöissään että... Se käveli minun perässäni, kun tulin kotiin ja alkoi sitten kauhean mollotuksen. Toin sille hiukan Pohjanmaan tyttöjen haisuja ja sekös kirvoitti nuoren miehen sielua ja lauluhaluja. Oltiin sitten kummityttöni ja sen veikan kanssa Seinäjoella. Lauantain tuomari meinasi, että vieläkin mulla olisi hiukka tasapainotettavaa tuossa vartalossa. Liisa sanoi, että painoni on laskenut ja dieetti kuulemma jatkuu. YÄK. Sanon todella painavan vastalauseen!! Liisa sanoi onneksi, ettei meitä kissoja saa laihduttaa liian nopeasti ja se on oikein. Syön välillä ja laihdutan taas sitten :) Paljoa mulla ei enää ole ylipainoa, jotta valitettavasti solakkanakin koettelen assareiden hauiksia ;) Sunnuntain tuomari tykkäsi minusta ja laittoi minut edustamaan loppukilpailuun mieskauneutta. Kummityttöni kanssa siellä komeilimme. Noitatäti taas halusi järjestää soun mun kustannuksella ja alkoi nostamaan mua ähkien ja puhkien, vaikka mä olen melki yhtä pitkä kuin hän. Koko katsomo nauraa hekotti. Ja saihan noitatäti mut ilmaan hyvin, että on sekin tainnut bodata. Sit se ilmoitti suureen ääneen, että mun assistentti haluaa kannatella mua pitkään, joten miettikää vain rauhassa valintaa. Kiitos Katja!! Hienosti jaksoit kantaa mua ;) Liisa otti mut syliinsä ja sanoi että "mamin Pikku-Tomppa". Sunnuntai-iltana Liisa antoi mulle kunnon aterian palkinnoksi. Asiaa. Tänään on muuten Rasmuksen juhlapäivä! Se varmaan kirjoittelee päiväkirjaansa, kun se ehtii. Se on moro! ****** 15.9.2010 Terppa! Mää olin Rasmun kanssa tuolla Tesoman näytöksessä ja ihan ekaksi kiitos kaunis Pirokille, että sain tuplahäkin. Kyllähän mä sen hyvin täytinkin. Liisa harmitteli, ettei tullut otettua yhtään kuvaa siitä, kun pötkötin pitkin pituuttani häkissä. Ihanaa saada oikaista pikkuvartalo suoraksi ;) Liisa oli vähän harmissaan, kun olin tässä välillä hieman taas käynyt pummilla ja nyt tuli taas tuomareilta noottia hyvistä ruokahaluista. Mä pääsisin ihan varmaan Kinnesin ennätyskirjaan kissan ruokahaluillani. Liisa on katsonut kelloa ja syön kuppini tyhjäksi 15 sekunnissa, jonka jälkeen ryhdyn väijymään ruokaa toisten kupeista. MAISKIS. Tuomarit sanoivat muuten, että minä olen oikein tyypikäs, upea ja rakastettava mies, mutta ruokahalua pitäisi hieman hillitä. Liisa mokoma meni lupaamaan, että seuraavassa näyttelyssä olen sitten myös sopivan solakka. Saas nähdä, sillä en nyt ainakaan paastoamaan ala!! Tai voin paastota, jos voin aina välillä syödä ! Mulla ei kuulemma ole enää edes montaa näyttelyä jäljellä, niin saan jäädä eläkkeelle ;) Yleisöäkin siellä oli ja tutut kommentit taas kuultiin: "WAU!", "Onpa iso kissa!", "Onpa kaunis kissa!", "En ole ikinä nähnyt noin suurta kissaa!", "Tää on varmasti suurin kissa!" jne... Ja terkut Romeolle! Parit tädit (ilmeisesti Romeon faneja) kaipailivat Romeota: " Eikö Romeo ole täällä?" Romeo se vaan veti sikeetä Toffon kanssa kotona, mokoma tiikerin rontti!! Mutta päivän piristys oli, että Jasu ja Jemina kävivät moikkaamssa mua siellä sunnuntaina. Tuo Jasu on mun se kamu, joka esiintyy noissa hupikuvissa mun kanssa. Mä lipasin sen nenuakin, kun mä tykkään niin siitä. Romeo huutelee tuolla terkkuja puolestaan Jeminalle. ****** 18.7.2010 Morjens piiiitkästä aikaa!! Meikäläisen lomailu näköjään loppui, kun 10 kk:n näyttelytauon jälkeen minäkin pääsin (LUE JOUDUIN) tienpäälle. Meitsi on muutenkin kisannut harvakseltaan viime vuosina. Viime vuonnakaan en ollut kuin neljänä viikonloppuna tien päällä ja sitä edelsi muistaakseni vuoden tauko. Sanoin Liisalle, että voin hyvin olla Toffon kanssa kotimiehenä, mutta kuulemma pitää vielä jatko-opinnot saada päätökseen. Höh. Mielenkiintoista oli pitkästä aikaa kuulostella, mitä ne tuomarit minun lihaksistani sanovat. Lauantain tuomarisedän mielestä minussa on kaikki kohdallaan ja hän sanoi ujostelematta, että hän rakastaa minussa ihan kaikkea. Ihan punaistuin. Olin hänen mielestään superkunnossa ja todella hevikaveri. Kyllä maailma on pieni tai sitten suuri, sillä tuomarin paras -kisassa vastassa oli sama voittoisa räsynukkemies, joka Romeollakin oli viime näyttelyssä. Hotelliin meillä olikin lyhyt kävelymatka, vaikka Liisa sen joutui kävelemään. Sielläkään ilmastointi ei pelannut, mutta minä olin siellä kuin kotonani. Kiepsahtelin ja hyörin puolelta toiselle ja vauhditin Liisan lihanleikkuuta olemalla nyrkkini kanssa koko ajan lihalautasella. Ja pah, seuraavalla kerralla Liisa saa kyllä ottaa isomman hiekkaloodan mukaan, että mun ahterini mahtuu sinne. Nyt säästin kotiin kaikki ja käytin ne hyväkseni hellettä vastaan. Ruoka (MAISS- KISSS) minulle maistui sielläkin ja vain pari punaista sekunttia niin päivällisannos oli kadonnut kolmion alle ;) Pidin silmällä Rasmuksenkin annosta, mutta en päässyt siihen tassuiksi yrityksistä huolimatta. Sunnuntaina oli sitten taas uusi kisa. Hyvä että ne oli järjestäneet aikataulun päällekkäin mun ja Rasmuksen arvioinnille, niin pääsin miesten kesken arvosteluun. Meinaan mun luottokamu jo vuosien takaa, RockJack, niinkuin Rasmus sen käänsi englanniksi. Se kun kirjoittelee englanniksi Puolaan. Käännösohjelman mukaan `rock´ tarkoittaa karia ja `jack´ nostoa. Sunnuntain tuomari oli sitä mieltä, että minussa on kaikki eksellenttiä. Erityisesti suureksi kolliksi minulla on kuulemma isot pystykorvat. Liisan mielestä mahtavaa oli, että kumpikaan tuomari ei sivulauseellakaan viitannut siihen, että olisin ylipainoinen. Päinvastoin kehuivat minun pikkupikkuvartaloani lihaksikkaaksi ja raamikkaaksi. Sanoin Liisalle heti kotona, että nyt olisi ylimääräisen juhla-aterian paikka!! Ai paljonko painan ? Ei miesten painoja saa kysellä!! Mut kun kysytte niin vastaan, että puntari näyttää nyt 11,4 kiloa. Melki kilon laihdutinkin, joten hurratkaa vaan minulle - suurin pudottaja -kilpailun voittajalle!! Vitsit tuota meidän junnua!! Se poika on ottanut vakavasti valmennuksen ja nyt noudattaa kaikkia oppeja kiltisti. Siinä on lupaava ammattilaisen alku!! Muiden seurojen manakkerit yrittävät houkutella sitä leipiinsä, mutta se on meidän Vantteroiden leivissä. Voi kun Toffo oli mielissään Rasmuksen tuloksista. Vantteroiden puheenjohtajana Toffo tuli vastaan onnittelemaan Rasmua heti, kun pääsimme kotiin. Hyvää mieltä huristen se nuolla lippasi pojan. Ai matka, nooh hyvin se meni ja mahduttiin hyvin autoonkin. Takapenkille kyllä kuulosti siltä, että ne etupenkkiläiset eivät enää tienneet minne olivat menossa!! Niin ja mun suosikkityttö Mantakin edusti naiskauneutta siellä lauantain paneelissa ja hävisi vain yhdellä äänellä voittajalle. Hienosti kisattu Manta!! Sunnuntaina Manta saikin levätä hotellihuoneessa, kun se ei tarvinnut todistusta enää siltä luokalta. Ai niin muuten IsoÄiti, kiva kun kävit kuvaamassa mua!!! Sori jos oli hiukan vauhti päällä, mutku olin niin tohkeena kun pitkästä aikaa näin sut!! ****** 16.9.2009 "Tyrannosaurus Reks..." Tuo biisi oli tämänkertainen tunnussävel KanttiTours -matkalla. Piipahdin nimittäin Riikassa WC- näytösmatkalla. Joo, minä itte eikä mikään sivupersoona. Voitte vaan kuvitella, kun me kolme kokenutta miessolistia "Tomppa, Fredi ja Danny" räpättiin täpöillä niin, että kitapurjeet heiluivat! Matkasin mun asuntovaunulla, jossa on nyt muuten tosi komeet pyörät alla!! Jep jep. Ne ovat hienommat kuin mitkään nokialaiset ja uusinta KanttiMax -tuotantoa!! Skeittasin sillä Baltian valtatietä niin, että paikallisilla miliiseillä vilisti vaan mustavalkoista pupilleissa. NiiH, se oli si semmottinen reissu. Ihan ensimmäiseksi, kun hyppäsin paikallisen koni... ei ku eläintohtorin nähtäväksi niin se ilmoitti, että nyt pöydällä on suurin kissa mitä hän on koskaan nähnyt. "Just, just", sanoin. No se oli hirmu kiinnostunut vaan, millaiset teräaseet mulla on mukana ja mullahan oli ihan luvalliset. Lauantain tuomari piti mua upeana ilmestyksenä ja laittoi mut loppukilpailuun. Siellä sitten olikin täysin ammattitaidoton avustaja, kun en saanut ottaa mun VK-klubikaveria avustajaksi. Tää paikallinen sälli ei ensinnäkään jaksanut nostaa mua pois studiosta ja sitten repi mua käsistä sitä peltihäkkiä vasten niin, että mua sattui ja karjaisin täpöillä: " Auts ". Nehän peljästyivät ja irrottivat otteensa kuin yllätetyt varikset ja minä pudota mätkähdin lattialle. Ajattelin kipaista siitä itse esittelypöydälle, mutta se rähmäkäpälä heittäytyi muka urhoollisesti lattialle pitkin pituuttaan perääni ja piti mua lonkista kiinni. Sanon vaan että tosi ala-arvoista touhua, johon en enää koskaan alennu. Siis jos joskus vielä suostun lähtemään näytöksiin! NostoKaria tuli ikävä!! Missähän sekin luuraa (TUHAHDUS) ? No sit