Moccan blogi on sulkeutunut

Moccalle  <3

Rakas Mocca-tyttöseni, järkytit meidät perin pohjin torstai-iltana lähdettyäsi ilman mitään varoitusta aivan liian varhain. Aamupäivällä olit aivan pirteä oma itsesi, olit hosumassa ruokaa, kun en ollut tarpeeksi nopea sitä laittamaan kuppeihin. Kimitit minulle katsoen suoraan silmiin, että sinulla on hirmuinen nälkä tai oikeammin herkkunälkä. En osannut aavistaa, että sinulla olisi jotakin vialla. Illalla kun palasin kotiin, et herännyt, vaikka sinua herättelin. Sormeni koskettaessa kylmennyttä turkkiasi iski tajuntaan salaman tavoin kaamea ja täysin odottamaton todellisuus. Olit jo sateenkaarisillalla. Tuskin olisin sinua voinut pelastaa, vaikka olisin ollut kotona lähtösi hetkellä. Asentosi kertoi, että olit lähtenyt nukkuessasi ja nopeasti. 

Olit vantteroiden ensimmäinen varsinainen tyttöcooni. Sinä oma Moccasiinini tulit Teiskoon viisi vuotta sitten. Olin nähnyt kauniin söpönassusi kuvan facessa ja ihastuin sinuun ajatellen siitä vantterakollien saavan kauniin tyttöystävän. Tämänkin suhteen asiat menivät toisin. Tyttöystävän toki pojat saivat, mutta vaaveja ei ollut sinulle tarkoitettu. Nyt tiedän, että tämän takia. Sovimme kuitenkin silloin, että tehkööt muut vaaveja ja Tyräbänks saa johtaa Vantteroiden Naisjaostoa ja olla äipän oma hellyttävä Moccamasteri.

Olit luonteeltasi todella suloinen ja kiltti. Ehkä juuri siksi sait eniten lempinimiä, mitä kellään muulla vantteralla on. Kiipesit syliin ja kurisit siinä vaatien rapsutuksia. Viime aikoina olit aivan erityisen hellyyden kipeä. Erityisesti rakastit vieraita. Puskit heidät lähes kumoon ja vaatimalla vaadit huomiota. Ja sait huomiota ja rapsutuksia. Tulit kaikkien vantteroiden kanssa hienosti toimeen. Osasit pelata poikien kanssa, ja niin kaikki vantterat pitivätkin sinua kuin kukkaa kämmenellä. Jagge oli sinun lähin ystäväsi ja painivalmentajasi ja otitte monesti matseja. Jerrystä ja Mangosta tuli leikkikavereitasi ja juoksitte kilpaa ja kisailitte milloin mistäkin. Osasit myös sanoa mielipiteesi ja piditkin Jerrylle välillä jöötä siitä, kuka kaapin päällä saa kulkea. Joskus sattui mielestä kulkeminen siellä olevan kielletty ja niin Jerry-parka joutui kääntymään ympäri. Nauroin sinulle ja pyysin, että päästä nyt poikaparka syömään. Olit kattokassinen, joka pompotteli katon rajassa keittiön kaappien päällä. Pidit huolta kesä- ja talviaikojen vaihdosta ja muutenkin seinäkellon viisareista niin, että jouduin käymään kellokaupassa usemman kerran. Sinusta kellon piti olla aina puolikuusi mokomakin Neiti Aika. Siihen aikaanhan alkuvuosinasi oli ruoka-ajat niin aamulla kuin illalla. Vasta lasikupuisen kellon jätit rauhaan. Poiketen muista istuit myös kielletyllä keittiön koristekukkahyllyllä narraten minua: "Olen posliinikissa". Tiesit ettei sinne saa mennä, mutta sieltä löysin sinut siitä huolimatta välillä poseeraamasta.

Sinun kanssasi teimme myös muistorikkaan ensimmäisen Maailman näyttely-reissun Malmööseen. Voitit siellä kansainvälisiltä kollegoiltasi ensimmäisen sertisi. Tiesin, että olisi rotutyypiltäsi kaunis kisailemaan enemmänkin, mutta juoksut ja treffit veivät ajatukset muualle. Vasta joulun alla kävit leikkauksessa ja juoksuttomat leppoisat vuodet olivat alkamassa.

En tiedä, kuinka nyt käy Vantteroiden naisjaoston. En tosiaankaan tiedä. Sinua minun on ikävä, niin ikävä, että kyyneleet eivät pysy kuopissaan. Sinua en saa takaisin, mutta kaunis muisto sinusta pieni Mocca-enkelini jäi. Kiitos näistä viidestä vuodesta Moccis.

Ikävöiden äippäsi Liisa

11.1.2020

Uskokaa tai älkää, mä jouduin leikkaukseen. Eläinlääkäri kehui mut nähdessään, että onpas komea tyttö ja hienon värinen turkki. Äipän mielestä mä olen pikkanen tyttö, mutta mä painoin leikkaamattomana 6,6 kiloa, joten se ei oo pikkasen. Sanoin äipälle, että siinäs kuulit, mä olen komea. Äippä antoi suukon ja nauroi. Sitten tuli eläinhoitaja ja sekin sanoi, että onpas hieno kissa ja niin kiiltävä turkkikin. Siinä vaiheessa äippä laittoi sormet ristiin selän taakse ja puri huultaan. Äippä nimittäin ei ehtinyt pestä minua ennen leikkausta ja äipän mielestä mun turkki oli rasvainen. Äippä sanoi, niin joo...ja sitä hymyilytti. Noh mä heräsin tosi nopaan ja kotona olin jo ihan hereillä, kun äippä laittoi mut kylppäriin lepäämään. Äippä kertoi, että mun kohtu oli ihan sidekudoksen peittämä, että siinä ehkä syy, miksi vauvoja ei ole tullut. No onhan mulla jo ikääkin. 

Sitten muutaman päivän päästä äippä huomas, että mun haava oli tulehtunut. Mä jouduin uudestaan lääkäriin, päivystykseen. Se eläinlääkäri olikin ihan sokea. Se sanoi mua pikkuiseksi. Höh!!! Sanoin sille, että hanki silmälasit. Sitten eläinlääkäri jatkoi, että niin kun ne coonit tulee joskus semmoisilla isoilla kuljetuskopilla. Pst. toistan hanki silmälasit. Mä olin tullut tuolla meidän isolla kuljetusboksilla... paljon isompi kuin clipperkolmonen. Höh Hmmm. Lääkäri antoi kauheat ukaasit äipälle hoitaa haavaa. Onneksi se oli vain pinnallinen tulehdus. Sain antibioottikuurin. Äippä ihmetteli, kun nielin lääkkeet kuin namut. Noh onneksi haava parani hyvin ja annoin äipän hoitaa sitä betadinella. Joudin pitään sellaista ällöttävää pukua. Pojat virnistelivät, mutta pitivät onneksi kirsunsa kiinni. 

Mangon kanssa juteltiin naisvantteroiden tulevaisuudesta. Kyllä mä vähän ihmettelin, kun Mango ehdotti, että hän vois nyt ottaa naisvantteroiden johtajuuden hoitaakseen.. siis TÄH?!!? Sanoin Mangolle, että älä unta näe, TyräBänks hoitaa ne hommat ja sä voit keskittyä leikkimiseen. On noilla nuorilla itsetunto kohdillaan. Romeo vain nauroi, kun sanoin sille. 

Musta on kuulemma tullut nyt myös kauhean seurallinen. Kurisen,surisen, hurisen ja pusken, pökkäsen ja pukkasen ja heitän kiepille syliin... äipän ja myös vieraiden. Yks ilta äipällä oli kavereita tuolla sohvallinen, joten minä menin sinne sekaan ja rapsutusta riitti, kunnes kiepsahdin sinne niitten väliin iltaunille. Moooooi!

24.11.2018

On se kumma, kun kukaan ei usko mua. Olen alkanut pitää kuria noille kakaroille ja äijillekin. Äippä sanoi, että mikäs sua vaivaa. Ei mua mikään vaivaa, mutta olen päättänyt, että Vantteroiden (...tsot tsot  eipäs kuin Naisvantteroiden johtajana, sihteerin korjaus) johtajana pidän lauman kurissa ja nuhteessa. Kyllähän minä sen näen, että täällä ei ole nyt juuri muita johtajatyyppejä kuin minä, kröhöm. Sovellun tehtävään mitämainioimmin.