siihen tuli joku pääjehu, joka otti mut syliinsä toruen niitä kakaroita ja vei mut esiintymislavalle ja saantiin show vietyä asiallisesti läpi. Danny ja Giakin olivat mun kaa loppukilpailussa, mutta niitä ei onneksi viskottu pitkin lattiaa. Yleisö mongersi siellä ihan käsittämätöntä kieltä, mutta ilmeistä päätellen hekään eivät olleet koskaan nähneet isoa kissaa. Yksikin nainen piteli käsillä päätään ja tuijotti suu auki tyrmistyneenä minua. Miettikää ny jos mäkin tuijottaisin yleisöä silleen ;O XXXL-kokoisella on omat riesansa: kaikki tuijottaa, assarit eivät jaksa kantaa ja kuljetusboksit eivät pysy koossa eivätkä mahdu edes laivan kannelle. Meinaan rekkojen välistä ei meinannut mahtua mun pikkuasuntovaunu kulkemaan! Jaa.a ja mitkä muut asiat puhuttivat reissussa: mm jalosukuinen hiki, veri ja valkoinen nenä. Niin muuten me perustettiin muuten sen toisen valkonenäisen kanssa uusi klubi "ValkoKuonot". Mä aion sanoo sille, että pidetään se ihan kahdenkeskisenä salaisuutena. Me kokoonnutaan pippuripihvin äärelle sit taas joskus. Meitsi rakastaa pihvejä yli kaiken- ja raakana , Kiitos!! AAH! (LURPS) Siellä oli muutenkin villiä touhua koko homma kuin villissä .... idässä. Siellä päätettiin vastoin kaikkia sovittuja sääntöjä muokata vähän uusiksi tuomarijakoa juuri ennen näytösten alkua. Saivat vissiin arvokasta tiatoa ja katsoivat parhaaksi suunnitella homman uusiksi. Sitä sitten voikin vain arvailla, että kenelle tuomarille mun nummero oikein ilmestyy. Kolme meidänkin seurueesta oli vaihdettu. Siellä oli myös yks utelias tuomari, joka tunki sormensa silminnäkijöiden mukaan ronskein ottein leikkaamattomien kollien suihun katsoakseen, mitä suussa on. O'ouuu... enpäs tekisi samoin. Seurauksena oli, että yhdellä venäläisellä kollegalla kärähti ihan syystä käämit ja sen jälkeen tuomari pantiin pakettiin. Sitä saa mitä tilaa, sanoo IsoÄitikin aina. Toimitus tulee ennemmin tai myöhemmin perille! Tuomarilla ei muutenkaan mennyt hyvin, kun se oli ihan sen näköinen kuin se olis just noussut sängystä: hiukset kampaamatta ja yöpaita päällä ja lisäksi se oli värisokea ja sillä oli vaikeuksia hahmottaa etäisyyksiä. Sillä petti arvostelukyky täysin lopussa ja se tiedotti yleisölle: "Olen lihava mutta minulle muut lihavat ovat liikaa". Mutta meidän Edustuskissa Punainen ei pettänyt. Tulihan meillä paluukuormassa pokaali kotimaahan. Palkintona siellä oli pissihiekkaa, mikä tietty sopi hyvin näyttelyn henkeen ;) Tää oli sit mun viimeinen ulkomaan reissukertomus, sillä olen sopinut managerini kanssa, etten esiinny enää ulkomaisilla kiertueilla. Mulla on nyt vaihtoehtoina jäädä joko kokonaan eläkkeelle tai vaihtoehtoisesti dieetille. Puntari meinaan näyttää taas 11,6 kg ja kantokahvakin katkesi asuntovaunusta. Arvaatte varmaan kumman valitsen ;O Se on MORO!! ****** 26.8.2009 Hellurei ja hellät tunteet!! Oli siinä taas tunteet kovilla, kun on monta viikkoa nähnyt ihan hillitöntä nälkää!! Kuulemma dieetti ja pah!! Heti näyttelyn jälkeen otin menetetyt etuudet takaisin ja viimeistelin salaman nopeasti Toffon ruoat heti sunnuntai-iltana ja ja eilen!! Liisa ei huomannut onneksi!! Vähän helpotti, kun sai sapuskaa. Liisa sanoo, että olen laiskistunut!! No mitäpä tässä turhia riehuu kun Ärrät riehuu mun puolesta ;O ? Joo, olihan se aika yllätyksellinen viikonloppu Vantaalla. Äitee oli ottanut ja karistanut naftaliinit helmoistaan ja tullut mua ;O katsomaon näyttelyyn. Se sanoi mulle, että johan olet poika kasvanut sitten viime näkemän!! Joo.o. Peli oli siellä kuitenkin pelattu jo etukäteen ja kaikki meni mulla suunnitelmien mukaan ellei vähän paremminkin. Eläinlääkärikin sanoi, että minusta voi jo sanoa että olen ISO. Lauantain tuomari suositteli mulle dieettiä kun se ei tajunnut muun mittasuhteita. Sanoin siihen hölmistyneenä, että " ai mulle vai?" KRÖHÖM meinaan vaan että pata kattilaa soimaan ;0 Sunnuntain tuomari sanoi, että olen todella ISO. Mun mielestä sillä tädillä oli tällä kertaa parempi silmä ymmärtämään mieskauneutta! Se sanoi, että ihmiset varmaan pysähtyy tuijottamaan mua, kun mä olen niin valtava. Se on totta. Tuomari kehui myös valtavaa tompanpomppaa, josta tosin Liisa on kammalla repinyt jo puolet pois. Yleisö parveili studioni äärellä niin etten meinannut saada unen päästä kiinni. Sieltä kuului, että "ihan hillitön", "onko tuo edes kissa", "kato miten iso pää", "kato mitkä tassut". Paras palaute oli kun yksi täti joka ei osannut puhua kunnolla puhkesi huutamaaan ja taputti käsiään innostuksesta yhteen! Se oli aitoa se! Ai mitä mun äitee siellä muuten teki. Se esiintyi jossain veteraanisarjassa, joka on tarkoitettu mummoille ja papoille ;) Ja kappas äippää, se herkutteli itsensä parhaaksi veteraaniksi!! Täytyy sanoa, että on se aika yrmy ilmestys toi mun äitee!! Eiiih ei mun tarvinnu hävetä sitä, paitsi kun se nuoleskeli huuliaan parissa kohtaa hieman turhan hartaasti. Ai niin ja meidän Kissa punainen siellä taas oli kalastamassa palkintoja liiveihinsä ;) Se on löytänyt yhteisen harrastuksen nimikkotuomarinsa kanssa!! Ai, ai kerrankin tarttui onkeen oikea herkkusaalis! Niin ja kiitos Manta ja Fami, oli mukava vaihtaa kuulumisia kanssanne!! ****** 27.5.2009 Johan on maailman kirjat sekaisin. Sitä se tiesi, kun Toffo kutsui Vantteroiden hallituksen koolle. Meille tuli pikku ipana !!! Mä kysyin heti Toffolta, ettei kai vaan ole sun tekosia! Romeo sanoi, että se on hänen !! Ohhoh! Sitä mä vähän ihmettelin, mutta sitten mä hokasin, mitä se tarkoitti. Mun kunniatehtävä on toimia juniorijäsenen ravitsemusterapeuttina. KRÖHÖM! se on ominta alaani ;) Rasmus-nimi me annettiin sille, kun se näytti kuvissa pieneltä pörröiseltä nallelta. Ja Romeo halusi toisen Ärrän taloon. Kun Liisa näytti Rasmuksen kuvaa, niin Romeo reteili, että hän syö iltapalaksi tuollaisia pikkunalleja, mutta sehän alkoi samantien tykkään Rasmuksesta. Minä tarkkailen, että pikkuinen syö ruokakuppinsa tyhjäksi. No näin päiväkirjan kesken, ei haittaa vaikka sinne vähän jäisikin, kun voin aina auttaa pientä miestä mäessä. Se poika ei osannut aluksi ollenkaan suomea eikä teiskoa. Opetin sille heti tärkeimmät sanat: ruoka, nälkä, aamupala, välipala, hiukopala, iltapala ja yöpala. Hyvin se on oppinut, sillä se sanoo jo selvällä suomen kielellä että "kauuuhee nalka, kauuuhee nalka"!! Kyllä sillä pojalla onkin hyvät ruokahalut. Me käytiin puntarilla ja sen paino on noussut alle viikossa yli puoli kiloo. Mutta se on ny morjens, Toffokin haluu tulla kirjoittamaan. ****** 2.4.2009 Voihan turkkunen minkä teit! Mansen ystävyyskaupunki se osaa järjestää aina ikimuistoisen sään ja aina täsmällisesti kuin kello - juuri näyttelyviikonloppuna. Onneksi me oltiin yötä paviljongissa ihan mallihallin vieressä. Ei paha hotsku muuten, mutta ei meinattu mahtua ovesta sisään. Henkilökuntaan kuuluva seisoi tupakalla oven pielessä ja puhalteli savut silmille todeten laittamatta tikkua ristiin, ettei toinen ovi aukea, mitä Liisa ei tietty uskonut. Ja jalkarättejä tuli taivaan täydeltä. Sviitissä sitten kaikki oli ookoo, paitsi että meinasin puskea teeveen lattialle. Olin niin tohkeissani, että kiehnäsin ja puskin kaikkea tielle osuvaa. Onneksi Liisa oli valppaana ja nappasi toosasta kiinni. Heitin lattialle ruokakipon viereen selälleni ja piehtaroin siinä. Se oli nääs uusi keino anoa ruokaa ja tulihan sitä rankan päivän päätteeksi. Mun eväät kyllä jouduttiin laittamaan ikkunan väliin, kun ei ollut baarikaappia. Kai se oli lomautettu säästösyistä, kun oli vaan aukko jäljellä. No mä tiesin kyllä, että tuosta mun händylistä tuomarit kommentoivat, mutku ei ne häntäkarvat niin nopeesti kasva. Eiks kukaan muu muka vaihda häntäkarvojaan joka vuosi ?! Liisa lohdutti, että kyllä ne kesään mennessä jo ovat palautuneet. Ylipainoiseksi tuomarit eivät mua sit enää sanoneet ;) Olen laihduttanut ahkerasti, mutta aina välillä ja juuri ennen näyttelyä hotkaisin ison kipollisen Toffon raksuja jälkiruoaksi. Meinaan vaan, että jaksaa sitä sitten paremmin laihduttaa, kun aina välillä syö ;) Ajattelin muuten jäädä kasvatteleen noita hännyskarvojani nyt joksikin aikaa. Se sopii muutenkin kuvioon, kun näyttää pahasti siltä, että mulle on tulossa muita velvollisuuksia ;) Toffo meinaan aikoo kutsua tässä huhtikuulla Teiskon Vantteroiden hallituksen koolle, niin sitten kuullaan että miksi. Tuomari sanoi, että mä olen kuulemma jättiläinen ja ihana kissa. Se oli kirjoittanut mun todistukseen, että olen mammanpoika. Se ei muuten pidä paikkaansa, kun olen Liisan poika!! Mamma vaan tulee aina peseen mua ;( . Mutta turkulainen yleisö oli taas paras!! Ne turkkulaiset oli söpöjä, kun ne äänesti mut yleisön suosikiksi ja mää sain kultaisen raksukipon ja jeah 4 kiloa raksuja!! Turkulaiset pörräs siinä mun terassin edessä ja ihmetteli mua. Joku täti sanoi:” En ole tiennykkään että on olemassa näin suuria kissoja”. Yks silmälasipäinen tyttö lupas tulla lukeen mun plogia, että terkkuja vaan sulle!! Me isot kissat ollaan kyllä parhaita ;) Ja sä varmaan huomasit, että mulla on pari isoa kaveria myös. Toi Romeo-tiikeri oli viime keväänä Turussa yleisön suosikkikissa. Se meinaan nykyisin on melki yhtä iso kun mäkin. Me painitaan aina yhdessä. Kun mä tulin kotiin Turusta, niin Romeolle tuli kauhee hepuli ja se yritti puraista mua pöksyistä. Ei mut nyt mun pitää lopettaa. ****** 13.2.2009 No tulipahan taas korkattua vuoden 2008 näytöskiertue! Plääh! Minä eno ja isoeno olin sukulaislapsukaisteni kanssa Lahdessa. Manta ja Fami tulivat minun kyydissäni Lahteen. Fami on paininut Prinsessansa kanssa itsensä hyvää vauhtia kohti raskasta sarjaa, samoin kuin Ritari Ykä! Hyvää työtä! IsoÄiti sai syystä olla meistä lapsosistaan ylpeä, sillä meitä oli siellä loppukilpailussa kaikkiaan viisi !! Ai niin koskas sä IsoÄiti haluat palkintosi? Nosto-Kari sattui onneksi paikalle ja palkkasin hänet heti pätkätöihin!! Tattista vaan! IsoÄiti muuten sanoi, että mun ei kandeis vaihtaa aina hännyskarvoja näin vuodenvaihteessa, mutku ne vaan vaihtuu itellään ;( Mä oisin kyllä voinu lainata Manta-neidin hännästä puolet, sillä neidillä on ihan epätodellinen hörhelö !! Sitä kateelliset hiukka katteli kieroon ;) Jos ette ole nähneet, niin menkää ny ihmeessä kattoon Viron kissayhdistyksen Felixin sivuilta marraskuun näyttelyn best in show –kuvia!! Saatatte nähdä siellä (VIHELTELEE) erään frakkiasuisen suomipojan!! Tiedoksi vaan vyötäröäni tarkkaileville, että joo totta - mun paino pääsi tosiaan taas nousemaan 300g kun hieman siemailin kermaa ja pöllin Toffon annoksia, mut älkää olko ilo… eiku huolissanne linjat palautuvat nopeasti ! Mestarihuijarina toimin niin, että olen muka menossa vessaan ja heti kun Liisa häviää näköpiiristä, niin käännyn kannoillani ja syöksyin Toffon kupille haarukan piikit ojossa. Jos Liisa yllättää mut niin mä huudan vielä varmuuden vuoksi, että ” MÄÄyyYYHH”!! Mä syön ihan kevyesti ensin oman kipollisen lihaa ja koko Toffon annoksen jälkiruaksi. Ai sääliks käy Toffoa? No ei tosiaankaan käy!!!! Ensinnäkin mitä varten äijä siunailee sitä ruokaansa niin kauan ja kyllä se pitää huolen että laulaa sit lisää, jos sen annos sattuu purjehtimaan tiehensä! Se on nääs luonnon laki, että nopeat syövät hitaat tai ainakin niiden ruoat J ****** 19.12.2008 Jääpähän tämä Järvenpään seikkailu historiaan ainutlaatuisena reissuna. Mä jouduin huutaan ensimmäistä kertaa elämässäni ja vielä Helsingin moottoritiellä: ”Äitiiiiii tuuu pyyhkiin!!!!!!!” Tuli korkattua samalla uusi asuntovaunu ! Hiukka mä olin rohee, kun Nostokari kehui mun asuntovaunua äijämäiseksi. Joo, ne joutuu vielä ostamaan Ykälle samanlaisen. Meinaan oli RRjuniori kasvanut hirmuisesti ja samoin sen sininen sisko!! Hyvää työtä Arttu !! Me oltiin yötä jossain tivolissa (toimhuom. Rivolissa). Mut eka me ajeltiin hiukan pitkin Järvenpäätä katsellen nähtävyyksiä kuten Metso, Wärtsilä ym. Sviitissä olikin kotoisampaa kun Romppukin oli mukana. Tuomaria en ollut ennen nähnyt, mutta Toffo kertoi mulle, että oli tavannut Fabrice-sedän Tukholmassa. Oli kuulemma tykännyt Toffostakin aikoinaan kovasti. Tuomarisetä sanoi, että mä oon hänen paras II ryhmän cooni ja olisin värin paras, jos mulla olis ollut parit pampulat vielä tuolla hännän alla. Tuomarin mielestä mä olin niin komea poika, että hän laittoi mut sunnuntaina siihen loppukilpailuun. Nostokari saikin kantaa mua aika paljon viikonlopun aikana. Yks Assi-täti yritti, mutta luovutti heti alkuunsa. Kerran Nostokarikin ähkäsi oikein kovaa mua nostaessaan ja mä jo pelästyin että eikö nouse!? Hähää, se oli kai vaan hämäystä, sillä mähän oon nykyisin tooosi kevyt- vain sen kymmenen ja puoli!! Mä sain loppukilpailusta ison timangin ja lisäksi vielä suukon Louis-tuomarisedälta!! Yleisöä oli aika paljon ja meitsi edusti mustavalkoista siinä kahden ilveksen välissä. Ihan samat jutut niillä oli kuin aina ennenkin. Yks mies tuli vielä takaisin meidän luo ja sanoi: ” Ei voi mitään, mutta tänne on vaan palattava takaisin.” Setä sanoi omalle tädilleen: ”Eiks meille nyt yks tuommonen mahtuisi, kun mä haluan tuommoisen!!” Se olikin sitten vuoden viimeinen näytös. Enhän mä tänä vuonna ehtinyt kuin neljään näytösviikonloppuun, kun palasin vasta syksyllä vuorotteluvapaalta. Jahas, tarvii lopettaa kun Romeokin aikoo kirjoittaa. ****** 19.11.2008 Tere! Matka meni tosi sutjakasti ja tulipahan näyteltyä pitkästä aikaa Tallinnassakin. Me mentiin kuningaskuljetuksella ja kaikki sujui hienosti jopa jänisjuttukin. Pieni takaisku meinasi tulla alkumatkasta, kun mun eväspaisti unohtui pakastimeen, mutta onneksi Liisa huomasi sen ajoissa ja ehdittiin poikkeamaan kaupassa. Oltiin taas yötä siellä tutussa sviitissä, mikä susi se nyt olikaan. Siellä oli hyvä näköalatasanne ja pehmeä leveä parisänky mulle ja Liisalle. Arvaa oliko kiva piehtaroida valkoisissa lakanoissa ;) Hotellitädit varmaan otti muistoks mun turkiksia, kun valkoisesta ne löytyi niin hyvin. Niin se jänisjuttu. Uskokaa tai älkää niin kerroin toisille pojille, että olin jäniksenä laivassa. Romeo kuunteli tiikerin silmät suurina, mutta Toffo sanoi että noi on taas niitä Tompan tarinoita. No ei tarvi uskoo, jos ei haluu. Tullessa laivan sviitissä oli peilikatto ja se hiukan kummastutti mua. Liisa puhui jostain peilikuvasta, mutta uskokaa tai älkää sieltä katseli mua mustavalkoinen kissa. Kuka lie, melkein yhtä komia kuin minä…muttei sentään ;) ****** 25.10.2008 Voi kissan viikset!! Jouduin kylpyyn ja olo oli taas niinku etikkakurkulla!! Arvasin, että se tiesi näytöstä! Joo.o johonkin reum… eiku raumalle. Siellähän ei tullut sinisistä unista mitään, kun koko ajan piti esiintyä. Tavallisessa näytöksessä sentään saa hiukan huilia välillä. Täällä kun yritin hiukan torkahtaa, niin eikö taas joku halunnut nähdä mun sievän vartalon koko pituudessaan. Pitsimummot olivat ihan onnesta soikeena, kun he eivät olleet koskaan nähneet nääääin suurta kissaa. Kyllä sitä yleisöä riittikin. Mun pitkät viikset oli monien mielestä ihmeelliset, samoin mun kolmio ja pehmeä turkki. Otin riskin ja annoin niitten kaikkien öbaut parinsadan halukkaan silittää mua. Joku katseli mua ja sanoi, että se on nyt rakkautta ensi silmäyksellä. Kaiken huippu oli kun mua !!!! (kuvitelkaa) pyydettiin aitajuoksukilpailuun. Liisa esteli ja epäili, että mulla ei toi reaktionopeus ole ihan huippuluokkaa, että saatan istua lähtöruudussa koko kaksi minuuttisen. Kieltämättä mä en ole mikään brykkare. Liisa houkutteli (lue tönäsi) raksukipon kanssa mua niiden esteiden yli. Viimeinen este hylättiin, kun Liisa nosti mua, kun mää vaan katselin mistä pääsisin takaisin mun studioon. Mun mielestä toi on kakrujen touhua. Romeon sinne ois voinu viedä kelaan, mut se hyväkäs sai jäädä kotiin. Siinä on nokkela tiikeri. Se kiipeää paljasta kiipeilypuun runkoa pitkin latvaan – hups vaan. Sit mun eväät levisi pitkin lattiaa kesken estematelun. Ai täh? Tottakai mulla oli eväät mukana. Siinähän ois voinut tulla nälkä, jos olis ruvennut rehkiin. Punnituskisa. Hmmm…. kun nyt oikein muistelen niin enkös mä ole tainnut joskus vauvana voittaa semmosen. Ensinnäkin puntari oli kutistunut sitten viime näkemän ;( enkä mä meinannu osua siihen lainkaan. Siinä joutu seisoon jalat supussa niinku pahemmassakin hätätilassa. Harmitti, että punnitus tuli vasta nyt, sillä olen kuihtunut juuri kokonaisen kilon, mutta ei se näköjään haitannut. Nythän mulla jo siksbäkki tuntuu hienosti, mitä nyt tuon karvapeitteen alta jotain tuntuu. Sanovat että tuollainen painon heilahtelu johtui nääs noista hormonaalisista vaihteluista operaation jälkeen. Ylipainoa nimittäin ei saa meillä miesmalleillakaan olla. Se on niin … niin tarkkaa. Silti mä voitin painavimman uroksen tittelin ihan raskaasti, vaikka mulla ei ihan kaikki painavat ruumiinosat olekaan enää tallella. Yks täti sanoi, että se on epistä kisata samassa sarjassa kulkuselliset ja kulkusettomat. Niinonkii sillä kulkuspojillahan on etu puolellaan, kun niillä on vielä puntit painamassa takapäätä ;) Hmmm siinä kyllä kuulemma usein käy niin, että miäs on takavetoinen siihen asti kunnes poistetaan ne punnukset ja sen jälkeen miähestä tulee etuvetoinen! Tilastollinen johtopäätös Raumalta oli, että mustavalkoiset miähet ovat suurimpia! Ja hehhee (OMAHYVÄINEN ILME) taas tuli