Jepjep, olin treffeillä lokakuussa yhen... nooh enpäs kerrokaan, mutta äippä sanoi kokeneen miehen kanssa. Enpä viittinyt siltikään alkaa kakruja tekemään. Otettiin hänen kanssaan nyrkkeilyottelu, nooh oli se ihan söpö ukkeli ja pusunkin sitten annoin, mutta siihen se jäi. Nyt äippä uhkaa ihan aikuistenoikeesti viedä mut lääkäriin. Kääk. Sanoin äipälle, että hommaa vielä viides mies, mutta äippä sanoi, että tyhjän saa pyytämättäkin.

Äippä uhkaa mua juuri kylvyllä ja siksi en lopeta vielä. Mulla on nääs huomenna syntymäpäivä. Täytän 4 vuotta ja olen sitten ihan varmasti jo aikuinen. Mun mekko kuulemma pitää pestä senkin takia, kun mun kasvattiäippä saattaa tulla mua katsomaan. Mä sit inhoon pesua, mutta toki puhdas mekko on kiva. Mitäs mä nyt vielä kirjoittaisin, että pesu siirtyisi eteenpäin...

Olen tyytyväinen Naisvatteroiden rivien vahvistumiseen. Siinä mielessä Romeo on ollut hyvä johtaja. Muutoin minä kyllä olisin parempi. Älä naura, ihan tosi!! Mangon lisäksi Naisvantteroiden etäjäseneksi saatiin Deli. Ääniosuus on silti vielä 3/6. Deli on Tikrun tyttö. Romeo on varmaan sen teille jo raportoinutkin. Mangon kanssa olen tehnyt valmennustyötä. Ollaan otettu muutama matsikin, mutta annan Jerryn painia Mangon kanssa enemmän, koska ovat molemmat lapsia. Mukavampi on seurata tolpan nokasta lasten riehumista.

Apuwaaa.... nyt äippä vie mua kylpyyn....

29.6.2018

Mitähän se Romeo meinaa kun ei ollenkaan saa aikaiseksi kirjoittaa kesäkuun hallituksen pöytäkirjaa. Viis siitä, paljastan, että naisvantteroiden vahvuus on kasvanut. Ihanaa. Mango-neiti on vielä pikkanen tytteli, mutta otin hänet heti valmennukseeni ennenkuin jätkät ehtivät. Nyt meitä on kaksi naista täällä. Eihän se vielä paljoa ole kuutta miesjaoston jäsentä vastaan. Pitää alkaa suunnittelemaan Mangon kanssa omaa strategiaa. Kuulumisiin, pitää mennä nyt syömään ennenkuin Jerry syö mun ruoat, kun sekin pääsee kaapin päälle. Itse asiassa opetin Jerryn tiskikaapin päälle. Muuten ihan kiva poika tuntuu olevan. Poika on oppinut suomen tosi nopeasti ja mekin ollaan leikitty ja painittu yhdessä. Mut hei mä jatkan tätä toisella kertaa. 

7.6.2018

No jopas jotakin. Päätin lopettaa kuuden kuukauden treffitauon ja pääsin treffeille. Saas nähdä mitä tästä tulee, sillä sulho vaikuttaa ihan liian innokkaalta...

11.5.2018

Vaikuttaa lupaavalta. Tykkään. Oottakaas kun on seuraava hallituksen kokous !

25.3.2018

Heippa pitkästä aikaa! Arvatkaas mitä? Mulla on salaisuus, mutta mä en voi kertoa sitä vielä. En edes tälle blogille!! Tekis kyllä mieli paljastaa, jos ette hiiskuisi siitä kenellekään, mutta en oo varma, jos joku kuitenkin kertoo. Romeo on sanonut, että mun pitää oppia pitämään salaisuuksia. Pitää kuulemma odottaa seuraavaan vantteroiden hallituksen kokoukseen asti ja se on vasta huhtikuussa.

Mä en ole ehtiny myöskään kirjoitella piiiiitkään aikaan ja tänä aikana on tapahtunut vaikka mitä. Toffo-johtajasetä lähti pitkälle matkalle Roope-sedän luokse. Muakin kyllä itketti, kun Toffo sanoi mulle viimeisenä aamunaan, kun se ei päässyt kävelemään ja menin sen luo, että ole kiltti ja reipas tyttö ja pidä äipästä ja Rasmuksesta huolta, kun minä lähden. Sen takia mä olen alkanut mammimaan äipän rinnan päällä aina, kun se vaan oikaisee sohvalle. Olen välittömästi paikalla ja töppäilen äippää ja sirritän sille silmiäni ja sanon, että katso nyt äippä, sulla on minut. Rasmusta olen käynyt puskemassa myös, sillä Toffo oli Rasmuksen  tärkein kamu. Rasmus sanoi, että hänellä on ollut sen takia tosi haikea olo.

Noh sitten Jagge onneton isotteli niin, että sille tehtiin semmonen sulhasenpoistoleikkaus. Nyt mulla ei oo enää sulhasta. Harmi, kun mä niiiiiin tykkään Jaggesta. Me painitaan lähes päivittäin ja juostaan kilpaa. Muuten se on muuttunut puhtaammaksi ja pörheämmäksi ja on ollut kauhean kiltti kaikille. Se ei kiusaa enää Tomppaakaan, vaan ne nukkuu vierekkäin pöydälläkin. Mä en nyt tiiä, meenkö mä nyt sitten kesällä naimisiin Jessen vai jonkun muun kanssa. Riippuu kuulemma niistä sulhasista. Mä en oo ihan varma onko Jessellä sulhasia. Nyt mä olen talvilomalla kuten jo kahtena edellisenä vuotena ja kuulemma kaikkien sulhaset ei voi odottaa niin pitkään. Ihmesulhasia.

Enivei, vielä suurempi harmituksen harmituksen harmistus. Oottekste kuulleet, että meidän Hilukin muutti pois? Onneks se ei mennyt kovin kauas vaan ihan tuohon naapuriin. Ja minä olen nyt Teiskon Vantteroiden Naisjaoston puheenjohtaja. Muuten kiva, mutta sehän on ihan vitsi, kun olen ainoa nainen ja äijiä on pilvin pimein. Mä aion kyllä seuraavassa hallituksen kokouksessa ehdottaa, että mä saan oman tyttövantteran valmennettavakseni. Nih! Semmosta nyt tänään.  

3.9.2017

Heippa kamut! Sitten viimeisen päivitykseni olenkin viettänyt rauhaisaa kevätlomaa aina heinäkuulle asti. Oli niin hyisen kylmä, että päätin lopettaa treffitaukonikin jo heinäkuussa. Tällä viikolla sitten treffailtiin toistamiseen ja ihan oikeassa hääsviitissä. En mä ole sitä Jaggea niin tosissani ottanutkaan, kun se aina lupailee kaikenlaista eikä sitten kuitenkaan pidä lupauksiaan. Yksityiskohtiin menemättä, ehdottaisin Jaggelle silmälaseja!

Kovasti se Jagge on nyt ottanut reviiriä haltuun ja olen ihan korviani myöten täynnä sen uutta Eau de Jaguar tuoksua. Vähemmästäkin tuoksuu, ei sitä tarvi koko ajan tupsutella. Onhan se tosi maskuliininen tuoksu, mutta äippä ei oikein diggaa sitä. En tiiä onko se allerginen tuolle tuoksulle, mutta se saa semmoisia kohtauksia, kun se haistaa sen. Se haukkuu Jaggen ja hakee sitten sen oman ison hajuvesipullon Eau de Vinegar ja suihkuttelee sitä joka puolelle. Äippä nääs yrittää osoittaa, että se on lauman johtaja.