palkinnoksi ruokaa ja vielä juoksupalleroita ;) Hei tästä tulee nyt pitkä juttu, mutku mulla on vielä synttäritkin ensi sunnuntaina. Jihuu!! Olen toivonut syntymäpäivälahjaksi ylimääräisen herkkuannoksen J Sain jo semmosen suuuuuuuuren katselu-, raapimis- ja nukkumistason. Se on eri hiano ja on oikein mittatilaustyönä tehty meille vantteroille. Kiitos vaan Karvian rakennusosastolle vaivannäöstä!! Se oli niiiiin suuri että se jouduttiin tuomaan ikkunasta sisään. Toivottavasti paparatsi on saanut siitä kuvan niin näätte sit tekin. Toffo sanoi, että mä muka oon vielä pentu, kun neljä on muka vasta täysikäisyyden raja. Mutta sitten vasta oikea juoru: Toffo on ny vasta melki kuusi vuotiaana alkanut antaa douping näytteitä!!! (HIHIH) JAA V Ä H Ä N hitaasti se on kehittynyt ;) Ans kattoo mitä siitä seuraa! ? ****** 8.10.2008 Nonni, ny meillä on sit kaksi ”Pre Mio Ria” eli Pääministeriä. Meinaan vaan että oltiin sit tualla PiRkkahalllissa esittämässä noita mallinäytöksiä. Kiitosta vaan Pirkanmaan Rotukissayhristyksen toimihenkilöille ymmärtäväisyydestä ja siitä, että tyäsuajelulliset näkökohrat oli hianosti huomioitu! Meitsi sai asianmukaisen kaksion ja kelpas sitä ojentaa pikkuriikkinen vartalo suoraksi. Upeeta mahtavaa!! Lauantaina mun studio hiukan heilui, mutta sunnuntaiksi se oli saatu kiinnitettyä tukevammin. Mulla kun on semmonen paha tapa rojahtaa kyljelleen silleen suorilta jaloilta, niin siinä voi yks häkki(rivi, toim.huom) vaikka kaatua. Kateellinen Romeo kävi sunnuntaina vaan mun toiletissa heittelemässä hiekat pitkin studion parkettia neljä kertaa. Mä sanoin sille, että ny lopeta. Sit se kellahti mun niskaan ja alkoi nuoleen mua, et mun pomppa ei ollut muka puhdas. Pikkumainen jätkä. Lauantain tuomari meinas vieläkin, että pieni dieetti olis ehkä paikallaan. No huhhuh. Mä sanoin sille, että kiitos samoin! Liisa mulkaisi mua, mutta ittehän se on opettanut, että pitää aina kohteliaasti vastata: ”kiitos samoin”. Määhän oon nähny nälkää jo koko syksyn!! Ihan mahotonta! Jouduin tuijottamaan vielä koko armaan päivän ruokasäkkejä ja kultaisia raksukippoja samalla, kun nälkä kurni suolistossa. Kehittelin koko päivän suunnitelmaa, että syöksyn kesken loppukilpailun siihen ruokakasaan ja revin yhen pussin auki. Ne ois ihan varmaan antanut mun syödä ja välittänyt sen nettikameralla koko maailmalle. Semmoista dieettiä kyllä voin ajatella, että lisään dieettipaloja ruokailujen väliin. IsoÄiti nääs tiesi, että on tullu uus dieettivälipala, jolla laihtuu. Pakkohan sitä on välillä syödä, että jaksaa sitten taas paremmin paastota paremmin ;O Kuvitelkaas, että joku ois ostanu minut ja antanut tilalle kolme maatiaskissanpentua. O.ouu. Yks täti sanoi, että mä olen n i i n söpö, että hän äänestää mua. Viksut tamperelaiset olivat muutkin äänestäneet mua näissä vaaleissa!! JES! Yleisö siis oli äänestänyt MINUT koko näyttelyn kauneimmaksi kissaksi. Se oli kyllä rehellisesti sanottuna i h a n täpö y l l ä r i !! Romeohan se viime keväänä sai tuon Massahurmaajan (hyvin keksitty Arttu!) tittelin, mut kuinkas nyt kävikään… ähäkutti !! Siitä tuli hiukka suukopua kotona, mut me kohotettiin lopuksi kotona raksukipot sen kunniaksi, että me jokainen Teiskon Vanttera ollaan saatu tuo titteli. Mä lupaisin täyttää sit kaikkien kipot piripintaan raksuilla, kun mä saan sen neljän kilon palkintosäkin kotiin! Niin muuten se sunnuntain tuomari kirjoitti, että mä olen suloinen laulava poika. No hmm. Mähän laulan Teiskon mieshuutajissa! Rallattelin siinä pöydällä ajankulukseni … mut en kerro mitä ;) Mun on ny lopetettava, kun toi Romeo hinkuaa kirjoittamaan omaa päiväkirjaansa! Mulla ois ollu vielä paljon asiaa! ****** 30.8.2008 Voi pastilström. Sori, mami on kieltänyt kiroilemasta. Nytkö se loppui, meinaan se mun vuorotteluvapaa vaiii … mikä se oli!! Meinaan vaan, että lähtö Vantaalle tuli yllätyksenä. Toivon viime tippaan, että Romeo tai Toffo olisi joutunut siihen asuntovaunuun mutku mä olin ainoa joka uitettiin, niin ei se ollu vaikea veikata kuka lähtee… Menin aamulla sängyn alle piiloon, mutta ei se auttanut. Liisahan onki mut sieltä kuin kastemadon savimaasta. Mutta kyl mä siihen näyttelyn hulinaan taas totuin aika äkkiä, vaikka eka olinkin ujokefiiri. Sunnuntaina sain matkalle onneksi naisseuraa. WAU. Kerrassaan upea neitonen tämä Gilda Gekkonen. Eräiden nimeltä mainitsemattomien isot kirsut tärisivät kateudesta kotona, mutta ei voi sanoa kuin että Voi Voi … jos ei ite viitti lähteä. Samanlaista siellä näytöksessä oli kuin viime vuonnakin. Lauantain tuomari oli sitä mieltä, että mulla on hiano pää ja hauska väritys ja että hän tykkää minusta kovasti. Hän kuitenkin epäili, että olenko liian iso Catwalkille. O-ouu!! Tää ei tiedä hyvää, sillä saatan jäädä jatkossa ilman tuikitärkeitä välimakuhiukopalojani. Voi itku. Sunnuntain tuomari katsoi minua eri vinkkelistä eikä pitänyt onneksi vain pientä masuani ongelmana. Hän laittoi minut siihen loppukilpailuun. Siellä mä sit testasin NostoKaria ja nauratin pieniä tuomaritätejä. Se kyllä huolestuttaa, että Karikin vihjaili, että tarttis jatkopalat sormiinsa. Jos tiette mistä niitä saa niin kertokaa ihmeessä! Tarttee kysyä Liisalta, jos sen työpaikalta löytyisi ! No yleisö parveili aika ajoin mun studion ympärillä ja kyseli, että missä mä olen ollut kaikki nämä kuukaudet. Hehhee. Arvatkaa !! Yhet sanoivat, että he palasivat takaisin katsomaan ”kaikkein suurinta kissaa”. Yhet hoki sormet suussa, että ” Ei voi olla totta, miten suuri kissa, ei voi olla totta”. Mä en nyt kyllä kauheasti keskittynyt kuuntelemaan, mitä yleisö kommentoi, kun meillä oli sukukokous. Siellä oli mun systeri lapsineen ja lapsenlapsineen ja sit mun IsoÄiti. Mukava oli nähdä niitä herttaisia pienokaisia, joista on lujaa vauhtia kasvamassa seuraajiani. Fabe ja Ykä pyysivät yksityistunteja kehonrakennuksesta. Järjestyy! Vitsit, että on se vaan aika mimmi toi mun systeri. Kissojen kuningatar, sanoi tuomari Seetri, mutta se ei tiennyt, että mun systeri ei ole Kuningatar vaan Kuningattaren tytär eli Prinsessa Nooh… jooh … toki siitä seuraa, että minä olen aito Prinssi. Roopen lähdön jälkeen me jaettiin johtajuus tasan, kun ketään ei huvittanut alkaa komentelemaan toisia. Prinssi Tompan lisäksi siis Keisari Romeo ja Taikaministeri Toffo. Aika hyvä hallitus!! En vaan tiiä mikä tota Taikaministeriä vaivaa, kun se harjoittelee bassobiisejä kaiket päivät. ****** 26.7.2008 Upeeta mahtavaa!! Saadaan lisää naisenergiaa Tamperelaisen painiharrastuksen piiriin!! Mansen Madonnat ovat toivottavasti jo rekisteröineet yhdistyksensä, koska uusia jäseniä virtaa jatkuvasti lisää. Niitähän on jo enemmän kuin Vantteroita!! Aapu-wa !! Voidaan kai me sitten joskus ottaa sekapainiottelu, Madonnat vastaan Vantterat ;O Toffo kysyi heti, että saako varata tyttöparin etukäteen! Mä varaan Mantan ennen kuin muut ehtii! Mun mielestä siinä likassa on sellaista yksinkertaista tyyliä ;) Sit rakas päiväkirja, mulla on pieni tai oikeestaan aika iso onkelma. Mun on aina ”kauhee nälkä”. Ei siis kerta kaikkiaan meinaa mitkään sapuskat riittää- ei omat eikä- hmmm…. vieraat... Tässä yks päivä Liisa oli laittamassa meille just päivällisannoksia valmiiksi, kun ovikello soi. Liisa antoi mulle oman ja peitti Romeon annoksen lautasella (kun tietty ajatteli, että syön sen – jaaa minäkö HÖHÖÖ ;), mutta jätti Toffon annoksen siihen Toffon eteen. Toffohan lähti Liisan perään uteliaana miehenä ikkunaan katsomaan, kuka tulee ja kais tiet? Jep . Meikäpoika ei voinut vastustaa kiusausta LURPS. Hiukka Liisa katto mua kieroon, kun se parin minuutin kuluttua huomasi, että kupit olivat tyhjiä. Se sanoi: ”EI VOI olla totta TOMPPA!!” Meitsi liukeni siitä varmuuden vuoksi takaoikealle ja kun Liisa sit laittoi Toffolle uuden annoksen ja antoi Romeolle oman, niin minä kävelin paikalle muina miehinä ja kysyin viattomasti: ” Enkös minä saa tänään mitään?” Hämäykseni ei onnistunut ja Liisa sanoi, että mulle ei tarjoilla enää… olin kuulemma ottanut jo liikaa. PÖH. Ai niin huisan kivaa, että IsoÄiti kävi eilen katsomassa mua. Vilkasi se samalla Romeotakin, mutta mua se tuli niiku kattoon luulen. Sen mielestä mää oon IHANA ja valtava. Ne sanoo mua MöhköFantiksi, kun mulla on kauheen paksu karvahaalari näin kylmän kesän kunniaksi. IsoÄiti jaksoikin pidellä mua hyvin, mutta Liisalla jo hiukka allit tutisee. Tarttee varmaan tilata nostopalvelua sitte kun vuorotteluvapaa päättyy. ****** 30.5.2008 Rakas päiväkirja olen miettinyt poskeni puhki, mitä se semmoinen vappuheila tarkoittaa? Kuulostaa hauskalta, joten minäkin haluan ensi vappuna oman vappuheilan!! ****** 24.3.2008 Moikkelis! Mää en ole ehtinyt kirjoitella, kun olen lomalla. Hitsi, että onkin kiva olla kotosalla ja oikaista pikkuvartalo auringon läiskään. Meinaan vedetään meidän miesten kesken hirsiä, niin että katto tärisee sillä aikaa kun Leppis käy ekaa malliluokkaa. Toffon kanssa arvuutellaan, mitä se poitsu mahtaa kulloinkin tehdä ja muistellaan omia mallikouluaikoja. Tosi rentoa, ettei tarvi olla aina lähdössä johonkin. Saa nähdä lähdenkö jatkokurssille sitten, kun olen kasvattanut hännystakkiani hieman pidemmäksi. Onnea vaan Nella, Imppa ja lapset meiltä kaikilta Teiskon Vantterat ärjyystä. Jos tarviit Nella painiohjeita pojille, niin meiltä niitä saa. Jos ne neljä poikaa niinku haluu kehonrakentajiksi! Harmi sinänsä, etten nähnyt Daisya, Donnaa, Dania, Iitaa enkä IsoÄitiä ****** 30.11.2007 Kiitos kysymästä ;) Kovat bailut meillä oli viikonloppuna. Niin kovat että en muista maanantaistakaan mitään. Eikä siitä puhuta, vaikka muistaisinkin. Sain paljon valmistujaislahjoja ja kiäh kiäh Toffo .. lisää raksukippoja ;). Kiitti vaan kaikille lahjoista ja onnitteluista!! Vitsit sain myös oman juomalasin, vähän makee!! Semmoista Tompalla ei olekaan!! Arvaatkaas kuka halusi kotona heti katsoa mun palkintoja ja lahoja. No Toffo tietty. Enkä muuten viitsi kirjoittaa, mitä se kuittaili. Niin siis minä ja mun systeri valmistuttiin euromalleiksi Turuus. Tiätte se piänen kylän tuolla homejuustoisen joen varrella ;o. Sinne on niin kapee tiekin täältä, että hiukka oli vaikeuksia päästä perille. Olihan sinne tullut paljon väkee meidän valmistujaisiin. Vissiin mun lisäksi noin melki 800 muuta kamua. Ei niitten kaikkien ois tarvinnu vaivautua, mutta kun ne halus niin mikäs siinä ;D Jaa mitä tuomarit sanoivat. Nooh… mitäs ne. Totesivat tosiasiat jotka olen aiemminkin jo kirjannut ja lauantaina tuomari määräsi mut komeimpana siihen loppukilpailuun. Olisin koisinut satakertaa mieluummin mun lemmikin sinisessä, kauniissa hämyisessä studiossa. Iso-Äiti suosittelee mulla aina askeettisempaa studiota, mut oon järkeillyt sen johtuvan siitä, että sen tekis mieli tulla mun studioon ;) eikä se mahdu sinne - sattuneesta syystä. Hemmpu sentään, toi meidän IpaIpanakin pääsi sinne loppunäytökseen. Hienosti se esittikin uusinta coonitäplämuotia ;D Ai niin Nostokiviluodolle kiitos että kestit mua, katsos kun ei ollut ihan parhaita päiviä ;) Nousin katos vahingossa aamulla väärällä takatassulla, kun piti nousta oikealla. Mutta kyl mää sut otan toistekin mun craneksi ;D … niin siis jos mää enää viitsin koskaan tulla sinne mallinäytökseen. Hei mut ei se haittaa, sähän voit tulla nosteleen mua tänne Teiskoon ;D Otteesi oli vakaa ja plussaa oli, että näin hiukan paremmin noita maisemia. Yks yleisön joukosta taas laukaisi semmottisen lauseen, että mietin sitä pitkään. Se nimittäin pysähtyi mun studiolle rupattelemaan. Sit se sano: ”Jos tommottinen tulis pimeässä vastaan niin mitähän sitä sanois”. Nii-in. Miettikääs ny vähän … eiku ihan tosissanne, miltä mää näytän pimeässä ;O…. ku vaan noi mun valkoiset näkyy :D. Sit siihen tuli yks vanha silittämätön täti. Se sano:” No siinä on ihan tavallisen näköinen kissa.. ja sekin on sitte jotain hienoa rotua vai ?” Hihitin kuollakseni, että jo on mustavalkoinen tätin maailma ;) Sori vaan mun fanit mutta tämä herra vetäytyy nyt kunnon lomalle!! Toffon ja Roopen kanssa loikoillaan takkatulen ääressä sillä aikaa, kun Romeo käy mallikoulua. Se pääsi nyt eskariin tuolta lastenarhan puolelta ;) Se vissiin laittelee keppikirjaimia riviin tonne omaan päiväkirjaansa, joten menen huilaamaan, kun on ton tasapainon kanssa hiukan totuttelemista, kun vartalon painosuhteet ovat hiukan muuttuneet ec-juhlien jälkeen.. Jos muuten olitte tarkkaavaisia niin saatoitte nähdä mut tv:ssä viime perjantaina!! ****** 20.11.2007 Voi Ravirata. Liisa kävi Instrussa Tampereella ja minä kävin Nissenillä Vorssassa!! Nissenin pöydällä opt...eiku tuomari hoki yhtenään: ”impossible, impossible...” Ei ollut uskoa kakkuloitaan minut nähdessään. Kyseli paljonko painan. No enhän minä paina vielä paljoa. Ei ihan ole 11 kiloa mennyt vielä rikki. Tarttee saada tota lihasmassaa vielä lisää. Nyt tulikin sitten hyviä lausuntoja tuomarilta: ”Komea, miehekäs, ei lihava vaan lihaksikas... ” Kissus kun olikin hyvät rillit Nissenillä ;D!! Jeps. .. täytyy jättää päiväkirja tuohon auki... ihan niinku vahingossa, että Toffo ja Romeo näkevät... kuka on MIEHEKÄS ;D Mut sen verta tässä täytyy sanoa, että olin kyllä edustavampi pari kuukautta sitten, sillä kauluri tipahti kylpyhuoneen lattialle kuten myös puolet takista ja päällyshousut. Mää sanoin Liisalle, että en mene kylpyyn, mutta se ei uskonut mua. Meitsi kun vaihtaa noi turkikset aina näin marrasjoulukuussa. Tammikuussa mulla on pelkät ”black horset” jalassa. Nonni, ja se mun missisysteri pokkas sieltä raviradalta taas uuden raksukipon. Tarviihan se niitä, kun sillä on niitä lapsiakin niin monta. Onnittelut Nepa!. Siitä tulikin mieleen, että joku pölli mun oikean matkaraksukipon mun studion päältä viimeksi Tikkurilan näytöksessä. Ihan ala-arvoista!! Mutta palatakseni aiheeseen mun iskä Reino Lummevaara valmistui eurooppalaiseksi herkkutatiksi tuolla Vorssassa. Mulla ja iskällä on muuten ihan samanlainen ääni. Mietin tässä just, että tuntuuko nyt erilaiselta olla euroherkkutatin poika vai pentu vai mikä se nyt tattilapsen nimi on... pikkutatti vai...? Mä en oikein paljon metsässä kulje, niin ei muistu mieleen. Tarttee kait kysyä Iso-Äidiltä tai sitte yhdeltä Möhkikseltä. Iso-Äiti tuntee ainakin noi suppilot sunmuut torvelot... sillä on aika paljo tiatoo, kun näkyy noi öljytkin olevan sillä hanskassa…. eiii… mitään sen kummempaa…vähän vaan öljyttiin täällä viime viikolla ;D Ois voinut öljy lentää vielä kauemmaks, jos Iso-Äitee ei ois puuttunut peliin. Enivei kaikki on taas kunnossa ja siitä me ollaan kaikki TOSI ILOISIA!! Kiitti vaan kaikille, jotka ajattelitte meitä. Meinaan arvaan, että muakin ajateltiin ;D ihan muuten vaan. Mun tarttee alkaa ny valmistautumaan ens viikonlopun bippaloihin, kun en oo vielä päättänyt, mitä mää tarjoilen siellä. Roope ehdotti, että yhtä nimeltä mainitsematonta öljyä pikareissa. (HAH HAH HA HA HAAA ; D ) Se vois olla tosi nasta juttu!! ****** 25.10.2007 Jassoo, tulipahan taas kuunneltua erinäköisiä kommentteja tuolla mallinäytöksessä. Välillä ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa niille. Nooh … niihin alkaa tottua. Lauantain tuomari tykkäsi minusta ja piti mua hirveän isona... ei meinannut uskoa silmiään ja sanoi hävyttömästi, että ”elefant baby”. siis mä en ole enää VAUVA, USKOKAA NY!!!! Taisi sillä hiukan olla näössä vikaa joistakin kommenteista päätellen. Pyysi Assiakin katsomaan, että näkeekö oikein että olen todella näin iso. Mun kanssa kilpaili kollega Max, joka sit voitti tuomariskaban. Sillä miehellä onkin tosi hiano kuviorotsi eikä sekään mikään minicooni ole. Tuomari kokeili jopa Liisan (olematonta ;) hauista, että millä se kannattelee mua. Hihhiih…se kannattelee mua pelkästä rakkaudesta tosi isoihin kissoihin ;) Katsotaan parin vuoden päästä riittääkö rakkaus ;Q Nooh Iso-Äiti on luvannut kantaa toisesta päästä …. hmmm…kummasta…täytyy miettiä ;) Ai niin onneksi olen katsonut varalle yhden nostokar…kurjen, joka ainakin jaksaa, Se vaan harjoittelee nyt mun systerillä, ettei hauikset repeä kylmiltään ;) Mä olin meidän sintin kanssa yötä hotellissa. Poika oli ihan ihmeissään, kun ikkunasta näkyi autoja. laski niitä hartaasti ja pitkään. Meillä kun ei juuri autoja ikkunasta näy. Sunnuntain tuomari varoitteli mua lihomasta, O-ouu. Se oli selvästi kateellinen mun hienosta vartalosta. Liisa kyllä sanoi ihan samaa, että tästä ei vyötärön ympärys saa kasvaa yhtään. Ei se tuomari uskaltanut haukkua mua läskiksi ;D. Se sanoi taputellen mun kiinteää sevenbäckiä, että tämä ei ole läskiä mutta hyvin vahvassa kunnossa nuori poika on. Tottahan mä nyt pidän huolta (mielelläni) etten näytä miltään nälkiintyneeltä kujakollilta ;D Eihän semmoisessa kenenkään silmä lepää. Yleisö laukoi taas mielipiteitään estoitta. Makasin rakkaan masuni kanssa napa taivasta kohti ja olin juuri rantautumassa höyhensaaristoon, kun joku huudahti: ”hui kauheeta, eihän sitä uskaltaisi kotiin mennä jos tuommoinen tulisi vastaan!” Ja tietäisivätpä että meitsi on maailman kiltein otus. Ai juu, me ollaan kaikki tyytyväisiä, että meidän Roope toipui hammasleikkauksesta hyvin. Nyt se taas komentelee meitä entiseen malliin ;D Se on aivan hurmaava olento, mutta se ei lämpene yhtään mun kujertelulle. Mutta onhan mulla onneksi tuo …Julia. ****** 6.10.2007 