Nooh oota kun mä mietin, oliko mulla jotain muuta asiaa. Niin kyllä mun piti sitä sanoa, että mulla on jo lapsille nimet valmiina, jos sellaisia minulle ja Jaggelle syntyy. Mä en ole tehnyt vielä raskaustestiä, mutta tuossa 3 viikon päästä olis senkin aika. Ei mua kyllä haittaa vaikka en tuliskaan raskaaksi, on sitten helpompi pompata tuonne tiskikaapin päälle ja sieltä edelleen toisen kaapin päälle. Se on sitten heipat!

8.1.2017

Oikein onnellista, paksua ja jännittävää uutta vuotta kamut! Ihan aluksi on pakko sanoo, että tavallisen tumpelo äijä toi... tai siis ei mitään. Äippä saa aloittaa nyt alusta jännittämisen, kun sillä ei tällä hetkellä oo muuten mitään jännitettävää :D Joulu kävi täällä ja itse asiassa se ei ole vielä lähtenyt poiskaan, vaan on vieläkin tuolla olohuoneessa. Mä kysyin siltä, saisinko lainata siltä yhtä vihreää palloa, mutta äippä ei tykänny. Vaan pari kertaa lainasin sitä ja äippä otti sen multa heti pois. Nuuttina se joulu kuulemma lähtee sitten pois. Voisin ottaa sen kaikki pallot itelle, mikäli se ei tee niillä enää mitään. Siltä tippuu karvojakin lattialle aikaslailla. Äippä meinaskin laittaa sen ovesta ulos jo loppien päivänä, mutta sitten se saikin kuningasidean alkaa pestä loppeja. Buaaah. Jagge, Tomppa ja Rasmus ovat nyt niin shampoon tuoksuisia ja pehmoisia, että paras olla kommentoimatta. Niin, ne joulun karvat on semmosia paksuja ja pistäviä. Oon antanut sen olla ihan rauhassa!! Muutenkin olen ollut aika kiltti.

Äippä osti uuden kellon ennen joulua ja laittoi sen keittiöön oven päälle pitkästä aikaa. Se oli löytänyt ihan Jessen näköisen kissakellon ja laittoi sen seinälle. Äippä sanoi mulle, että se on nyt ajassa, jotta mun ei!! tarvi mennä siihen koskemaan. Noh mä huomasin heti, ettei se ole ajassa ja kävin laittamassa sen oikeaan aikaan. Äippä melki suuttui ja sanoi, että hän laittoi sen tarkoituksella 10 minuuttia etuaikaan, että ehtii aamuisin paremmin töihin. Aijaaolisithetisanonut sanoin samalla, kun viisarit roikkuivat velttoina alaspäin. Äippä sanoi, että siihen ei enää tule kelloa tai siis viisareita. Äippä otti siitä viisarit pois ja jätti sen pelkän taulun paikoilleen. Höh, olishan ne viisarit kellossa nyt ihan tarpeen mun mielestä!

5.12.2016

Heipsistä teille! Olis kolme asiaa. Asia yksi: täytin kaksi vuotta, enkä muuten suotta! Äippä sanoi, että olen nainen parhaassa iässä ja voisin vaikka mennä naimisiin. Hah. Asia kaksi: kolme päivää myöhemmin taisin ainakin käydä naimisissa tai emmää tiiä. Kukaan ei tiiä. Asia kolme: piste. ;D Iloista jou ...  joulun odotusta!!

22.10.2016

Moiii pitkästä aikaa. Oon ollut tässä tauolla... siis kirjoitustauolla ;D Syksyn tullen taas innostuin. Ai mistä! No tiettehän, että syksyisin naiset alkaa aina harrastaa kaikenlaista. Mutta tunnustan kyllä, että olen mä aika turhautunut. Toi meidän Jagge on ihan pönttö. Se ei siis tajuu mitään. Mä kyselin sitä treffeille, niin se vaan kaappas mua kaulasta kiinni ja alkoi potkia ja kirmas hepulissa kauheeta vauhtia karkuun. Kertokaas miten noita poikamiehiä oikein vikitellään? Tai noh, eihän se mikään poikamies ole, mutta on se aika poikanen. Konsultoin meidän vanhaa rouvaa Hilua, mutta hän sanoi että et sä niitä voi vikitellä. Ne tykkää jos tykkää ja jos ei tykkää niin ei tykkkää. Hilu kehui kyllä, että mussa ei ole mitään vikaa, vaan vika on impilantissa, joka on Jaggen kyljessä. Se kuulemma sokaisee miähen, niin ettei se näe naisia. En kyllä ole nähnyt sen kyljessä yhtään mitään!!! Ei siis auta kuin odottaa. Äippä sanoi, että ei siinä enää kauaa mene, kun tammikuussa tulee jo kaksi vuotta lantin laitosta. Edellinenkin kesti kaksi vuotta, joten nythän on jo joulu. No on on, naapureissa näkyy jo jouluvaloja! 

No muuten mulla kyllä kulkee hyvin. Asustelen katon rajassa vallan. Loikin keittiön kaapistojen päällä sujuvasti ja mulla on ruokakuppikin siellä, niin äijät ei pääse osingolle. Joo jos se olis tuolla lattialla tai pöydällä, niin se olis aina tyhjä, kun täällä asuu niin ahneita miehiä. Kuvitelkaa, aina syömässä pienten naisten ruokia!! Ai niin, äippä sanoi, että olen kyllä tehnyt ennätyksen vantteroissa!! Arvatkaas missä lajissa ;D? Sirpalekisassa!! Jotenkin noilla kukkaruukuilla yms. maljakoilla on taipumus pomppia lattialle, jos kuljen ohi... siis vaikka en koskekaan niihin. Äippä jo sulki multa yhden pomppureitin nalleilla, kun pompahdin äipän kirjoitushuoneessa kirjahyllyn päälle ja sieltä kaapin päälle. Siellä aukaisin aina äipän tutkimuspaperilaatikon ja lajittelin paperit. Ja ja ja ... niitä ei olis muka saanut lajitella!! On se kumma, kun ei saa auttaa! Isot nahkatakkipupujussitkin muuttivat toisen kaapin päälle, kun äippä pelkäs, että mä käyn niihin käsiksi. No siis niitähän tuolla meidän pihamaalla pomppii vaikka kuinka, eikä ne hetkauta mua kyllä yhtään!! Niin ja siis osaan mä olla toooosi hellyttävä äipälle. Kun se istuu tietokoneen ääreen, niin mähän menen puskemaan äippää. Sen on paaaaljon järkevämpää rapsutella mua, kuin naputella sellaista mustaa nappulalevyä. Se on morjensta nyt ja palataan asiaan tuonnempana ;D 

23.4.2016

Jahhas, meitin äippä sitten mokaili ja menetin kaksi viimeistä sertiä, mutta se hyvä puoli siitä on että en hetkeen ole mikään herkkusieni, niin pojat ei kiusaa :D Joo eiköhän niitä uusia sitten jostain saa taas. Äippä sanoi, ettei se maailmaa kaada ja on yksi pienimmistä murheista maan päällä. Muistaapahan taas jonkin aikaa, että avoimessa luokassa on pyydettävä kontra ja senhän äippä autuaasti unhoitti vaikka olin Lene-tädillä kaksi kertaa. Nooh hui hai. Kuulin muutin, että siskollani on jo ihana vauvakatras ja hitsin komea mieskin. Minullakin on komea mies, muttei vauvoja, kun tuota noin ei huvita nyt juuri juosta. Bongailen vain räkättejä terassilla Romeon ja Toffon kanssa. Kävin juu rokotuksellakin Annen luona... ei sattunut, kun en edes huomannut, että mua pistettiin. että semmosta tällä erää ei muuta kuin heikun keikun sitten ;D

26.1.2016

Terve taas! No juu olinhan minä näyttelyssä ja tällä kertaa Lahdessa. Nyt siis poikkeuksellisen nopeaan edellisen jälkeen, mutta nyt sitten jäänkin talvi- ja ties mille lomille. Ei ole tietoa, koska esiinnyn seuraavan kerran. Nyt onkin hyvä jäädä, kun kröhöm minullakin on oma mallititteli ja se on samppion ja kirjoitetaan Champion! Olen ylpeä, että ylitin aikuisten ensimmäisen luokan. Jagge kiusoitteli ja nauroi mulle: "miiiitäs meidän pikkutatti, onko herkkusientä koko katti". Sanoin, että lopeta ja huitaisin sitä etuoikealla päin näköä ;D Jagge on yleensä ihan kiva poika ja mä harjoittelen painia hänen kanssaan. Äippä sanoo kyllä, että meidän paini näyttää välillä enemmän nyrkkeilyltä. Minä kuulemma kiljun jo siinä vaiheessa, kun Jagge ottaa hyökkäysasentoa. 

Niin näytösesiintymiseni meni hyvin, etenkin lauantaina sain hienon torkan. No sain sunnuntainakin, kunhan äippä ensin vakuutteli tuomarille, että olen edellispäivänä valmistunut. Lauantaisesta luokkamuutoksesta huolimatta ja kahden suroktädin asian hoitamisesta huolimatta tieto ei ollut edennyt tuomarille asti :( Äipän olisi kuulemma pitänyt ilmoittaa se Malmön serti kissaliittoon niin asia olisi hoitunut nopeammin. Sunnuntain tuomari meinasi antaa kakin (CACin, toim.huom.), mutta onneksi äippä huomasi ja sanoi ettei kakkia tänään kiitos. Asia hoitui kyllä nopeasti, kun Assi-täti kipaisi sihteeristöön. Sunnuntaina hiukan huutelin vertailussa ja tuomari meinasi, että minä taidan olla miestä vailla. Hah, en viitsinyt sanoa tuomarille, montako äijää mulla on kotona ;D Tuomarinparasvalinnoissa molempina päivinä meni sama siperialaisneito CatWalkille ja me päästiin lähtemään kotiin ajoissa.

Minä en olekaan huomannut kuunnella aikaisemmin, mitä yleisö minusta tuumaa. Nyt kun asia tuli puheeksi Jaggen kanssa, niin johan muistin kuulleeni Seinäjoellakin samansuuntaisia asioita kuin nyt Lahdessa. Köllöttelin studiossani ja siitä editse kulki yleisöä. Yksi porukka pysähtyi katselemaan minua ja he sanoivat nauraen: "kato kuinka söpö, sillä on kajaalit silmissä ja suu pyyhkimättä" ... Buaahh eikö ne tunnista mun kauneustäpliä!! Ei oo mitään pyyhkimättä, kun kaikilla huippumalleilla on yksilöllisiä juttuja, jotka vaan tekee niistä juuri persoonallisia ja yksilöllisiä, eikö ne sitä tienneet!!? Äippä on sanonut niin ja äippä tietää!! Mutta juu silmämeikki on rajauksineen tietysti kunnossa. Ai niin terkkuja Loreenille. Hän on yksi kaunis huippumallilapsi tuolta Hämeestä tai oikeammin Varsovasta. Olin hieman kade, kun se punainen neiti istui äipän sylisssä ja kävi mun terassilla. Silloin mä kyllä sanoin sille verhon takaa, että hanki oma terassi! Niin ja meitä kauniita neitoja oli siellä rivissä lisääkin. Mun toisella puolella oli Madden studio. Madde on myös kaunis huippis ja hänellä on hirmu nätti mekko. Meillä oli siellä vähän niinku naisten leiri. Mutta ei muuta kuin kuulumisiin!!

16.1.2016

Moikka! Äippä se osaa yllättää. Se oli jossain liesussa tässä viime viikon lauantaina ja kun se tuli kotiin, niin se kaappas tavarat kassiin ja sassiin minut pinkkiin boksiin ja sanoi, että nyt mentiin Seinäjoelle. Ajoimme iltahämärissä sinne jonnekin. Äippä oli kyllä puhunut että menen mallinäytökseen, mutta että lähdemme vasta aamuvarhaisella. No nyt olikin tuuli kääntynyt ja kuulemma mukavampi ajella illalla kuin aamutuimaan parin tunnin yöunen jälkeen. No minä olin ihan hiljaa takapenkillä enkä puhunut yhtikäs mittään, vaikka äippä parin tunnin kuluttua kyselikin multa, että mahdetaanko me olla eksytty. Ei muuten mutta kun kylteissä luki "kokkola" ja tomtom oli ihan pellolla. No onneksi tomtomilla oli kumminkin pikkasen järkeä laatikossa ja kas kummaa pian me oltiinkin pilvihotellilla. Hahaa, siellähän oli mulle uusia ystäviä ;D 

Minä sain majoittua kylppäriin. No olihan siellä hyvin tilaa. Nukuin lavuaarissa ja roikotin sieltä päätäni reunan yli. Yö meni kuunnellessa oven takaa kuuluvia ääniä, kunnes aamu koitti. Taas lähdettiin ja nyt sitten sinne raviradalle. Hepoista mä en tiiä yhtään muuta kuin, mitä Riina on kertonut. No sentään oltiin siellä sisätiloissa, sillä ulkona oli kuulemma 23 astetta pakkasta. Mut kuljetettiin ihan umpipaketissa sisään, joten ei tullut kylmä.  Äippä kokosi mulle vihreän studion ja jäin odottelemaan vuoroani, joka tuli vasta iltapäivällä. Ehdin siinä muutamat huiskaleikit heittää äipän kanssa ja jutskata yleisölle. No lopulta tuli minun vuoroni ja tuomaritäti tuntui olevan tyytyväinen minun ulkomuotooni ja kehui turkkiakin, joka kyllä oli äipän mielestä valunut viemäriin. Sain toisen aikuisten luokan sertini ja ekselentit arvostelut. Tuomaritäti sanoi, että voisin olla vaikka kooltani uros, mut siitä mä olen kyllä täysin eri mieltä. Mä olen nainen ja aika leidimäinen kaiken lisäksi. Minun väriryhmässäni oli värikisa, jossa esiintyi yksi miesmalli, jolla oli tytön nimi ja yksi nuorten luokan poikanen. Ai miten niin tytön nimi, no sentakia että meitin Toffo on kertonut, että sillä oli joskus senniminen tyttöystävä kuin Luna. Tämä kilpailijani Luna olikin mies mutta haittaakse? Ei mua ainakaan haitannut ja totesin vaan, että ei se nimi miestä pahenna. No meitä kolmea vertailtiin keskenään ja kyllä se Donatella-täti tuli siihen tulokseen, että minä olin värin paras. Kiitosta vaan niiasin! Teepeekisassa sitten olikin vastassa Indira-mallineito ja kokenut siperialainen mallikonkari, joten luovutimme CatWalk-paikan onnitellen siperian mallille. Mä sain hianon torkan jossa luki, että olen lupaava nuori leidi ;D  

Niin muuten mä sain siellä muitakin uusia ystäviä. Mun studion luo tuli yks täti, joka kysyi äipältä, että oletko sinä Vantteroiden äippä. Äippä tunnusti ja täti kertoi tuntevansa meidät kaikki vantterat oikein hyvin, kun hän on lukenut meidän blogeja täällä jo vuosia. Hänellä oli mukana musta Möökö ;D Äippä taas puolestaan luuli sitä Möököä pojaksi, mutta se olikin komea tyttömalli. Terkkuja vaan Möökölle ja hänen äipälleen! Tämä Möökön äippä kertoi, että oli alunperin nähnyt Romeon kuvan jolloin hän oli rakastunut Romeoon ja menettänyt sydämensä  cooneille hankkien itselleenkin tupsukorvat. Oikein tehty! Kerroin Romeolle että tapasin hänen faninsa ja Romeo vaan virnisteli ja sanoi, että hänellä sydämet on tuolla laatikossa tallessa. Kuka tietää kuinka monta ihmistä Oomeo on hurmannut melkein 9 vuotisen elämänsä aikana...ei kukaan tiedä! Romeo on tosi reilu kaveri, kun se antanut mulle tuomarien hurmausvinkkejä. Tällä erää minä leikin tuomarin jäätelökoristehuiskalla ja tuomarista se oli kivaa. Hups siitä irtosi vaan se tupsupää. Assitäti koitti myös, että leikinkö minä hänen kanssaan, mut siinä vaiheessa minä jo katselin tuomaritätin kynää. Assitäti totesikin, että kyllä se tietää kenet sen pitää hurmata ;) Sorry Assitäti!