Hohhoijaaa… aika rankka viime viikonloppu, kun nukuin 5 tuntia autossa molempina päivinä ja 10 tuntia näytösten väliajoilla. Olin molempina päivinä loppunäytöksessä Turon kanssa. Hän toimi mun managerina. Tattis, että pitelit mua yläilmoissa hienosti! Kumma kun siellä jotkut Assit eivät suostuneet ottamaan näin komeaa miestä käsivarsilleen. Pelkäsivät kai pyörtyvänsä ;D. Mä aion vielä rakentaa kehoani parin kilon verran, joten pitäkäähän lihaskuntoanne yllä Assit!! Muuten näyttely oli oikein onnistunut: Lauantaina oli myös mun ja Romeon systeri loppunäytöksessä ja eikös noi naiset mokomat ottaneet sieltä raksukupit. Iso-Äiti ja mun Isä saivat myös raksukupit. Mitähän Iso-Äiti tekee raksukupilla ? Sunnuntaina mä olin siskonplikan Iitun kanssa loppunäytöksessä ja Turon, sen mun managerin. Terävän näköinen pimu muuten toi Iitu ja tosi hiano händyli!! Höh, taas yleisö laukoi mielipiteitään minusta ja nyt yks sanoi, että olen Monni-kissan näköinen…”Pekka-töpöhäntä” -kirjasta. Viimeksi olin Tipin kaverin Sylvesterin näköinen. Joku uskalsi kysyä, että olenko norjalainen kun olen niin iso. O- oou…. :D. Se on semmottinen ISO 2005 laatusertifikaatti, minkä mukaan mut on tehty. Täytän 2 vuotta vasta- heiiiii - tässä kuussa!! Ai hitsi, mullahan on kemut ja kakku taas tiedossa!! Ootas - (laskee kynsiään..) 20 yötä enää niin voitte tulla synttärikermalle!! ****** 4.9.2007 Jerseyt sentään. Ette ikänä arvaa, että toi meitin pentukin oli mallinäytöksessä Vantaalla tässä yhtenä lauantaina! Tuomari kirjoitti siitä: ”vahvarakenteinen ja hienosti kehittynyt nuori mies”. No jo jo … menee hiukan liian pitkälle !! Romeo muka MIES!! Minä taidankin näyttää, kuka on mies talossa!! Meinaan hiukka epäreilua, että minusta tuomari kirjoitti: ”vaikuttava teini-ikäinen”. Siellä Vantaalla olikin ruskeavalkoiset coonilapsukaiset oikein joukolla (8kpl) paikalla. Romeo joutui kisaamaan neljän itseään vanhemman pojan kanssa ja sijoittui kolmanneksi. Tuomari sanoi, että meidän Leppiksellä on turkin kuviot kuin bengalilla. Onneksi vain kuviot ;D !! Romeo aina sanookin: ” Minä olen benkalikuunitiikeli”. Oli siellä Romeon Elmo-velikin. Veikeän näköinen miehen alku olikin! Valkoiset viikset ja valkoinen parta. Hassua että se oli ihan eri näköinen kuin Romeo. Me kun olemme Sylvesteri-veikan kanssa aika samannäköiset. Nyt olen käynyt poikkeuksellisen tiuhaan näytöksissä, mutta pian onkin tulossa kunnon loma. Yleensä meinaan kuukausi on meillä semmoinen turvaväli, jotta ehtii vetää henkeä eikä tarvi pestä puhdasta turkkia. Viime viikonloppuna olin Tampereella näyttelyssä. Hitsipilli, että satuin parkkeeraan studioni sunnuntaina - Toffon mummon viereen. Olipas siinä terhakka mummeli!! Kissus sentään, se yritti tulla mun studioon vaikka sillä oli oma studio. Se pyysi mua välittämään Toffolle terveiset, ja arvatkaa mitä Toffo vastasi: ”Kuka niistä?” Toffo onkin aika veikko, kun sillä on 3 mummoa elossa!! Tämän mummon mummo on meidän Roopen ikäinen. Yksi täti ihastui minuun ja sanoi, että haluaa ”just tuommoisen”. Hihhih, en ole kaupan, en!!! Kysykää vaikka Liisalta. ****** 22.8.2007 Tere tere! Tulipahan seilattua merellä! Menomatkalla me viikingit laskettelimme aallonharjalta toiselle sen verran vauhdikkaasti, että jotkut heikkopäisimmät ?? antoivat yli laidan. Meikäläisellä kakkihätä yllätti kesken matkan Mutta ei hätää ettei keinoa! Ei muuten, mutta matkaklosetti oli ruumassa bussissa kassissa pussissa. Jääköön salaisuudeksi, nämä keinot ;) Terkkuja vaan hyttiemännille :O !! Iso-Äiti oli just sopivasti ostoksilla ja palatessaan vain ihmetteli, että mikä ihme hytissä … tuoksuu ;D Systeri oli ryhtynyt muslimiksi ja siksi en sitä siksi juuri päässyt tarkemmin katsomaan laivalla. Bussimatka olikin sitten omaa luokkaansa. Harmi kun jäi korvatulpat kotiin. Siellä oli jotain puheripulista kärsiviä kissoja ja ne puhua pulputtivat melkein koko matkan. Käsittämätöntä, että joillain juttua piisaa!! Ja tuttu hotelli oli taas!! ihan susi. Näytökset menivät putkeen ja esiinnyin loppunäytöksissä kauniin isosiskoni kanssa. Ai niin onnea mun systerille! Se valmistui Isoksi kansainväliseksi herkkutatiksi!! Meillä on nyt molemmilla Gicksit! Meitsillä olikin siellä oma tuttu assisteri. Kiitokset vain Mika, että kannattelit minua urheasti, vaikka oli hirveän kuuma!! Onneksi sain lainaksi systerin jääviittaa. Se kun on varustautunut ihan aina ihan kaikkeen. Ruotsista asti minua tultiin nostelemaan aivan kuin eivät uskoisi näkemäänsä. Ikävä mun tuolla tuli meidän pikkuista. Surku oli jättää se kotiin Toffon ja Roopen kanssa. Hyvin olivat kuulemma pärjänneet. Ihme, vaikka en ollut jöötä pitämässä!! ****** 26.7.2007 Hitsipilli ja pillimehu! Iso-Äiteeeeeeee !!!!! Sulta jäi tänne jotain!! Iso-Äiti tuli mua kattoon ja unohti tänne tommosen piänen pattereilla liikkuvan pehmolelun. Sillä on niin kirjava rotsi, että saan siitä migireenin. Kait se jokin tiikerilelu on. Väittävät, että se on pieni coonivauva, mutta muistaakseni mulla ei ollut vauvana tuommoisia pilkkuja ?? Roope tutki vauvan ensimmäisenä ja sanoi heti, ettei miestä ole pilkkuihin katsominen vaan että meidän kaikkien pitää pitää hyvänä uutta kaveria. Roope keksi sille hyvän lempparin: Leppäkerttu :D Mää ja Toffo sanottiin, että se on sitten Leppis. Jotenkin sen on kauheen söpö, kun se puskee muakin, että melki punastun. Kuinkahan kauan se aikoo olla täällä? Pidän sitä sillä silmällä koko ajan. Oikeestaan se on aika kiva, että saattaa olla, että pidän sen ihan ite ;O Toffo oli niin kollia, että se epäili sitä heti tytöksi, mutta kyl mää näin heti, ettei se mikään tyttö ollut. Ei sen puoleen olisitte nähneet Toffon naaman, kun se näki ekaa kertaa Romeon? Toffo oli suoraan sanottuna ”ÄIMÄN KÄKENÄ”. Sen kirsu meni ihan änkyrävääräksi: suupielet alaspäin ja korvat toinen itään ja toinen länteen, että ihmiset nauroivat katketakseen. Meikäläinen ei ollut moksiskaan (totuus on hieman toisenlainen, toim.huom)!!! Muuten oli kiva nähdä Anttonia, olipas mies pienentynyt sitten viime näkemän!! Terkkuja!! Ja Kiitos Iso-Äiti kauniista kiiltävästä jalallisesta raksukupista. Toffo sanoi, että hän ottaisi sen mieluusti kokoelmiinsa!! HÄH?? Sanoin, etten anna kun keräilen näitä itekin. ****** 8.7.2007 Enpäs ole muistanut kirjoittaa päiväkirjaa pitkään aikaan. Tämä kesä kait vie ajatukset ihan muualle! Hälpältä piti, etten saanut yhtenä päivänä kiinni isoa keltamustaraitasta saalista ikkunasta. Se puikahti ovenraosta vahingossa tai tarkoituksella ? sisään, kun mä tulin ulkoa. Liisa sieppasi mut viime tipassa pois ja sanoi, että se pistäääääää! Sitten se tainnutti sen sähkölätkällä Olisin minäkin sen omalla leveällä mustavalkolätkälläni tainnuttanut…. höh! Se oli kuulemma Venäjältä tullut kuningatar. Olen taas aloittanut näytöskiertueen turkinkasvatustauon jälkeen Tampereella, Hyvinkäällä ja nyt viimemmäksi Jyväskylässä. Jyväskylään matkasin ystäväni Leon kanssa. Ehdittiin siellä takapenkillä ruotia tätä maalimaa nuorten poikamiesten näkökulmasta ihan kahdestaan!! Olimme yötä hotellissa ja moppasin sen ensi töikseni ja annoin taas reklamaatiota sängynalusista. On se kumma, että meikäläinen joutuu aina hommiin. Vaihdoin jo hotelliketjuakin, mutta taso ei vieläkään vastannut vaatimuksiani. Näytösstudioni pystytin sattumalta Toffon veljen kamun ”Puuman näköisen Puuman” viereen. Siinä me ”piänet äitien kullannuput” keskusteltiin, millaista on asua näiden Luna-Purrin veljesten kanssa. Todettiin, että säyseitä herrasmiehiä nuo veikat ovat ja kovasti rakkaita meille. Meitsi tosin on vallannut Johtajan paikan talossa – kröhömm- (*omasta mielestään toim. huom.), joten Toffo on mun tossun alla. Hauskin kommentti Jyväskylässä tuli taas pienen ihmisen suusta, kun hän katseli studiotani : ”Tässä on hieno verhoilu, ehkä koko näyttelyn hienoin! ” Kiitos :D Onnistuin kuin onnistuinkin tekemään ennätyksen olla käyttämättä sandaloodaa koko matkalla. Lyötiin Toffon kanssa kotona vetoa ”ohuen ohut kalkkunafileestä”, että kestänkö ilman ja – kuin mies!! Toffo oli heti kynnyksellä vastassa ja hirnui naama virneessä, että ”nooh…tuuppaako kuplaa ottaan??” Sanoin, että kaiva vaan ne fileet esiin ja tein kunniakierroksen ympäri taloa (Toffo ja Roope kannoillani) aivan kuin ei mitään kiirusta olisi ;D Vietiin kotiin näyttelystä semmoinen uusi makuukoppa. Toffo sen heti testasi. Liisa sanoi, että nyt on kaikille oma, mutta en tajuu, etteikö se osaa laskea, kun se oli jo neljäs ja meitä on vaan kolme ****** 16.3.2007 Se on moro teille ja maaliskuu meille ;) kolleille aika houkuttelevaa aikaa. Toffo jo hinkuaa ulos, mutta piha on ihan kuralla vielä eikä meitä päästetä sotkemaan valkoisia mokkasiineja sinne. No me ollaan tyydytty käymään picnicillä sitten eteisen komerossa ;Q. Se on Toffon ja mun oma juttu. Me ollaan muuten koko kollijengi kevennyskuurilla. Mun ja Toffon tarvii saada talven jälkeen nuo siksbäkit boxerikuntoon kesäksi. jos vaikka sattuu samalle rannalle naisia, niin kehtaa sitten näyttäytyä. Hiukan olen viime aikoina saanut kuulla irvailuja turhamaisuudestani ;D. ( röyhistelee kaulukset kovina). Mitäpä nuori mies ei tekisi komeutensa eteen. Botox-ruiskeisiin en ole vielä sortunut, mutta harkinnassa nekin ovat! Arvatkaa mitä? Meidän takapihalla oli tassutellut minuakin suurempi kissa. Ihan totta!! Meikäpoika jo haaveili komeasta Misusta, mutta se oli kuulemma ollut villikissa nimeltään Ilves, Toffo väitti nähneensä niitä kaksi ja kertoi kirsu pokerina, että sen toisen nimi oli Tappara. Siihen meikäpoika ihan viattomana, että onko Ilves ja Tappara tosiaan kulkeneet meidän talon takana. Samassa näin, että Toffo hytkyi kaksinkerroin lattialla. Mää en ala mitään, kun noi isot kiusaa mua aina - plääh. Niin muuten- kröhöm.