Siellä esiintyi myös meitin vantteroiden sukulaisia. Äippä oli ihan onnessaan, kun se sai avustaa siellä kuvankaunista kakruluokan mallia, joka oli hilkulla voittaa, kun äänet menivät tasan. 

Semmosta piti vielä sanomani, että kun äippä niin kehui että en ole koskenutkaan jouluun, niin sitten nyt kun joulu oli jo aika kuiva ja sen turkki varisi, niin mä menin hyllyn päälle ja kurkotin just ja just ylettyen jouluun. Paukutin sen joulun ulokkeita tassullani minkä jaksoin ja sen vihreä turkki varisi hassusti lattialle äipän kiljuessa, että loooopeeeetaaa tuuuo, hupsista että se sattui huomaamaan ;D  Ei mulla muuta, heippa!  

31.10.2015

Heippa kamut! Huh huh olipa huisaa olla mukana maailman kauneimpien kissamallien näytöksessä Malmössä ottamassa oppia siitä, kuinka naishuippikset esiintyvät. Minä pääsin ensimmäistä kertaa aikuisten luokkaan ja olin ylpeä siitä, etten ole enää mikään p e n t u…! Ehheeiiii minua ei jännittänyt lainkaan, äipästä en tiedä. Ai että kysy… no kuulemma ei kauheasti jännittänyt, koska äippä ei odottanut yhtään mitään näistä skapoista … muuta kuin kokemusta. Mutta aloitetaan alusta.

Keskiviikkona 21.10 me startattiin kolmen neljän maissa mun uuden poikafrendin ja meidän äippien kanssa Teiskosta matkaan. Ai kuka mun poikafrendi on … hahaa… yks Mister Finland vaan … laatuseuraa nääs. Se esitteli itsensä Jilleksi, kuulemma sukua meitin Rasmukselle. Minulla oli upouusi pinkki suojus minun asuntovaunussani… juu ihan varta vasten pikapikaa hankittu. Kiitos Regina nopeasta toimituksesta!!  Jos haluatte samanlaisen niin kysykää täältä: www.birregin.com/104

Ensin suunnattiin Turkkuseen ja siellä meitä odotti greisi paatti satamassa. Se oli iso kuin kerrostalo ja nielaisi meidät sisäänsä… pikkasen oli hankalaa saada Anne ja Jille pois autosta, koska äipän auto joutui semmottisen seinäkkeen viereen. Selvittiin kumminkin ja sitten heikun keikun tumps ja tömps…. hyttiin numero 8822 tai ainaskin sinne päin. Yö me keikuttiin laineilla ja kuunneltiin moottorin jurinaa. Mulla oli oma sviitti mukana: semmoinen iso kankainen, johon mahtui hiekkis, ruokakupit ja makuupaikka. Mä nukuin siellä ja Jille hääräili sitten pitkin hyttiä käyden tökkimässä äippiä. Se on hirveen suloinen poika!

Aamulla aikaisin äipät pomppasivat pystyyn ja ihmettelivät, että paljonkohan kello mahtaa olla… Se ei ole nääs ihan itsestään selvää, että kello on viisi vaikka siltä näyttää. Äipät antoivat meidän vielä levätä ja menivät aamiaiselle. Ei kuulemma hullumpi greisilaivan aamiaiskattaus. Sitten kiireesti autokannelle. Jotta aamujumppa olisi täydellinen, päättivät äipät kiertää pidemmän lenkin autokannella autojen välissä, kun sattui niin, että he lähtivät retuuttamaan meitä väärään suuntaan autojen välissä. Onneksi punainen sitikka tuli kuin tulikin vastaan ja pian kurvattiin pimeään Tukholman aamuliikenteeseen. Äippää se hiukan jännitti, koska hän ei ollut koskaan aiemmin ajanut Tukholmassa. Kello ei ollut kyllä seitsemääkään naapurin aikaa, joten suhteellisen rauhallista oli vielä. Joku tom semmoisesta pikkurasiasta huuteli ajo-ohjeita ja eipä aikaakaan kuin eenelonen taittui alla ja äipät kuuluivat laskevan, että kato enää on kuussataa… viissataaa… neljäsataa… kolmesataa… kaksisataa… sata…. neljäkymmentä…. kaksikymmentä… tie muuttui kapeammaksi ja kapeammaksi niin, että hädin tuskin vastaan tullut traktori mahtui ohi. Ympärillä oli aakeetalaakeeta peltoa ja peltoa. Hetken äipät epäilivät jo, että narraako rasia heitä. Äipät halusivat hieman oikaista ja poiketa alkuperäisestä rasian neuvomasta reitistä. Nelkyt kilsaa kuulemma oikaistuikin, vaikkakin rasia ajatti loppumetrit varsinaista maaseutukierrosta. Ilta oli vielä nuori kun kurvasimme komean Skånen maaseutumaisen keskellä kauniin puukujan halki Wirketorpin maaseutuhotelliin Kävlingessä.

Soitto autiosta vastaanottohuoneesta ja vastaanottotäti vaiko ihan mummo hurautti paikalle. Saimme hotellihuoneen, joka alkuepäilysten jälkeen osoittautui ihan jeeksi. Eka äipät meinasivat, että siellä taitaa olla aika viileää, mutta ei sitten ollutkaan. Äippä pesi sängynaluset ihan varmuuden vuoksi. Kuten kaikissa hotelleissa yleensä samoin täällä lattiaa ei oltu viimeistelty ja kiillotettu meidän valkotassuja varten, mutta äipän kontattua siellä talouspaperin ja desinfektiopyyhkeiden kanssa tovin, alkoi lattia kiiltää tassuteltavassa kunnossa. Hiukka tunnelmaa latisti se, että äipät päättivät k a s t e l l a meidät- buuuuu!! No ne tuumas vaan, että äkkiäkös tässä kaksi kattia sipaistaan puhtaiksi. Minun leninki nyt kuivui nopeasti mutta Jillen teryleenipuvun kuivaminen kesti hiukan kauemmin. Teimme Jillen kanssa vuorot ja olimme vuoroöin eri ovien takana. No tultiinhan me toimeen keskenäänkin, mutta minä annoin Jillen vikittely-yrityksille piupaut ;D Välillä me tuijoteltiin toisiamme ihaillen eri sängyistä- ainakin luulen että Jille ihaili minua. Minun mielestä hän on komein näkemäni mies, mutta en todellakaan sitä sanonut Jillelle ;D  … sooooorry Jesse ;D

Perjantaina äipät hävisivät pitkien aamu-unien ja aamiaisen jälkeen… sanoivat menevänsä Malmööseen katsomaan reitin näytöspaikalle. Olivat rillutelleet kaupungilla ja käyneet syömässä Lilla Torgilla sillä aikaa, kun me Jillen kanssa vedettiin hirsiä Wirketorpissa.

Lauantaiaamuna oltiinkiin sitten tikkana ylhäällä ja valmiina koitokseen. Äipät jättivät aamupalankin väliin, jotta oltaisiin varmasti ajoissa Malmö Mässanilla. Vaikka olimme siellä perillä jo klo 7 niin muutama sata muutakin oli sattunut tulemaan sinne jo niin aikaisin, joten piiiiiiitkä jono kiemurteli hallin edessä.

Jono kuitenkin eteni nopeasti. Eläinlääkäritarkastukseen meitä malleja otettiin satunnaisesti, mutta en minä eikä Jillekään päästy tarkastukseen. No sitten äippä pystytti mun studion, kunhan ensin kävi valittamassa, että minulle annettu numero kuului räsynukelle. Siellä oli tosi meluisat avajaiset ja kaksijalkaiset heiluivat siellä lippujen kanssa mummujen ja vaarien kopistellessa kantojaan.

Jille esiintyi aivan ensimmäisenä ja hienosti esiintyikin. Jillen äippä värisi eroahdistuksesta ja jännityksestä, kun Jille asettautui tuomarin rinkiin. Jille on oikea supermalli, näin meidän kesken mun idoli. Jille poseerasi hienosti assi-tädin käsivarsilla.

Minun vuoroni tuli vasta iltapäivän puolella. Siellä oli 38 nelosväriryhmän coonia. Olin neiti numero 322. Mallituomarina meillä molemmilla oli sama Lene-täti. En ollut häntä aikaisemmin tavannut, mutta hän hymyili minulle ystävällisesti, kun assi-täti nosti minut pöydälle.  Pyörähtelin sievästi pöydällä. Asettelin jalkani mallikkaasti asentoon, sillä olin kuullut että mallien pitää osata kävellä kauniisti ja jalkojen asennolla o n väliä.

Tuomaritäti kehui minua tasapainoiseksi ja hyvin kehittyneeksi nuoreksi leidiksi. Hänen mielestään minulla on erinomainen rakenne ikääni nähden, mekkoni oli erinomaisen laadukas ja käytökseni superhyvää. Hänen mielestään olen kuin kaunis ruusu!! Melkein punastuin, mutta onneksi se ei näkynyt poskikarvojeni alta ;D  Minun kanssani kilpaili kaksi muuta ikäistäni neitoa Tanskasta ja IsoBritanniasta. Olimme kaikki 10 kk:n ikäisiä, mutta minä olin vanhin, sillä täytin seuraavana päivänä 11 kk. Odottelin kiltisti siinä tuomarin sviitissä, kun toiset tytöt arvosteltiin. Tanskalainen tyttö sai hirmu hyvät arvioinnit myös ja epäilin että näinköhän tanskalainen tuomari valitseekin hänet parhaaksi. Se englantilainen tyttö olikin pienempi ja selvästi ikäistään pentumaisempi. Kun kaikki kolme tyttöä oli arvosteltu, niin meitä verrattiin keskenään. Assi-täti otti minut malliasentoon ja siinä minä sitten poseerasin samaan aikaan, kun äippä pureskeli kynsiään katsomossa ;D. Tuomari arvosteli englantilaisen tytön korvia aika kovin sanoin ja sanoi hänen olevan sijalla kolme, jännitys tiivistyi mittelöön minun ja tanskalaisen tytön välillä.

Äippä ei muista tai ei oikein tainnut kuullakaan, mitä tuomari siinä sanoi, mutta yllätin äipän kyllä täydellisesti voittamalla sen vertailun ja saamalla elämäni ensimmäisen aikuisten luokan sertin. Äippä sanoi, että se oli hienosti kilpailtu. No minä pääsin sitten vielä värikisaan itseäni vanhempien nais- ja miesmallien kanssa ja voiton siinä vei jo skandinaviankin voiton saanut italiainen miesmalli. Äippä oli kyllä ihan onnessaan, kun avasin sertitilini näissä kisoissa. Äippä laittoi minun kasvattajamamille heti viestiä ja kyllä siellä oltiin minusta ylpeitä !! Erityisesti äippä sanoi, että hän on ylpeä minusta, kun esiinnyin niin kauniisti. Samoin Jille esiintyi tosi kauniisti ja oli kyllä minusta miesrivin komein, mutta tuomarin silmää miellytti tällä kertaa toinen mies, vaikkakin hän sanoi Jilleä todella kauniiksi mieheksi.

Illalla palasimme takaisin hotellille ja lepäsimme ja söimme. Äipällä oli oma jääkaappi mukana ja siellä meidän piffit olivat mureutuneet sopivasti. Jille halusi kovasti tehdä tuttavuutta kanssani. Minun vuoroni oli seuraavana yönä nukkua kylppärissä. Jilleä ei kuitenkaan nukuttanut ollenkaan vaan hän tutkaili kaikki kassit ja pussit ja piti seuraa Annelle aamuyöhön asti. Mun äippä veti sikeetä eikä kuullut mitään. Aamuyöstä äipät päättivät vaihtaa meidät niin, että Jille meni kylppäriin nukkumaan ja minä kiepsahdin äipän viereen.

Aamiaisen jälkeen lähdimme mallihalliin takaisin. Tänään meidän oli lupa vain oleilla siellä, sillä meidän ei enää tarvinnut esiintyä. Minä sain äipältä lahjaksi oman pehmopedin ja käperryin sinne lämpimälle rullalle. Jille kyllä esiintyi siellä yleisölle, joka oli kiinnostunut niiiiin suuresta kissasta. Taisipa Jille olla koko näyttelyn suurin kissa tai ainakaan ei nähty suurempaa. Kauniita ja sieviä malleja oli paljon. Kaikilla cooneilla oli hyvät profiilit ja ennemminkin pyöreät kuin laatikkomaiset boksit. Suuret korvat eivät taida olla enää muotia, sillä taisivat olla suurimmalla osalla keskikokoa. Kuitenkaan sellaisia ”silmään iskeviä” cooneja ei äipän mielestä ollut montaakaan. Äippä otti kuvan hänen silmäänsä sopivasta miehestä, jota hän veikkasi lauantaina jo voittajaehdokkaaksi ja niinhän se miesmalli saikin maailman voittaja -tittelin. Joku sanoi, että siinä on meitin Romeon näköä! Suomeen tuli kolme maailman voittaja-palkintoa persialaisherra Konnalle, norjalaisherra Pyrylle ja yhdelle permanenttireksille, jonka nimeä en tiedä. Onnea kaikille!! Kun palkinnot oli jaettu ja liput heilutettu, niin survailimme pimeässä ruottin illassa etsien taas kauppaa. Niin tai sitten vasta kun lopulta pääsimme hyvältä parkkipaikaltamme pois. Isolta parkkipaikalta oli vain yksi ulostuloväylä ja kun aamulla ajoissa saimme paikan sisään- ja ulosmenoaukon läheltä, mutta eihän meitin sitikka päässyt siitä lähtemään, kun peremmältä tulevat muodostivat loputtoman jonon automme taakse. No eihän meillä ollut kiire, joten odotimme ja selvisimme takaisin hotellille hyvissä ajoin. Kiskoimme makoisat ja pitkät yöunet vielä Wirketorpissa  ( https://www.facebook.com/wirketorp/?pnref=story ). Hotellin täti otti meistä kuvia ja toivotti meidät tervetulleeksi sinne uudestaan. Varmaan menisimmekin, mikäli tulisi jotain asiaa Malmön seudulle, sanoi äippä. Siellä oli myös paikallinen mirri, jota äippä tietty kuvasi ja silitti … oli näköjään mallinainesta hänessäkin!

Paluumatka Kävlingestä Tukholmaan meni paljon vauhdikkaammin kuin tulomatka. Pysähdyimme pari kertaa. Äipät menivät hotelli helpotukseen ja kun ekassa pysähdyspaikassa äippä tuli vessakopista ulos niin oven takana seisoi nuori nainen. Hetken he tuijottivat toisiaan ennen kuin tajusivat, että hei mehän tunnetaan. Kassun Sannahan se siinä Merjan kanssa olivat sattuneet justiinsa samaan aikaan samaan paikkaan. Yhdessä hujauksessa lähestyimme jo Tukholmaa ja jännitimme kaikkien pelottelemia ruuhkia. Meillä oli 2-3 tuntia ylimääräistä aikaa juuri mahdollisten ruuhkien varalta. Äipällä oli vain sataman ohi vievän kadun nimi, joten äipät kuuluivat pohtivan etupenkillä sitä, että pääsemmekö kuinka helposti satamaan. Autojen määrä lisääntyi keskustaa kohden koko ajan niin, että kaikki neljä samaan suuntaan menevää kaistaa olivat täynnä. Liikenne kuitenkin eteni koko ajan hyvää vauhtia. Matkaohjeita huuteleva rasia käski kääntyä liikenneympyrästä oikealle siinä vaiheessa, kun matkaa oli enää jäljellä 3,8 kilsaa. Edessä oli kuitenkin alikulkutunneli ja ehdimme pujahtaa sinne ennen kuin tajusimme, että meidän olisi rasian mukaan pitänytkin nousta oikeanpuoleista kaistaa ylös ja liikenneympyrä oli ilmeisesti vasta siellä ylhäällä. Siinä vaiheessa äippää hiukan kylmäsi, että kuinkahan kauan menee ennen kuin kuin pääsemme takaisin oikealle reitille. Rasia kuitenkin käski kääntyä takaisin pikimmiten ja yhtäkkiä äipät huomasivat, ettei jäljellä ole enää kuin kaksi kilsaa. Äippä ihmetteli, että mitenkäs se matka lyheni näin ja samalla alkoivat sataman merkit ilmaantua näkösälle, joten äippä totesi että meidän suojelusenkeli ohjasikin meidät suoraan satamaan, kun taas rasia olisi vienyt meidät stadsgårdsledenin toiseen päähän. Äipät huokailivat helpotuksesta, kun ajoimme suurien kerrostalolaivojen ja kallioseinämän välissä. Tukholma oli selätetty ja nyt voitiin vain odotella laivaan pääsyä. Äipät kyselivät meiltä, että olemmeko elossa, kun olimme niin hiljaa… hahaa mutta rasia oli passittanut meidät Jillen kanssa höyhensaarille ;D