- voitte onnitella mua !! Minusta on tullut ENO x 7! Ai niin Hiippa, sori mä nukuin pommiin, mut sä voit tulla vaikka junalla Mä tuun asemalle vastaan. ****** 4.2.2007 Kävin sitten näyttämässä kalsareitani tuomareille Lahdessa. Ei ollut paljon karvoihin katsomista ;). Meinaan vaan että ihme, että voitin sertin ekana päivänä. Siitä hyvästä mä annoin tuomarisedälle ”vitoset” ja sanoin: ”Hyvä jätkä”. Sunnuntaina tuomaritädin mielestä mulla oli liian vähän karvoja hännässä. Kylmähän siellä hallissa oli aluspaitasilla. Mun tämänhetkisen ”töpöhännän” historia on nääs semmoinen, että meikäläinen oli tuossa joulun alla sängyn alla ja hännys siinä heti reunan alla, kun Liisa tuli petaan ja astui minusta mitään tietämättä mun händylikarvojen päälle. Siinä vaiheessa meikä poika kaasutti alta pois ja kaikki pitkät hännyskarvat jäivät Liisan varpaiden alle. No ois ne muutenkin lähteneet, sillä puolet olin jo muutenkin pudottanut kuten koko lastentakin. Harmittihan se molempia tuomareita se mun händyni, mutta minä olin nyt sitten tämmöinen Tomppa Töpöhäntä. Nyt pitäisi alkaa kasvattaan oikeaa miesten hännystakkia, semmoista kuin Arpalla, mun velipuolella. Onnea vaan sulle Arppa, kun valmistuit Eurooppalaiseksi PeeÄrr-malliksi.. Hassuja kommentteja taas kuultiin yleisöltä. Huvittavin oli se, että voisin toimia näyttelyn vetonaulana. Kysyin Liisalta, mitä se oikein tarkoittaa ja se vaan naurahti ja pussasi mua nenulle. Ota siitä sitten selvää! Toinen hauska kommentti oli yhdeltä tädiltä, joka tuijotti mua silmät ymmyrkäisinä ainakin puoli tuntia ja sanoi lopulta: ”En saa silmiäni irti tuosta kissasta”. Yks mies sanoi, että minussa on ”äijää” ja olisi ottanut mut itselleen ja ristinyt mut Toopeksi - höh. Iso-Äitikin uhkaili pummia mut Pusulaan takaisin, mutta minäpäs olen Liisan oma pieni poika enkä lähde omasta kotoani mihinkään. Mulla on täällä kotona aivan ihanat kamut, Toffo ja Roope-setä. Roope-setää mä halin aina kaulasta ja se komentaa mua, kun se ei tykkää siitä. Toffo sai ihan hömppähepulin, kun mä tulin kotiin ja me painittiin taas pitkälle yöhön. ****** 11.1.2007 Joulu päättyi vaik ei kenkään sois, joulukuusi poltettiin loppiaisena pois pois pois.Turhaan pelkäsivät, että kipuan kuuseen tähdeksi ;)! Oli se hieno puu mutta sen verran piikkinen ilmestys, että annoin sen olla ihan rauhassa enkä rikkonut edes yhtään palloa, kun riitti, että Liisa tiputti pallon ja se meni ihan säpäleiksi, Kinkku oli ihan jees, vaikka enemmän mä tykkään kalkkunasta. Sain joululahjaksi 6 hiirtä ja 2 palloa sekä uuden ruokalautasen, jossa lukee "I love You". Siis ruokalautanen rakastaa mua ;)) Öh, tytyy sanoa, että se on molemmnpuolista ;) ****** 24.11.2006 Onpas ihanaa olla taas kotona Roopen ja Toffon luona! Niiden oli ollut meitä kauhia ikävä!! Kyllä mulla olikin kertomista kotona. Toffo sanoi: ” Tiedän, tiedän, olen ollut itsekin”, ja halusi vain painia mun kanssa. Kyllä me rymyttiinkin pitkälle aamuyöhön. Roope sen sijaan kuunteli ja kyseli kaikkea maan ja taivaan väliltä. Ensimmäinen ulkomaan matkani meni kaiken kaikkiaan hienosti. Bussimatkat taisin pitkälti nukkua. Menomatkalla hytissä peljästyin suuresti, kun joku näkymätön olio puhalsi mut sängyn laidalta lattialle. Sitten tyydyinkin varmuuden vuoksi makoilemaan lattialla. Tullimiehetkin pötkivät pakoon tullen mennen, kun näkivät, että me (minä ja Nella) tullaan ;) Oikeestaan ihan hyvä, sillä meillä oli maltalaisia sijoituskollegoita kyydissä uudelle omistajalleen. Paperit niillä kyllä oli, mutta sitä ronttaalia ne eivät suostuneet nielaisemaan. Hotelli oli ihan susi ja katselin yöt Tallinnan yöelämää ikkunasta. Sinisestä näyttelystudiostani katsellen mallinäytöksen meininki ei poikennut mitenkään kotimaan näyttelyistä, paitsi, että vastapäätä oli kissoja (??), joilla oli samanlaiset puserot päällä kuin ihmisillä. Niillä oli kai syksyinen turkin vaihto mennyt vähän överiksi.. Multa ei ihan noin paljoa ole turkkia pudonnut, vaikka kylpyyn puolet takista jäikin. Lauantain tuomari piti minua eleganttina kollina ja se ei meinannut osata päättää tp-valinnassa, kuka meistä kolleista olisi paras. Liisan kädet olivat ihan hervottomat, kun se yritti kannatella mua vissiin 10-15 minuuttia. Sen on alettava kyllä bodaamaan noita piilolihaksiaan tai sitten mä hankin oman nosturin. Tuomari päätyi lopulta yhteen norjalaiseen. Tämän tuomarin tuomarioppilaan kanssa meillä synkkasi paremmin ja se valitsi minut. No huit hait, paras voitti joten onnea valkoiselle tupsuhännälle. Onneksi mun systeri ja velipuoli pääsivät loppunäytökseen lauantaina. Olikin hieno nähdä oma (puoli)veikka, jonka studio oli mun studion vieressä. Hitsin histi, että on meinaan hiukka komea sukulaismies meikäläisellä!! Pikkasen mä sille puhahdin ikään kuin osoittaakseni, että olen jo - iso - miäs!! Sunnuntain tuomari rakastui minuun ja liimasi todistukseeni 12 sydän- ym.tarraa ja valitsi minut parhaaksi. Mä sain oikein mitalin kaulaani loppunäytöksessä. Takaisin me tultiin taas systerin ja Iso-Äidin kanssa samassa hytissä. Yläsängystä näkyi välillä lakanankulman alta systerin tutkivat silmät, kun se yritti kiikaroida mua. Minä en halunnut toista puhallusta, joka olisi voinut pudottaa mut laivasta. Hihhih.se mua hykerryttää, että Iso-Äiti on (älkää -vaan- kertoko hälle) edelleen ihan sulaa vahaa mun tassuissa ;). Kiitosta vaan hienosta valmistumislahjasta! Paluumatkalla ikävintä oli, että kaikille kissoille ei löytynyt omistajia bussista, mutta onneksi joku kiltti täti otti orvon kissan huostaansa. Kotona me oltiinkin vasta puolen yön jälkeen. Roope nuoli mut ja sanoi: ”Tervetuloa kotiin oma tattipoika”. Sit se nuoli vähän Toffoakin, kun sillä oli niin hyvä mieli, että kaikki olivat taas kotona. ****** 28.10.2006 Lämmin Kiitos onnitteluista!! Tein synttärikakun ja sen resepti on tässä, jos haluatte kokeilla. Valitettavasti se loppui heti alkuun. LURPS… ;) Pohjaksi possun sydäntä. Väliin kalkkunafilettä ja kalkkunagourmeepastaa sekä kermaa. Seuraava kerros on seitä, kermaa, voita ja tonnikalagourmeepastaa. Ylin kerros naudanlihaa ja nautagourmeepastaa ja päällys on voideltu kanamunan keltuaisella ja kuorrutettu Hillsin lammasraksuilla ja Royalin mco-raksuilla. Tiedän, tiedän …Olisi maistunut teillekin, mutta joudutte nuolemaan huulianne, kun söin sen jo… ! Olisi ollut mukava kutsua kaikki sukulaiset, ystävät, tuttavat ja kylän miehet, mutta päädyin kutsumaan vain nuo kylän miehet. Minä sain esittää sambatanssia ja taikatemppuja (kuinka kakku katoaa… ;) . Taidan pitää kohta uudet synttärit! ****** 19.10.2006 Ollaan reissattu Kuopiot ja Porvoot. Kuopiossa mulla oli matkaseurana kokonainen cornish rex -perhe. Vähänkö kävi kateeks, kun Leo-poika sai matkustaa ikioman äiskän ja iskän kanssa. Mun oma mami ja iskä ei asukaan tolleen yhdessä. Nää cornarit olivat koko perhe krepanneet turkkinsa hienoon kiharaan. Kumma juttu, että mun turkki aina suoristetaan näyttelyyn. Sain Kuopiosta ensimmäisen tittelin ja minusta tuli Champion eli kansallinen miesmalli, vaikka tuomari meni kysymään:” oletko vielä vähän vauva?” Ei kyllä mitään hajua, mitä se Chmpion silleen tarkoittaa, mutta Toffo tiesi, että se tarkoittaa kotimaista herkkusientä. Onko se totta vai huijasko Toffee mua? Toffon kans ajateltiin perustaa oma herkkiskerho. Vaikka se on vähän tylsää, jos Roopea ei voida ottaa siihen. Mutta sit mä keksin, että annetaan Roopellekin herkkutitteli….hmmm…. Herkkutatti on sopiva. Mun mielestä