Nyt äippä pyysi amorellaan ohjaavalta sedältä, että pääsisimmekö lähelle hissiä. Sujuvalla :O suomenenglannilla äippä kysyä, että voisimmeko päästä ”near the hiss”. Virkailija ymmärsi ja käänsi ajatuksensa englanniksi ja pyysi kysymään liikennettä ohjaavalta henkilöltä laivakannella. Kyllä äipät nauroivat, kun tajusivat että hissi englanniksi olikin ”lift”. Autokannella äippä jatkoi omalla englannillaan samaa asiaa ;D Liikenteen ohjaaja vastasi hymyillen: ”puhutteko suomea ?”  Juuuuuu :D sanoi äippä nauraen… oltiinhan suomalaisessa laivassa… hehheh. Pääsimme suoraan hissin eteen, joten heikun keikun matka oli huomattavasti lyhyempi ja helpompi hyttiin. Äipät jättivät meidän hyttiin ja menivät seisovaan vai oliko se nyt istuvaan pöytään syömään ja palasivat masut pulleina meitä nukuttamaan. Minulla oli sviitti yläpetillä.

Jillehän ei pysynyt alhaalla vaan loikki suitsait sukkelaan yläpetille ja minun sviittini päälle ja sittenhän Jillelle annettiin yksi höyhenpeitto ja passitus vessaan. Siellä se Mister Finlandia köllötteli höyhenpeiton päällä kotimatkan ja minä taas omassa sviitissäni. Aamuyöstä tosin halusin sieltä pois, kun olin syönyt kaksi pussillista ruokaa. Varmistaakseni poispääsyn sviitistäni kippasin vesikipon nurin- ei ihan oikeesti se oli vahinko!! Jonkin aika keppuloin yläpetillä, mutta sitten kun meinasin loikata Annen niskaan alapetille, niin äippä palautti minut takaisin sviittiini ja sitten nukuinkin kellonsoittoon asti. Kello oli soimassa kuudelta, sillä laiva saapui Turkuun puoli kahdeksalta. Mutta neiti aika tekikin tepposensa. Äipät miettivät juuri, että olikohan kellot kääntyneet suomen aikaan, kun tuli kuulutus, että laiva saapuu satamaan puolen tunnin kuluttua. Käääk… pakkaus tapahtui yllättävän nopeasti ja niin olimme kuin olimmekin heikun keikun autolla määrä aikaan.

Turun poliisi päätti ilahduttaa kaikkia laivasta autolla poistuvia pilliin puhalluksella. Minä en saanut puhaltaa! Äipät kävivät Auran aabeeceellä aamukahvilla ja sitten nokka kohti Teiskoa. Meidän ensimmäinen weeweereissu oli onnellisesti tehty ja minä vedin piiiiitkät unet sinä iltana.

Kiitos Jille ja Anne mahtavasta matkaseurasta!

6.9.2015

Hiphei, sain myös oman palkintohyllyn, kun tienasin eilisestä näytöksestä mitalin, juu juu semmosen punanauhan jossa oli semmonen painava laatta perässä. Se nauha on eri kiva!! Olin Jaggen kanssa reissussa jossain Vekseliareenalle (Vexve-areena, toim. huom). Esiinnyin 9 kertaa, kun siellä oli kaksi näyttelyä. Esiinnyin ensin semmoselle Alessandro-sedälle. Hän kirjoitti mun torkkaan, että olen lupaava ja kaikinpuolin harmooninen leidi. Voitin siinä kisassa kilpailijani, mutta värikisassa oli vastassa aikuisia. Oli kunnia olla siellä komeiden aikuisten seurassa. Siellä oli myös Pikkumetsäläinen Kassu, joka on jo tunnettu huippumalli. Se on niinku mun idoli ;D Sitten siellä oli se jo mulle tuttu komea Freddy, jonka kanssa olen kisannut vissiin joka näytöksessä. Tuomarin paras-kisassa kisasin nuoren norjalaisen kanssa, joka sitten pääsi CatWalkille. Toinen tuomarini oli mukava Jurgita-täti, joka minut nähdessään sanoi, että olen perfecti, mutta en ymmärtänyt mitä se tarkoittaa ;O. Sen kirjoittamasta torkasta ei ottanut äippäkään selvää. Iso sydän siinä oli. Tälläkin tuomarilla voitin toisen nuorten luokan kilpailijani ja värikisassa taas venyttelin niiden komeiden aikuisten kanssa. Tuomarinparas-kisassa Jurgita-täti valitsi minut Catwalkille, vaikka kanssani kisasi Kassun kaunis tytär Ee... eikun Madde. Höh.. ei jännittänyt yhtään, vaan esiinnyin siellä muitten nuorten mallien kanssa. Äippä sanoi, että esiinnyin oikein hienosti. Pojat on kertoneet mulle paljon tarinoita tuolta CatWalkilta ja tiesin, että siellä jokainen tuomari tulee katsomaan minua. Siellä ei kuulemma kannata kauheesti puhua mitään, vaan katsoa suoraan silmiin korvat pystyssä. Leikkiä saa, jos tuomari on leikkituulella ;O. Hahaa ja näiden kolmen lastenluokan näyttelypäivän jälkeen pääsenkin sitten seuraavaksi jo aikuisten naisten luokkaan. Se on hienoa, koska olen jo 9 kuukautta vanha ja kun täytän 10 kuukautta, niin sitten pääsee aikuisten luokkaan! Äippä on kyllä sitä mieltä, että se raja pitäisi olla 12 kuukautta. Äippä sanoi, ettei siellä tule alkuun olemaan helppoa nuorena tyttönä, kun vastassa on aikuisia leidejä. Mutta otan sen opin kannalta ja katson niistä mallia, että opin miten ollaan huippit isona!! Jännää!!  

1.9.2015

Hahaa, musta on tullut jo iso tyttö sillä mulla oli jo semmonen vinkuviikko. Äippä kollipoikien vannoutunenena äippänä ei tajunnut, mikä mua vaivaa antoi mulle parafiiniöljyä :D Se aatteli, että mun masu on kovalla. No saatte nauraa, onhan se ihan pöllöä. Mun kai pitäis nyt valita mun kolmesta sulhaskandidaatista se ihanin, jos sitten isompana menen vaikka naimisiin. Jesse on kyllä mulle ehdotellut kaikenlaista, mutta en mä vielä osaa päättää. Mun pitää nyt mennä koiperhosjahtiin terassille, joten palataan.

26.7.2015

Moooooi! Mä täytin jo 8 kuukautta. Äippä sanoi, että aika menee kauheeta vauhtia, mutta mun mielestä se menee kyllä väliin hitaasti. Aikani kuluksi olen päättänyt hiukan heilutella äipän sisustusta ja viime aikoina olen erikoistunut tauluihin ;O Äippä on ihan kauhuissaan, että kuinka mä silleen niitä heiluttelen, kun ei kukaan muu ole koskaan semmosta tehnyt. Äippä ihmetteli, että mitä ihmeen ääntä kuuluu olohuoneesta ja tuli katsomaan. Mä istuin sohvan käsinojalla ja heilutin sen taulua. Se keikku kivasti naulassaan ;D Nääs mulla on silmää ja laittelen sisustusta mieleiseeni tyyliin ;D Ai mitä oon rikkonut, en mitään!! Äippä on saanut jostain pitkän listan, mutta mä en oo niitä rikkonut, ne on vaan hypänneet lattialle mun edestä: huuvan reunalta kukkakoriste jonka ruukku hajosi, 4 lautasta, kaksi kukkaruukkua, kaksi maljakkoa ja yhden kissakoristeen jne..No liikaa niitä äipällä on, joten ei se haittaa vai mitä äippä? Ei haittaa, sano äippä ;D Äippä sano, että se rakastaa mua vaikka mä hajottaisin mitä, mutta varmuuden vuoksi se on laittanut joitain esineitä korkeammalle tai vitriinikaappiin. Äippä uskoo, että tämä harrastus mennee multa iän myötä ohi.

Jaamitämuuta? Noh viime aikoina noi vantteroiden Jagge ja Rasmus ovat alkaneet sorsia Jesseä. Niitten mielestä Jesse on muka olevinaan joku kingi eikä ne voi sietää sitä. Jesse on oppinut laulamaan tenoria ja Jaggen ja Rasmuksen mielestä se on ihan ällöä kuultavaa. No mä sit kaveeraan Jessen kanssa päivisin. Mun mielestä se on tosi kiva poika, kun se leikkii mun kaa. Ai mitä suunnitelmia mulla. Noh, kait mää kuulemma tota mallikoulua jatkan, että musta tulis oikea Tyrapänks. Äippä vaan ei ehdi nyt niin usein mua kuskaamaan mallikouluun, mutta kuulemma pari kivaa reissua on suunnitelmissa syksyksi, joten niistä sitten enemmän ajallaan.

14.6.2015

Heippa teille! Olen jo iiiiso tyttö ja osaan sanoa jo ässänkin. Osaan myös hypätä jo tiskipöydälle suoraan lattialta. Arvatkaa mistä äippä huomas sen muutama viikko sitten? Keittiön kulmahyllyiltä alkoivat tavarat putoilemaan lattialle ihan ittekseen... äippä ihmetteli, että mites nyt viiksivallukissa on lattialla ja yks sun toinen tavara. Sitten äippä tajus, että heiiiii.... Moccasiinihan pääsee jo keittiön pöydälle!!!  Äippä torui mua ja sanoi, että kukaan muukaan koske hyllyillä oleviin koriste-esineisiin, joten en saa kuulemma minäkään... :(( tylsää !!

Ai niin mun piti kai kertoa tämän päivänä näytösreissusta. Se oli mun toinen kerta. Äippä kylvetti mun toissapäivänä ja olinkin niin nättinä JuhlaMokkana, kun menin tänään äipän kanssa huippisnäytökseen. Tänään kisasin vielä pikkuvauvojen luokassa, mutta seuraavalla kerralla pääsen jo nuorisoluokkaan. Mulla oli semmonen kiva tuomaritäti, joka leperteli mulle ja olis halunnut pusuttaa mua tuohon ruskeaan kauneustäplään, joka mulla on kuonossa. Tuomaritäti kehui, että minulla on ekselentti vartalo ja  kaunis mekko ja muutenkin kaikki kohdillaan....sanoi, että olen oikein hyvän kokoinen tyttönen. Se käänteli ja katteli mua ja kirjoitteli paperiin ylös. Mun torkassa luki: "kaunis pikkuprinsessa". Mua verrattiin kahteen isompaan näyttelijään. Toinen oli vuoden ikäinen näyttelijätyttö ja toinen oli nuorisoluokan poikanäyttelijä. Tuomaritäti pähkäili pitkään, että kun on niin vaikeeta päättää ja lopulta se tuli siihen tulokseen, että minä olen värin paras. Ei paha ;D sano äippä. Äippä sanoi kuitenkin, että parasta oli kun osasin olla rentona siellä. Iltapäivän nukuin sitten hiekkalaatikossani. Onneksi näyttelypäivä ei ollut kauhean pitkä ja matka kotiinkin oli äkkiä ohi, kun oikaistiin serpentiinititetä Orivedeltä kotiin. Minä en onneksi voinut pahoin autossa vaan matkustin hienosti. Äippä kertoi, että kun hän tuli vuosia sitten Oomeon kanssa samaa tietä, niin Oomeo oksensi auton ikkunasta ulos ;D... kaikkee se Tiikerikin on kokenut. No mutta siinä tällä erää kuulumisia, pitää mennä järjestelmään äipän tavaroita... 

11.5.2015

Telve! Mun nimi Mokka (Mocca) ja tanovat mua myöt temmoitella kummallitella nimellä kuin tylapänkt (TyraBänks). Te kuulemma on joku huippit. Muhtakin tulee itona huippit!! Mun oikea nimi on tylande vitpelvind (Tyrande Whisperwind). Nyt minäkin pääten aloittamaan kiljoittelun tänne niin kuttuttuun plokiin kun mää oon jo viit kuukautta vanha. Muutin Nokialta Teitkoon 19.3. Kyllä minun pikkutimmuni venähtivät tuuuuuuulekti, kun näin mun uulet kamut. Toffo on puheenjohtaja. Te on vanha kuin taivat ja johtaa puhetta ja kaikki kumaltaa tille. Te oli entimmäinen joka tuli mua telvehtimään ja te nuoli mun valpaat vaikka mä huitatin titä tattulla ;D niin te ei välittänyt mitään. Tomppa on temmonen tuuuuuuli muttavalkoinen pandakalhu ja te on tanonu mulle, että jot mä en jotkut jakta työlä mun luokia niin te voi auttaa. Te vaikuttaa kovahti tylämmelliteltä ukolta. Oomeo on iiiito tiikeli kuulemma Teitkon Tiikeli. Ten kantta me juohtaan ympäli taloa. Te on opettanut mulle noita hulmauttaitoja. Titten täällä on temmonen kalvanen vaali joka on aika pelottavan näkönen mut ei te oo pelottava. Tillä on kakti poikaa täällä ja mä tykkään niittä pojitta ;D Ne on kivoja! Vanhempi on Jakke (Jagge) ja te on lyhtyi mun valmentajakti. Me ollaan leikitty ja painittu yhlettä. Mää tiätty voitan ten ihan helpohti ;D ei taltte kun vaan vähän mätkiä titä tattulla. Jette (Jesse) on te nuolempi mutta paaaaaljon itompi poika. Jettekin on mukava ja mä oon leikkiny tenkin kantta. Tit täällä atuu Jetten äiti ja te on temmonen pikkaten totinen täti. Te alkuun komenteli mua hilveetti, mutta kyllä te nyt on alkanut oleen hiljempaa. Ten kantta me kuitehkin peluttettiin Teitkon vantteloilen naitjaotto. Te haluaa olla tiinä pomo ja mä tit sanoin tille, että te voi olla.

Nyt tit mä olin ekaa keltaa mallikoulutta. Titä ennen mää kävin kylvyttä. Äippä tano, että mää olin kuin taippuoitu ankeliat... temmonen matokala. Te oli kauheeta mutta tit mä olin nättinä kun mun mekko oli puhdat. Tiellä oli temmonen tulio (studio) jotta mä atuin ja tit mä menin tuomalin luokte. Te katteli mua ja tit te alko leikkiin mun kantta. Te tano, että tää ei ole ollenkaan vakavaa touhua, että täällä taa leikkiäkin. Ja tillä oli temmonen naktuva keltainen huihka jota te heilutti pöylän alta. Mä mettättin titä. Te tanoi, että otaan lentoutua ja tit te katteli mua ja tano, että mä oon tatapainoinen tyttö. Mä tain ihan oikean tolittuktenkin. Tiellä oli toinen kilpailijatyttö, joka oli mua vähän vanhempi ja meilän piti poteelata yhlettä. Tuomalitäti tanoi, että minä voitin ten, kun olen jo iättäni huolimatta palemmin kehittynyt. Tit mä kitatin temmonen mun näköten pojan kantta ja te poika voitti mut, kun mä en jaktanut enää poteelata. Äippä tanoi että olin laittanut valpaani ten tuuhun ;D  Noh kai tit pitää haljoitella vielä titä poteelautta. Telve vaan, mää en jakta ny enempää kiljoittaa.