Roope on kiva ottaa mukaan, koska en ole päässyt vielä selvyyteen siitä, onko se tyttö vai poika ;) Porvoossa tuomari sanoi, että olen kuin ”suuri pupujussi”!! Höh. Pääsin siihen aikuisten miesmallien loppunäytökseen, mutta ne vieraat ihmiset vaan eivät meinanneet jaksaa nostaa ja kantaa mua, vaikka mä olen vielä ihan pieni poika. Ai niin tervetuloa mun rakkaalle systerille herkkusienikerhoon!! Ja onnittelut kultapokaaleista. On meinaan hieno nainen toi mun sisko mahottomine turkispuuhkineen…tullut meidän äitiin! ****** 9.9.2006 Täytin jo 10 kk ja se tarkoittaa, että sitä ollaan niinku miesten sarjassa tuolla mallinäytöksissä. Olin Hämeenlinnassa viime viikonloppuna ja sain ensimmäiset aikuissertini ja hienot arvioinnit. Me painitaankin Toffon kanssa nyt samassa raskaassa sarjassa. Mä sain uuden ja isomman asuntovaunukin… ja koiran valjaat ;(. Toffo härnääkin mua sen takia ja huutaa ”Turre, Musti…tse tsee.e….” Silloin mä päästän kumeat kollikurinat ilmoille ja kirmaisen ympäri huushollia. Toffo lähtee perään ja sit me juostaan ittemme näännyksiin. Iso nojatuolikin kaatui kerran selälleen, kun me molemmat hypättiin selkänojalle yhtä aikaa. Toissa viikolla meille sattui pieni moka… me nukahdettiin Toffon kanssa kesken painin sylikkäin ja sit sattui tietty just paparazzi paikalle. ****** 2.7.2006 Mä olen nyt oppinut kulkemaan valjaissa niin kuin aikuiset coonimiehet. Mä kävelen metrin pari ja pusken sitten Liisaa jalkoihin. Väliin mä piehtaroin nurmikolla. Ai niin tarha, joo siellä mä suurimmaksi osaksi ulkoilen, mutta noi meidän äijät ei oikein viihdy siellä ja ne jättää mut väliin sinne yksin ja siitä mä en tykkää. Jämsän tuomareiden mielestä olin ikäisekseni varsin large ja strong mies. Toinen tuomari sanoi, että mä olen jo melkein aikuinen. Kröhöm. Enhän mä ollut täyttänyt edes 8 kk. Nyt mä olen jo 8 kk ja 8 kg. Mä olen Liisan kultakimpale. Kulta on kuulemma painavaa. Meidän Roope se vasta onkin semmonen kultaharkko että (hihittää). ****** 27.5.2006 Mä täytin sitten eilen 7 kuukautta. Onnea mulle ;). Sanovat, että mä oon nääs semmonen kaikkien pikkuinen päivänsäde. Osaan olla kuulemma niin hellyttävä, että sanat eivät riitä kertomaan. Sitten ette arvaakaan, että mä olen saanut oman kesähuoneen ja vitsit , että siellä ON KIVAA!! Toffo opetti mulle, että kesä on vihreää ruohoa (pitää syödä), lentäviä välipaloja (pitää yrittää napata kiinni) ja ihania tuoksuja (voi kirsutella vapaasti)! Taidan vähitellen alkaa pitää siitä. Täytyy sanoa, että olen jo muutaman kerran hakannut ovea nyrkilläni päästäkseni ulos ;) Liisa meinas kuolla nauruun, että ulosko se rohkea poika on menossa. Mutta katos kun mua ei pelota enää niin, kun mä oon jo iso poika. Siitä tulikin mieleen, että Tampereen näyttelyssä kuultu hauskin kommentti oli, kun yks samanikäisen mcopojan äiskä kysyi, että: ”Eikös tuo kissa ole jo aikuisten sarjassa?” Minä pöyhistin valkoisia rintakarvojani sanoin: ”Tottakai olen”, mutta sitten Liisa meni pilaan koko jutun ja sanoon, että mä oon vasta päässyt pentusarjasta nuorisosarjaan. Plääh. ****** 1.5.2006 Mä olin Turussa mallinäytöksessä! Roope ja Toffo jäivät kotimieheksi, mutta ei ne siitä taaskaan pahoillaan olleet. Nyt me tavattiin siellä systerin ja Iso-Äidin kanssa. Me tunnettiin vielä toisemme ja hiukan pussailtiin (hurinaa) On siitä tullut komee plikka siitä mun isosiskosta sitten viime näkemän! Siitähän on jo 3 kuukautta, kun me ollaan nähty viimeksi!. Kyllä Nella tunnisti selvästi mut, kun me nenuteltiin, mutta sanoi, et mä oon muka liian iso. No meikäpoika on keskittynyt viime aikoina tuohon kehonrakennukseen. Systeri sen sijaan on keskittynyt tupsujen kasvattamiseen ;) Oli meinaan hemasevat tupsut korvissa. Kais tiette noi tyttöjen hömpötykset. Pienenä se vaan keimaili ja keskitty oleen kaunis, kun me Syltyn kanssa riehuttiin kissa ja hiiri -leikkiä. Hitsipilli, että Nella onnistui hurmaamaan tuomarit ja sai semmosen komeen raksukipon. Onnea! Mä olen käynyt nyt elämäni ensimmäisiä kertoja ulkona ja mua kyllä toisaalta pelottaa ja toisaalta kiinnostaa se suuri maailma. Toffo ja Roope sen sijaan marssivat ulos hännät ojossa aivan kuin se olisi jotain kivaa? ****** 2.4.2006 Me pojat lähdettiinkin hakemaan Toffon palkintoa oikein kaksissa miehin Vorssasta. Mä taisin nukkua pussuttaa koko näyttelypäivän, kun ei jäänyt oikein käsitystä, mitä siellä esiteltiin. Liisa sanoi, että ihmiset ihasteli mun tossunpohjia, kun paljo muuta ei näkynyt. Mä näin siellä muuten mun Iskän kotiväkee. Kai ne kerto Sulle, Iskä terkkuja multa? Harmi et mun oma mutsi ja systeri eivät päässeet tuleen sinne, kun Iso-Äiti oli saanut sen kalkkunalunssan. Mä en muuten tiennytkään, että siellä oli semmosia kilpailuja. Meinaan että, kuka painaa eniten niin saa palkinnon. Mäkin sain pokaalin meinaan semmosen makeen kissapatsaan, kun mä olin painavin kissalapsi. Mä painoin siellä 4,7 kiloa, mut nyt mä painan jo yli 5 kiloa. Toffo on kannustanut mua harjoittaan lihaskuntoa, kun se on mun valmentaja. Toffo testaa mun kestävyyttä välillä. Meillä on oma mun Iso-Äidin tekemä tatami, jolla me painitaan perinteistä sylipainia. Se on reilua peliä ja me lyödään aina ottelun lopuksi kättä päälle. Mä voitan yleensä Toffon ja kerrankin se lopulta alkoi jänistään ja laittoi ”päänsä pensaaseen”. Niin vielä siitä Vorssan matkasta sen verran, että Toffo sai sieltä megamageen raksukipon. Se kiusotteli mua, että nyt mä en ylety sen raksuille hetkeen. Haluu kans tommosen raksukupin! ****** 14.3.2006 Moi! Minä olen Tomppa ja olen jo yli 4 kk vanha. Olen kotoisin alun perin Pusulasta, jossa mulla oli ihana lapsuuskoti ja perhe. Kun kasvoin isoksi, muutin Toffon ja Roopen luokse Teiskoon. Mielestäni olen jo niin iso poika, että voin itse tarinoida kuulumisiani. Toffo pitää mua kyllä vielä ihan babyna. Silti mä tykkään Toffosta, kun se on mun hyvä kaveri. Mä aion kasvaa ainakin yhtä isoksi kun se on…pst…ellen sitten onnistu päihittään sitä ja kasvamaan isommaksi. Toffo on opettanut mulle tassusta pitäen erinäisiä temppuja, joista yhtä kokeiltiin yhdessä lauantaiaamuna. Tein aivan Toffon neuvon mukaan ja kolkutin tassulla ikkunalamppua ikkunaa vasten ja kappas se toimi ;) ! Liisa pomppas ylös kuin rasvattu salama, vaikka oli lauantai ja kello 6 aamulla. Me livistettiin Toffon kanssa karkuun ja naurettiin partaamme nurkan takana. Ai niin Toffolla ei ole partaa, mutta mulla on tämmönen poikamiesparta, josta mä olen nimenikin saanut. Tomppa on kai jonkun poikamiehen nimi, mutta lisäksi Tomppa- nimen mä olen saanut siitä, että Iso-Äiti katseli meitä ja radiosta kuului samaan aikaan laulu ”minä kuuntelen Tomppaa….” kais tiette sen Ansa Koivuniemen biisin. Sitten Iso-Äiti alkoi laulaan: ”minä katselen Tomppaa…” ja minä poika esitin kaikki mahdolliset taitoni! Niin mä olin Seinäjoella kansainvälissä malliskaboissa elämäni ensimmäistä kertaa. Siellä oli yllättävän sähköinen ilmapiiri, enkä osaa sanoa oliko varaus positiivinen vai negatiivinen. Se harmitti, että joudun olemaan vielä nappulasarjassa. Luulen, että Toffo ois kuollut nauruun, jos se olisi kuullut, mitä yks pikkupoika sanoi minusta: ” Äiti, kato kuinka piiitkä kissa”. Täytyy myöntää, että hiukan mua siellä alkuun pelotti, kun väkeä oli kuin vilkkilässä. Mutta Liisa kehui, että mä osasin käyttäytyä tosi hienosti. Mä näin siellä Toffon sukulaisiakin. Mun studion vieressä asui iso teinimalli, jolla oli hassu nimi. Se tuntui muutoinkin olevan huumorimiehiä. Toisella puolella mun studiota asui valmis rouva, joka himoitsi mun ruokakuppia. Olis siellä ollut paljon nähtävää, mutta Liisa ei päästänyt mua kierteleen. Mä tienasinkin tällä matkalla, sillä reippaana poikana moppasin hotellihuoneen ja sain respasta palkaksi muutaman kymmenen euroa siitä hyvästä. Sit mä huuhtelin lattiat lopulla juomavedellä ja hiekoitin liukkaan parketin. Siitä en sitten enää viittinyt pyytää lisää liksaa. No se oli sen hotellin onni, että mä satuin sinne, sillä meidän huone taisi ollakin mun jäljiltä hotellin puhtain huone. Mä otin lähtiessäni myös tv:n töpselin pois seinästä, jottei tule tulipaloa. Mulla oli matkaseurana vieressä hieno Milli-neito sekä meno- että tulomatkan. Me vaihdettiin kuulumisia pitkin matkaa, mutta tämä neito oli huomattavasti puheliaampi. Minä sitten herrasmiehenä kuuntelin…hmmm... tosin nukahdin kesken matkaa, enkä huomannut kun matkatoverit olivat jääneet pois. Heräsin vasta, kun Liisa kantoi mut kotiin. Vielä samana iltana Toffon kanssa vedettiin oikein kunnon formulat mun ensimmäisen hyvin menneen näyttelymatkan kunniaksi. |
Teiskon Vantterat - Maine Coon kissat
